Kolme vuotta täysin suotta Ukrainassa

Kolme vuotta täysin turhaa sotaa: provosoitumista, vainoharhaisuutta, militarismia, pelkoa ja vihaa. Valhetta. Ryssävihaa. Propagandaa.
Jos nyt olisi vuosi 2022, rauhanneuvottelut olisivat ajoissa. Mutta kuluneen kolmen vuoden aikana on tapettu muutama sata tuhatta ihmistä turhaan, ajettu Suomi konkurssin partaalle, ajettu Suomi suurvaltojen pelinappulaksi ja USA:n sotakilveksi sekä tehty "länsimaisesta sivistyksesä" persulogiikalla toimiva ja vain sotaan valmistautuva organisaatio.
Montakaan järkevää ajatusta ei ole tullut Suomen päättäjien tai median suusta tai kynästä tänä aikana. Mutta siitä on pidetty huoli, että Venäjä tulee ja tappaa. Tosin yhtään syytä tai perustelua tälle ei ole osoitettu, että miksi Venäjä hyökkäisi Eurooppaan: viholliskuva on ainoa voimavara. Ja kansa on mennyt täysillä tähän lankaan.
Hävellää olla "sivistyneen lännen" edustaja. Hävettää olla suomalainen: analyyttisesta rauhansovittelijamaasta on tullut militaristinen propagandavaltio, jossa joka ikinen asia käännetään Venäjän syyksi sekunnissa ja sitten hengähdetään tyytyväisenä rauhassa. Suomalainen media hävettää. Samoin päättäjät Niinistöstä ja Stuibbista alkaen alaspäin jokainen.
Putin nauttii kaikesta tästä: se johtaa sotaa. Pelkät faktat kuitenkin olisivat riittäneet Venäjän hoitamiseen ja rauhaan. Teimme itsellemme ansan.
Koko tilanne olisi voitu hoitaa rauhaan kolme vuotta sitten faktojen perusteella. Ihan ilman sitä meikäläistä viharaivoakin. Olisi voitu heti kertoa, miksi sota alkoi ja heti perään keinot miten se lopetetaan neuvottelemalla. Mutta nämä vaihtoehdot on päivästä toiseen todettu mahdottomiksi - koska Venäjä. Siinä paha, jonka murjomiseen käytetään kaikki energia. Sota voitetaan sodalla, hallelujah.
Olisin halunnut tietoa, taustoja, syitä ja seurauksia. Niitä ei ole annettu.