No voi kyynel ja voimasana, kyllä ny on ukon elo ku suonsilmäkkees rämpimistä! Aamula ku silimät avvaa ni jo on uus vaiva tervetulemas ku vanaha tuttava kylästelemähän.
Viime viikol alako polovi nakuttaa ku ruosteenen navetan ovi, ja ny sitte toine jalkaki alako pettää altapäin. En tiiä onko ne homehtunu vaa siirtyny jo lopputalaven moodihi. Sittekö nousin vuatelta, ni huomasin että selkäranka nitisöö ku vanaha pyykkilauta – välistä semmone rusahus että varmaan yks nikama laitteli irtisanoutumisilimoituksen!
No entäs silimät sitte? Näillä ny näkee sen verran että erottaa lehmän lampahasta, mutta vasuri on alkanu väpättää ku heinäseiväs syysmyrskyssä. Oikeesta silimästä taas, no, siältä ku tulis sumua ulos, ni paree olis kompassin kans kulukia.
Vaan eipä siinä vielä kaikki, ehei! Tää ukon keho on ku torpparin perintö—aina joku nurkka lysyssä. Viime viikol rukoilin ja toivoin terveyttä, mut mitä tulikaan? Mahanpuruja semmosel voimala että naapurin kissaki säikähti. Ja ny sitte ku yritin oikoa itteeni, ni lonkka rusahti ku pakkasessa jäätyny pottusäkki.
Ja just ku luulin että pahemmaksi ei voi männä, ni tuli uus vaiva: nenästä rupes tulema niin paljo vettä että naapuri jo kysy, saako täälä jo kalastaa. Ei auta muu ku toivoo että ens viikol tulis joku sellane vaiva mitä ei ees osaa arvata. Ehkä varpahat tipahtaa pois ku vanahat omenat tai sitte peukalo rupee laulaa virsiä.
Vaan eipä siinä, kyllä täs pärjätään, kuha ei henki lähe ennen ku on viimonen rukous sanottu!
Viime viikol alako polovi nakuttaa ku ruosteenen navetan ovi, ja ny sitte toine jalkaki alako pettää altapäin. En tiiä onko ne homehtunu vaa siirtyny jo lopputalaven moodihi. Sittekö nousin vuatelta, ni huomasin että selkäranka nitisöö ku vanaha pyykkilauta – välistä semmone rusahus että varmaan yks nikama laitteli irtisanoutumisilimoituksen!
No entäs silimät sitte? Näillä ny näkee sen verran että erottaa lehmän lampahasta, mutta vasuri on alkanu väpättää ku heinäseiväs syysmyrskyssä. Oikeesta silimästä taas, no, siältä ku tulis sumua ulos, ni paree olis kompassin kans kulukia.
Vaan eipä siinä vielä kaikki, ehei! Tää ukon keho on ku torpparin perintö—aina joku nurkka lysyssä. Viime viikol rukoilin ja toivoin terveyttä, mut mitä tulikaan? Mahanpuruja semmosel voimala että naapurin kissaki säikähti. Ja ny sitte ku yritin oikoa itteeni, ni lonkka rusahti ku pakkasessa jäätyny pottusäkki.
Ja just ku luulin että pahemmaksi ei voi männä, ni tuli uus vaiva: nenästä rupes tulema niin paljo vettä että naapuri jo kysy, saako täälä jo kalastaa. Ei auta muu ku toivoo että ens viikol tulis joku sellane vaiva mitä ei ees osaa arvata. Ehkä varpahat tipahtaa pois ku vanahat omenat tai sitte peukalo rupee laulaa virsiä.
Vaan eipä siinä, kyllä täs pärjätään, kuha ei henki lähe ennen ku on viimonen rukous sanottu!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sun tarttis alkaa joogaamaan.