Nopeasti muuttuva geopoliittinen tilanne voi lisätä painetta monille maille harkita oman ydinaseen hankkimista, arvioivat tutkijat. Myös Suomella olisi kyvykkyys ja motiivi oman aseistuksen rakentamiseen. Se toimisi pelotteena ja näyttäisi tosi siistiltä puolustusvoimain lippujuhlan paraatissa.
”Nykyinen paraati on, sanokaamme se suoraan, melkoisen säälittävä penkkariajelu, vain tylsemmillä kuoseilla. Huippukohtana joku kusisen maakuntaprikaatin kuhmuinen Pasi, kyydissä muutama gonahtanut varusmies. Mutta helvetin iso ydinohjus! Siinä on suuren maailman tyyliä”, arvioi ydinaseistukseen perehtynyt erikoistutkija, tohtori Kummahimo.
Kummahimo muistuttaa, että Suomella on valmiina jo monta tärkeää ydinasepalapelin osaa, kuten reaktoreita ja teknologista osaamista. Uraanin rikastamisessa tarvittavat sentrifugit voisi sijoittaa hyvään suojaan esimerkiksi Eurajoen ydinjätteen maanalaiseen loppusijoitustilaan Onkaloon. Aseiden testaukseen taas voitaisiin käyttää huonokuntoisia kirkkoja ja seurakuntakeskuksia, joiden purkukustannuksissa saavutettaisiin näin merkittävää säästöä.
”Synergiaedut omasta ydinasehankkeesta olisivat niin suuret, että on suorastaan kummallista, ettei sitä otettu osaksi Risto Murron kasvutyöryhmän raporttia. Suomalainen ydinaseklusteri kun nostaisi alamaissa mataneet t&k-panostukset uuteen kukoistukseen ja tekisi ihmeitä Suomen maineelle vihreän siirtymän investointikohteena”, ihmettelee Kummahimo.
Itse valmiiden aseiden sijoituspaikoista olisi odotettavissa melkoinen kilpailu maakuntien kesken, mutta Lehden saamien tietojen mukaan seuraavassa puolustusselonteon päivityksessä pohdinnassa olisi esimerkiksi Senaatintorin Aleksanteri-patsaan korvaaminen upouudella Mannerheim-ohjuksella. Samoin voitaisiin toimia Turun Puolalanmäen Lenin-rintakuvan kanssa. Näin annettaisiin myös selkeä ulkopoliittinen signaali arvopohjaisen realismin hengessä, luonnostekstissä todetaan.
”Nykyinen paraati on, sanokaamme se suoraan, melkoisen säälittävä penkkariajelu, vain tylsemmillä kuoseilla. Huippukohtana joku kusisen maakuntaprikaatin kuhmuinen Pasi, kyydissä muutama gonahtanut varusmies. Mutta helvetin iso ydinohjus! Siinä on suuren maailman tyyliä”, arvioi ydinaseistukseen perehtynyt erikoistutkija, tohtori Kummahimo.
Kummahimo muistuttaa, että Suomella on valmiina jo monta tärkeää ydinasepalapelin osaa, kuten reaktoreita ja teknologista osaamista. Uraanin rikastamisessa tarvittavat sentrifugit voisi sijoittaa hyvään suojaan esimerkiksi Eurajoen ydinjätteen maanalaiseen loppusijoitustilaan Onkaloon. Aseiden testaukseen taas voitaisiin käyttää huonokuntoisia kirkkoja ja seurakuntakeskuksia, joiden purkukustannuksissa saavutettaisiin näin merkittävää säästöä.
”Synergiaedut omasta ydinasehankkeesta olisivat niin suuret, että on suorastaan kummallista, ettei sitä otettu osaksi Risto Murron kasvutyöryhmän raporttia. Suomalainen ydinaseklusteri kun nostaisi alamaissa mataneet t&k-panostukset uuteen kukoistukseen ja tekisi ihmeitä Suomen maineelle vihreän siirtymän investointikohteena”, ihmettelee Kummahimo.
Itse valmiiden aseiden sijoituspaikoista olisi odotettavissa melkoinen kilpailu maakuntien kesken, mutta Lehden saamien tietojen mukaan seuraavassa puolustusselonteon päivityksessä pohdinnassa olisi esimerkiksi Senaatintorin Aleksanteri-patsaan korvaaminen upouudella Mannerheim-ohjuksella. Samoin voitaisiin toimia Turun Puolalanmäen Lenin-rintakuvan kanssa. Näin annettaisiin myös selkeä ulkopoliittinen signaali arvopohjaisen realismin hengessä, luonnostekstissä todetaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kriitikot ovat huomauttaneet, että kiihtyvä ydinasevarustelu toisi tullessaan monia vakavia ongelmia. Varustelu vie rahaa muista, mahdollisesti tärkeämmistä käyttökohteista, lisää konfliktien mahdollisuutta sekä sen todennäköisyyttä, että aivan kaikki räjähtää hevon vitun päreiksi. Kummahimo pitää tällaisia puheita vastuuttomina kansallisen turvallisuuden näkökulmasta ja uumoilee niissä piilevän takavuosikymmenten tunkkaisia suomettumisen sävyjä.
”Kritiikki ohittaa täysin myös muut yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja varsinkin yhteisöllisyyden. Ydinsodan ja maailmanlopun pelko oli kahdeksankymmentäluvulla kasvaneiden keskeisiä trauman lähteitä, joten mikä toisi erilleen ajautuneita sukupolvia paremmin yhteen kuin se, että 2020-luvun lapsilla olisi tämä sama kokemus jaettavana vanhempiensa kanssa. Pommi on paras lääke polarisaatioon, sanovat sosiologitkin”, hän huomauttaa.
Toinen kritiikin kärki kohdistuu siihen, että muutama strateginen ydinase ei ehkä riittäisi uskottavan pelotteen muodostamiseen tai tuottaisi kykyä vastata hitaasti eskaloituvaan ydinkonfliktiin. Kummahimon mukaan tällaiset väitteet voivat olla osin hyvää tarkoittavia, mutta perustuvat jo vanhentuneeseen geopoliittiseen tutkimustietoon.
”Voi olla, että kourallinen strategisia aseita ei vielä tarkoittaisi, että Suomella olisi perinteisessä mielessä oma ydinasesateenvarjo, mutta kenties se jo olisi oikein tehokas cocktailvarjo, tai ainakin kalossit syyskelien varalle tai tai tai, sellainen kätevä kokoontaittuva sadeviitta, josta voi sokaisevan välähdyksen jälkeen pyyhkiä enimmät bekkerellit pois kuusenhavulla”, hän arvioi.
Ydinpommit hankintalistalle.
Mikäli Suomella on käytössään tai mikäli pystyy hankkimaan ohjuksia, risteilyohjuksia niin niihin on suhteellisen yksinkertaista rakentaa ydinkärki. Kyseessä olisi taktisia aseita. Ehkä tehokkaampia ydinaseita voidaan rakentaa pommeihin, jotka voidaan kuljettaa esim häivehävittäjän pommikuilussa?