Ukrainan Eurooppa-myönteisyys pysähtyi äkillisesti marraskuussa 2013, kun suunniteltu assosiaatiosopimus Ukrainan kanssa.EU hajosi vain muutamaa päivää ennen sen allekirjoittamista. Sopimuksella olisi tiiviimmin integroituneet poliittiset ja taloudelliset siteet EU:n ja Ukrainan välillä, mutta Janukovitš taipui Moskovan voimakkaalle painostukselle. Kiovassa puhkesi katumielenosoituksia , ja Lutsenko ja Klitshko nousivat oranssin vallankumouksen jälkeen suurimpien mielenosoitusten johtajiksi. Poliisi hajotti väkivaltaisesti väkijoukkoja Kiovan Maidan Nezalezhnostissa ("itsenäisyysaukio"), ja mielenosoitusten jatkuessa joulukuuhun asti mielenosoittajat miehittivät Kiovan kaupungintalon ja kehottivat Janukovitshia eroamaan. Venäjä puolestaan tarjoutui leikkaamaan maakaasun hintaa ja ostamaan 15 miljardia dollaria Ukrainan joukkovelkakirjalainoja tukeakseen maan horjuvaa taloutta.
Kun mielenosoitukset vaihtuivat mellakoille tammikuussa 2014, Janukovitš allekirjoitti joukon lakeja, jotka rajoittavat oikeutta protestoida, ja sadat tuhannet lähtivät Kiovan kaduille vastauksena. Seurasi veriset yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien välillä, ja kymmeniä loukkaantui kummallakin puolella. Tammikuun 22. päivänä kaksi mielenosoittajaa kuoli yhteenotoissa poliisin kanssa, ja mielenosoitukset levisivät pian Itä-Ukrainaan, alueelle, joka on perinteisesti tukenut Janukovitshia ja tiiviimpiä suhteita Venäjään. Mielenosoittajat miehittivät oikeusministeriön Kiovassa, ja parlamentti kumosi kiireesti protestin vastaiset toimenpiteet. Janukovitšin ja oppositiojohtajien välisten keskustelujen jatkuessa Azarov jätti eroavansa pääministerin tehtävästä .
Helmikuussa satoja mielenosoittajia vapautettiin vankilasta osana armahdussopimusta, joka johti mielenosoittajien evakuointiin hallituksen rakennuksista. Jännitteiden sulaminen jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä oppositioparlamentaarikot vastustettiin heidän pyrkimyksissään rajoittaa presidentin valtaa ja kaduilla käydyt taistelut saivat tappavan käänteen. Yli 20 kuoli ja satoja haavoittui, kun hallituksen joukot yrittivät vallata takaisin Maidanin 18. helmikuuta. Aukiolle jääneet 25 000 mielenosoittajaa ympyröivät leirinsä kokkoilla yrittääkseen estää uuden hyökkäyksen. Mielenosoittajat Länsi-Ukrainan kaupungeissa Lvivissä ja Ivano-Frankivskissa valloittivat hallituksen rakennuksia, ja EU:n viranomaiset uhkasivat Ukrainaa vastaan sanktioilla, ellei Janukovitšin hallinto ryhtyisi toimiin väkivallan lievittämiseksi. Ehdotettu aselepo ei toteutunut, ja 20. helmikuuta väkivaltaisuudet Kiovassa eskaloituivat dramaattisesti, kun poliisi ja hallituksen turvallisuusjoukot ampuivat mielenosoittajia. Tuhansia kuoli, satoja loukkaantui, ja EU:n johtajat pitivät lupauksensa määrätä Ukrainan vastaiset pakotteet. Keskushallinnon valvonta heikkeni edelleen Länsi-Ukrainassa, kun oppositiojoukot miehittivät poliisiasemia ja valtion virastoja Lutskissa , Uzhorodissa ja Ternopilissa .
Kun mielenosoitukset vaihtuivat mellakoille tammikuussa 2014, Janukovitš allekirjoitti joukon lakeja, jotka rajoittavat oikeutta protestoida, ja sadat tuhannet lähtivät Kiovan kaduille vastauksena. Seurasi veriset yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien välillä, ja kymmeniä loukkaantui kummallakin puolella. Tammikuun 22. päivänä kaksi mielenosoittajaa kuoli yhteenotoissa poliisin kanssa, ja mielenosoitukset levisivät pian Itä-Ukrainaan, alueelle, joka on perinteisesti tukenut Janukovitshia ja tiiviimpiä suhteita Venäjään. Mielenosoittajat miehittivät oikeusministeriön Kiovassa, ja parlamentti kumosi kiireesti protestin vastaiset toimenpiteet. Janukovitšin ja oppositiojohtajien välisten keskustelujen jatkuessa Azarov jätti eroavansa pääministerin tehtävästä .
Helmikuussa satoja mielenosoittajia vapautettiin vankilasta osana armahdussopimusta, joka johti mielenosoittajien evakuointiin hallituksen rakennuksista. Jännitteiden sulaminen jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä oppositioparlamentaarikot vastustettiin heidän pyrkimyksissään rajoittaa presidentin valtaa ja kaduilla käydyt taistelut saivat tappavan käänteen. Yli 20 kuoli ja satoja haavoittui, kun hallituksen joukot yrittivät vallata takaisin Maidanin 18. helmikuuta. Aukiolle jääneet 25 000 mielenosoittajaa ympyröivät leirinsä kokkoilla yrittääkseen estää uuden hyökkäyksen. Mielenosoittajat Länsi-Ukrainan kaupungeissa Lvivissä ja Ivano-Frankivskissa valloittivat hallituksen rakennuksia, ja EU:n viranomaiset uhkasivat Ukrainaa vastaan sanktioilla, ellei Janukovitšin hallinto ryhtyisi toimiin väkivallan lievittämiseksi. Ehdotettu aselepo ei toteutunut, ja 20. helmikuuta väkivaltaisuudet Kiovassa eskaloituivat dramaattisesti, kun poliisi ja hallituksen turvallisuusjoukot ampuivat mielenosoittajia. Tuhansia kuoli, satoja loukkaantui, ja EU:n johtajat pitivät lupauksensa määrätä Ukrainan vastaiset pakotteet. Keskushallinnon valvonta heikkeni edelleen Länsi-Ukrainassa, kun oppositiojoukot miehittivät poliisiasemia ja valtion virastoja Lutskissa , Uzhorodissa ja Ternopilissa .
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ukrainan Neuvostoliiton jälkeisen historian verisin viikko päättyi helmikuun 21. päivänä EU:n välittämään Janukovitšin ja oppositiojohtajien väliseen sopimukseen, jossa vaadittiin ennenaikaisia vaaleja ja väliaikaisen yhtenäishallituksen muodostamista. Parlamentti vastasi hyväksymällä ylivoimaisesti vuoden 2004 perustuslain palauttamisen , mikä heikensi presidentin valtaa. Myöhemmissä äänestyksissä parlamentti hyväksyi toimenpiteen, jolla myönnettiin täysi armahdus mielenosoittajille, erotti sisäministeri Vitali Zakharchenkon hänen roolistaan Maidanin tukahduttamisessa ja dekriminalisoi sen lain osat , jonka nojalla Tymošenkoa oli nostettu syytteeseen. Janukovitš, hänen valtapohjansa murenemassa, pakeni pääkaupungista ennen virkasyyteäänestystä , joka vei häneltä presidentin valtuudet. sillä välinVankilasta vapautunut Tymoshenko matkusti Kiovaan, jossa hän piti kiihkeän puheen Maidanissa kokoontuneelle väkijoukolle. Isänmaan varajohtaja Oleksandr Turchynov nimitettiin virkaa tekeväksi presidentiksi, ja Janukovitsh piti tätä siirtoa vallankaappauksena . Helmikuun 24. päivänä väliaikainen hallitus syytti Janukovitshia joukkomurhasta Maidanin mielenosoittajien kuoleman yhteydessä ja antoi pidätysmääräyksen.
Ukrainan talous, joka kamppaili ennen Maidanin mielenosoituksia, vastasi epävakaasti muuttuvaan valtatilanteeseen, kun hryvnya putosi historiallisen pohjalle. Luottolaitos Standard & Poor's leikkasi maan velkaluokitusta ja alensi taloudellisia näkymiään Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pyrkiessä palauttamaan rauhan. Ukrainan väliaikainen hallitus nimitti Isänmaan johtajanArseni Jatsenjuk pääministeriksi, ja ennenaikaiset presidentinvaalit oli määrä pitää toukokuussa 2014. Janukovitš nousi uudelleen esiin 28. helmikuuta Rostov-na-Donussa , Venäjällä, ja hän piti uhmaavan puheen venäjäksi vaatien olevansa edelleen Ukrainan laillinen presidentti.
https://www.britannica.com/place/Ukraine/The-crisis-in-Crimea-and-eastern-Ukraine - lähde..