https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011040303.html
"NKVD:n tiedetään käyttäneen mielellään ulkomaalaisia käsiaseita. Venäjälle oli tilattu juuri ennen vallankumousta ainakin 50 000 kappaletta Colt-pistooleita, joiden kaliiperi on sama kuin revolvereissakin."
Myös Neuvostoliittoon 1930-luvun laman aikana muuttaneet veivät sinne mukanaan paljon tavaraa, mm maatalouskoneita, jopa lentokoneita, todennäköisesti myös siis aseitakin.
Meikäläinen aseistus on lähinnä samaa kalipeeria venäläisten aseiden kanssa. Historiallisesti siksi, että erotessamme Venäjästä meille jäi paljon venäläistä aseistusta, joten oma tuotantomme tehtiin samalla kalipeerilla siksi, ettei tarvitsisi valmistaa useita eri koon ammuksia, jotka saattaisivat sota-aikana kiireellä toimitettaessa mennä sekaisin. Ja myös siksi, että voitaisiin käyttää myös sotasaalispatruunoita ja aseita mahdollisen sodan sattuessa. Kuten sitten tehtiinkin, kun sota syttyi 1939.
"Suomalaisten kaukopartioiden tiedustelu- ja tuhoamistoiminta kohdistui kuitenkin Karjalankannakselle, Itä-Karjalaan, Kuolan ja Petsamon alueille eivätkä ne pyrkineet surmaamaan siviilejä."
Kaukopartiot eivät todellakaan pyrkineet surmaamaan siviilejä, vaan niillä oli puhtaasti sotilaalliset tehtävät. Viralliset lähteet kertovat, ettei yhtään siviiliä olisi surmattu, mutta siitä jää kyllä epäilys. Kaukopartiot törmäsivät vahingossakin metsissä liikkuneisiin siviileihin, mutta myös ottivat yhteyttä paikallisiin siviileihin saadakseen heiltä tietoja. Tuntuu epäuskottavalta, että ainakaan kaikki kosketuksiin joutuneet siviilit olisi vain vapautettu, sehän olisi ollut itsemurha kaukana vihollisen alueella toimineelle kaukopartiolle. Tosin esim Muurmannin radalla liikennettä laskemassa käyneet partiot usein myös räjäyttivät radan juuri ennen lähtöään paluumatkalle, josta tulikin sitten kiireinen pakomatka takaa-ajettuna.
On hyvin mahdollista, että kaukopartiot "hiljensivät" muutamia siviilejä tai sotavankeja, mutta määrien täytyy olla olemattoman pienet verrattuna vaikkapa neukkujen tekemiin partisaani-iskuihin. Partisaani-iskut olisivat voineet olla kostoja tuollaisista hiljentämisistä, mutta mitään mainintaa ei sellaisesta ole edes partisaanien itsensä kirjoittamissa muistelmissa. Eli jos kaukopartiomme joutuivat "hiljentämään" henkilöitä vihollisen selustassa, he tekivät sen niin taitavasti, ettei sodan jälkeenkään katoamisia ole osattu yhdistää heihin. Ja edelleen siis JOS. Mitään todisteita ei ole, että olisi "hiljennetty". Tuntuu vain epäuskottavalta, että niin ei olisi ollenkaan tehty, sen verran paljon kaukopartioita liikkui vihollisen selustassa ja kontakteista ja vangin sieppauksista ja kuulusteluista kaukana vihollisen linjojen takana on ihan virallisia merkintöjä.
"NKVD:n tiedetään käyttäneen mielellään ulkomaalaisia käsiaseita. Venäjälle oli tilattu juuri ennen vallankumousta ainakin 50 000 kappaletta Colt-pistooleita, joiden kaliiperi on sama kuin revolvereissakin."
Myös Neuvostoliittoon 1930-luvun laman aikana muuttaneet veivät sinne mukanaan paljon tavaraa, mm maatalouskoneita, jopa lentokoneita, todennäköisesti myös siis aseitakin.
Meikäläinen aseistus on lähinnä samaa kalipeeria venäläisten aseiden kanssa. Historiallisesti siksi, että erotessamme Venäjästä meille jäi paljon venäläistä aseistusta, joten oma tuotantomme tehtiin samalla kalipeerilla siksi, ettei tarvitsisi valmistaa useita eri koon ammuksia, jotka saattaisivat sota-aikana kiireellä toimitettaessa mennä sekaisin. Ja myös siksi, että voitaisiin käyttää myös sotasaalispatruunoita ja aseita mahdollisen sodan sattuessa. Kuten sitten tehtiinkin, kun sota syttyi 1939.
"Suomalaisten kaukopartioiden tiedustelu- ja tuhoamistoiminta kohdistui kuitenkin Karjalankannakselle, Itä-Karjalaan, Kuolan ja Petsamon alueille eivätkä ne pyrkineet surmaamaan siviilejä."
Kaukopartiot eivät todellakaan pyrkineet surmaamaan siviilejä, vaan niillä oli puhtaasti sotilaalliset tehtävät. Viralliset lähteet kertovat, ettei yhtään siviiliä olisi surmattu, mutta siitä jää kyllä epäilys. Kaukopartiot törmäsivät vahingossakin metsissä liikkuneisiin siviileihin, mutta myös ottivat yhteyttä paikallisiin siviileihin saadakseen heiltä tietoja. Tuntuu epäuskottavalta, että ainakaan kaikki kosketuksiin joutuneet siviilit olisi vain vapautettu, sehän olisi ollut itsemurha kaukana vihollisen alueella toimineelle kaukopartiolle. Tosin esim Muurmannin radalla liikennettä laskemassa käyneet partiot usein myös räjäyttivät radan juuri ennen lähtöään paluumatkalle, josta tulikin sitten kiireinen pakomatka takaa-ajettuna.
On hyvin mahdollista, että kaukopartiot "hiljensivät" muutamia siviilejä tai sotavankeja, mutta määrien täytyy olla olemattoman pienet verrattuna vaikkapa neukkujen tekemiin partisaani-iskuihin. Partisaani-iskut olisivat voineet olla kostoja tuollaisista hiljentämisistä, mutta mitään mainintaa ei sellaisesta ole edes partisaanien itsensä kirjoittamissa muistelmissa. Eli jos kaukopartiomme joutuivat "hiljentämään" henkilöitä vihollisen selustassa, he tekivät sen niin taitavasti, ettei sodan jälkeenkään katoamisia ole osattu yhdistää heihin. Ja edelleen siis JOS. Mitään todisteita ei ole, että olisi "hiljennetty". Tuntuu vain epäuskottavalta, että niin ei olisi ollenkaan tehty, sen verran paljon kaukopartioita liikkui vihollisen selustassa ja kontakteista ja vangin sieppauksista ja kuulusteluista kaukana vihollisen linjojen takana on ihan virallisia merkintöjä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Suomen johtajat haaveilevat Suur-Suomesta Uralille asti"
Ei todellakaan. Sen sijaan moni rajan takana oleva venäläinenkin haaveilee kuulumisesta Suomeen, sellaista kurjuutta elämä "rikkaan öljyvaltion" sillä kulmalla on!
"Niemen lähistöllä Porlammin motissa kaatui 7 000 puna-armeijalaista ja noin 9 000 antautui vangiksi 1941."
Kyseinen taistelu on suurin Pohjoismassa käyty saarrostustaistelu, josta saatiin suurin määrä sotasaalista, mitä Pohjoismaissa on koskaan saatu yksittäisessä taistelussa. Merkittävä osa, ilmeisesti enemmistö, neuvostosotilaista pakeni pääosin metsiä myöten rannikolle Koiviston alueelle, jonne he linnoittautuivat siihen saakka, kunnes punalaivasto kuljetti heidät pois. Karjalan Kannasta puolustaneet neuvostojoukot siis peräytyivät länteen päin, jolloin itään päin tie jäi täysin auki meikäläisille. Niinpä Rajajoelle edettiin pikavauhtia 1-2 vuorokaudessa ja on todella hyvä kysymys, miten pitkälle olisi päästy, jos olisi haluttu mennä. Neukkujen muut joukot olivat suurin piirtein kaikki sitoutuneet Suomenlahden eteläpuolelta hyökkääviä saksalaisia vastaan ja ne vähät reservit, joita neukuilla ylipäätään oli, olivat kaukana. On mahdollista, että hyvin varustetuista puolustuslaitteista huolimatta meikäläiset olisivat saattaneet päästä jopa itse Leningradin kaupunkialueelle saakka, jossa viimeistään olisi törmätty hätäisesti aseistettuihin työläisjoukkoihin, joita koottiin vapaaehtosista täydentämään kovia tappioita kärsineitä Puna-armeijan joukkoja. Se on jokseenkin varmaa, että pohjoisempana olisi helposti päästy Nevajoen rantaan, jonka itärannalle saapuivat viikkoa myöhemmin myös saksalaiset ja Leningradin piiritys olisi ollut täydellinen. Silloin Vladimir Putinin vanhemmat olisivat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuolleet piirityksessä, tai jääneet piirittäjien käsiin, eikä Venäjän Federaation nykyinen presidentti olisi koskaan syntynyt. Suomalaisten joukkojen tietoisesti Nevajoen tälle puolelle jättämä käytävä Laatokan rantaan, Elämänlanka, kuten leningradialaiset sitä itse kutsuivat, pelasti piirityksestä suuresti kärsineen kaupungin täydelliseltä tuholta.
"Kyse oli niin sanotuista heimosodista eli aseellisista selkkauksista, joissa Suomen valtio ei ollut osapuolena. Atso Haapanen kertoo kirjassaan Suomalaisten heimosotaretket 1918–1922 (Docendo), että retket olivat vapaaehtoisten tekemiä sissi-iskuja, joiden tarkoitus oli suomensukuisten heimojen asuinalueiden irrottaminen Neuvosto-Venäjästä."
Tässä on selkeästi Suomen historian musta aukko. Miksi ihmeessä Tarton rauhanneuvottelut sitten käytiin, jos kerran ei oltu sotatilassa Neuvosto-Venäjän kanssa? Virallisesti ei oltukaan, kumpikaan osapuoli ei ollut julistanut sotaa. Esimerkiksi kaikki Israelin sodat vuoden 1973 jälkeen ovat olleet hyökkäyksiä hävittämään rajan takaa toimivia sissejä, eikä niitä ole tuomittu. Neuvosto-Venäjä ei edes tehnyt niin, punajoukot vain valtasivat takaisin heimosotureiden valtaamat alueet.
Jos kerran Suomi oli täysin viaton heimoretkiin ja siihen, että antoi mm brittilaivaston toimia Koivistolta Leningradia vastaan, niin silloin tietenkään myöskään partisaani-iskut eivät olleet Neuvostoliiton syytä. Partisaaniosastot olivat kommunistisen puolueen aseellista siipeä, eivätkä osa Neuvostoliiton asevoimia. Neuvostoliiton asevoimat oli kylläkin määrätty luovuttamaan aseita ja varusteita partisaaneille, jotka siten ulkoisesti muistuttivat puna-armeijalaisia, mutta Puna-armeija teki sen vastentahtoisesti, koska sillä oli jatkuvasti puutetta aseista ja varusteista itselläänkin, kun miesmäärät olivat niin suuria kuin ne neuvostomaassa olivat. Samoin Suomen armeija luovutti tai möi halvalla aseita ja varusteita heimosotureille, vähemmän vastentahtoisesti, sillä upseeritossa oli heimoretkien kannattajia niissäkin, jotka eivät itse aatetta kannattaneet eivätkä halunneet retkiin osallistua. Oli tietenkin niitäkin, jotka retkiä ja materiaalin antamista vastustivat ja kansassa heitä oli enemmistö, koskapa virallista tukea ei koskaan annettu.
Heimoretket eivät olleet mitään sissiretkiä, vaan niiden tarkoitus oli liittää "vapautetut" alueet Suomeen pysyvästi. Pahaa verta herättivät tapaukset, joissa retkeläiset teloittivat paikallsia kommunisteja, jotka eivät tiettävästi olleet edes toimineet Suomen puolella. Kaikki sellainen oli veren kaivamista nenästään.
Suomi laittoi heimosoturit ja muut neuvostojen maata vastaan toimineet järjestykseen Tarton rauhassa sovitun mukaisesti, mutta silti Stalin veti nuo tapahtumat esille 1939 neuvotteluissa ja juuri sillä perusteella mm. vaati Koiviston luovuttamista. Pitkä on siis kanto kaskessa, kuten se oli myös 1970-luvulla, kun Suomeen tuli Neuvostoliiton edustajaksi syntyperältään Itä-Karjalan venäläistä sukutaustaa ollut mies, jonka suku oli joutunut suomalaisille eristysleireille sodan aikana.Hän aivan selvästi halusi laittaa Suomen lujille ja sovjetisoida vihollismaan, jota kohtaan tunsi katkeruutta.
Kovaa poikaa leikkimällä ei juuri koskaan ole saavutettu mitään, vaikka sellaista toimintapaa niin kovasti nykyäänkin tunnutaan ihailevan. Ehkä se roska tulee amerikkalaisesta viihteestä, joka on täynnään kaiken maailman oman elämänsä pyssysankareita ja mafiosoja. Todellisessa elämässä se johtaa vain ja ainoastaan hankaluuksiin toisensa jälkeen, jollaiseen pienellä maalla ei ole oikeasti varaa.
Sen sijaan SannaMarinmainen demarien tapa noudattaa järkeviä ja kaikille osapuolille kohtuullisia sääntöjä tuottaa pidemmälläkin aikavälillä kohtuullisen hyvän tuloksen ja juuri siksi Pohjoismaat ovat kohonneet hyvinvoinnin kärkeen kovista luonnonoloista huolimatta.