Lueskeltuani taas kerran kataarien edesottamuksista mieleeni juolahti että pitäisikö sittenkin yrittää keksiä jonkinlainen nimike omalle katsomukselleen, niin ehkäpä olisi jollainlailla helpotuksen paikka kun voisi sanoa että mitä sitä niinkuin on. Ehkäpä en silloin loukkaisi pelkällä olemassaolollani kristinuskovaisia niin kovasti, kun he voisivat aina kohauttaa olkiaan minun mussutuksiani nähdessään että tuo nyt on tuo, ***läinen. Mutta kun en vain tiedä että mikä siihen tähtien paikalle pitäisi laittaa! Tulee mieleen pölhö nimike "yksiläinen", koska uskon Yhteen Ainoaan Siihen Jonka Ulkopuolella Ei Ole Mitään Muuta.
Katarismi käsitti että on kaksi jumalaa, toinen hyvä joka on luonut hengen, ja toinen paha joka on luonut maailman ja kehot. Minulle se on vähän turha kielteinen katsomus, ja lisäksi dualistinen. Oli kuitenkin hieno juttu että heistä suurin osa jaksoi pysyä uskossaan vaikka vainottiin ja rääkättiin katolisen kirkon taholta, kun ei kirkko voinut hyväksyä sitä että sillä ei olisikaan täyttä valtaa ja nautintaoikeutta koko Euroopassa.
Nuorena, lähes lapsena, tutustuin teosofiaan, mutta nykyisellään katson että siihen liittyy niin kaikenlaista mitä ei voi pitää erityisen tärkeänä (Lemuria, juurirodut yms.) tai välttämättä toivottavanakaan (ällöttävä taipumus yliarvostaa valkoista rotua!)
Wicca soveltuu paremmin nuorisolle, ja siinäkin katsotaan että on Jumalatar ja Jumala. Vaikka maskuliininen jumaluus saisikin vähemmän painoa ja raikkaasti keskityttäisiin vaihteeksi feminiinisyyteen ja luonnon arvostamiseen, en kuitenkaan voi uskoa muuhun Jumalaan/Jumaluuteen kuin siihen joka on vielä noitakin asioita laajempi juttu, eikä siis pelkkä tämätuose ja nämänuone, vaan IHAN KAIKKI.
Islamissa on ilahduttava vakaumus Yhdestä Jumalasta ja siitä että tällä ei voi olla poikaa, mutta käytännössä Islam on turhan ankara ja siitä on tehty suorastaan saatanallinen, siinä missä kristinuskostakin (vaikka EN siis uskokaan saatanaan, mutta uskon että pahaa voi tehdä).
Sanon usein olevani panteisti, mutta moni katsoo sen olevan materialismia, koska olettaa että palvon luontoa tai maailmankaikkeutta. En palvo mitään enkä ketään. En näe olemassaoloa pelkästään materialistisena. Katson että materia on Jumalan toinen ääripää, Jumalan "ruumis". Janan toisessa ääripäässä on henki, sellainen energia jota me emme mittareillamme mittaa. Ei siis mikään fyysinen energia. VALO on rajalla - se on materialistisin osa energiaa joka on Jumalan Henki, joten valo sopii hyvin Jumalan symboliksi.
Näillä palstoilla on pyörinyt pari muutakin ihmistä joilla on samankaltaisia ajatuksia kuin minulla, ja jos heitä kiinnostaa, voisi tässä ketjussa pohdiskella tätä yksijumalaisen uskonsa määrittelyä ja sopivaa nimikettä itselleen. Kaikkein hienointa ON tietysti olla määritteitä ja nimiä vailla, mutta siitä tulee välillä tarpeettomia ongelmia kristittyjen kanssa peuhatessa. En halua tulla määritellyksi ulkoakäsin. Ja alan olla vähän hemmetin kyllästynyt liirumilaarumeihin kuinka en voi "pelastua" tai sitä tai tätä jos en heti sano niin ja näin ja plaa plaa. Kataarien tavoin aion todistaa omasta uskostani niiden valtakunnassa jotka eivät voi sietää sitä mitä minä edustan. Haluaisin vain osata selvittää paremmin ja selkeämmin mitä tässä niinkuin edustan ja mainostan, niin ehkäpä riitoja ei niin herkästi tulisi puolin ja toisin.
Nyt olen tahallani naivi... xD
Katarismi käsitti että on kaksi jumalaa, toinen hyvä joka on luonut hengen, ja toinen paha joka on luonut maailman ja kehot. Minulle se on vähän turha kielteinen katsomus, ja lisäksi dualistinen. Oli kuitenkin hieno juttu että heistä suurin osa jaksoi pysyä uskossaan vaikka vainottiin ja rääkättiin katolisen kirkon taholta, kun ei kirkko voinut hyväksyä sitä että sillä ei olisikaan täyttä valtaa ja nautintaoikeutta koko Euroopassa.
Nuorena, lähes lapsena, tutustuin teosofiaan, mutta nykyisellään katson että siihen liittyy niin kaikenlaista mitä ei voi pitää erityisen tärkeänä (Lemuria, juurirodut yms.) tai välttämättä toivottavanakaan (ällöttävä taipumus yliarvostaa valkoista rotua!)
Wicca soveltuu paremmin nuorisolle, ja siinäkin katsotaan että on Jumalatar ja Jumala. Vaikka maskuliininen jumaluus saisikin vähemmän painoa ja raikkaasti keskityttäisiin vaihteeksi feminiinisyyteen ja luonnon arvostamiseen, en kuitenkaan voi uskoa muuhun Jumalaan/Jumaluuteen kuin siihen joka on vielä noitakin asioita laajempi juttu, eikä siis pelkkä tämätuose ja nämänuone, vaan IHAN KAIKKI.
Islamissa on ilahduttava vakaumus Yhdestä Jumalasta ja siitä että tällä ei voi olla poikaa, mutta käytännössä Islam on turhan ankara ja siitä on tehty suorastaan saatanallinen, siinä missä kristinuskostakin (vaikka EN siis uskokaan saatanaan, mutta uskon että pahaa voi tehdä).
Sanon usein olevani panteisti, mutta moni katsoo sen olevan materialismia, koska olettaa että palvon luontoa tai maailmankaikkeutta. En palvo mitään enkä ketään. En näe olemassaoloa pelkästään materialistisena. Katson että materia on Jumalan toinen ääripää, Jumalan "ruumis". Janan toisessa ääripäässä on henki, sellainen energia jota me emme mittareillamme mittaa. Ei siis mikään fyysinen energia. VALO on rajalla - se on materialistisin osa energiaa joka on Jumalan Henki, joten valo sopii hyvin Jumalan symboliksi.
Näillä palstoilla on pyörinyt pari muutakin ihmistä joilla on samankaltaisia ajatuksia kuin minulla, ja jos heitä kiinnostaa, voisi tässä ketjussa pohdiskella tätä yksijumalaisen uskonsa määrittelyä ja sopivaa nimikettä itselleen. Kaikkein hienointa ON tietysti olla määritteitä ja nimiä vailla, mutta siitä tulee välillä tarpeettomia ongelmia kristittyjen kanssa peuhatessa. En halua tulla määritellyksi ulkoakäsin. Ja alan olla vähän hemmetin kyllästynyt liirumilaarumeihin kuinka en voi "pelastua" tai sitä tai tätä jos en heti sano niin ja näin ja plaa plaa. Kataarien tavoin aion todistaa omasta uskostani niiden valtakunnassa jotka eivät voi sietää sitä mitä minä edustan. Haluaisin vain osata selvittää paremmin ja selkeämmin mitä tässä niinkuin edustan ja mainostan, niin ehkäpä riitoja ei niin herkästi tulisi puolin ja toisin.
Nyt olen tahallani naivi... xD
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja ota vastaan Herra Jeesus pelastajanasi.
Ota uusi testamentti ja lue se, niin opit jotakin arvokasta. Voit ottaa vastaan uskon Jeesukseen Kristukseen, joka sinut sitten pelastaa taivaaseen, kun uskot häneen ja vain häneen, ei mihinkään epäjumaliin!
9.Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.
[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 10:9]
1. An adherent of Unitarian Universalism.
2. A monotheist who is not a Christian.
3. A Christian who is not a Trinitarian.
tai Universalisti:
The teaching that all people will eventually be saved through the universal redemption of Jesus.
Tosin googlaamalla unitarian universalist löysin seurakunnan, joka näytti edustavan lähinnä amerikkalaista hömppää. Se ei ehkä kiinnosta sinua sen enempää kuin minuakaan.
Itse olen uskonkäsitykseltäni lähimpänä kveekareita, jotka uskovat, että jokaisen ihmisen sisimmässä on jumalallinen kipinä ja että Jumalaa voi lähestyä parhaiten hiljaisessa rukouksessa. Sakramentteja ja papistoa ei tarvita, koska kukaan ei ole pätevä mestaroimaan toisen uskonkäsitystä.Osa kveekareista on universalisteja, osa ei, tarkkaan määritettyä oppia kun ei ole, eikä myöskään piispaa sanomassa ettei noin saa uskoa.
Ehkä jokin nimilappu voisi olla hyödyllinenkin, vaikka itse olen oppinut olemaan niiden kanssa varovainen. Esim. kirjoittaessani "helluntailaiset uskovat..." sain heti nenilleni: "minä olen kyllä helluntailainen mutta en usko niin". Jos minulta kysytään uskostani, en sano olevani kveekari vaan lähimpänä kveekareita ja ortodokseja. Ortodoksien liturgiasta ym. rituaaleista en tosin paljon perusta, mutta heidän oppinsa on minusta lähempänä alkukristillisyyttä kuin protestanttien.
(Olipas sen verran töksähtävä tuo toinen otsikko etten sitä viitsi edes aukaista, nyt ei jaksa mitään tulta ja tulikiveä xD.)
Niin, minulla oli joskus vuosia sitten s-postikirjeenvaihdossa joku suomalaissukuinen vanhempi mies joka oli tuossa UU-kirkossa jäsenenä. Jäi siitä aika positiivinen mielikuva; vaikka tietysti se voi jotakuta ihmetyttää että miten on olemassa kristillinen lahko jossa kaikki käy, taisi intiaanienkin hengelliset systeemit olla ok.
Tiedä sitten kuinka kahvia ja pullaa -tyyppistä newageilua se on. Sitä puolta tuli nähtyä Suomessa tuossa yli 10 v sitten itse.
Nimet ovat aina harhaanjohtavia, sillä jokaisesta ryhmästä aina löytyy joku joka oikeasti olisikin lähempänä jonkun toisen ryhmän oppia, mutta syystä tai toisesta katsoo kuuluvansa sen yhden joukon sisälle.
Kaippa turhaan yritän hakea jonkinlaista ulkopuolista hyväksyntää etsiytymällä ryhmään johon voisin vedota, että tuollainen minä nyt sitten olen. Rehellinen jos olen, niin eihän minulle mikään kelpaa. Olen niin pikkutarkka pilkunviilaaja että ryhmän jokaikisen näkemyksen pitäisi voida soveltua minulle, ja sellaistahan ei taida olla. Omatkin käsitykseni tarkentuvat ja hioutuvat jatkuvasti.
Olivatkohan nämä kveekarit niitä jotka kokoontuvat ladossa, ja kuka tahansa seurakuntalainen voi puhua muiden edessä? Viehättävän simppeliä sinänsä. Eihän Jumala sen lähemmäs tule vaikka kuinka suuren temppelin kyhäisi, kullalla silaisi ja sinne laittaisi papit hoilaamaan hoosiannaa.
Jaa-a... Yritän vähän parantaa tapojani ja lopetella kristittyjen kanssa melskaamisen. Ei siitä mitään irti saa että demonisoin heitä ja he minua. Ehkäpä "lopeta lässytys" on sikäli aiheellinen kommentti. Ei minun oma katsomukseni tarvitse sitä että lyön päätäni kristilliseen seinään. Todellinen Kristus... ei vaadi puolestaan rähinöintiä.
- sana olikin näemmä hössötys. No sitä näkee mitä tarvitsee nähtäväkseen.
:)
et näemmä usko Jeesuksen Jumaluuteen eli et voi olla kristillinen missään muodossa. Ebioniitit taas eivät arvosta paavalin opetuksia yhtään niinkuin en minäkään. Mitä mieltä olet Paavalista ja hänen pakanallisesta tuotoksestaan joka kumosi Jeesuksen ja hänen lähipiirinsä opetukset?
Mielestäni selvempää ja nykytutkimuksenkin mukaan oikeampaa olisi käsitellä Jeesuksen Jumaluus ainoastaan legendana johon voitiin vedota uutta oppia julistettaessa.
Kehoitan tutustumaan ebioniittien opetuksiin ehkä sieltä löydät vastauksen itseäsi askarruttaviin asioihin.
oikeastaan Paavalin suhteen viitata siihen mitä sanoin hänestä tuolla Monijumalaisuus-ketjussa.
Minulle Paavalista tulee aina auttamatta mieleen tyyppi joka on niin lääpällään guruunsa ettei edes pysty näkemään mitä tämä guru oikesti on/oli. Kenties Pave on ensimmäinen kristitty joka harrasti kiiltokuva-Jeesus-idealisointia? Siihen viittaisi hänen näkynsäkin.
Ne on aika hurjia ne puheet ja edesottamukset nykyäänkin ihmisillä, joilla on joku tietty guru mistä he pitävät kovaa ääntä ja jonka nostavat Jumalan tasalle omissa silmissään, ja pyrkivät kaikki tekemään juuri tämän opettajan seuraajiksi. Jos oikein kiero tyyppi sattuu olemaan, niin vääntelee tietysti kaikki opettajan sanat kotiinpäin, niin että pääsee ikäänkuin suurvisiiriksi koko toimintaan...
Mutta toisaalta voi olla että Paavali olikin gnostikko, ja kaikki se missä hän mainitsee Jeesuksen tarkoittaakin ikuista Itseä (Kristus) jokaisessa ihmisessä. Niin ja todellakin P:n jutuista ei ehkä kaikki ole P:tä itseään, vaan jotakuta muuta.
Näin minäkin koen, etten halua kuulua mihinkään ryhmään enkä joukkoon, koska silloin joudun sitomaan ajatukseni ja mielipiteeni johonkin. Haluan olla vain ikuinen etsijä ja olemaan vapaa ottamaan kaikista uskonnosta, opeista ja henkisen kasvun oppaista sen, mikä tukee omaa ajatusmalliani ja olen valmis tarkistamaan myös omaa ajatteluani. Olen itselleni luonut aivan yksilöllisen oman uskoni ja maailman katsomukseni, johon kuuluu laidasta laitaan mm. astrologia ym., eikä varmasti aivan samalla tavoin ajattelevaa voi olla toista. Oman ajatusmallini mukaan haluan kovinkin sanoin kritisoida ja asettaa kyseenalaiseksi ns.uskovaisten suvaitsemattomuuden ja syntisyydestä, tuomiosta ja kadotuksesta julistamisen, joka pohjautuu heidän pelastusoppiinsa, jonka saarnaamisella olen nähnyt aiheutettavan lähimmäisilleni paljon ahdistusta ja tuskaa. Vaikka olen saanutkin monenlaisia vastauksia, en ole niistä närkästynyt, kun itselläni on motiivina Rakkaus ja olen halunnut keskustella asioista enkä arvostella ihmistä ihmisenä vaan hänen mielipiteitään ja uskoaan kritisoida. Minulle itselleni siitä Pyyteettömästä Rakkaudesta puhuminen ja sen energian lisääminen olisi kanava, jolla voisi vaikuttaa siihen, että kaikessa ajattelussa ja toiminnassa olisi SYDÄN mukana. Minulla on myös vain YKSI ainoa Jumala, joka vain ON ja on Pyyteetön Rakkaus ja ärsyttää, kun Jumalalle asetetaan ihmismäisiä piirteitä ja siihen pohjautuvaa Jumalan tahtoa ja toimintaa.
Olen lukenut kirjoituksiasi ja arvellut meidän olevan aika lailla samalla aaltopituudella.
Muuten onkohan kukaan muu nähnyt netissä tällaista kirjoitusta, itse olen jostakin löytänyt, kun pääsiäisen tienoilla katselin ilmeisesti hakusanalla Jeesus, mutta enää en sitä löydä. Muistaakseni siinä mainittiin, että Raamatuntutkijat olisivat tällaista tietoa jostakin hyvin vanhoista arkistoista kaivaneet, mutta kirkko ei hyväksy niitä julkistettavan. Tämä ei ole sanasta sanaan, mutta asian olen kirjoittanut silloin päiväkirjaani seuraavasti:
Joidenkin tutkijoiden mukaan Raamatun kirjoitukset on vääristelty sen aikaista politiikkaa ja kirkon arvovaltaa tukevaksi. Todellisuudessa Jeesus ollut rabbi eli pappi ja melko varakkaasta perheestä ja hänellä myös kaksoisveli, jonka kirjoittamia kirjoituksia löydetty ja johon tieto pohjaa. Jeesus on ollut todella henkinen ihminen ja tullut tähän elämään oppaaksi. Sen ajan politiikassa Jeesus on edustanut uudistusmielisyyttä, ihmisten tasa-arvoa, lähimmäisen rakkautta ja auttamista ja hänellä ollut myös henkisiä kykyjä. Hän on ollut naimisissa Maria Magdaleenan kanssa, joka ei ole ollut mikään huora, vaan rikkaasta ylhäisöperheestä ja ollut naimisissa Jeesuksen kanssa ja tukenut ja rahoittanut hänen toimintaansa. Heillä on ollut myös lapsia. Jeesus on poliittisista syistä tuomittu ristiinnaulittavaksi. Siihen aikaan arvottomat ihmiset on kivitetty kuoliaaksi, mutta arvostetummat tuomittu ristiinnaulittavaksi. Jeesus kuulunut henkiseen yhteisöön, jossa ollut taitava levitoija ja hän on maskeerattu Jeesukseksi ja kärsinyt ristinkuoleman, mutta todellisuudessa pystynyt irtautumaan kehostaan ja selvinnyt siten hengissä. Jeesus on perheineen paennut Intiaan, jonne myös muut yhteisön jäsenet muuttaneet.
Itse tuota yllä olevaa tekstiä olen lukenut sillä ajatuksella, että saattaisi olla tämäkin tosiasioihin perustuvaa tai osa totuutta.
Tämä ei oikein ehkä tälle palstalle ”istu”, mutta en nyt parempaakaan löytänyt kysymykselleni.
Noh, kun kristityille Jeesus on Jumala, niin voihan hänestä tälläkin palstalla keskustella. Ja tärkeintähän on että keskustellaan, palstan otsikosta viis...
Olen itsekin pohtinut melkein pääni puhki juuri noita asioita joita olit päiväkirjaasi tallentanut! Luin vuosi pari sitten Laurence Gardnerin kirjoja, joissa hän nimenomaan väittää tietävänsä Jeesuksen sukupuunkin tarkalleen, J:n jälkeläisiä myöten. Kirjoittaan LG kuvailee täsmälleen noita juttuja, että ei Jeesus mikään puusepän köyhä poika ollut, ja niin päin pois. Käsitys moisesta olisi tullut siitä että Joosefin titteli "arkkitehti" (karkeasti käännettynä) olisi ymmärretty väärin. (Tätä en enää muista oliko tämä LG:n käsitys, kun olen lukenut kaikenlaisia kirjoja eri kirjoittajilta...)
Enivei Jeesus olisi ollut kuninkaallisen suvun vesa joka päätti ottaa hänelle perimän mukaan kuuluvan asemansa, mutta erinäisistä kiemuroista johtuen päätyi samalla myös ylipapin asemaan. Näin ollen hän olisi siis ollut eräänlainen pappiskuningas.
Maria M, hänen vaimonsa, olisi yleisen hässäkän myötä paennut sittemmin Ranskaan heidän jälkeläisensä kanssa.
Jeesuksen teloituksen muistelin LG:n mielestä hoituneen siihen tapaan että joku toinen meni hänen tilalleen. Tämäkin sijainen olisi kuitenkin myöhemmin elvytetty siitä kuolemankaltaisesta tilasta mihin hänet saattoi se aine jota hänelle juotettiin kun hän oli ristillä. (Voin muistaa väärinkin.)
Eräs gnostilainen kirjoitus kuvailee miten Jeesus nauraa rätkättää kauempana kun muuan Simon ristiinnaulitaan hänen sijastaan, mutta tämä onkin vertauskuvauksellinen tarina jossa HENKI todistaa siitä miten sitä ei voi tappaa, vaikka RUUMIS tapetaankin.
Olettaisin että ajatus Jeesuksen kaksoisveljestä, muistaakseni Juudas nimeltään (ei Iskariot) voisi viitata tähän kuinka ihmisessä on kaksi osaa. Tällä kertaa ehkä kuitenkin puhutaan sielusta ja hengestä TÄSSÄ dualismissa. Elikä kun Juudas kertoo mitä Kristus on hänelle sanonut, se voisi tarkoittaa sitä että ihminen kertoo siitä ilmoituksesta minkä hänen Yliminänsä, Itsensä, jumalainen osansa itseään hänelle on ilmestyksen kautta ilmaissut.
Minusta on varsin mielenkiintoista ajatella nimenomaan että nuo menneisyyden gnostikot sun muut, Jeesuksen (jos eli) lähipiiriä myöten olisivat pystyneet tiedostamaan oman kuolemattoman olemuksensa vaikkapa jonkinlaisessa mysteeriossa, aivan kuten jotkut väittävät "vihittyjen" Egyptissä muinoin Suuressa Pyramidissa irronneen kehostaan ja tulleen tietoisiksi siitä että ovat henkiä.
...
Tuskin 6 miljardin ihmisen joukosta löytyy ihmistä jolla olisi niin ihmeellisiä ajatuksia ettei kukaan toinen voi niihin yhtyä, mutta toki vaikka meissä kaikissa on samoja aineksia ja ajatuksia, niin niiden kokoonpano vaihtelee. Olemme persooniltamme kuin kaleidoskoopin kuvia... alati vaihtuvia ja erilaisia.
Jos lähtisi jotain uskontoa väsäämään, niin se saisi kyllä olla mahdollisimman väljä raameiltaan kelvatakseen minulle. Vaikka omat ideat ovat kaikkein rakkaimpia - jopa niin että omaan katsomukseensa samaistuu täysin, kuvitellen että tämä olen MINÄ - on naurettavaa ajatellakaan että jollakulla olisi totuuteen yksinoikeus. Aina kun on lähdetty patentoimaan jotakin uskontoa, kyhätty dogmeja, pakotettu muita uskomaan tai itkemään ja uskomaan... Onko totuus ollut läsnä? Voiko totuus ikinä olla se että 100 ihmistä on oikeassa ja koko muu ihmiskunta menossa helvettiin...?
Voisikohan yksikään vakuumisuojattu, modifioitu, kulmikkaista oppipalikoista kyhätty uskonto suvaita ja rohkaista henkilökohtaista pohdintaa ja tutkiskelua, missä voi lopulta päätyä ties mihin... Mutta miten ihminen voisi, jos on rehellinen itseään kohtaan, tyytyä vähempään kuin siihen että ei tyydy mihinkään vaan jatkaa aina vain eteenpäin, yhä syvemmälle salaisuuden ytimeen...
Tuo Juudas-nimike on vain yksi mikä juuri oli lukemassani kirjassa, muistin myös että olisi ollut sellainen kuin Tuomas Didymos joka olisi ollut Jeesuksen kaksoisveli.
Ehkäpä jossakin mysteeriossa jokainen ihminen joka on tullut kuolemattomasta Itsestään tietoiseksi on kutsuttu "Kristuksen kaksoisveljeksi"? :)
Itse en niin kovin paljon ole lukenut eri tyylisuunnista ja Raamatun tulkintoja koskevista asioista. Olen kuitenkin itselleni muodostanut varmaan melko omaperäisiäkin käsityksiä asioista.
Mielestäni on YKSI Jumala, joka on ykseys ja jostakin syystä, johon minun ymmärrykseni ei vielä yllä, ykseydestä syntyi tai luotiin kaksinaisuuden maailma. Yhdestä on tullut kaksi ja pisteestä on tullut jana, jossa on ääripäät. Kaikkihan tavallaan jakautui vastakohdikseen, pimeys – valkeus -> päivä – yö ja siten myös ihmisten antamat nimitykset asioille, pitkä-lyhyt, sota - rauha, hyvyys-pahuus jne. Tämä kaikki vastakohtaisuus kuuluu vain ihmisten maailmaan ja ehkäpä muillekin planeetoille, mutta ei Jumalaan. Jumalasta on lähtöisin se Pyyteetön rakkauden energia, josta meille ihmisille virtaa Rakkauden jano, jolla sitten toimitaan ja kuljetaan siinä janan päiden välillä, se on Tie.
Nyt yksi vääristynyt itserakkauden muoto on vallan halu, jonka avulla yritetään hallita jotakin tienpätkää ja kaikki halutaan alistaa kulkemaan minun hallitsemallani alueella. Vallan työkaluja on sitten pelko ja käytetään pelkotiloja ja uhkakuvia aseena. (Mielestäni Raamattukin on syntynyt tästä vallan halusta ja eri tyylisuuntia, kun kaikki tavoittelivat valtaa. Kirjoituksia kirjoitettu, mutta kun aika muuttunut, niin jututkin muuttuneet. Jeesuksen opetus armosta, nöyryydestä ja anteeksi antamisesta ja rakastamisesta ei herätä intohimoja, jolla saisi alistettua valtaansa.)
Kuitenkin pyrkimyksenä ja päämääränä on opetella kulkemaan siinä janalla siten, että osuu siihen keskipisteeseen, jolloin kaikki kaksinaisuus häviää. Jumalan valtakunnassa ei ole hyvää eikä pahaa ja ihmisten maailmassakin teot ja ajatukset ovat vain valintoja ja toisaalta hyvä teko voi olla paha teko, jos motiivi on vääränlainen ja päinvastoin.
Jeesus on ehkä päässyt jo siihen keskipisteeseen, mutta halunnut tulla oppaaksi ja tiennäyttäjäksi ihmisille. Minusta ristin tie kuvaa tätä vaellusta janan pisteiden välillä ja se huipentuu siihen, että ristissä on kaksi suoraa kuvaamassa tätä kaksinaisuutta ja ne leikkaavat yhdessä pisteessä ja tämän pisteen kautta vain on pääsy Jumalan luo ja sitä on ristinkuolema ja uudelleen syntyminen ykseyteen.
Jotenkin en halua mitään rajoituksia mielikuvitukseni ja ajatusteni kanssa ja ne synnyttävät kyllä mielenkiintoista pohdintaa ja tulkintoja eri asioista. Keskustelu toisten kanssa kuitenkin avartaa ajatuksia ja joutuu tarkastelemaan päätelmiään. Onko Sinun mielestäsi tämä asioiden pelkistäminen pisteeksi ja janaksi aivan ”hullu” ajatus ja liian yksinkertaista tai sitten monimutkaista.
Well, no itseasiassa näiden hengellisten asioiden pohtiminen geometristen kuvioiden kautta on viehättänyt minua jo joitakin vuosia, mutta mitenkäs tämmöisellä foorumilla viivoja vetelet, että kuva kertoisi enemmän kuin sata sanaa...
Itse innostuin aikoinaan ajatuksesta että Jumala on kuin pallo, jonka keskipisteessä on äärimmäinen henkenä olemisen olotila, ja pallon ulkoreunalla tämä materian ja ajan maailma jossa me elämme. Kenties meditaatiossa, varmastikin "valaistumisessa" voi pysäyttää ajan kulun ja irrota materian tasolta ja saavuttaa tuon keskipisteen.
Myös tapaan ajatella Jumalan fraktaalikuvioksi joka versoo olentoja, jotka versovat fyysisiä ruumiita ja persoonia, jotka puolestaan ajatuksia ja tunteita ad infinitum. Tässäkään ei ole olemassa mitään Jumalan ulkopuolella, on vain näennäinen itsenäisyys näillä "kärhillä" jotka ovat olevinaan erillisiä olentoja kuten esim. me ihmiset.
Muutamat lukemani kirjat ovat käsitelleet tuota mitä itse kuvasit, että lähdetään liikkeelle pisteestä, syntyy jana, se kenties taipuu ympyräksi tai kolmioksi jne. kunnes kaikki mahdolliset muodot on saavutettu ja kolmaskin ulottuvuus syntynyt, kenties vielä lisääkin ulottuvuuksia.
Yksinkertaisimpien ajatusten selittäminen kuulostaa aina kovin monimutkaiselta, mutta minusta nämä geometriset jutut ovat siitä hienoja että niistä on kovin vaikea vetää suoraan jotain ankeita dogmia ja juupas/eipäs-oppeja joissa aina joku päätyy demonisoiduksi ja joku jumaloiduksi. Todellakin samat asiat voivat olla niin "hyviä" kuin "pahojakin" sen mukaan miten neutraalia, Jumalasta virtaavaa energiaa käyttää!
Myös Kabbalan Elämän Puu on järjestelmä jossa tuo Jumalan energia virtaa "alaspäin" niin että se luo erilaisia maailmoja joista alin on tämä fyysinen. (Herää vain kysymys että mikä sitten on helvetti, jos jo tämä on se alin maailma...) Vaikka olen jkv kiinnostunut gnostilaisuudesta, en voisi yksioikoisesti ajatella että materia sinänsä on pahaa, tai täällä fyysisellä tasolla oleminen. Onhan tämä kipujen, tuskien ja surujen maailma, mutta joku pointti tässäkin on että Jumalaan on tällainen ääripää hengelle muodostunut. Tai ainakin ajattelen itse näin.
Ihmiskunnan kulttuurien vuorovaikutuksesta
Yleensä ajattelemme, että juutalaisten jumala Jahve ja varsinkin kristinuskon sanoma ovat jumalallista ilmoitusta Israelille ja koko ihmiskunnalle (kristinusko).
Itse näen, että kulttuurit ja uskonnot ovat syntyneet eri kulttuurien vuorovaikutuksesta.
Esim. Lähi-Idän uskonnot juutalaisuus mukaan lukien ovat muokkautuneet mesobotamialisen kulttuurin alueella. Juutalaisten heimojen piirissä uskonto on muokkautunut oman kaltaisekseen.
Itse ajattelen, että elävä usko syntyy sisäisen yhteyden kautta. Tämä on gnostilainen näkemys. Mielestäni gnostilaisuus on (oli) lähempänä alkuperäistä kristillisyyttä kuin kirkollinen kristillisyys.
Kirkolliskokouksessa 300-luvun alussa gnostilaisuus ja muutakin ainesta poistettiin ”virallisen kirkon” opista ja kirkosta tuli oppia korostava instituutio.
Jokaisessa ihmisessä on sisäinen kaipaus löytää henkinen minänsä (yhteys Luojaansa). Eri kulttuureissa uskontokin on muokkautunut kulttuurinsa mukaan oman muotoisekseen.
Veda-kirjallisuus on yksi vanhimmista uskonnollisen kirjallisuuden joukossa. (Vanhimmat kirjoitukset ehkä 1600 luvulla ennen ajanlaskumme alkua.) Se on saanut alkunsa indo-eurooppalaisen arjalaisen kulttuurin piirissä Iranin, Pakistanin ja Etelä-Venäjän alueella. Tällä kulttuurilla on ollut vaikutusta myös Lähi-Idässä. Esim. Persian alueella Veda-kulttuurista kehittyi zarathustralaisuus joskus 600 vuotta ennen ajanlaskuamme. Kun juutalaiset olivat Babylonian vankeudessa, zarathustralaisuudesta jäi vaikutteita juutalaisuuteen.
Johannes Kastajan toiminnassa on nähty vaikutteita zarathustralaisuudesta (manikealaisuus).
Veda-kirjallisuuden vanhimpaan osaan luetaan Rig-Veda (uhritoimitusten hymnejä, joilla kutsuttiin jumala, jolle uhrattiin paikalla), Yajur-Veda (Ohjeita elämän eri alueilta, mm. terveydestä ja ravinnosta), Sama-Veda (ohjeita uhritoimituksista, sama=uhrijuoma) ja Atharva-Veda (sisältää mm.loitsuja). Vanhimmista Veda-teksteistä käytetään nimeä Samhita.
Veda-kirjallisuus on lähtökohtana nykyiselle hindulaisuudella vaikka se on muuttunut huomattavasti. Hindulaisuudesta on eronnut filosofinen buddhalaisuus, jainalaisuus ja sikhismi mm.
Kiinassa taolaisuus ja konfutselaisuus ovat olleet kiinalaisen kulttuurialueen vanhimpia uskontomuotoja. Japanissa toimii vieläkin shintolaisuus ja buddhalaisuus rinnakkain. Islamilaisuus on myös levinnyt Aasian alueilla. Aasiassa on myös jonkin verran kristillisiä seurakuntia eri alueilla.
Hindulaisuuden piirissä syntynyttä uudempaa kirjallisuutta ovat mm.:
Brahmana- tekstit (Vedan selitystekstejä), samoin Upanisadit selitystekstejä, joita ovat myös Sutrat (esim. Vatsyayanan Kamasutra, Bhaktisutra).
Hindulaisuutta muotoiltiin uudestaan Manun laissa.
Myöhempiä hindulaisuuden teoksia: Mahabharata, Ramayana, Bhagavadgita (eepos), Puranat ja Bhakti-kirjallisuus.
Tamileilla on Tirukkural (Tamilien Veda).
Kristillisyydessä katarismi, on ollut aika laaja kristillisyyden suunta, joka perustui paljolti manikealaisuuteen ja gnostilaisuuteen.
Internetissä mm.: http://hengentiede.info/artikkeleita/katarismi.htm
Tuomaan evankeliumista mm, : http://groups.msn.com/sinisetajatukset/tuomaanevankeliumi.msnw
Jeesus nimisiä henkilöitä on ollut vaikka millä mitalla lähi-Idän alueella. Jos joku esittää Tuomasta Kristuksen kaksoisveljeksi, olisi hyvä saada tietää tietolähteet.
Vanhan ja uuden testamentin vertailua:
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=58
Palaan vielä Vedan alkuteksteihin. Uhritoimitus muodostui tässä kulttuuripiirissä keskeiseksi. Oli pienempiä kotiuhreja ja suuria ”kosmisia” uhreja, jotka saattoivat kestää useita viikkoja ja niissä tarvittiin useita pappeja (ainakin 12), joilla kullakin oli oma tehtävänsä. Oli tärkeätä, että uhri suoritettiin ehdottoman oikein. Väärin suoritettu uhri koettiin koituvan turmioksi.
Uhri oli tärkeämpi kuin jumalat. Jumalia pidettiin ihmisiä parempina sen tähden, että he olivat parempia uhraajia (täydellisiä) kuin ihmiset.
Uhrihymneillä kutsuttiin jumalat (jumala) paikalle uhriaterialle. Valmistettiin erityistä uhrijoumaa.
Kristinuskon keskeinen sanoma on se, että ihminen ei ole kykenevä suorittamaan täydellistä sovitusuhria, jotta olisi Jumalalle kelvollinen. Jumala on itse suorittanut täydellisen ja lopullisen uhrin ihmisten puolesta uhraamalla oman Poikansa ihmisten syntien sovittamiseksi. (Jumala on täydellinen uhraaja.) Jumala on julistanut täydellisen armahduksen ihmiselle rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. Ihmisen ei enää tarvitse pyrkiä omin ansioin (täydelliseen uhraamiseen) Jumalan yhteyteen. Ihmisen osuus on vastaanottaa Jumalan uhri (armo) ilman omia ansioita, jolloin yhteys Kristukseen on hengellisen kasvun alku ja tila.
Herran ehtoollisen vietossa katsotaan Kristuksen olevan läsnä.
Vaikka kristinusko onkin historiallisesti syntynyt juutalaisen kulttuurin piirissä, edellä esittämäni ajattelu on todennäköisesti vanhempaa kuin juutalaisuus. Onko siis kristinusko lähtökohdaltaan vanhempi kuin juutalaisuus?