Vetykaasusta Jumalan kuvaksi

𝐕𝐞𝐭𝐲𝐤𝐚𝐚𝐬𝐮𝐬𝐭𝐚 𝐉𝐮𝐦𝐚𝐥𝐚𝐧 𝐤𝐮𝐯𝐚𝐤𝐬𝐢
Kirkko on kanonisoinut kehitysopin. Piispat julkaisivat alkuräjähdykseen ja uusdarvinismiin sopivan raamatunlukuoppaan. Kirkko opettaa, materialistien tavoin, että aine ja energia ovat luoneet kaiken. Olemattomuudessa 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtunut vetykaasupäästö olisi, Nehemiaa mukaellen (9:6), ”tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaiken, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on – antanut elämän kaikille”. Totta kai Jumalalle annetaan hurskaasti rooli gnostilaisena demiurgina, joka, kuvaansa kyhätessään, tappoi epäonnistuneita tekeleitä parin vuosimiljardin ajan.
𝐎𝐥𝐞𝐦𝐦𝐞𝐤𝐨 𝐞𝐥𝐚̈𝐢𝐦𝐢𝐚̈ 𝐯𝐚𝐢 𝐉𝐮𝐦𝐚𝐥𝐚𝐧 𝐤𝐮𝐯𝐢𝐚?
Tähän on nykytieteen valossa helppo vastata. Jumala loi sanallaan. Informaatio tulee aina aineen ulkopuolelta. Jumalan kuvalla on myös puhetaito.Tieteellä ei ole vastausta kysymykseen kielitaidon alkuperästä. Fossiilit vaikenevat eikä kehitysoppi kerro kielen kehityksestä. Apua arvoitukseen on ajateltu löytyvän apinoista. Niiden käyttäytymisen arvellaan olevan avain ihmisen käytöksen evoluution tutkimukseen ja ”alkukieleen”. Filosofit, oppineet, naturalistit ja tiedemiehet ovat kuitenkin täysin ymmällään puheen alkuperästä.
On ilmeistä, että arvoitus ei ratkea apinoita tutkimalla, sillä ihmisen, Jumalan kuvan, alkuperä selviää vain Raamatun ilmoituksesta. Siitä käy ilmi, että emme ole sukua yhdellekään eläimelle, vaan meidät on luotu puhumaan, kuulemaan ja rukoilemaan Luojaamme ja myös ottamaan vastuuta luomakunnasta. ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen – mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1.Moos.1:27).
𝐏𝐮𝐡𝐮𝐭𝐭𝐮 𝐤𝐢𝐞𝐥𝐢 𝐯𝐚𝐡𝐯𝐢𝐬𝐭𝐚𝐚 𝐉𝐮𝐦𝐚𝐥𝐚𝐧 𝐨𝐥𝐞𝐦𝐚𝐬𝐬𝐚𝐨𝐥𝐨𝐧
Puhetaito, kuten myös yhteydenpito viittomakielellä, on sidottu ihmisen ainutlaatuiseen kurkun, kielen ja suuontelon anatomiaan, korvalehtien muotoiluun, käsien hienomotoriikkaan, kasvojen tuhansiin ilmeisiin ja aivojen puhekeskuksiin. Uusdarvinistit pitävät puhetta miljoonia vuosia kestäneen yrityksen ja erehdyksen kehittämänä tuotteena, uskovat pitävät sitä Jumalan 6. luomispäivänä kuvalleen antamana lahjana. Tällä vastakkainasettelulla on valtava vaikutus. Molemmat ääripäät ovat täysin uskon varaisia käsityksiä. Puhuminen on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jolle ei, tietoisuuden tapaan, ole naturalistista selitystä. Pelissä on kuitenkin paljon – vastakkaisen maailmankuvan uskottavuus!
Kieltä ja biologista evoluutiotaon yritetty yhdistää vuosikymmeniä. On esimerkiksi väitetty Euroopan ja Intian kielikunnan kielten olevan peräisin 4 500 – 6 500 vuotta sitten puhutusta indoeurooppalaisesta kantakielestä, jonka rappeutumisen tulosta nykyiset puhutut kielet olisivat. Rappeutumisen todellisuus aiheutti väittelyä, kun se aikanaan todettiin, koska ajateltiin kielten jatkuvasti kehittyvän kaikin tavoin monimutkaisemmiksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kielet tosiasiallisesti rappeutuvat, ja ilmaisut sekä sanavarasto köyhtyvät. Nykyenglanti on hyvä esimerkki rappeutuvasta kielestä.
𝐊𝐲𝐬𝐲𝐦𝐲𝐬 𝐤𝐢𝐞𝐥𝐞𝐬𝐭𝐚̈ 𝐨𝐧 𝐨𝐥𝐞𝐭𝐭𝐚𝐦𝐮𝐬𝐭𝐞𝐧 𝐯𝐚𝐫𝐚𝐬𝐬𝐚
Jos kieli on ihmisten yksinoikeus, on perusteltua kysyä mistä se tuli? Jumalalta, evoluutiolta vai keksikö ihminen sen itse? Kysymys on kerta kaikkiaan turhauttava, koska kielen käytöstä on olemassa kirjallisia todisteita vain muutaman vuosituhannen takaa, mutta evoluution mukaan nykyihminen olisi ollut maan päällä ainakin 300 000 vuotta! Miten on mahdollista, että kieltä ei olisi käytetty satojen vuosituhansien aikana, kun kädetkin olivat valmiiksi käteviä kirjoittamaan, kurkunpää laskeutunut puhumista varten ja kieli sekä suuontelo ynnä alaleuka valmis vokaalien ja konsonanttien käyttöön ja korvalehdet valmiiksi muotoiltu vahvistamaan ihmispuheen taajuusaluetta ja torjumaan taustahälyn haittavaikutusta puheen kuulemiseen? Mistä kielioppi ja aivojen puhekeskus ovat kotoisin? Ilman niitä käsitteellinen viestintä on mahdotonta.
Kokemusperäisen tieteen harrastajat katsoivatkin viisaammaksi välttää puhutun kielen alkuperän tutkimista, joka aikanaan yksinkertaisesti työnnettiin syrjään, koska koko aihe oli pelkkää oletusten esittelyä. Ongelma on vuoren korkuinen. Pitää selittää saman aikaisesti kieli, nielun ja suun anatomian kehittyminen puhetta varten, korvalehtien muotoilu puhetta vastaanottamaan, aivojen puhekeskus, kielioppi ynnä käsitteellinen ajattelu ja lopulta kirjoitustaito ynnä viittomat ja kasvojen ilmeet sekä huulien liikkeet, joita kaikkia tarvitaan tietoiseen, ihmisten väliseen viestintään.