Totuuden olemassaolo ja olemus

Viime vuosina osa ihmisistä on alkanut kyseenalaistaa totuuden olemassaolon. Kyse on eräänlaisesta äärirelativismista, jossa kaikki on subjektiivista ja mikään ei ole objektiivista. Tämä näkemys on tarjonnut perustan vaihtoehtoisille faktoille, joihin myös salaliittoteoriat kuuluvat. Vaikka relativismilla on myös loogisia perusteita, tarkoitukseni on haastaa tämä näkemys uudella totuuden määritelmällä.

Mistä siis tiedämme, että jokin asia on totta, tai niin totta kuin on teoriassa mahdollista todentaa? Jutun juju on havainnoissa ja niiden välisessä koherenssissa. Ihmisten tekemät havainnot ovat kyllä subjektiivisia, mutta niiden välillä on merkittäviä korrelaatioita, mikä todistaa todellisuuden olemassaolon. Esimerkiksi, sekä sinä että minä pystymme näkemään saman tädin kävelemässä katua pitkin ja pystymme kuvailemaan tädin olemusta toisillemme termein, joista voimme olla samaa mieltä. Koska havaintomme ovat sopusoinnussa keskenään, voimme todeta, että ne vastaavat oman mielemme ulkopuolista todellisuutta.

Tästä pääsemme laajempaan totuuden määritelmään, johon myös kirjatieto lukeutuu. Nimittäin, tieteellinen prosessi koostuu havaintojen tekemisestä ja niiden mittausepätarkkuuden matemaattisesta mallintamisesta. Vuosien varrella, tiedemiehet ovat tehneet lukuisia havaintoja koskien vaikkapa ihmisen fysiologiaa tai luonnonlakien toimintaa. He ovat myös verranneet näitä havaintoja toisiinsa ja aikaisempiin havaintoihin, ja huomanneet, että ne ovat kaikki synergiassa keskenään. Tämä on ollut mahdollista, koska tiedemiehet raportoivat havaintonsa tieteellisissä julkaisusarjoissa, mikä mahdollistaa tieteellisen tiedon vertailun.

Tieteellinen maailmankuva on siis keskenään ristiriidattomien tutkimustulosten joukko, vähän samaan tapaan kuin salapoliisin tutkimustyö perustuu ristiriitojen tunnistamiselle ja siihen perustuvaan päättelyyn. Johtolanka voi olla validi vain, jos se on ristiriidaton muiden johtolankojen kanssa. Toki tieteellisia tutkimustuloksia on myös vuosien varrella kumottu. Tällöin on joko löydetty olemassaoleva ristiriita, jota ei aikaisemmin ole huomattu, tai uusi tulos on laajentanut olemassaolevaa todellisuuden mallia ilman sen suurempia ristiriitoja kyseisen mallin kanssa. Tieteellinen totuuden kriteeri onkin jonkin tuloksen ristiriidattomuus aikaisemmin tehtyjen tutkimustulosten kanssa, tai näiden tulosten välinen synergia, koska ristiriitoja ei tieteessä voi olla. Näin tiede edistyy ja kehittyy kohti täydellistä harmoniaa olemassaolevien teorioiden ja mittaustulosten välillä.

Aikaisemmin hankittu tutkimustieto puolestaan on sukupolvien yli välitettyä viisautta, joka on kumulatiivista luonteeltaan. Seisomme kaikki jättiläisten olkapäällä. Ihmiskunnan sivistys ja tiede rakentuvat aikaisempien polvien kehittämille innovaatioille, joita käytetään yhä uudestaan uusien innovaatioiden luomiseen. Esimerkiksi käynee kirjoitustaito, jota ilman nykyinen tiede todennäköisesti olisi mahdotonta. Kirjoitustaito puolestaan perustuu puhetaitoon, joka taas perustuu ihmisaivojen kykyyn käsitellä informaatiota. Kaikki tämä on kehittynyt asteittain siitä lähtien, kun Homo Sapiens hylkäsi luolamiehen elämän ja rupesi rakentamaan sivilisaatiota.

Relativismi toteaa vain, että havaintomme ovat yksilöllisiä ja voivat toisinaan olla myös virheellisiä. Siksi tieteelliseen tietoon tarvitaan toistettavuutta, että eri havaitsijat voivat toisistaan riippumatta päätyä samaan johtopäätökseen. Tällä tavalla varmistetaan, että havainnot jotka kirjataan tieteeksi kuvastavat todellisia korrelaatioita sinun ja minun tekemieni havaintojen välillä, eli ulkopuolista totuutta, eikä esimerkiksi harhoja, joita toinen meistä näkee päänsä sisällä.

Vaihtoehtoisten faktojen ongelma on, että ne ovat usein ristiriidassa suurimman osan tieteellisistä havainnoista kanssa. Jos vaikka väitetään, että Maapallo on litteä, tuloksena on suuri joukko ristiriitoja ihmisten tekemien havaintojen välillä, eikä ainoastaan yhtä ristiriitaa. Näiden ristiriitojen avulla on mahdollista tunnistaa disinformaatiot ja valheet. Jos väitettäisiin, että koko koululaitos on vain salaliitto, joka opettaa meille poliittisesti valikoituja valheita, nämä valheet olisi mahdollista tunnistaa vertaamalla niitä omiin havaintoihin ja tiedossa oleviin faktoihin, joita tieteellinen kirjallisuus tuottaa. Jos taas kyseenalaistaa koko tieteellisen prosessin, törmää luultavasti samanlaisiin ristiriitoihin, esimerkiksi siinä mitä maailmanlaajuisen salaliiton olemassaolo edellyttää, jotta pystyy päättelemään tällaisen salaliiton olemassaolon hölynpölyksi.