Miksi meillä on sinimusta hallitus?

Saksassa äärioikeistolainen AfD saavutti eilen suuren vaalivoiton. Vaikka Saksan puoluekenttä eroaa Suomen vastaavasta, tilanteessa yhtäläisyyksiäkin edellisten eduskuntavaalien asetelmaan on.

On esitetty, että saksalainen CDU, eli Kokoomuksen veljespuolue, olisi nyt samassa tilanteessa kuin Petteri Orpo keväällä 2023. Väitteiden mukaan, koska SDP ei suostunut neuvottelemaan, ja siksi Orpo joutui valitsemaan hallituskumppanikseen Perussuomalaiset. Kokoomus perusteli valintaansa vertaamalla asiaa valintaan ruton ja koleran välillä, kuten kokoomuksen Kari Mykkänen silloin totesi. Tämä saattaa osittain pitää paikkansakin, mutta väite, ettei SDP olisi ollut valmis neuvottelemaan tai että Sanna Marinin joustamattomuus olisi ollut ratkaiseva tekijä, on virheellinen.

Tällaisia väitteitä esittävät unohtavat joko tahallisesti tai tietämättään muutaman tosiasian. Ensinnäkin jo hallitustunnusteluvaiheessa oli selvää, että Sanna Marin luopuu puheenjohtajuudestaan, joten henkilökemia ei oikein voinut olla ainakaan ratkaiseva tekijä.

Toiseksi: hallitusohjelmasta ja sen tavoitteista päätti vaalien voittajana Kokoomuksen Petteri Orpo, ei SDP tai Sanna Marin.
Kolmanneksi: Viimeistään hallitusohjelman tultua julki kävi selväksi, että Perussuomalaiset hyväksyivät kaikki kokoomuksen ajamat leikkaukset, jotka kohdistuivat erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin ja työntekijöiden ja työelämän ehtoihin ennennäkemättömällä tavalla.

Tilannetta voi verrata asuntokauppaan. Jos myyjällä on jo pöydässä ostotarjous täydellä pyyntihinnalla, toisen ostajaehdokkaan neuvotteluasema on käytännössä olematon – ellei hän suostu ylittämään pyyntihintaa. Perussuomalaiset antoivat kokoomukselle käytännössä vapaat kädet, joten SDP:n neuvotteluasema oli lähtökohtaisesti heikko.

SDP on olemassa puolustaakseen työntekijöiden asemaa ja hyvinvointivaltiota. Lähteminen mukaan Petteri Orpon hallitukseen ei olisi ollut sille valinta ruton ja koleran välillä – se olisi merkinnyt niitä molempia yhtä aikaa.

Orpon sinimusta hallitus syntyi kahdesta syystä. Ensinnäkin perussuomalaisille kelpasi kaikki työelämän ja sosiaaliturvan heikennykset sekä leikkaukset terveydenhuoltoon ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Toiseksi RKP suostui mukaan hallituksen mahdollistajaksi ja on toistuvasti katsonut sivuun perussuomalaisten hyökkäykset omia liberaaleja arvojaan vastaan.

Lopputuloksena hallituksesta syntyi epäpyhä liittouma, josta kukaan ei varsinaisesti hyödy, eikä kenelläkään ole kivaa – paitsi ehkä Elinkeinoelämän keskusliitolla, joka sekin on viimeaikoina alkanut ymmärtää, että ostovoiman heikentäminen ei ollut voittava strategia. Yritysten konkurssit ovat nousseet Suomessa tasolle, jollaista ei ole nähty sitten 1990-luvun laman.