Tämä ajatus saattaa tietysti eräille kristityille olla todella pelottava, mutta jos se mitä he kutsuvat "jumalaksi" on todella luonut kaiken, eikö "hän" siis vallan hyvin ole voinut luoda kaikki uskonnotkin?
Ei ole olemassa kahta ihmistä jotka uskoisivat samalla tavalla. Kaksi ihmistä katsoo pohjustavansa uskonsa Raamattuun (minulle R. on kirja, ei esine joka kirjoitetaan pienellä), mutta heillä saattaa olla mielipide-ero jo jostakin tietystä jakeesta. Moni saattaa sivuuttaa vaikeasti selitettävät jakeet silmät ummessa... Mutta eikö kristityn pitäisi perusteellisesti tutkia kaikkea mitä hänen pyhässä kirjassaan sanotaan? Olen itse lukenut Raamattua ja voin sanoa että on mahdotonta olla haluamatta tutkia ja tietää aina vain enemmän, sillä R. herättää kysymyksiä enemmän kuin se antaa vastauksia. Jeesuskin sanoi että kolkuttavalle avataan ja etsivä löytää, mutta useat kristityt haluaisivat että kukaan ei etsi, vaan että jokainen tulee uskomisella autuaaksi. Mitäpä jos Jeesus sanookin piutpaut kaikille teille jotka ette kasvattaneet leiviskänne määrää?
Etsin, tutkin ja pohdin palvellakseni sitä joka meidän jokaisen sisimmässämme asuu, Kuolematonta Henkeä. Jumala, Allah, Manitou, Tao... kaikki ne ovat vain nimiä jotka eivät kuvaa sanoinkuvaamatonta.
Minä uskon että reinkarnaation kautta me kaikki vaellamme läpi kaikkien aikojen, rotujen, maiden ja uskontojen, jotta "jumala" saa runsaan sadon sille mitä hän on kylvänyt. Me olemme kaikki YHDESSÄ JA YHTEENSÄ ikäänkuin "jumalan" "poika". Jotkut meistä ehtivät perille aiemmin kuin muut. Heistä kristityt tunnustavat Jeesuksen. Se on hyvä. Mutta miksi he näkevät "saatanan" kaikkialla muualla?
En voi jäädä tiedoiltani imeväisikäisen tasolle, sillä Henki minussa haluaa kehittyä ja oppia yhä lisää. Pettäisin parhaan osan itseäni, jos laiskana tuudittautuisin teeskentelemään että usko on ainoa autuaaksi tekevä asia elämässä. Kieltäisin suorastaan "jumalan" jos en palvelisi "häntä" siten kuin osakseni on tullut. Minua saa kutsua ateistiksi, pakanaksi, saatananpalvojaksi, miksi hyvänsä sillä perusteella että en ole kristitty, mutta ne jotka minut tuomitsevat pyrkivät vain nostamaan itsensä muiden ihmisten yläpuolelle.
Millainen jumala käskee vihata homoja, avopareja, toisenuskoisia... Millainen jumala on sellainen jota tulee pelätä? Ja joka samalla väittää olevansa rakastava? Ei se ole mikään jumala, vaan kova sydän joka sykkii ylimielisen ja ylpeän ihmisen rinnassa.
Ei ole olemassa kahta ihmistä jotka uskoisivat samalla tavalla. Kaksi ihmistä katsoo pohjustavansa uskonsa Raamattuun (minulle R. on kirja, ei esine joka kirjoitetaan pienellä), mutta heillä saattaa olla mielipide-ero jo jostakin tietystä jakeesta. Moni saattaa sivuuttaa vaikeasti selitettävät jakeet silmät ummessa... Mutta eikö kristityn pitäisi perusteellisesti tutkia kaikkea mitä hänen pyhässä kirjassaan sanotaan? Olen itse lukenut Raamattua ja voin sanoa että on mahdotonta olla haluamatta tutkia ja tietää aina vain enemmän, sillä R. herättää kysymyksiä enemmän kuin se antaa vastauksia. Jeesuskin sanoi että kolkuttavalle avataan ja etsivä löytää, mutta useat kristityt haluaisivat että kukaan ei etsi, vaan että jokainen tulee uskomisella autuaaksi. Mitäpä jos Jeesus sanookin piutpaut kaikille teille jotka ette kasvattaneet leiviskänne määrää?
Etsin, tutkin ja pohdin palvellakseni sitä joka meidän jokaisen sisimmässämme asuu, Kuolematonta Henkeä. Jumala, Allah, Manitou, Tao... kaikki ne ovat vain nimiä jotka eivät kuvaa sanoinkuvaamatonta.
Minä uskon että reinkarnaation kautta me kaikki vaellamme läpi kaikkien aikojen, rotujen, maiden ja uskontojen, jotta "jumala" saa runsaan sadon sille mitä hän on kylvänyt. Me olemme kaikki YHDESSÄ JA YHTEENSÄ ikäänkuin "jumalan" "poika". Jotkut meistä ehtivät perille aiemmin kuin muut. Heistä kristityt tunnustavat Jeesuksen. Se on hyvä. Mutta miksi he näkevät "saatanan" kaikkialla muualla?
En voi jäädä tiedoiltani imeväisikäisen tasolle, sillä Henki minussa haluaa kehittyä ja oppia yhä lisää. Pettäisin parhaan osan itseäni, jos laiskana tuudittautuisin teeskentelemään että usko on ainoa autuaaksi tekevä asia elämässä. Kieltäisin suorastaan "jumalan" jos en palvelisi "häntä" siten kuin osakseni on tullut. Minua saa kutsua ateistiksi, pakanaksi, saatananpalvojaksi, miksi hyvänsä sillä perusteella että en ole kristitty, mutta ne jotka minut tuomitsevat pyrkivät vain nostamaan itsensä muiden ihmisten yläpuolelle.
Millainen jumala käskee vihata homoja, avopareja, toisenuskoisia... Millainen jumala on sellainen jota tulee pelätä? Ja joka samalla väittää olevansa rakastava? Ei se ole mikään jumala, vaan kova sydän joka sykkii ylimielisen ja ylpeän ihmisen rinnassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on niin pieni ja elämä niin kovin lyhyt, että sitä tuskin kannattaa tuhlata johonkin mielikuvitus asioiden kanssa näpräämiseen, tai ainakin sellainen voi tilanteen tullen jälkeen päin harmittaa kovastikin, kun huomaa että on elänyt itse kehittämässään virtuaalisadussa ja jos sellaiselle antaa pikkusormen niin se on suurta tuhlausta sellainen.
Jos sanotaan että on olemassa raamatun jumala ja sellainen olisi meidät suunnittelemalla suunnitellut, niin jätetään ihan vapaasti hänelle nämä kaikki päänsärkymme ja keskitytään me tähän ihmisenä olemiseen jossa suvaitsevaisuus on kaiken aa ja oo. Koska pallo on rajallinen ja muutkin matkustajat ovat kaltaisiamme, samanlaisia kaikki tyynni.
Kuten mr. jesus kuulemma opetti, että tee sellaista myös toiselle minkä haluat sinulle tehtävän, kun kumminkin jotain haluat, ellet sitten ole tosi talebaani ja tuomitse toiset helvettiin, mitä en kyllä itselleni kovasti kaipaisi, jos sellainen satu nyt totta olisikaan.
Miksi jumala muuten näkisi tälläisen vaivan luodessaan universumin, vain kiduttaakseen helvetissä meitä uskomattomia luomuksiaan, naurettava oppirakennelma sellainen ja varsin harhainen lähtökohdiltaan, huuuuu.
Pohdi vapaasti ja tutki kaikkea ja ota siitä kaikesta se hyvä minkä saat ja käy katselemassa asioita toiseltakin maailman kantilta, se vapauttaa mielen kun tajuaa että ei loppujen lopuksi tiedä juuri mitään, ja miksi pitäisikään niin.
Maailma on paljon kummempi paikka kuin pystymme aivokikkareellamme edes aavistamaankaan ja siinä se juttu onkin, jaksaa innostua uudestaan ja uudestaan kun ei tiedä mitään "lopullista totuutta", sitä, jota ei ole olemassakaan.
tietomäärällä kannata mihinkään uskoa.
Mistä olet nuo repinyt ?
>>Millainen jumala käskee vihata homoja, avopareja, toisenuskoisia... Millainen jumala on sellainen jota tulee pelätä? Ja joka samalla väittää olevansa rakastava? Ei se ole mikään jumala, vaan kova sydän joka sykkii ylimielisen ja ylpeän ihmisen rinnassa.