Darwinin hullu hevonen

𝐃𝐚𝐫𝐰𝐢𝐧𝐢𝐧 𝐡𝐮𝐥𝐥𝐮 𝐡𝐞𝐯𝐨𝐧𝐞𝐧
Hevosen, ”hullun hevosen”, evoluution puuttuvien todisteiden kerrotaan aiheuttaneen Darwinille toistuvaa päänsärkyä. – Kunnes ne oli kaivettu esiin 1870-luvulla. Vai olivatko? Eivät olleet, mutta siitä huolimatta:
Kaikissa oppikirjoissa esiintyvän ihmisen evoluutiosta todistavan kuvasarjan eli apinaparaatin ohella kirjoissa esiintyy yhä toinenkin paraati, yli sata vuotta vanha hevoskulkue muinaisesta aamuruskon hevosesta nykyhevoseen. (Suomalaisissa oppikirjoissa pienin muunnelmin ainakin jo vuodesta 1912.)
”𝐸𝑣𝑜𝑙𝑢𝑢𝑡𝑖𝑜 𝑜𝑛 𝑓𝑎𝑘𝑡𝑎 – 𝑙𝑢𝑜𝑚𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑜𝑛 𝑘𝑢𝑚𝑜𝑡𝑡𝑢; 𝑡𝑜𝑑𝑖𝑠𝑡𝑒𝑒𝑡 ℎ𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑛 𝑒𝑣𝑜𝑙𝑢𝑢𝑡𝑖𝑜𝑠𝑡𝑎 𝑜𝑠𝑜𝑖𝑡𝑡𝑎𝑣𝑎𝑡 𝑠𝑒𝑛.”
Näin julisti amerikkalainen paleontologi William Mathews, joka piirsi paraatin v. 1903 Othniel Marshin aikaisemmin laatiman sukupuun perustalta.
Tunnettu filosofi Michael Ruse oli hänkin sitä mieltä, että:
”𝐻𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑛 𝑡𝑎𝑝𝑎𝑢𝑠 𝑜𝑛 𝑦𝑘𝑠𝑖 𝑝𝑎𝑟ℎ𝑎𝑖𝑡𝑒𝑛 𝑑𝑜𝑘𝑢𝑚𝑒𝑛𝑡𝑜𝑖𝑡𝑢 𝑒𝑠𝑖𝑚𝑒𝑟𝑘𝑘𝑖 𝑒𝑣𝑜𝑙𝑢𝑢𝑡𝑖𝑜𝑠𝑡𝑎" (vuoden 1982 kirjassaan Darwinism defended).
Lukiomme biologia BIOS 1 (2007–2021) kertoo, että:
”𝐻𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑛 𝑓𝑜𝑠𝑠𝑖𝑖𝑙𝑖𝑠𝑎𝑟j𝑎 𝑎𝑛𝑡𝑎𝑎 ℎ𝑦𝑣𝑎̈𝑛 𝑘𝑎̈𝑠𝑖𝑡𝑦𝑘𝑠𝑒𝑛 ℎ𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑛 𝑘𝑜𝑜𝑛 𝑗𝑎 𝑟𝑎𝑘𝑒𝑛𝑡𝑒𝑒𝑛 𝑚𝑢𝑢𝑡𝑡𝑢𝑚𝑖𝑠𝑒𝑠𝑡𝑎 𝑣𝑢𝑜𝑠𝑖𝑚𝑖𝑙𝑗𝑜𝑜𝑛𝑖𝑒𝑛 [𝑡𝑎𝑖 60 𝑚𝑖𝑙𝑗𝑜𝑜𝑛𝑎𝑛 𝑣𝑢𝑜𝑑𝑒𝑛] 𝑎𝑖𝑘𝑎𝑛𝑎. 𝑉𝑎𝑟ℎ𝑎𝑖𝑠𝑖𝑚𝑚𝑎𝑡 𝑣𝑖𝑖𝑠𝑖𝑣𝑎𝑟𝑝𝑎𝑖𝑠𝑒𝑡 ℎ𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑡 𝑒𝑙𝑖𝑣𝑎̈𝑡 𝑚𝑒𝑡𝑠𝑖𝑠𝑠𝑎̈, 𝑚𝑢𝑡𝑡𝑎 𝑛𝑦𝑘𝑦𝑖𝑠𝑒𝑡 𝑘𝑎𝑣𝑖𝑜𝑙𝑙𝑖𝑠𝑒𝑡 ℎ𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑡 𝑜𝑣𝑎𝑡 𝑎𝑟𝑜𝑗𝑒𝑛 𝑒𝑙𝑎̈𝑖𝑚𝑖𝑎̈. 𝐻𝑒𝑣𝑜𝑠𝑒𝑛 𝑠𝑎̈𝑘𝑎̈𝑘𝑜𝑟𝑘𝑒𝑢𝑠 𝑜𝑛 𝑘𝑎𝑠𝑣𝑎𝑛𝑢𝑡 𝑒𝑣𝑜𝑙𝑢𝑢𝑡𝑖𝑜𝑛 𝑘𝑢𝑙𝑢𝑒𝑠𝑠𝑎 25 𝑠𝑒𝑛𝑡𝑡𝑖𝑚𝑒𝑡𝑟𝑖𝑠𝑡𝑎̈ 𝑛𝑜𝑖𝑛 𝑝𝑢𝑜𝑙𝑒𝑒𝑛𝑡𝑜𝑖𝑠𝑡𝑎 𝑚𝑒𝑡𝑟𝑖𝑖𝑛."
Vuoden 2021 laitoksen tekstistä on poistettu sana ”hyvän”.
BIOS 1 ei enää nimeä paraatin osanottajia, mutta perinteiset nimet ovat (hieman vaihdellen) olleet jo yli sata vuotta seuraavat (ensimmäisenä eoseenikauden [n. 55 milj. v. sitten] ”aamuruskonhevonen”, viimeisenä nykyhevonen): Eohippus/Protohippus -> Mesohippus (tai Oligo- tai Miohippus) -> Merychippus -> Pliohippus -> Equus.
Tätä paraatia on siis esitelty lähes samana (ilman päivityksiä) maailman kaikissa suurissa luonnonhistorian museoissa, joista niitä on kopioitu oppikirjoihin.
1870-luvulla, kun fossiileja oli löytäjien mielestä riittävästi, tilanne vaikutti selvältä: kun sopivat fossiilit oli oikein järjestetty, hevosparaati oli valmis. (Ja Darwinin päänsärky helpotti!) Mutta jo vuosikymmeniä sitten tilanne oli se, että uusia ja hyvin erilaisia hevosfossiileja oli kaivettu esiin kymmeniä tuhansia. Niinpä jo 1950-luvun alussa kaksi merkittävää paleontologia George G. Simpson ja ruotsalainen Heribert-Nilsson myönsivät, että "𝐧𝐚̈𝐢𝐥𝐥𝐚̈ 𝐬𝐮𝐤𝐮𝐩𝐮𝐢𝐥𝐥𝐚 𝐨𝐩𝐢𝐬𝐤𝐞𝐥𝐢𝐣𝐨𝐢𝐭𝐚 𝐣𝐚 𝐬𝐮𝐮𝐫𝐭𝐚 𝐲𝐥𝐞𝐢𝐬𝐨̈𝐚̈ 𝐨𝐧 𝐣𝐨𝐡𝐝𝐞𝐭𝐭𝐮 𝐡𝐚𝐫𝐣𝐚𝐚𝐧" ja että "𝐡𝐞𝐯𝐨𝐬𝐭𝐞𝐧 𝐬𝐮𝐤𝐮𝐩𝐮𝐮 𝐥𝐨̈𝐲𝐭𝐲𝐲 𝐯𝐚𝐢𝐧 𝐤𝐢𝐫𝐣𝐨𝐢𝐬𝐭𝐚". 1970-luvulle tultaessa tilanne näytti vieläkin huonommalta: sukupuusta oli tullut monioksainen puska, jossa oli paljon sukupuuttoon kuolleita haaroja. "𝐇𝐞𝐯𝐨𝐬𝐞𝐧 𝐞𝐯𝐨𝐥𝐮𝐮𝐭𝐢𝐨𝐧 𝐩𝐞𝐫𝐢𝐧𝐭𝐞𝐢𝐧𝐞𝐧 𝐭𝐢𝐤𝐚𝐩𝐮𝐮/𝐩𝐨𝐫𝐫𝐚𝐬 -𝐦𝐚𝐥𝐥𝐢 [𝐨𝐩𝐩𝐢𝐤𝐢𝐫𝐣𝐨𝐣𝐞𝐧 𝐩𝐚𝐫𝐚𝐚𝐭𝐢] 𝐨𝐧 𝐤𝐢𝐞𝐫𝐨 𝐣𝐚 𝐯𝐚̈𝐚̈𝐫𝐢𝐬𝐭𝐲𝐧𝐲𝐭" (Stephen J. Gould, joka oli 1900-luvun lopun ehkä merkittävin paleontologi).
Miksi perinteinen hevoskulkue on harhaa, kiero ja vääristynyt? Siksi, että sukupuun laatija Othniel Mars asetti joitain fossiileja tarkoituksellisesti Darwinin teorian mukaiseen järjestykseen (1870-luvulla): Löytöjä siis soviteltiin etukäteen keksittyyn teoriaan, vaikka pitäisi olla päinvastoin: ensin löydöt, sitten teoria. Darwinin teoria onkin antiteoria, tieteellisen teorian vastakohta. Todellisuudessa esim. plioseenikauden (5 mv.) yksivarpaista Pliohippusta (kehittynyt) on löydetty samoista kerrostumista kuin sen esi-isänä pidettyä mioseenikauden (20 mv.) kolmivarpaista Merychippusta (vähemmän kehittynyt). Vastaavasti oligoseenikauden (30 mv.) Mesohippus ja mioseeniajan (20 mv.) Miohippus löydettiin Wyomingista samasta kerrostumasta. Ne siis elivät samaan aikaan samoilla seuduilla eivätkä koskaan sekoittuneet eivätkä muuntuneet toisikseen; nekin, niin kuin Pliohippus ja Merychippus, olivat kaksi selvästi erilaista sukua.