Kuka on stalinisti?

Halosen nimi oli heti Sinisalon jälkeen.

Noinhan se menee. Stalinistien tavoite oli muuttaa Suomikin sosialistiseksi valtioksi. Heidän mielestään tämä voisi tapahtua väkivaltaisen vallankumouksen avulla. Hertta Kuusinen oli jo esistalinisti, joka julisti Tshekkoslovakien tien meidänkin tieksemme.

Demarit olivat jo varhain irtisanoutuneet väkivaltaisesta vallankumouksesta. Demarien aatesuunnan ydin oli ja on reformistisessa politiikassa, jossa ei pyritä yhteiskuntajärjestelmän kumoamiseen väkivalloin, vaan demokratiaa kunnioitetaan. Sittemmin pyrkimyksestä muuttaa yhteiskuntajärjestyksen perustaakin on luovuttu, koska reformistisella politiikalla on saavutettu pääosa asetetuista tavoitteista. Sosialismin tilalle tuli hyvinvointiyhteiskunta-ajattelu.

SKP:n enemmistö oli stalinisteja maltillisempi. Se oli valmiimpi odottamaan sellaista tilannetta, jossa kansan selvä enemmistö tukisi vallankumousta. Vähemmistö eli stalinistit olisi ollut valmis vallankumoukseen välittömästi, jos heille olisi näytetty siihen - tässä tapauksessa kai - punaista valoa.

SKDL ei kattojärjestönä ollut erityisen vallankumouksellinen, mutta tarkoituksena lienee ollut kattojärjestön avulla saada myös maltillisempien äänestäjien tuki. SKDL:n johtohenkilöistä esim. Ele Aleniusta ja Kalevi Kivistöä voitaneen luonnehtia ajattelultaan melkeinpä sosiaalidemokraateiksi.

Erityisesti vallankumoushaluiset stalinistit pitivät demareita luopioina ja luokkapettureina. Suomessa demarien ja kommunistien välit ovat olleet kaikkein huonoimmat ja SDP:n "jo riittää" -politiikka todennäköisesti pelasti Suomen komunistien kaappaukselta. Ns. asevelisosialistit liittoutuivat kokoomuslaisten porvarien kanssa kommunismia vastaan ja saivat tähän rahallista tukea CIA:lta. Myöhemmin USAn suurlähettiläät ovat lausunnoissaan kiittäneet SDP:n tannerilaista enemmistöä sitä, ettei Suomi ajautunut sosialismiin.

Demarien piirissä esiintyi toki vasemmistolaista radikalismia 60-luvulta lähtien, mutta kovin kumouksellista se ei ollut.

Kerimäkeen ei todellakaan voi koskea edes talikolla, mutta stalinismin ilmenismuodot ovat mielenkiintoisia.

Sinisalolaiset vanhat stalinistit ovat verrattavissa kenraalijunttiin, jotka muitta mutkitta -aatehistoriansa ja elinikäisen valtakamppailunsa (vrt. Saddam Hussein) kautta tuhoavat vastustajansa, paitsi jos tuhoamatta jättäminen antaa tilanne-edun. Vanhat stalinistit olivat kovia pelureita (Kallion Bistrossa stalinistikommunistien päivän hokema oli: "Neuvostoliittolaiset Kommunistit kuolivat ampuen poteroihinsa, kun pelkurijenkit väänsivät purkkaa tankkien takana".) Silloin ei aina muistanut kysyä: ammuttiinko edestä vai takaa?

Demareiden vasen linja tosiaan oli touhukas -60-70-lukujen vaihteessa. Lipponen ja Halonen (Tuomiojasta puhumattakaan) olivat lapsellisen innokkaita rakenteiden muuttamisessa. Lapsellisten NuorisoStalinistien ja yleisvasemmistoradikaalien eduksi on sanottava, he sentään olivat avoimesti jotain mieltä, paatuneiden kommunistien henkisiä itsemurhapommittajia.

Kepulaiset ovat aina olleet toista maata, "isänmaan arvo" vaihtelee, on markkinahintaista. Jos kepulaisen seinällä ovat Kekkosen ja Mannerheimin kuvat, on syytä olla varuillaan.