Julkaistu 30.12.24
- Benjamin Christensen , Niels-Peter Granzow Busch
Paavin lähettiläs Johannes de Plano Carpini ei ollut uskoa silmiään tuijottaessaan Kiovaa, joka oli aiemmin ollut rusien ruhtinaiden hallitsemien alueiden tärkein kaupunki.
”Se oli kerran suuri kaupunki, jossa oli paljon asukkaita, mutta nyt siitä ei ole jäljellä juuri mitään, tuskin kaksisataa taloa, ja asukkaita pidetään orjuudessa.”
Kaikkialla oli hiiltyneitä rakennuksia ja sortuneita seiniä. Oli kulunut viisi vuotta siitä, kun mongolit olivat vuonna 1240 valloittaneet Kiovan matkallaan halki Itä-Euroopan, mutta hävityksen jäljet olivat yhä nähtävillä.
”He eivät pidä ihmisten teurastamista minään”.
Paavin diplomaatti mongolien luona
”Kun matkasimme maan halki, näimme kaikkialla valtavasti kalloja ja luita”, kirjoitti Johannes. Paavi Innocentius IV oli lähettänyt hänet tapaamaan alueen mongolijohtajaa, Batu-kaania, ja selvittämään, suunnittelivatko mongolit myös Länsi-Euroopan valloittamista.
Ihmisten jäännökset eivät kuitenkaan yllättäneet Johannesta, jolle niin kutsutun Kultaisen ordan mongolit eivät olleet uusi tuttavuus. ”He eivät pidä ihmisten teurastamista minään”, hän kirjoitti.
Edes Euroopan vahvimmista armeijoista ei ollut vastusta, kun sotaisat mongolit vyöryivät Eurooppaan 1200-luvulla. Se muodostui Itä-Euroopalle käännekohdaksi, joka vaati lukemattomia ihmishenkiä sekä jakoi slaavilaiset kansat lopullisesti.
Tšingis-kaani yhdisti mongoliheimot
Alun perin mongolit olivat erillisiä heimoja, jotka asuivat nykyisen Kiinan pohjoispuolen laajoilla aroilla ja sotivat jatkuvasti toisiaan vastaan. Vuonna 1206 päällikkö Temüdzin onnistui kuitenkin saamaan kaikki heimot johtoonsa. Jälkipolvet tuntevat hänet paremmin nimellä Tšingis-kaani.''
- Benjamin Christensen , Niels-Peter Granzow Busch
Paavin lähettiläs Johannes de Plano Carpini ei ollut uskoa silmiään tuijottaessaan Kiovaa, joka oli aiemmin ollut rusien ruhtinaiden hallitsemien alueiden tärkein kaupunki.
”Se oli kerran suuri kaupunki, jossa oli paljon asukkaita, mutta nyt siitä ei ole jäljellä juuri mitään, tuskin kaksisataa taloa, ja asukkaita pidetään orjuudessa.”
Kaikkialla oli hiiltyneitä rakennuksia ja sortuneita seiniä. Oli kulunut viisi vuotta siitä, kun mongolit olivat vuonna 1240 valloittaneet Kiovan matkallaan halki Itä-Euroopan, mutta hävityksen jäljet olivat yhä nähtävillä.
”He eivät pidä ihmisten teurastamista minään”.
Paavin diplomaatti mongolien luona
”Kun matkasimme maan halki, näimme kaikkialla valtavasti kalloja ja luita”, kirjoitti Johannes. Paavi Innocentius IV oli lähettänyt hänet tapaamaan alueen mongolijohtajaa, Batu-kaania, ja selvittämään, suunnittelivatko mongolit myös Länsi-Euroopan valloittamista.
Ihmisten jäännökset eivät kuitenkaan yllättäneet Johannesta, jolle niin kutsutun Kultaisen ordan mongolit eivät olleet uusi tuttavuus. ”He eivät pidä ihmisten teurastamista minään”, hän kirjoitti.
Edes Euroopan vahvimmista armeijoista ei ollut vastusta, kun sotaisat mongolit vyöryivät Eurooppaan 1200-luvulla. Se muodostui Itä-Euroopalle käännekohdaksi, joka vaati lukemattomia ihmishenkiä sekä jakoi slaavilaiset kansat lopullisesti.
Tšingis-kaani yhdisti mongoliheimot
Alun perin mongolit olivat erillisiä heimoja, jotka asuivat nykyisen Kiinan pohjoispuolen laajoilla aroilla ja sotivat jatkuvasti toisiaan vastaan. Vuonna 1206 päällikkö Temüdzin onnistui kuitenkin saamaan kaikki heimot johtoonsa. Jälkipolvet tuntevat hänet paremmin nimellä Tšingis-kaani.''
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.