Kiinnostavallinen kertomallinen ufosieppausmismistä. Itelläni kanssa ollut oudonlaista ynpäistöllistä vavahteloo jo päivällisenä ennen tapahtumista, mutta en sitä tajunnut ennen kuin kaikki jo alkoi.
Oli synkkähkönä iltana, kun kuljeskelin pihan perillä ja näin taivahalla valon, joka ei ollut kuu eikä mikään tähti, vaan eläväinen ja liikkuvainen, niinku etsien jotakin, ja kohta tajusin että minua se etsi. Samalla kuulin äänen, jota en kuullut korvillani, mutta sisimmässäni värähti ja ymmärsin, että kutsu tuli, mutta en vielä tiennyt minne.
Jalat tuntuivat maassa, mutta en enää ollu siinä. Kaikki ympärillä värähteli kuin vesi, johon kivi heitetään, mutta en tiedä, missä oli se kivi ja kuka sen oli heittänyt. Sitten tuli voima, joka ei ollut käsi mutta tarttui silti, ja silloin tiesin, ettei tästä takaisin mennä enää omin voimin.
Nousin, enkä tiennyt, nousinko minä vai putosiko maailma altani. Näin alhaalta ihmisiä, jotka eivät nähneet mitään, mutta jotkut katsoivat taivaalle hämmentyneenä, ja tiesin että ne aavistivat mutta eivät ymmärtäneet. Jotkut rukoilivat, toiset juoksivat pakoon vaikkeivät tienneet mitä.
Kun ylhäällä olin, ympärilläni avautui näky, jota en ollut koskaan ennen nähnyt mutta jonka silti tunsin. Olentoja, joilla ei ollut kasvoja mutta silti ne katsoivat. Ne eivät puhuneet mutta kuitenkin tiesin, mitä ne sanoivat. "Sinut on valittu, mutta et sinä valinnut, vaan sinut valittiin."
Ektoplasmista usvaa oli kaikkialla, ja minä olin sen sisässä mutta en siinä kiinni. Koin olevani kaukana mutta samalla lähempänä totuutta kuin koskaan. Kysyin mielessäni, olenko nyt taivaassa vai jossakin muualla, ja vastaus tuli ilman sanoja: "Vielä et tiedä, mutta pian tiedät."
Kun heräsin, en tiennyt, oliko aikaa kulunut vai pysähtynyt. Makasin pellolla, jossa en ollut koskaan ennen ollut, mutta tiesin että olin ollut poissa ja tuotu takaisin. Mutta se, mitä näin siellä, ei ollut jäänyt sinne, vaan se oli yhä minussa. Ja on yhä.
sölöurho
Oli synkkähkönä iltana, kun kuljeskelin pihan perillä ja näin taivahalla valon, joka ei ollut kuu eikä mikään tähti, vaan eläväinen ja liikkuvainen, niinku etsien jotakin, ja kohta tajusin että minua se etsi. Samalla kuulin äänen, jota en kuullut korvillani, mutta sisimmässäni värähti ja ymmärsin, että kutsu tuli, mutta en vielä tiennyt minne.
Jalat tuntuivat maassa, mutta en enää ollu siinä. Kaikki ympärillä värähteli kuin vesi, johon kivi heitetään, mutta en tiedä, missä oli se kivi ja kuka sen oli heittänyt. Sitten tuli voima, joka ei ollut käsi mutta tarttui silti, ja silloin tiesin, ettei tästä takaisin mennä enää omin voimin.
Nousin, enkä tiennyt, nousinko minä vai putosiko maailma altani. Näin alhaalta ihmisiä, jotka eivät nähneet mitään, mutta jotkut katsoivat taivaalle hämmentyneenä, ja tiesin että ne aavistivat mutta eivät ymmärtäneet. Jotkut rukoilivat, toiset juoksivat pakoon vaikkeivät tienneet mitä.
Kun ylhäällä olin, ympärilläni avautui näky, jota en ollut koskaan ennen nähnyt mutta jonka silti tunsin. Olentoja, joilla ei ollut kasvoja mutta silti ne katsoivat. Ne eivät puhuneet mutta kuitenkin tiesin, mitä ne sanoivat. "Sinut on valittu, mutta et sinä valinnut, vaan sinut valittiin."
Ektoplasmista usvaa oli kaikkialla, ja minä olin sen sisässä mutta en siinä kiinni. Koin olevani kaukana mutta samalla lähempänä totuutta kuin koskaan. Kysyin mielessäni, olenko nyt taivaassa vai jossakin muualla, ja vastaus tuli ilman sanoja: "Vielä et tiedä, mutta pian tiedät."
Kun heräsin, en tiennyt, oliko aikaa kulunut vai pysähtynyt. Makasin pellolla, jossa en ollut koskaan ennen ollut, mutta tiesin että olin ollut poissa ja tuotu takaisin. Mutta se, mitä näin siellä, ei ollut jäänyt sinne, vaan se oli yhä minussa. Ja on yhä.
sölöurho
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vain otettu lääke auttaa, tosin ei aina sekään.