Vaikka me vaellammekin lihassa eli synnissä

Liha puhuu.🥩

Ne on niitä seurakunnan rikkaviljaa jotka eivät halua parannusta tehdä.
Tyhmiä neitsyitä.

Armovarkaita ja korvasyyhyä janoavia.

"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne."
Sitten avataan elämä kirja, koskee eläviä ja kuolleita eli kaikkia.
"Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."

"Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän."

Paavali oli ensimmäinen Jesuiitta.

Tarkoitus pyhittää keinot.

Room. 3:7

Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan.

Luopumus eli Sanan ilmoituksen hylkääminen ja Sanan halpana pitäminen alkoi heti apostolien ja alkuseurakunnan vanhinten kuoltua.
Sanan opetuksista luopumista seurasivat valheet. Sana varoittaa: sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, Kaksi tekijää: valhe ja valheen lisäksi väkevä eksytys. Valheet ovat niin ilmiselviä, että tarvitaan lisäksi väkevä eksytys, jotta valheisiin uskottaisiin.

Jokainen järkevä ihminen käsittää mitä sieluja vapauttavaa henkeä helluntailiikkeen perustajat Parhami ja Olseni levittivät.

Luulin aina olevani pelastettu, kun olen aivan armosta autuas ja vanhurskautettu, mutta... Ei! Olen lihallinen, siis tulen palamaan helvetissä! Nyt ei ole enää toivoa, koska olen jo pilalla enkä voi uudistua.

Eikös joissakin suunnissa ole uskossa uudistumisoppi ?

Silloin ei taida olla uudestisyntynyt.

Riittääkö puhujan perässä toistettu syntisen rukous jossa laitetaan valmiit sanat suuhun ?

"Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;"

Lihassa ei asu mitään hyvää.

TAHTOA ON MUTTA EI VOIMAA parannuksen tekoon.

>>> "jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen."

Uskon kuuliaisuus ei tule laittomuudesta joka on syntiä.

Room 16:27: "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen."

Uskonveljet laittavat parastaan.

Antaa niin hienon kuvan uskosta, että varmaankin alkavat ateistit tekemään parannusta hyvistä töistään ja tulemaan saman pahan äärelle toisilleen ärhentelemään Raamatun sanalla ja muutoinkin.

Siinä on mallia kun veivikoneella luetaan raamattua !

Varokaa olkapään kipeytymistä, vaihtakaa miestä ja kättä aika usein.

Paavali ei koskaan pyytänyt anteeksi ja katunut Stefanoksen murhaa eikä omia valheitaan, vaan yritti puolustella niitä.

Room. 3:7

Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

Paavalissa oli Saatanan enkeli, eikä hän mahtanut sille yhtään mitään.

Room. 7:19

En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

Gal. 3:
11. On selvää, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain avulla, sillä vanhurskas elää uskosta.
Hab. 2:4; Room. 1:17; Gal. 2:16; Hepr. 10:38
12. Mutta laki käskyineen ei perustu uskoon, vaan: "Joka niitä noudattaa, elää niistä."
3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5
13. Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme, sillä on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu."
5. Moos. 21:23; Room. 8:3; 2. Kor. 5:21
14. Näin Abrahamin siunaus tulee pakanoiden osaksi Kristuksessa Jeesuksessa, jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
Jes. 32:15; Jes. 44:3

Nnnnnoh... kuulepas ny… mää tossa aamutuimaan kömmin ylös sängystä, ja ensimmäinen ajatus päässä oli, että LIHAA! Siis ei mitään pientä leikkeleenpalasta tai kevyttä siipalehöttöä, vaan kunnon, tuhtia, rasvasta, mehukasta LIHAA!

No siitähän se sitte lähti – lihallisuudessa vaeltaminen! Mää lähin harhaileen kauppahallille niinku joku vanhan ajan soturi, joka ettii pyhää grilliuhria. Astun sisään, ja heti kuule leijailee sieraimiin semmonen tuoksu, että meinasin polvistuu jo ovella. Savumakkaraa, veripalttua, paistettua possua, ja voi hyvänen aika, se tirisevän pekonin aromi…

Mää kävelin kojusta kojulle niinku syntiin langennut, joka ei ees yritä päästä pois. Katse kiersi makkaroita ku vaeltava saalistaja, käsi hapuili savukinkkua ku aarretta, ja suussa vesi valu nii että lattia meinas kastuu.

No sitte silmiin osuu se – SUURIN ja KAUNEIN pihvi, mitä mää oon koskaan nähny! Siinä se lepäsi tiskillä, punanen, mehevä, ku taivaan lahja maan päällä. Myyjä katteli mua vähän pelokkaana, ku taisin siinä hetken vaan seisoo hiljaa ja hengittää raskaasti.

– "Paljoks painaa?" mää murisin ku metsäkarhu.
– "Kilosen verran…" myyjä vastas, ja nykäsi pihviä varovasti.

– "Se on mun. Kaikki."

Maksoin, revin paperin pois jo melkein siinä tiskillä, ja lähin kotiin grillin ääreen, lihallisuudessa vaeltamisen täydellisessä hurmoksessa.

Ja ku se pihvi tirisi siinä pannulla, tiesin – tää päivä oli alkanu oikein.

Perisynti se onkin kaikkien syntien äiti.

Mutta ei hätää, se saadaan kyllä kumottua eikä tarvitse nokka Raamatussa koko ajan olla ihmettelemässä että ompas täällä nyt näin kirjoitettu, voi hyvä ihme.

Jos perisyntiä ei olisi, niin silloin vasta hukka perisi.

Eihän luterilaiset saisi kirkkoonsa jäseniä, jos ei peloteltaisi perisynnillä. Jumalattomiin tämä tepsii.

Aloituksen otsikko jo menee penkin alle.

Ei ole tullut ymmärrystä raamattuun viidensadan vuoden kirkkopänttäyksen voimallakaan.

Noudatatko kaikkia lain määräyksiä?

Hes.18:
19. Te kysytte: 'Miksi pojan ei tarvitse kantaa isän syyllisyyttä?' Kun poika on toiminut oikeuden ja vanhurskauden mukaan, noudattanut KAIKKKIA minun säädöksiäni JA TEHNYT NIIDEN MUKAAN hän totisesti saa elää.

Valit. 5:7

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.