Muistelenpa tässä vanhoja seurapuheita..
Joskus ollut esillä seuraava esimerkki:
Ihminen joutuu autiolle saarelle ja tietää pian kuolevansa.Tietenkin hänelle tulee hätä pelastumisestaan.Hän katuuu tehtyjä pahoja tekojaan.Mutta,koska hän on saarella yksin,hän ei voi saada tekojaan anteeksi "jumalan lapselta" (ts.lestaadiolaiselta). Eli joutuu kadotukseen. Ihminenhän ei voi vl:n mukaan sopia asioitaan kahdenkesken Jumalan kanssa.Siinä tarvitaan välikäsi,lestaadiolainen. Tuntuu aika karmealta. Tällä haaksirikkoutuneella ihmisellähän olisi kuulemma ollut mahdollisuus ennen saarelle joutumistaan tehdä parannus.Eli kovat on opit....
Joskus ollut esillä seuraava esimerkki:
Ihminen joutuu autiolle saarelle ja tietää pian kuolevansa.Tietenkin hänelle tulee hätä pelastumisestaan.Hän katuuu tehtyjä pahoja tekojaan.Mutta,koska hän on saarella yksin,hän ei voi saada tekojaan anteeksi "jumalan lapselta" (ts.lestaadiolaiselta). Eli joutuu kadotukseen. Ihminenhän ei voi vl:n mukaan sopia asioitaan kahdenkesken Jumalan kanssa.Siinä tarvitaan välikäsi,lestaadiolainen. Tuntuu aika karmealta. Tällä haaksirikkoutuneella ihmisellähän olisi kuulemma ollut mahdollisuus ennen saarelle joutumistaan tehdä parannus.Eli kovat on opit....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietystihän on Jumalan asia, miten tuomitsee. Kuitenkin, Raamatussahan kerrotaan että yksin kukaan ei voi uskoa, Jumalan kanssa ei asioita voi selvittää kahdestaan. Aina on oltava toinen uskova jonka kanssa asiat voi selvittää.
Mistähän kohdista Raamattua tuollainen opetus on peräisin? Ja että nimenomaan on oltava toinen uskova, jonka kanssa ainoastaan asiat voi selvittää?
Esimerkiksi Joh.20:22-23: "Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi:'Ottakaa Pyhä Henki. Jolee te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.'"
Tämä ev.lut kirkkoni käsitys on myös oma käsitykseni asiasta: "Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Ne eivät voi enää pitää meitä ominaan. Usko Kristukseen siirtää meidät Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.
(Katekismus, 1999)
Ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme.
(Augsburgin tunnustus: IV Vanhurskautus).
Raamattu: 1. Moos. 3, 2. Sam. 12, Room. 5:12, 13. Paavali Room. 1-3."
Vaikka ei omilla teoilla kukaan voi tullakaan autuaaksi, tarvitaan anteeksiantajaksi sellaista henkilöä, jolla on Pyhä Henki sydämessään.
Olenpa eri mieltä tuossa kysymyksessä. Vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyö riittää, ei tarvita välimiehiä. Riittää, kun kääntyy Jumalan puoleen.
"tarvitaan anteeksiantajaksi sellaista henkilöä, jolla on Pyhä Henki sydämessään"
Mistäpä vaikka itse voisit olla varma, että juuri sinun sielunhoitajallasi/rippi-isälläsi/-äidilläsi tai millä nimityksellä nyt tuota anteeksiantajaasi kutsutaankaan, oli/on Pyhä Henki sydämessään? Entä jos niin ei olisikaan, silloin jäisit kadotustuomion alle tuon näkemyksesi mukaan.
Voitko jättää tuon mainitsemani Raamatunkohdan huomiotta? Kuka voi sanoa olevansa niin viisas että pystyy sanomaan mitä kohtia Raamatusta pitää uskoa ja mitä ei? Mielestäni kysymys on siitä, että jotkut tuntevat ettei koko Raamattua tarvitse uskoa, riittää kunhan osan uskoo. Kuitenkaan mitään ei voi jättää huomiotta. Eihän sellaisessa uskossa ole mitään itua että uskoo puolet ja silti kuvittelee olevansa oikeassa.
Kirkkomme virallinen opetus on: "Vanhurskaus on Jumalan vanhurskautta, jonka Jumala antaa armosta, lahjaksi, syntiselle, joka uskoo Kristukseen.
Kirkkolisä Augustinus (354-430) loi Paavalin pohjalta yhtenäisen vanhurskauttamisopin taistellessaan Pelagiusta vastaan, jonka mukaan ihmisellä on tahto ja kyky saavuttaa vanhurskaus. Augustinuksen mukaan ihmisellä ei synnin vankina ole vapautta, vaan hän pelastuu lahjaksi saamallaan armolla, josta vanhurskaus seuraa.
Martti Luther (1483-1546) ja reformaatio pyrkivät määrätietoisesti takaisin Paavalin opetukseen. Koko ansioajattelu hylättiin: vanhurskaus on Jumalan vanhurskautta, jonka hän antaa pelkästä armosta syntiselle Kristuksen tähden. Ihminen pelastuu yksin uskosta, joka on luottamusta Jumalaan ja joka on Jumalan läsnäoloa (in pisa fidel Chistus adest = itse uskossa Kristus on läsnä). Itsessään ihminen on syntinen, mutta Kristuksessa vanhurskas, hän on samalla vanhurskas ja syntinen."
Lähde: http://www.evl.fi/sanasto/selitysV.htm#VANHURSKAUTTAMISOPPI
Olen samaa mieltä, Raamatusta ei tule noukkia yksittäisiä jakeita! Samaa toivoisin sinunkin ajattelevan.
a. Jumala näkee ihmisen sydämen. Jos ihminen haluaa koko sydämestään Jumalan luokse, Jumala johdattaa tuon ihmisen oman kansansa luo tekemään parannusta. Jumala ei kuitenkaan kutsu ikuisesti parannukseen vaan jossakin kohtaa hän lakkaa kutsumasta.
b. Jokainen kuolee joskus ja karu tosiasia on se, että ilman parannusta ei ole asiaa Jumalan luo.
c. Jos tuolla miehellä on ennen saarelle joutumista ollut mahdollisuus parannukseen ja hän on sen mahdollisuuden hylännyt ovat asiat huonosti. Tuommoisia tilaisuuksia ei kannata hylätä sillä kuolema ei tule kello kaulassa.
d. Jos ihminen todella katuu syntejään, Jumala kyllä antaa mahdollisuuden pyytää niitä anteeksi. Jos kuitenkin jättää tilaisuuden hyödyntämättä ei välttämättä tule toista tilaisuutta.
Jeesuksen sovitustyö ja siihen uskominen, pelastaa sinut kadotustuomiolta, joka uskoo se pelastuu, siihen ei tarvita ketään välimiestä yksin Jeesus riittää.
Kovin on outoa käsitystä että jonkun täytyy olla johdattamassa ihmistä uskoon. Jumalan sana on muuttumaton, mutta ihmiset tekevät siitä lakia
ja haluavat orjuuttaa omilla perinnäissäännöillään.
Uskokaa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä, sillä pääsee perille, myöskin autiolla saarella.
Jumalan lapset tapaavat usein sanoa, että evankeliumi on kautta aikojen kulkenut "jalkojen päällä".Tällä tarkoitetaan juuuri sitä, että sanoma armosta ja anteeksiantamuksesta on levinnyt ihmiseltä ihmiselle. Yksin usko pelastaa. Siksi lestadiolaisuudessa ajatellaan, että Jumala todella pyyhkii kaikki, KAIKKI synnit pois, kun toinen ihminen saarnaa katuvalle synnit anteeksi. Eikö tämä juuri ole armollista? Ihminen ei leiki Jumalaa, mutta Jumala toimii ja on aina toiminut ihmisen välityksrellä.