Nainen, olet sinä kaunis vaikka et itse

Olenkin. Huomattavasti varmemi itsestäni olen nykyään kun joskus parikymppisenä.

Olen täysin erilainen nykyisin. Rakkaus häneen, omaan kaivattuun, tehnyt minusta itsevarman ja tuntuu kuin olisin "uudestisyntynyt". Nainen sivusta 💞

🤮🤮🤮

Kiitos. Painelen omia polkujani enkä vertaile itseäni muihin. Olen lopettanut sen jo vuosia sitten. Elämä näkyy ja se saa näkyä. Jotain voin muokata mutta olen ehdottomasti villisti luonnonlapsi loppuun asti

Luomuna ja luonnonlapsena juurikin hyvä niin täälläkin suurimman osan mutta tieten välillä vähän laittaa jotain pientä mutta luonnonkaunis on ihan parasta. 🤗

Mä tiedän tosi hyvin, miltä mä näytän. Mulla ei ole ongelmia ulkonäköni suhteen. Ulkonäkö ei myöskään ole kovin kiinnostava asia ihmisessä. Mulle on tapahtunut juttuja, jotka on vaikuttanut mun kykyyn avautua ja luottaa ihmisiin, sen joku tarkkasilmäinen saattaa minussa nähdä.

Ymmärrätkö tilanteeni?

Kiitos 😍 Ei epävarmuus ja arkuus johtunut siitä. Minulla oli epäjohdonmukainen läheinen, joka käyttäytyi sekavasti ja oli agressiivinen. Siinä oli kaikkea ongelmaa. En pystynyt käsittelemään monimutkaisia ja vaikeita asioita, kun ne liittyivät hänen persoonaan. Halaus 🩷

Nykyisin olen ihan ok vaikka olisin minkä näköinen. Nuorena vitutti olla ihan nätti, kun ei saanut missään olla rauhassa ja ihan vääränlaiset ulkonäkökeskeiset miehet pörräsi ympärillä. Teki hyvää rupsahtaa, koska en kaipaa yhtään sitä huomiota vaan haluan vain olla omassa rauhassani.

Pyrin siihen, että olisin riittävä. Ja ennen kaikkea itselleni, siitä on lähdettävä. Tänään oli hyvä päivä. Ihanaa on, kun en stressaa just nyt niin kovasti. Jos tästä saisi pysyvämmän olotilan, niin olisi jotain parempaa muillekin antaa itsestäni.

Nuorena olin kiusattu, mutta se ei liittynyt ulkonäköön, vaan väärään tyyliin ja olemukseen.
Myöhemmin pidin itseäni ihan ok: n näköisenä, etenkin kun seurustelukumppanini aina kovin korostivat, että tykkäävät siitä, vaikka itse näinkin kaikkia vikoja.
Tullessani äidiksi yhtäkkiä ihmiset, jopa tuntemattomat alkoivat hehkuttaa, että olin hyvännäköinen, ja jotkut vanhat tutut sanoivat, että olin muuttunut tosi hyvännäköiseksi. Sitä oli vähän hämmentävää kuulla siinä pikkulapsiarjessa.

Nykyään saan edelleen, vanhana ihmisenä kuulla, että olen hyvännäköinen. Se on tavallaan kiva kuulla, mutta toisaalta tuntuu oudolta. Mitä minä siitä hyödyn? Joskus jos joku ihminen, josta olen kiinnostunut, kehuu ulkonäköäni, ajattelen, että ok, siksi hän on siis kiinnostunut. Se on hitusen loukkaavaa. Ei voi mitään. Samoin painajainen olisi, että työelämässä pääsisin eteenpäin ulkonäön takia. Enkä lahjakkuuden. Ihan olisi perseestä.

Minusta kaikki ihmiset ovat kauniita olentoja, jotkut klassisella tavalla, toiset muilla tavoin. Tai sitten toisessa valossa, kaikki ovat naurettavia, kummallisia otuksia.

Voi kiitos, olet oikeassa kyllä ❤️ mäkin olisin tosi onnelinen sinun kanssa, tiedän sen 🤗

Kiitos hänen en ole enään kovin ankara itselleni hyväksyn itseni nyt paremmin kuin koskaan ennen

Kauniisti kirjoitat hänelle. Tuollaista on todella vaikea saada sellaisen ihmisen uskomaan, joka ei itsestään pidä. Ja meitä on monta. Vaikka itse uskoisi, että kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita, se ajatus ei jostain syystä veny siihen omaan itseen asti.