Tavallinen, kiltti ja turvallinen mies

Jokaiselle sopii omanlaisensa. Jotkut ihmiset ovat erityislaatuisempia ja heillä voi olla vaikeuksia löytää vastakappalettaan. Itse en ole koskaan löytänyt. Kaverit ovat olleet naimisissa jo 20 vuotta. He löysivät puoliskansa jo nuorina.

Älä lannistu 💕

https://youtu.be/h6Ol3eprKiw?feature=shared

Ei kannata romantisoida. Tollaset miehet jää aina yksin eikä ne loppupeleissä kelpaa kellekään. Siihen vielä väsymys kaikkeen niin mies on pelkkä lapanen sen jälkeen.

Aloittaja et ole ainut, täällä on ainakin toinen jolla juurikin samanmoiset aatteet ja tunnelmat elämässä tällä hetkellä. Ja se alakulokin ehti jo iskemään mutta koitetaan jaksella ja toivon että vielä joku päivä unelmasi tuollaisesta miehestä toteutuu. Voi hyvin ja jaksa uskoa vielä. 💙

No entä naisena esiintyvä mies- esittelitkö itse itsesi suvulle, jos mietit siltä kantilta?

Tavallinen nauravainen mies… missä hän oikeesti 🗣️🗣️🗣️🗣️

Ja sitäkin miettinyt, että pitäisikö minun yrittää löytää niitä ihania ja kilttejä miehiä jostain treffi-sovelluksista?
Onko joku löytänyt?

-Ap

Yksinhän on parasta olla.

Minä tiedän missä mun mies on. -50v edelleen-

Mun arvion mukaan tavalliset ihmiset pariutuu helpommin kuin erityislaatuiset. Kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen kastiin.

Lapsena ja nuorena en sietänyt sitä (eli itseäni),
nyt ajattelen että se on ihan hot. Ja näköjään jotkut muut ajattelee myös. Mutta on vaikeampi asettua jonkun kanssa, kun kaikki persoonallisuudesta mielenkiinnon kohteisiin on marginaalista.

Mikä on tavallinen, kiltti ja turvallinen mies? En ymmärrä tällaista luokittelua, kuulostaa teini-ikäisen, tai parikymppisen tekemältä aloitukselta.
Mielestäni miehiä vois jakaa moraalin perusteella siten, että onko kyseessä saalistajamaisesti toimiva persoonallisuushäiriöinen, joita on ehkä 15% miehistä, vai välittämiseen kykenevä mies.
Meissä 80-luvulla syntyneissä naisista 95% on sellaisia paskoja, että he kiinnostuvat seksuaalisesti näistä prosenttikerholaisista(15%). Syy on se, että tällainen mies pyrkii esiintymään kaikkivoipaisena, täydellisenä, täydellisen riippumattomana ja täydellisen hyvänä ja kaiken keskipisteenä, koska tällä hän hakee tunnetta, että hän tuntisi olevansa äitinsä siten, kuin hän vauvana koki äitinsä ja nainen kiinnostuu seksuaalisesti juuri tästä äitifiguurista.

No, oman kokemukseni perusteella menetin juuri ylläkuvatun takia kiinnostukseni naisiin 27-28-vuotiaana... En vaan jaksa sitä pelleilyä ja itkua kaikenlaisten sarjapuukottajien perään ja perheenperustusyrityksiä näiden kanssa.

Ja olen seurustellut itse nuorempana(21-28-vuotiaana) pelkästään väärien naisten kanssa, mutta en sitten tiedä, että mikä olisi se oikea... Omat sukulaiseni on tehneet hyviä valintoja miesten suhteen, mut jos miettii asioita laajemmin, tai katsoo, millaiset miehet vaikka netissä kiinnostaa naisia, niin ei kovin hyvältä näytä.

Kun katsoo 80-luvulla syntyneiden parisuhteita, niin noin jokatoisessa parisuhteessa vähintään jompikumpi on ollut saalistajamainen, välittämiseen kykenemätön persoonallisuus. Tää on ollu aika pitkälti juuri naisten päätös ja tänä aikana, kun feminismi jyllää ja puhutaan naisten oikeuksista ja tasa-arvoa on enemmän, kuin koskaan.
Vai onko se sitten niin, että se ikiaikainen alistaminen on naiselle niin geeneissä, että nainen kiihoittuu miehistä, jotka hakkaavat heitä, pettävät ja käyttävät taloudellisesti hyväksi... Pitäisikö olla jotain lainsäädäntöä, joka suojelisi naisia omilta vieteiltään?

harmaasusi