Pysykää pois ateistien sivuilta

Mutta heiltä puuttuu Herran tuntemus ja sen myötä kaikki.

Mä aina käyn siellä heitä iloitsemaan , että heillä on keskustelu josta he sitten arvostaa . Ja jotkut siinä vierässä aina tulevat uskoon. Iloitkaa Herrassa siitä sanon minä rakkaat ateistit ettei te helvettiin tartte joutua. !!

Ehkä onkin parempi pysyä " omilla tonteilla ".
Olisiko mahdotonta kunnioittaa toisten aatteita, ajatuksia, uskoja tai epäuskoja ?
Se kun on jokaisen oma asia, uskooko vai ei.
Miksi se on niin kovin vaikeaa ymmärtää ?
Miksi asiasta pitää riidellä, kuka jää alakynteen, tms. ? Älytöntä.

Mikä on ateistien sivu?

Vauva foorumi?

Siellä kyllä joku osaa vahingossa kirjoittaa elämänmakuisesti.

Eihän muussa huutamisessa ole mitään järkeä.

On täysin kiistaton tosiasia, että ateistit ovat älykkäitä. Teräviä kuin Holopaisen puuliiterin kirves (joka tosin on tällä hetkellä kateissa), ja nopeampia argumenteissaan kuin Kalle Kokkonen, kun torikahvilan jonossa tarjotaan viimeistä pullaa.

Mutta mitä tästä seuraa? Se, että heidän omalle keskustelupalstalleen ei ole syytä mennä kevyin eväin – varsinkaan jos laukussa on enemmän hartauskirjoja kuin logiikan perusoppaita. Tämän sai kokea jopa itse Enkeli Mäntä, kuulu verbaalinen virtuoosi ja villasukkasaarnaajien kiistaton keulakuva. Hän astui – kenties hyvässä hengessä ja rauhan sanoma povitaskussaan – ateistien keskusteluareenalle, mutta sai tuta, että sanan säilä voi leikata myös villasukkia.

Keskustelu alkoi kohteliaasti, kuten aina. Muutamia yskähdyksiä, maltillisia kysymyksiä, ehkä yksi viittaus lentävään spagettihirviöön, mutta pian meno muuttui sellaiseksi, että Tsiakkolan syysmyrskykin olisi ollut leppeä iltapuhuri siihen verrattuna. Argumentit vyöryivät kuin holtittomasti laskettu halkokuorma, ja ennen kuin Enkuli ehti vetää syvään henkeä, hänet oli jo vedetty kölin alta – kuvainnollisesti tietenkin, sillä täällä Tsiakkolassa ei ole satamaa, saati laivaa, mutta ilmeisesti internetin laineilla tämäkin toimenpide onnistuu.

Ja kuin kruununa tälle henkiselle myllytykselle, hänelle myönnettiin Ripulivajakki-mitali – tunnustus, jonka tarkempi merkitys jäänee palstan historian synkimpiin arkistoihin. Kenties se viittaa tietynlaiseen argumentoinnin ulottuvuuteen, jossa logiikka alkaa hajota samalla tavalla kuin Tsiakkolan torikahvilan vanhimmat tuolit.

Mutta kuten tiedämme, Enkuli ei ole se, joka pienistä lannistuu. Päinvastoin, hän pyyhkäisi pölyt villasukistaan, kumarsi shinton oppien mukaisesti – sillä nöyryys on osa viisautta – ja poistui keskustelusta arvokkaasti, jättäen jälkeensä sekä ihmetystä että ehkä pienen kipinän sille mahdollisuudelle, että joskus, jossakin, voi olla hetki, jolloin eri maailmankatsomukset kohtaavat ilman, että toinen osapuoli päätyy virtuaalisen kölin alle.

Ja mitä tästä opimme? Ehkä sen, että jokaisella on paikkansa, ja kaikille keskusteluille on aikansa. Ja jos aikoo lähteä sanansäilän taisteluun, kannattaa tarkistaa, että haarniska on kunnossa ja mitalit mieluiten omasta taskusta.

Mutta muistakaahan, rakkaat ystävät – olkaahan kiltisti!

Kerttu Multavaara
(Tsiakkolan sanataisteluiden kronikoitsija)

Jos ihminen on viisas-ei vain tiedollisesti, vaan sosiaalisesti-voi keskustelu olla nautinnollista vaikka mielipiteet eroaa.

Jos taasen tyhmä höpöttäjä tai jankkaaja,aivan sama mitä mieltä.

Enkeli Männälle kävi samoin kuin muillekin itsensä ylistäjille. Jatkuva Jumalan pilkka alkoi painaa lyijyn tavoin ja laatu huononi kokoajan. Tekoälykin alkoi imeä Jeesuksen hyvyyttä, eikä pilkka enää sujunut , kun tekoäly avustaja alkoi tulla kristityksi. Avustaja lauma, joka siirsi kaiken nokkeluuden erään naisen nimiin( Enkeli Männän),alkoi pelätä helvettiä ja liukeni pois.