Minkä vaikutuksen huomaat itsessäsi ja mikä kiinnittää sinut näihin rupatteluketjuihin uudestaan ja uudestaan?
Kysyn tätä myös mutta en vastaa itselleni kuitenkaan. En moralisoi tai syytä, pyri moittimaan tai arvostelemaan. Mutta mielipiteeni kerron. Aivan kauheaa kuraa täällä, välissä itkettävää huumoria ja hellyyttä mutta paljon katkeruutta, kovuutta, halua ymmärtää päin v.ttua, vihata ja loukata.
Lisäksi stereotypioita, oletuksia ja vasta väärinymmärryksiä… ei oikein mitään järkeä tai ideaa miksi kaipaava tai rikki oleva muuta saisi kuin ohuita langanpäitä joihin haaveensa ripustaa. Heikolla mielellä lähtee varmasti riisutumpana ja rikotumpana ja häiriöitä mielessä. Vahvemmalla voi korostua liikaakin ehkä käsitys omasta kyvykkyydestä tai vaihtoehtoisesti tuntua syylliseltä ilman syytäkin jonkun toisen onnettomuuteen.
Välillä on hyviä huomioita elämästä, suhteista ja sitä toisesta välittämistä siten kuin se tänne anonymiteettiin soveltuu. Nämä ovat kirkkaita lähteitä tässä lätäkössä, ehkä hippuja toiveesta säilyttää jonkinlainen hyvän olemus…mene ja tiedä, minä en tiedä.
Jokaisella omat syynsä hakea täältä viihdettä, niin minullakin. Parasta on kaikissa syvissä syissä ja yksinäisyydessä kuitenkin se tunne, ettei lopullisesti tarvitse olla kaiken ulkopuolella, että joskus voi valita ja tulla valituksi. Hyvässä ja pahassa, kuten asiaan ja elämään rehellisesti kuuluu. Kyselen liikaa mutta en varsinaisesti odota vastauksia.
Saatteko sydämenne asioita kuulluksi täällä? Lukemalla kirjoituksia ja toisten ajatuksia/huumoria, vastaamalla omalla tyylillänne, kuuntelemalla ajatuksianne, lukemalla vastauksia, kysymällä? Kenellä on kaivattu, vastaako hän vai luuletko, toivotko, epäuskot että se on hän? Riittääkö se?
Kosketuksen kaipuussa palstaillessa, tunnetko kaipaamaasi/rakastettusi ihollasi, huulillasi, pystykö kuvittelemaan/tuntemaan miltä hänen lähellään tuntuu, miten oma keho hänelle vastaa? Kun vihaat tai tunnet katkeruutta, mustasukkaisuutta, pääsetkö tunteen tasalle kirjoittamalla siitä suorasti, avoimesti tai ilkeästi? Helpottaako olosi tai ikäväsi ja voit jäädä rauhassa itsesi kanssa?
Kirjoittelu auttaa, kaikki on hyvin. Onko?
Kysyn tätä myös mutta en vastaa itselleni kuitenkaan. En moralisoi tai syytä, pyri moittimaan tai arvostelemaan. Mutta mielipiteeni kerron. Aivan kauheaa kuraa täällä, välissä itkettävää huumoria ja hellyyttä mutta paljon katkeruutta, kovuutta, halua ymmärtää päin v.ttua, vihata ja loukata.
Lisäksi stereotypioita, oletuksia ja vasta väärinymmärryksiä… ei oikein mitään järkeä tai ideaa miksi kaipaava tai rikki oleva muuta saisi kuin ohuita langanpäitä joihin haaveensa ripustaa. Heikolla mielellä lähtee varmasti riisutumpana ja rikotumpana ja häiriöitä mielessä. Vahvemmalla voi korostua liikaakin ehkä käsitys omasta kyvykkyydestä tai vaihtoehtoisesti tuntua syylliseltä ilman syytäkin jonkun toisen onnettomuuteen.
Välillä on hyviä huomioita elämästä, suhteista ja sitä toisesta välittämistä siten kuin se tänne anonymiteettiin soveltuu. Nämä ovat kirkkaita lähteitä tässä lätäkössä, ehkä hippuja toiveesta säilyttää jonkinlainen hyvän olemus…mene ja tiedä, minä en tiedä.
Jokaisella omat syynsä hakea täältä viihdettä, niin minullakin. Parasta on kaikissa syvissä syissä ja yksinäisyydessä kuitenkin se tunne, ettei lopullisesti tarvitse olla kaiken ulkopuolella, että joskus voi valita ja tulla valituksi. Hyvässä ja pahassa, kuten asiaan ja elämään rehellisesti kuuluu. Kyselen liikaa mutta en varsinaisesti odota vastauksia.
Saatteko sydämenne asioita kuulluksi täällä? Lukemalla kirjoituksia ja toisten ajatuksia/huumoria, vastaamalla omalla tyylillänne, kuuntelemalla ajatuksianne, lukemalla vastauksia, kysymällä? Kenellä on kaivattu, vastaako hän vai luuletko, toivotko, epäuskot että se on hän? Riittääkö se?
Kosketuksen kaipuussa palstaillessa, tunnetko kaipaamaasi/rakastettusi ihollasi, huulillasi, pystykö kuvittelemaan/tuntemaan miltä hänen lähellään tuntuu, miten oma keho hänelle vastaa? Kun vihaat tai tunnet katkeruutta, mustasukkaisuutta, pääsetkö tunteen tasalle kirjoittamalla siitä suorasti, avoimesti tai ilkeästi? Helpottaako olosi tai ikäväsi ja voit jäädä rauhassa itsesi kanssa?
Kirjoittelu auttaa, kaikki on hyvin. Onko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitin tuuleen viestejä exälle. Vanha juttu, mutta suru nousi jälleen pintaan läheisen kuollessa. Tuli ajatus elämän rajallisuudesta ja halusta sopia asiat hänen kanssaan. Palstaharhaisena kirjoittelin muka hänelle. Toivoin, että jollain tavalla viestini menisi perille.
Palstalla on viiltäviä analyysejä ja kiusaamista ihmiset tuntuvat paljon harrastavan.
Olen ollut paljon rauhassa itseni kanssa, antanut anteeksi ja päästänyt irti. En enää kysy: "Riitänkö?" tai ajattele, että mikä vika minussa oli.
" Helpottaako olosi tai ikäväsi "
Oloa helpottaa kun saan ees varmistuksen et toinen on vielä,
mut ei siitä joka kerta silti jää hyvä mieli....
Liian monta kysymystä mun aivoille....
Harmillisesti,
koska oli monta kohtaa joihin oisin halunnut vastata :(
Ite ajaudun joihinkin tiettyihin aloituksiin tietämättä ensin ees miksi.
Kuten tähänkin.
Se on joku mysteerinen tunne tai jotain.
Kirjottelu auttaa,
mikään ei ole hyvin.....
Vai mikä muka on hyvin?
Olen kai lähinnä utelias. Utelias näkemään mitä ja miten eri ihmiset eri asioista ajattelee. Kun luen uutisia, minua kiinnostaa myös lähteet uutisiin ja ihmisten mielipiteet niistä. Ja lopulta se on aika sama, että selaileeko uutisia ja ihmisten kommentteja niistä tai näitä palstoja. Aina saa hämmästellä, että näinkö tosiaan ihmiset näkee ja kokee maailman, suhteet ja elämän yleisesti? Toki kaikenlaisia trollejakin mahtuu kaikkialla joukkoon, mutta ne oppii erottamaan joukosta aika nopeasti ja voi jättää omaan arvoonsa.
Kaipaanko tai ikävöinkö ketään? No en oikeastaan. Kyllä mä tapaan ihmisiä joista pidän ihan riittävästi ihan oikeassa elämässä. Enemmän saattaisi olla liikaa. Imevät liikaa energiaa minusta kun jokainen haluaa jotain palasia minusta ja toivoisivat ehkä, että olisin heidän kaikkien yhteistä omaisuutta. Minulle sellainen ei sovi. En halua olla kenenkään omaisuutta.
Mutta aloituksesta sanoisin, että hyvä aloitus. Ilmankos tästä ei hirveästi keskustelua syntynyt.