Flowers in the Attic: Origin

Tässä katsauksessa kyseiseen sarjaan on mukana spoilereita. Jos siis haluat katsoa tämän sarjan (Mitä en suosittele), otathan tämän huomioon ennen kuin jatkat lukemista.Mutta suosittelen siis, että jos et ole vielä nähnyt sarjaa, etsi jotain järkevämpää tekemistä kuin sen katsominen. Sellaista tekemistä muuten ei todellakaan ole vaikea löytää. Syyn kannalleni löydät kun luet eteenpäin.

Sarja perustuu Virginia Andrews´n hienoon kirjaan Garden of Shadows. Se kertoo tämän alkuperäisen kirjan, Pimeyden Kukat, "Isoäidin", Olivia Winfield Foxworthin tarinan. Olivia nuorena muuttaa asumaan miehensä Malcolm Foxworthin luo tämän sukukartanoon, FOxworth Halliin ja hänen elämästään siellä sekä kehittymistä karmeaksi isoäidiksi.

Sarja on alussa suht hyvä, mutta tulee pian paitsi poliittisen korrektiuden, myös joidenkin yksityiskohtien melko ääliömäisten toteutusten pilaamaksi. Esimerkiksi Oliviaa näyttelevä Jemima Rooper on vain 160 cm pitkä, kun Olivia kirjoissa mainitaan hyvin pitkäksi, noin 180 senttiseksi.

Seuraava väsyttävän tarpeeton lisä tässä on sisäkkö Nella. Tämän tarkoitusta voi kukin (Sen lisäksi, että Nella on musta ja ilmeisesti kiintiön täytettä kun häntä ei kirjassa esiinny) arvuutella vapaasti. Nella näyttäisi toimivan jonkinalaisena parhaana kamuna Olivialle ja lähinnä opettaa katsojalle haitallisen tavan: työnantajan veljeilyn työntekijän kanssa. Myöhemmin käy tosin ilmi, että Nellan sukulaispoika on homo ja viettelee Olivian pojan Joelin (Joel ei kirjassa ole homo, mutta sukulaispoikaa ei kirjassa ole tietenkään lainkaan). Täysin tarpeeton ja älytön juonenkäänne.

Olivian toinen poika Mal laitetaan kuolemaan myrkytettynä, omituinen käänne tietenkin kun hän kuolee kirjassa liikenneonnettomuudessa. Muka sen jälkeen, kun hänen isästään on tehty Malin morsiamen viettelijä. Käsikirjoittajien puolesta on sanottava, että itse en keksisi montakaan tapaa lisää tämän sarjan tekemiseksi rappeutuneemmaksi kuin se on.

Olivia muuttuu hahmona aina vaan älyttömämmäksi sitä mukaa kuin sarja etenee. Se ei johdu pelkästään Rooperin surkeasta näyttelemisestä (Sillä on tosin osansa) vaan myös jatkuvista älyttömistä juonenkäänteistä. Myöhemmin hän muun muassa vammauuttaa tarkoituksella (Mitä hän ei kirjassa tee) miehensä ja taantuu tämän sadistiseksi kiduttajaksi. Olivian hahmo toisaalta kärsii alikehittelystä. Kirjassa esimerkiksi Olivian isä jättää tälle suuren omaisuuden, joten tämä ei ole riippuvainen Malcolmista, mutta hän kuitenkin vaatii kahta miljoonaa pojilleen rahastoitavaksi, vaikka pystyisi varmaan hyvin itsekin tekemään poikiensa elämän rahan puolesta turvatuksi. Ehkä tarkoitus oli saada Olivia näyttämään vain enemmän uhrilta.

Malcolm Foxworthin rooli näyttää menevän eniten kirjan mukaan ja on paras kaikista tässä melko surkeassa sarjassa. Max Irons tekee hienon roolisuorituksen. Mielenkiintoista kyllä IMDB ei mainitse hänen pituuttaan, mutta hän lienee ainakin 180 senttinen (Kirjassa Malcolm oli 2 metrinen). Ikävä kyllä tässä sarjassa Ironsin kyvyt menevät surkean juonen takia pitkälti hukkaan.

Rooperin surkeaa näyttelemistä seuratessa tulee ajatelleeksi, että hän ei sentään ole täysin yksin syyllinen ssarjan surkeuteen. On varmaan vaadittu todellinen nero sössimään alkuperäisen kirjan juonen näin perusteellisesti, mutta erityisesti Olivian osalta, jonka kruunaa Rooperin surkea roolisuoritus. Esimerkiksi kun Olivia löytää Chrisin ja Corinnen muhinoimasta keskenään, hän ottaa sen aivan rauhallisesti ja jopa antaa sen anteeksi. Hän jopa salaa sen Malcolmilta. Aivan kuin nämä kyyhkyläiset olisivat vain käyneet salaa keksipurkilla tms.

Lopulta ehkä kaikkein naurettavin juonenkäänne lienee kuitenkin se, kun Olivia tappaa serkkunsa John Amosin. Käsikirjoittaja päätti tehdä Amosista yksinkertaisesti raiskaajan joka kuolee ryhdyttyään raiskaamaan Oliviaa. Lopulta tämä käsikirjoituksellinen rimanalitus johtaa siihenkin, että toisin kuin alkuperäisessä Pimeyden Kukat kirjassa (ja leffassa, joka muuten on huomattavasti parempi kuin tämä tuuba-sarja) Amos ei ole ottamassa vastaan Corinnea ja tämän lapsia.

Voi vaikuttaa tietenkin pikkumaiselta verrata Rooperia Louise Fletcherin erinomaiseen suoritukseen Oliviana vuoden 1987 elokuvassa, mutta tosiasiaksi jää, että näyttelijänä Rooper näyttää olevan täysi irvikuva kyvyiltään Fletceriin (Joka muuten oli sentään 177 senttinen) verrattuna.

Eräs toinen älytön piirre sarjassa liittyy nuoreen Christopheriin. Christopher näytetään aikuistuneena melkoisena lihaskimppuna, tarpeettomastikin niin, mutta kun Malcolm saa selville mitä tällä on tekeillä Corinnen kanssa, hän saa tuosta vain yliotteen itseään fyysisesti selvästi paljon vahvemmasta Christopherista. Kukapa sen tietää, ehkä käsikirjoittajat pitivät kunnia-asianaan, että sarja etenisi tuon kaltaisten älyttömyyksien siivittämänä. Niin se eteneekin -suoraan katuojaan.