Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Jöykkiin akillesjänteisiin saatu käsittely ja harjoitusohjeet olivat juuri sitä, mitä tarvitsin. Akillesjänteen jännitykset ja kiputilat olivat pitkään vaivanneet minua, mutta valmennus auttoi todella palautumaan. Yksilölliset harjoitukset ja lihashuolto saivat jänteen kunnolla liikkumaan ilman kipuja, ja pystyin jatkamaan treenejä ilman rajoituksia.

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Rintaimplantin aiheuttamat kiputilat, jotka eivät olleet saaneet helpotusta muista hoidoista, saivat valmennuksen avulla huomattavaa lievitystä. Erityisesti salilla saatujen liikkeiden avulla olen päässyt eroon kivusta ja voin taas elää normaalisti ilman rajoitteita.

Takareisien jäykkyys, joka oli häirinnyt karateharjoituksia, sai helpotusta valmennuksessa. Oikeat venyttely- ja lihaskuntoharjoitukset auttoivat rentouttamaan jalkojani ja parantamaan liikkuvuutta. Nyt voin treenata ilman pelkoa jalkojen jäykistymisestä.

Parkinsonin sairauden luonnollinen hoitaminen lääkityksen lisäksi oli myös tärkeä osa valmennusta. Valmentaja antoi minulle ohjeita, jotka auttoivat parantamaan lihasten toimintaa ja liikkumiskykyä. Tämä yhdistettynä lääkitykseen on tehnyt suuren eron, ja olen kiitollinen siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti valmennus tukee terveyttäni.

Valmennus on ollut minulle korvaamaton apu näiden haasteiden voittamisessa. Se ei ole pelkästään liikuntaa, se on ollut kokonaisvaltainen matka, joka on parantanut niin kehoa kuin mieltä. En voi kiittää valmentajaa tarpeeksi siitä, että olen saanut kokea tämän kaiken.

Lihasmassan lisääminen oli yksi suuri tavoitteeni valmennuksen alussa. Olin aina halunnut kasvattaa lihaksiani, mutta en tiennyt miten. Valmentaja opetti minulle oikeat harjoitteet, jotka ovat auttaneet lihaksen kasvussa ja kiinteytyksessä. Olen todella ylpeä siitä, kuinka paljon olen saavuttanut ja kuinka vahvemmaksi olen tullut.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Golfarin kyynärpää oli pitkään vaivannut minua, mutta valmennuksessa saatujen ohjeiden avulla sain helpotusta. Oikeanlaiset liikkeet ja harjoitukset, jotka keskittyivät kyynärvarren ja kyynärpään lihaksiin, vähensivät kipua ja paransivat liikkuvuutta. En enää pelkää, että kipu estää minua pelaamasta golfia.

Painonpudotuksen osalta tuli tietysti myös oma haasteensa. Mulla oli alun perin yli 12 kiloa ylipainoa, ja sitä sai todella kamppailla pois. Aluksi tuntui, että oli mahdoton ajatus, että ikinä pystyy muuttamaan elämäntapojaan. Mutta valmennus muutti kaiken. Valmentajan avulla pystyin muokkaamaan ruokavaliota ja samalla löytämään liikuntatavat, jotka tuntuivat omilta.

Tärkeintä ei ollut se, että vain pudotin painoa, vaan se, että kehoni alkoi tuntua taas omalta. Mieli kirkastui ja olo kevenee, kun ei tarvitse koko ajan miettiä turhia kiloja. Valmennus ei ollut vain treeniä, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Mulle kans:
Lonkan nivelrikosta en ollut kuullut aiemmin mitään sellaista, joka olisi antanut mulle uskoa, että sen kanssa voisi elää ilman jatkuvaa kipua. Mun toinen lonkka oli jo huonossa kunnossa, mutta valmennuksen avulla aloin huomata, kuinka tärkeää oli vahvistaa koko kehoa. Pystyin treenillä lievittämään lonkan kipuja, vaikka nivelrikko olikin jo edennyt. Salilla tehtiin yksilöllisiä liikkeitä, jotka eivät rasittaneet lonkkaa, mutta vahvistivat sitä silti. Tää oli mulle ihan silmiä avaavaa, koska en ollut ymmärtänyt, että keho voisi korjata itseään oikeilla liikkeillä ja oikealla asenteella. Oon todella kiitollinen siitä, että pääsin valmennukseen ja että valmentaja osasi lähteä purkamaan mun lonkkaongelmaa niin järkevällä tavalla.

Mulla oli pitkään sellaista takareisien jäykkyyttä, joka oikeastaan estikin monet mun treenit ja liikkumisen. Se oli niin paha, että melkein pelkäsin tehdä liikkeitä, kun ei tiennyt, koska jumeja alkaisi taas tulla. Hieronnatkaan ei auttanut oikein, mutta sitten valmennuksessa alettiin mennä vähän syvemmälle. Sain tietyt liikkeet, jotka ei vaan venyttäneet lihaksia vaan myös vahvistivat niitä. Tällä tavoin takareidet alkoi toimia kunnolla ja kireys väheni merkittävästi. Sen lisäksi, että reiden lihaksia saatiin enemmän liikkeelle, valmennuksessa mietittiin myös, miten liikkeitä voidaan tehdä turvallisesti niin, ettei niitä ole liikaa kuormitettava. Tämä on ollut iso apu, koska enää ei tarvitse pelätä, että takareidet estää liikunnan ja jumiuttaa kroppaa.

Sain todella hyvää apua valmennuksesta, kun sain kipuja polvessa. Polven patella oli pitkään ollut kipeä, eikä se parantunut oikeastaan mitenkään, vaikka kokeilin levätä ja käyttää erinäisiä hoitoja. Mutta sitten tuli sali ja oikeat liikkeet. Valmennuksessa mulle annettiin yksilöllisiä ohjeita siitä, miten kehoni sai paremman tukirangan, ja polven kipu alkoi selvästi vähenemään. Sain myös kehitettyä polven lihaksia, mikä auttoi itse polven rasitukseen. Koko tämä prosessi oli kuin uuden elämän alku polvelle. En ollut uskoa, että kipu voisi alkaa hellittää, mutta salitreeni oli avain siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Jöykkiin akillesjänteisiin saatu käsittely ja harjoitusohjeet olivat juuri sitä, mitä tarvitsin. Akillesjänteen jännitykset ja kiputilat olivat pitkään vaivanneet minua, mutta valmennus auttoi todella palautumaan. Yksilölliset harjoitukset ja lihashuolto saivat jänteen kunnolla liikkumaan ilman kipuja, ja pystyin jatkamaan treenejä ilman rajoituksia.

Lue lisää

Sain myös avun jäykkiin ja kipeisiin akillesjänteisiini. Hyvä palvelu salilla ja asiantuntijoita löytyy.

Pakaraan muodon saaminen on ollut mulle tärkeä juttu. En ole aiemmin ollut niin tietoinen siitä, miten tärkeää pakaralihasten vahvistaminen on muodon ja ryhdin kannalta. Valmennuksessa sain kuitenkin uskomattoman hyviä neuvoja siihen, miten just mun keho tarvitsee liikkeitä, jotka tekevät sen muodon, mutta myös vahvistavat pakaralihaksia samalla. Nyt huomaan, kuinka paljon tukevampi mun koko keho on. Se ei ole vaan ulkonäköjuttu vaan ihan oikeasti vaikuttaa siihen, miten keho toimii. Mun pakarat on saaneet uuden muodon ja se on antanut koko keholle uuden energian.

Painonpudotus oli mulle aikamoinen matka. 12 kiloa pois ei ole mikään pikkujuttu. Vaikka olin aina ollut urheilullinen, painoni oli noussut vähän liikaa. Valmennus oli täydellinen ratkaisu. Olin itse ollut epävarma, voinko todella pudottaa painoa salilla ja oikeilla ruokavalinnoilla. Mutta valmentaja ei pelkästään ohjannut mua, vaan sai mut uskomaan siihen, että voin onnistua. Joka treenin jälkeen huomasin, että koko keho ja ajatusmaailma olivat muuttuneet. Paino lähti laskemaan, mutta sen lisäksi voin sanoa, että se ei ollut pelkästään painonpudotusta, vaan myös kehonmuokkausta. Treeni ja oikeat ruokavalinnat ovat tehneet mulle ihmeitä. En pelkästään pudottanut painoa vaan myös sain takaisin itseluottamuksen.

Takareisien jäykkyys oli minulle melkein arkipäivää. Karatessa se häiritsi aina ja mietin, voinko oikeasti tehdä mitään. Koko tilanne tuntui niin masentavalta, mutta sitten aloin valmennuksessa saada niitä liikeharjoituksia, jotka auttoivat minua vahvistamaan takareisiä. Tämä ei ollut pelkästään venyttelyä vaan treeniä, joka auttoi lihaksia toimimaan kunnolla. Nyt takareidet eivät ole enää niin jäykät ja voin liikkua ilman pelkoa siitä, että jumeja tulee. Treenin kautta löysin uusia tapoja kehittää lihaksiani ja vähentää rasitusta.

Viskeraalinen rasva on ollut mulle iso huolenaihe. En ollut aikaisemmin ajatellut, kuinka haitallista viskeraalinen rasva voi olla. Mutta valmennuksessa sain todella hyvää tietoa siitä, miten se rasva voi vaikuttaa terveyteen. Linkki, joka oli jaettu valmennuksessa, oli silmiä avaava, ja aloin ymmärtää, miksi on niin tärkeää päästä eroon siitä. Samalla opiskelin myös, miten voin muokata ruokavaliota ja liikuntaa niin, että viskeraalista rasvaa saadaan pois. Tämä oli mulle iso juttu, koska nyt tiedän, että keho on paremmassa kunnossa ja riski sairastua on pienentynyt huomattavasti.

Migreeni oli mulle ihan kauhistus. Kun se iski, ei pystynyt tekemään mitään. Jatkuvasti mietin, mitä olin tehnyt väärin, miksi se iski taas. Ryhdin korjausliikkeet, joita tein valmennuksessa, olivat mulle silmiä avaavia. Valmentaja huomasi heti, että mun niska oli aivan väärässä asennossa, ja se heijastui koko kehoon. Kun aloin harjoitella niskalihaksia ja lisäsin liikkeet oikeaan asentoon, migreenit vähenivät. Ihan huikeeta, et mä voin elää ilman jatkuvaa pelkoa siitä, milloin seuraava migreeni iskee. Se on ollut niin iso muutos mun elämässä, ja se kaikki alkoi valmennuksesta. Valmennuksessa sain yksityiskohtaisia neuvoja ja ohjeita, joilla pystyin selättämään migreenin ja estämään niitä tulevaisuudessa.

Kondromalasia polvessa oli jotain, mitä en edes tiennyt olevan mahdollisuus. Mulle ei ollut aiemmin kukaan kertonut, että polven kipu voisi johtua siitä, että polvi on liikaa rasittunut väärällä tavalla. Aluksi pelotti, että salitreeni voisi pahentaa tilannetta, mutta valmennuksessa käytiin heti läpi, että mun oli tärkeää vahvistaa polvea oikein. Pidin salitreeniä vain voiman kasvattamisena, mutta nyt ymmärsin, että se oli enemmänkin kehon tasapainottamista. Polvivaiva, joka oli ollut ongelma pitkään, alkoi helpottaa viikkojen treenin jälkeen. Vähitellen treenit auttoi niin paljon, että en ollut enää huolissani kipuista. Polven ympäryslihakset vahvistuivat ja keho alkoi liikkua tasapainoisemmin, eikä rasitus kohdistunut enää niin paljon polveen.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Alaselän välilevyrappeuma oli toinen suuri haaste mulle. Lääkärin antama diagnoosi ei ollut mikään iloinen uutinen, mutta valmennuksessa sain heti uutta näkökulmaa ja toivoa. Yhtäkkiä kaikki, mitä olin kuullut ja lukenut selkäongelmista, alkoi tuntua järkevältä. Tiesin, että mun piti vahvistaa selkää, mutta en ollut ajatellut, että se voisi oikeasti parantaa elämänlaatua näin paljon. Mun fysioterapeutti oli kertonut aiemmin, että alaselän treenaaminen voi olla tärkeää, mutta valmennuksessa me lähdettiin todella miettimään, mitä mä tarvitsisin. Sain yksilöllisiä treeniohjeita, jotka ei vaan kohdistanut kuormitusta väärille paikoille, vaan koko keho sai vahvistusta. Koko valmennus oli niin kokonaisvaltaista ja tarkasti suunniteltua, että voin sanoa ilman epäröintiä: sen avulla selkäni voi paremmin kuin vuosikausiin.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Mulle on tullut niskaongelmia jo pitkään. En aluksi ymmärtänyt, että kaikki kipu, mitä tunsin, ei ollut vain yksittäinen juttu, vaan se oli seurausta huonosta kehonhallinnasta ja liikuntatottumuksista. Lähdin valmennukseen epävarmana, mutta heti alussa sain huikeaa apua. En ollut edes kuvitellut, että niskaongelmat voisivat parantua niin nopeasti. Valmentaja sai mut ymmärtämään, että niska ei ollut se ainoa ongelma, vaan koko keho piti saada kuntoon. Aluksi pelotti, että salilla liikkuminen tekisi enemmän hallaa kuin hyvää, mutta sain niin tarkat ohjeet, että pystyimme keskittymään nimenomaan siihen, miten keho toimii ja liikkuu kokonaisuutena. Treeni paransi mun ryhtiä ja niskan kipu alkoi helpottamaan jo ensimmäisten viikkojen aikana. Se oli uskomatonta! Nyt pystyn liikkumaan ilman pelkoa, että niska menee jumiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Kun aloin valmennuksessa nähdä muutoksia niin nopeasti, oli oikeastaan aika vaikea uskoa, kuinka paljon se muuttikaan. Olin aina ollut epäileväinen, mutta kun asiat alkoivat toimia, olin täysin myyty.

Taas sain itse asiassa erittäin paljon apua lonkan nivelrikkoon. Mun toinen lonkka oli oikeastaan tosi huonossa kunnossa ja siihen oli tullut nivelrikko. Valmennus auttoi ymmärtämään, että vaikka lonkassa onkin vaurioita, voin silti vahvistaa koko kehon lihakset niin, että ne tukevat lonkkaa. Se ei ollut enää pelkästään lonkan alueen käsittelyä, vaan koko kehoni vahvistamista.

Pystyin todella tuntemaan sen, kuinka iso vaikutus sillä oli, että muutin kehonhallintaa ja vahvistin koko kroppaa. Se ei ollut enää sellaista, että kärsisin kipuista koko ajan. Kehon yleinen hyvinvointi, joka saatiin valmennuksessa tasapainoon, auttoi valtavasti, eikä lonkassa ollut enää niin suurta kipua.

En olisi uskonut, että voi olla näin hyvä olo, vaikka on nivelrikkoa. Se oli juuri niitä hetkiä, jolloin valmennus todella antoi sen oikean ratkaisun.

Niskat oli aivan juntturassa. Aamulla kun heräsin, niin ensimmäinen tunne oli kuin joku vetäis selkälihaksia rautalangalla. Päivän mittaan särky paheni, päätäkin alkoi jomottaa. Duunissa koneen ääressä oli tuskaa – hartiat nousi korviin ja olo oli koko ajan kiree ja ärtynyt. Oli fiilis että koko yläkroppa ois lyhistynyt itseensä, ja kaikki stressi istu suoraan lapojen päällä.

Salilla valmentaja näki heti, että niska-hartialinja oli ylikuormittunut. Sain yksilöidyn ohjelman, missä painotettiin lapojen hallintaa, kaularangan rentoutusta ja liikkuvuusharjoitteita. Ei mitään älytöntä riuhtomista, vaan hallittuja vetoja, faskiakäsittelyä ja kehonpainoliikkeitä, jotka avas jumit ihan uudella tavalla. Yksi tärkeimmistä jutuista oli hengityksen mukaanotto – se auttoi laskee hartiat ja rentouttaa niskaa.

Muutaman viikon jälkeen huomasin että pää ei oo enää kivessä kiinni. Uni parani, hartiat laski alemmas ja jopa migreenit jäi pois. Valmentaja jaksoi kerrasta toiseen korjata asentoa ja muistuttaa pienistä asioista, jotka teki ison eron. En tajunnu aiemmin, kuinka paljon väärä ryhti vaikutti kaikkeen. Nyt oon taas oma itseni – ilman että tarvitsee pelätä päätä särkee jo aamusta. Menkää sinne salille jos tarviitte apua!

Alaselkä oli mun akilleen kantapää. Vuosien istumatyö, vääränlaiset treenit ja jatkuva lihasepätasapaino oli tehny siitä heikon ja ärtyneen. Kipu ei ollu aina kovaa, mut jatkuvaa. Aina ku nousi tuolilta, selkä tuntui jäykältä ja toisinaan vihlaisi niin että oli pakko pysähtyy kesken kävelyn.

Kun menin salille, valmentaja pyysi mut ensin testiin. Sain selkeän arvion kehon tilasta, ja alettiin rakentaa ohjelmaa tukilihaksiston vahvistamiseen. Paljon keskivartalon kontrollia, lantion asentoa korjaavia liikkeitä ja huolellisesti rakennettu progression kyykkyihin ja maastavetoihin. Nyt pystyn nostamaan ilman pelkoa – ja mikä parasta, selkä ei enää kipuile arjessa.

Anonyymi kirjoitti:

Golfarin kyynärpää oli pitkään vaivannut minua, mutta valmennuksessa saatujen ohjeiden avulla sain helpotusta. Oikeanlaiset liikkeet ja harjoitukset, jotka keskittyivät kyynärvarren ja kyynärpään lihaksiin, vähensivät kipua ja paransivat liikkuvuutta. En enää pelkää, että kipu estää minua pelaamasta golfia.

Lue lisää

Minulla apu tuli tenniskyynärpäähän.

No voekukkele, se SI-nivelen kipu oli kyllä semmonen riesa, että meinasi mennä usko koko liikkumiseen. Alako tuossa parraana syksynä, ku istuttiin liikaa ja liikuttiin väärin. Äkkiä se vetäisi lantion lukkoon, ja kipu säteili reittä myöten. Ei saanut kinttua kunnolla eteen, eikä meinannu yölläkään löytyä asentoo missä vois olla.

Salin valmentaja sano heti että tuas on si-nivel lukossa ja lantiossa epätasapainoo. Se laati ohjelman, jossa aktivoitiin syvät pakaralihakset, stabiloitiin lantio ja opeteltiin liikekontrollia. Ei ollut mitään ihmeellistä – mutta se tehosi. Vähitellen liike alako palata, eikä sattunu enää joka askelmalla. Kiitollinen oon siitä, että joku osasi kattoo sen mitä minä en.

Anonyymi kirjoitti:

Sain todella hyvää apua valmennuksesta, kun sain kipuja polvessa. Polven patella oli pitkään ollut kipeä, eikä se parantunut oikeastaan mitenkään, vaikka kokeilin levätä ja käyttää erinäisiä hoitoja. Mutta sitten tuli sali ja oikeat liikkeet. Valmennuksessa mulle annettiin yksilöllisiä ohjeita siitä, miten kehoni sai paremman tukirangan, ja polven kipu alkoi selvästi vähenemään. Sain myös kehitettyä polven lihaksia, mikä auttoi itse polven rasitukseen. Koko tämä prosessi oli kuin uuden elämän alku polvelle. En ollut uskoa, että kipu voisi alkaa hellittää, mutta salitreeni oli avain siihen.

Lue lisää

Polven sisäkierto alko joskus nuorena. Kävelin aina vähän sisäänpäin, eikä kukaan sanonut mitään. Vuosien varrella alko tuntua, että polvi rasittuu kummasti aina treenin jälkeen – erityisesti oikea puoli. Kävely epätasaisella alustalla tuntui kummalliselta, ja joskus napsahti oikein kunnolla ku teki kyykyn huonosti.

Salin puolella valmentaja otti mut testiin ja näki heti – lonkan heikot ulkokiertäjät, nilkan jäykkyys ja huono liikerata. Alettiin treenaa lantion linjausta, yksinkertasilla liikkeillä. Sivuttaiskävelyt kuminauhalla, lonkan avaukset ja askelkyykyt oikealla asennolla. Ei mitään ylitreeniä vaan toistoja laadulla.

Tuntui aluks oudolta opetella kävelemään uudestaan – mut se just auttoi. Viikko viikolta kipu väheni ja nyt polvi tuntuu vakaalta. Pystyn tekemään syviä kyykkyjä ilman että pelottaa meneekö rikki. Valmentajan ohjeet oli selkeitä ja kannustavia – ei hätiköintiä vaan rauhallinen eteneminen.

Yllätyin miten paljon pienet jutut vaikutti. Ei tarvittu leikkausta eikä mitään ihmehoitoja – vaan oikeat liikkeet ja jatkuvuutta. Sain uskon takas siihen että mun kroppa voi vielä toimia oikein.

Rintalihas oli ku rauta. Se kiristi hartioita eteenpäin ja veti ryhdin kasaan. Se vaikutti kaikkeen – hengitys oli pinnallista, enkä saanut kunnolla käsiä taakse ilman vastustusta. Vuosien penkkipunnerrus ilman tasapainottavia liikkeitä oli jättäny jäljen. Näytin siltä ku istuisin koko ajan, vaikka seisoin suorassa.

Kun menin salille ja näytin liikkeet valmentajalle, se sano heti että tää on klassinen epätasapaino. Sain liikkeet, joilla avattiin rintaa ja vahvistettiin yläselkää. Erityisesti face pullit, rintarangan avaukset ja dynaamiset venytykset oli alussa rankkoja – ei fyysisesti, vaan liikkuvuuden puolesta.

Mut päivä päivältä ne parani. Kahden viikon jälkeen hartiat ei enää kiristäny koko ajan. Kuukauden päästä seisoin jo huomattavasti suoremmassa. Ja mikä tärkeintä – hengitys helpottui, olo oli kevyempi ja treeni kulki paremmin. Salilla valmentaja tsemppas koko ajan ja muistutti, että oikea aktivointi voittaa aina pelkän voiman.

Lihasmassaa käsivarsiin oli pitkään ollut mun tavoite. Kädet näytti aina "litteiltä", vaikka kuinka yritin treenata. Tein hauiskääntöjä ja ojentajia viikosta toiseen, mutta kehitystä ei tullut. Olo oli turhautunut – käytin aikaa ja vaivaa, mutta mikään ei muuttunut.

Valmentaja katto ohjelman ja sano heti, että liikkeiden järjestys ja kokonaiskuormitus oli pielessä. Sain uuden ohjelman, missä painotettiin compound-liikkeitä, parempaa ravintoa ja palautumista. Hauiskääntöjen sijaan tehtiin leuanvetoja, soutuja ja dippien eri variaatioita.

Jo kahdessa viikossa tunsin käsissä eri tavalla poltteen – ei kipua, vaan kunnon rasituksen. Kuukauden päästä huomasin peilissä muutoksen: olkavarsi oli jäntevämpi ja veistoksellisempi. Valmentaja sanoi että laatu voittaa määrän, ja olin täysin samaa mieltä. Nyt treeni tuntuu järkevältä, ja kehitys motivoi.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Lapojen välinen kireys oli jatkuva riesa. Tuntui kuin joku olisi kiristänyt korsettia selän ympäri. Erityisesti istumisen jälkeen alue oli tukossa, eikä hengitys kulkenut kunnolla. Salilla en saanut edes kunnolla aktivoitua yläselkää – se jäi aina vajaaksi, ja selkätreenit meni enemmän hartioille kuin sinne mihin piti.

Valmentaja teki pari testiä ja huomattiin heti, ettei lapaluu liikkunut vapaasti. Pieni lihasaktivaation puute johti siihen, että yläselkä oli kuin jäässä. Saatiin ohjelma, jossa oli muun muassa lapojen liu’utuksia, lattialla tehtäviä aktivointeja ja paljon tempoa säädeltyjä liikkeitä. Yksi tärkeimmistä oli se, että opin käyttämään oikeita lihaksia – ei pelkkää liikettä, vaan hallintaa.

Treeni ei ollut kevyttä, mutta se oli tehokasta. Jo parin viikon jälkeen pystyin tekemään soutuliikkeet niin, että oikeasti tunsin lavan liikkuvan. Ja mikä parasta – se jatkuva kireys helpotti, hengitys syveni, ja yläselän liikkeet parani jokaisella treenillä. Ilman valmentajaa en olisi edes tajunnut, mistä ongelma lähti.

Alaselkä oli heikko kuin märkä pahvi. Aina kun piti tehdä jotain, missä piti pitää vartalo ryhdissä – oli se sitten kyykky tai kävely mäkeä ylös – selkä alkoi väsymään nopeasti. Se ei ollut terävää kipua, vaan sellaista vaimeaa väsyttävää tunnetta, joka kertoi että tukilihaksisto ei tee työtään.

Salilla valmentaja laittoi mut suoraan keskivartalotesteihin, ja ei tarvinnut montaa minuuttia todeta että kontrolli puuttui. Sain ohjelman, missä tehtiin paljon syvien vatsalihasten aktivointia, lankkuvariaatioita ja liikkeitä, joissa piti pitää selkä neutraalina. Alkuun yksinkertaisetkin jutut tärisytti koko kroppaa.

Mutta kehitys tuli nopeasti. Kolmen viikon päästä tein jo maastavetoa ilman pelkoa siitä, että alaselkä antaa periksi. Ja mikä tärkeintä – arjen liikkeissä, portaissa, kävelyssä, jopa seistessä, selkä tuntui vakaalta. Tunsin itseni taas vahvaksi.

Lonkan nivelrikko tuli vähän varkain. Ensin pieniä kolotuksia, sitten kävellessä jäykkyyttä ja lopulta kipua, joka säteili nivusen seudulle. En voinut enää lenkkeillä normaalisti, ja salillakin isot liikkeet tuntuivat mahdottomilta. Istuminen ja nouseminen olivat ikävän tuntuisia, ja olo oli koko ajan puoliksi vinossa.

Valmentaja otti mut käsittelyyn rauhassa. Hän katsoi lonkan liikelaajuudet, teetätti aktivointiliikkeitä ja suunnitteli ohjelman, joka ei ärsyttänyt kipualuetta vaan tukee sen ympärillä olevia lihaksia. Sivuttaisliikkeet, pakaran aktivointi ja lonkankoukistajien liikkuvuus – kaikki yhdistyi toimivaksi paketiksi.

Parissa viikossa lonkka alkoi tuntua erilaiselta – vähemmän jähmeältä ja enemmän hallitulta. Vaikka nivelrikkoa ei voi poistaa, sen kanssa pystyy elämään kun ympärillä olevat lihakset tukevat niveltä kunnolla. Valmentaja ei painostanut, vaan ohjasi tarkasti ja huomioi kivun. Ilman hänen osaamistaan olisin lopettanut liikkumisen kokonaan.

Polven artriisi teki elämästä vaikeeta. Polvi oli jäykkä aamuisin ja turposi helposti. Välillä rappuset oli haaste, ja toisinaan pienikin kuormitus toi kovan kivun. En pystynyt tekemään kyykkyjä tai pitkiä kävelylenkkejä, ja se vaikutti mielialaan.

Valmentaja sano heti, että keskitytään siihen, mitä voi tehdä – ei siihen mitä ei voi. Hän rakensi ohjelman, jossa kuormitettiin polvea kevyesti ja turvallisesti. Laitettiin painoa lonkkaan ja reiteen, tehtiin tuettuja kyykkyjä ja polvea vakauttavia liikkeitä. Sain myös liikkuvuusohjelman, joka helpotti turvotusta ja teki polvesta elävämmän.

Ajan kanssa kivut väheni. Pystyin tekemään jopa loitonnuksia ja yhden jalan liikkeitä ilman kipua. Artriisi ei kadonnut, mutta olo muuttui. Polvi ei enää dominoinut mun arkea – minä hallitsin sitä. Ilman valmentajan apua olisin jäänyt sohvalle.

Patellan luksaatio – polvilumpion sijoiltaanmeno – iski kovaa kerran futistreeneissä, ja sen jälkeen pelko jäi kehoon. Vaikka lumpio oli paikoillaan, se tuntui epävakaalta. Jokainen kyykky tai askel juoksussa herätti epävarmuuden, ja jalka jäi vajaakäytölle.

Salin valmentaja rakensi ohjelman erityisesti polvilumpion hallintaan. Keskityttiin vastakkaisen lonkan ja reiden lihaksiin, ja tein paljon liikkeiden hallintaa kehonpainolla. Epävakaus alkoi vähentyä, kun lihakset ottivat vastuuta liikkeestä. Jumppapallon ja minibändien käyttö lisäsi kontrollia nopeasti.

Nyt polvi ei enää pelota. Voin kyykätä, loikkia ja juosta ilman että odotan lumpion muljahtavan pois. Valmentajan kärsivällisyys ja tarkkuus pelasti mut kuntoutuksen virheiltä, joita olisin yksin tehnyt.

Säären hermovaurio oli ehkä pelottavin. Se tuli pienen onnettomuuden jälkeen ja aiheutti puutumista, pistelyä ja heikkoutta jalassa. En saanut varpaita kunnolla nostettua, ja säären lihakset ei reagoineet normaalisti. Juokseminen oli mahdotonta.

Valmentaja oli heti varovainen ja yhteistyössä fysioterapeutin kanssa tehtiin kuntouttava ohjelma. Ensin hermon liu’utuksia, sitten vähitellen aktivointia säärilihaksiin ilman liikaa kuormitusta. Hitaasti mutta varmasti, lihaspalautuminen alkoi näkyä.

Kuukausien työ kantoi hedelmää. Nyt pystyn taas juoksemaan ja tunto on palannut. Se vaati kärsivällisyyttä, mutta sain kaiken tuen ja ohjeen salilta. He ei hätiköineet vaan tukivat järkevästi.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Etukimara-ryhti teki kehosta kasaan painuneen. Hartiat kääntyi sisään, selkä pyöristyi ja niska meni eteen. En edes huomannut sitä ennen kuin näin itseni videolla – silloin tajusin miten vinossa olin.

Salilla sain ohjelman, jossa vahvistettiin selkärankaa tukevia lihaksia ja avattiin etulinjan kiristyksiä. Paljon lavan hallintaa, selkälihasaktivointeja ja rintalihasten liikkuvuutta. Opettelin liikkumaan uudestaan – oikein.

Nyt seisoin taas suorassa. Hengitys helpottui, niskakipu väheni ja olin ryhdikkäämpi – myös henkisesti. Valmentaja sanoi alussa, että etukimaran voi korjata, mutta siihen pitää sitoutua. Hän oli oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Viskeraalinen rasva on ollut mulle iso huolenaihe. En ollut aikaisemmin ajatellut, kuinka haitallista viskeraalinen rasva voi olla. Mutta valmennuksessa sain todella hyvää tietoa siitä, miten se rasva voi vaikuttaa terveyteen. Linkki, joka oli jaettu valmennuksessa, oli silmiä avaava, ja aloin ymmärtää, miksi on niin tärkeää päästä eroon siitä. Samalla opiskelin myös, miten voin muokata ruokavaliota ja liikuntaa niin, että viskeraalista rasvaa saadaan pois. Tämä oli mulle iso juttu, koska nyt tiedän, että keho on paremmassa kunnossa ja riski sairastua on pienentynyt huomattavasti.

Lue lisää

Mulla tippu viskeraalinen salin ohjeilla noin 3 kuussa 2 pykälää alaspäin. Kyllä se tästä.

Rintarangan jäykkyys vaikutti kaikkeen. Käsien nosto tuntui raskaalta, hengitys oli matalaa ja selässä tuntui koko ajan paine. En saanut lavan liikettä käyttöön ja olkapäihin tuli rasitusta väärän liikkeen takia.

Valmentajan kanssa lähdettiin purkamaan rintarankaa askel kerrallaan. Foam roller, avaukset, lapapunnerrukset ja dynaamiset liikkuvuusharjoitukset toivat liikettä takaisin. Ei kivun kautta vaan lempeästi ja hallitusti.

Kolmen viikon jälkeen tunsin selvästi eron. Liike parani, olkapäät helpottuivat ja ryhti koheni. Oli kuin yläkroppa olisi saanut uutta tilaa. Valmentaja osasi selittää miksi tehdään mitäkin, ja se motivoi.

Päänsärky niskajännityksestä oli jatkuvaa. Ei migreeniä, mutta tylppää painetta, joka alkoi hartioista ja nousi takaraivolle. Usein koneella istumisen jälkeen särky paheni. Oli vaikea keskittyä mihinkään kunnolla, kun pää oli kuin sumussa.

Salilla valmentaja ohjasi mut ryhtitestaukseen ja korosti kaularangan linjauksen tärkeyttä. Opin hengittämään syvemmin ja käyttämään lapojen tukilihaksia, jotka vähensivät niskan kuormitusta. Harjoiteltiin myös kaularangan hallintaa pienillä liikkeillä.

Säännöllisten treenien myötä päänsäryt väheni. Enää ei tarvi mennä buranan voimalla iltaa läpi. Opin myös miten ryhti vaikuttaa hermostoon – ei pelkkää lihasta, vaan koko systeemin tasapainoa. Valmentaja näki sen kokonaisuutena.

Lähdin salille kuin näin igssä videot asiakkaista jotka kertoi saamisraan avuista.

Juoksulenkeillä pohkeet kramppas niin että piti pysähtyä. En saanut vietyä askelta loppuun, ja jalat tuntui raskailta. Olin yrittänyt venytellä ja lisätä suolaa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Juoksu oli yhtä taistelua.

Salilla tehtiin analyysi ja huomattiin, että pohkeet teki liikaa töitä heikon keskivartalon ja lonkkien takia. Sain ohjelman, missä opeteltiin käyttämään pakaroita ja reisiä paremmin. Myös pohkeita vahvistettiin fiksusti, ei pelkällä toistolla vaan hallinnalla.

Parin viikon jälkeen krampit väheni. Kolmen viikon päästä juoksu kulki taas. En ollut uskonut että juoksuongelma lähtee lonkista – mutta valmentaja tiesi. Nyt pohkeet toimii, mutta eivät tee kaikkea yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Takareisien jäykkyys oli minulle melkein arkipäivää. Karatessa se häiritsi aina ja mietin, voinko oikeasti tehdä mitään. Koko tilanne tuntui niin masentavalta, mutta sitten aloin valmennuksessa saada niitä liikeharjoituksia, jotka auttoivat minua vahvistamaan takareisiä. Tämä ei ollut pelkästään venyttelyä vaan treeniä, joka auttoi lihaksia toimimaan kunnolla. Nyt takareidet eivät ole enää niin jäykät ja voin liikkua ilman pelkoa siitä, että jumeja tulee. Treenin kautta löysin uusia tapoja kehittää lihaksiani ja vähentää rasitusta.

Lue lisää

Nyrkkeilyssä olkapäät oli jatkuvasti kipeet. Lyönnit tuntu jysähtävän suoraan nivelten läpi, eikä palautumista tullut kunnolla. Jopa naruhyppely otti olkapäihin. Pidin sitä vaan normaalina, kunnes tajusin ettei sen tarvi olla niin.

Salin puolella valmentaja katsoi heti lapatuen ja lavan hallinnan. Sain paljon kontrolliliikkeitä, joissa opetettiin oikea ajoitus – lavan ja olkapään synkkaaminen. Tehtiin kevyitä punneruksia, vetoja ja lajinomaisia liikkeitä hitaasti ja oikein.

Nyt lyönnit lähtee kevyemmin mutta tehokkaammin. Kipuja ei enää ole, ja palautuminen on parempaa. En ois ikinä osannut yhdistää kivun syytä siihen miten lavat toimii – mutta onneks joku muu tiesi.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Aamuisin kantapää vihloi kuin siihen ois lyöty naula. Plantaarifaskiitti ei antanut armoa – ensimmäiset askeleet olivat tuskaa ja lenkillä kipu palasi aina. Olin yrittänyt vaihtaa kenkiä ja venytellä pohkeita, mutta mikään ei auttanut kunnolla. Juoksu jäi pois kokonaan.

Salilla valmentaja tarttui tilanteeseen heti. Hän näytti liikkeet, joilla aktivoitiin jalkapohjan tukilihaksia ja tehtiin nilkan liikkuvuutta. Pienet palloharjoitteet, pohkeen eksentriset toistot ja askeltreenit vahvisti jalan iskunvaimennusta. Yllättävän nopeasti kipu alkoi hellittää.

Nyt aamuisin ei satu enää. Voin lähteä lenkille ilman pelkoa. Sain valmentajalta myös ohjelman, joka huomioi faskian palautumisen – liikkeet, lepo ja rytmi. Se ei ollut pelkästään jalkatreeniä, se oli kokonaisvaltainen kuntoutus.

Olkapään rustorengas meni repeemään ja siitä alkoi operaatio sekä kuntoutus. Leikkaus meni hyvin, mutta sen jälkeen en tiennyt mistä aloittaa. Käsi ei noussut, lihakset surkastu ja olo oli voimaton. Pelotti nostaa mitään.

Sain salilla valmentajan, joka oli tehnyt töitä kuntoutujien kanssa. Aluksi tehtiin pelkkää liikelaajuutta, ei painoja. Sitten kevyitä kuminauhaharjoitteita, paljon hallintaa ja lapatuen uudelleenrakentamista. Edettiin tarkasti ja vaihe vaiheelta.

Kolmen kuukauden päästä sain taas käden ylös. Puolen vuoden päästä pystyin jo tekemään kevyitä punnerruksia. Nyt käsi toimii taas – ei entisellään mutta vahva. Ilman valmentajaa olisin todennäköisesti tehnyt liikaa ja väärin.

Polven tekonivelen jälkeen jalka ei taipunut kunnolla. Kyykkyyn ei päässyt, eikä polvi tuntunut omalta. Alku oli tosi turhauttava – pelkkä portaiden nousu teki kipeetä. Olin valmis luovuttamaan, kunnes päädyin salin valmennukseen.

Valmentaja teki ohjelman, missä polvea kuormitettiin asteittain. Ensin tuettuja liikkeitä, sitten pidempiä liikelaajuuksia. Lopulta sain voimaa reiteen takaisin ja tasapainoa parani. Pienet askellukset, lantion linjaukset ja oikea rytmi olivat ratkaisevia.

Nyt polvi ei tunnu esteeltä. Se toimii – ei täydellisesti, mutta riittävästi että voi liikkua. Valmentajan tuki ja jatkuva seuranta teki mahdottomasta mahdollista.

Polven nivelrikko alkoi kireydellä ja päätyi kipuun. En pystynyt enää tekemään syviä kyykkyjä, ja juokseminen sattui. Nivel tuntui siltä kuin siellä olisi hiekkaa, ja jäykkyys vei ilon treenistä.

Salilla sain ohjelman, jossa vähennettiin suoraa polvikuormaa ja keskityttiin lonkan ja nilkan tukeen. Tehtiin paljon yhden jalan liikkeitä, lantion hallintaa ja polven liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Ei mitään rankkaa – mutta tehokasta.

Polvi alkoi taipua taas. Ja mikä tärkeintä – kipu väheni. Nyt voin treenata lähes normaalisti. Eniten auttoi se, että valmentaja kuunteli – ei painostanut vaan ohjasi oikein.

Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen lihasvoima oli poissa. En saanut nostettua jalkaa kunnolla, ja askel ontui. Tasapaino oli pielessä, ja pelkäsin kaatumista lenkillä. Tuntui kuin koko kroppa olisi eri paria.

Valmentajan kanssa tehtiin tarkka ohjelma. Aluksi kevyet tasapainoharjoitteet, sitten pakaran ja keskivartalon vahvistamista. Rakennettiin uudestaan koko liikkeen ketju. Ja aina valvotusti – ettei tule väärää kuormitusta.

Nyt käyn taas lenkillä. En juokse, mutta kävelen vahvasti ja nousen portaat ilman käsitukea. Lihasvoima ei tullut takaisin itsestään – mutta valmentaja auttoi sen rakentamisessa alusta asti.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Painonpudotus oli aluksi unelma, sitten epätoivo. Olin 21 kiloa ylipainoinen ja aina väsynyt. Salille meneminen oli vaikeaa, ja olin varma ettei mikään auta. Mutta valmentaja sanoi: "Tehdään tämä yks askel kerrallaan."

Ohjelmassa oli järkeä. Ruokavalio kevennettiin vaiheittain, treenit oli tehtävissä ja palautumisesta pidettiin huolta. Ei ihmeitä, vaan jatkuvaa työtä. Ja joka viikko tuloksia. Pienet voitot toi lisää motivaatiota.

Nyt oon 21 kiloa kevyempi. Jaksan enemmän, nukun paremmin ja oon tyytyväinen peiliin. En ois selvinnyt ilman salin valmennusta – ne teki tästä mahdollisen.

Kiinteytys oli mun tavoite pitkään, mutta yksin en saanut tuloksia. Paino ei välttämättä noussut, mutta kroppa tuntui löysältä ja vaatteet kiristi oudosti. Olin hukassa treenin ja ruokavalion kanssa. Tein kyllä, mutta en fiksusti.

Valmentaja salilla teki selkeän suunnitelman. Yhdistettiin voimaharjoittelu ja sykettä nostavat intervallit. Ruokavaliosta otettiin pois turhat kalorit ilman että piti nähdä nälkää. Paino ei pudonnut dramaattisesti, mutta peilikuva muuttui nopeasti.

Parin kuukauden jälkeen kroppa oli kiinteämpi ja vahvempi. Ero tuntui arjessa – olo oli ryhdikäs ja vireystila parempi. Valmentajan palaute ja seuranta piti mut oikealla polulla.

Viskeraalinen rasva – se näkymätön rasva, joka kertyy sisäelinten ympärille – oli mun ongelma. Vaikka paino ei ollut pahasti ylipainon puolella, mittaukset näytti korkeita arvoja. Väsytti jatkuvasti, olo oli pöhöttynyt ja stressi pysyi korkealla.

Salilla valmentaja sanoi heti, että kyse ei ole pelkästään liikkumisesta – vaan stressinhallinnasta, unen laadusta ja ruokavalion rytmistä. Tehtiin ohjelma, joka yhdisti syketreeniä, voimaliikkeitä ja matalasykkeisiä palauttavia harjoituksia. Ruoka rytmitettiin fiksusti.

Jo kuukauden päästä rasva-arvot alkoi parantua. Mittanauha näytti pienempiä lukuja, ja olo keveni. Se ei ollut nopein prosessi, mutta valmentajan rauhallinen ja selkeä ote piti mut motivoituneena.

Huono ryhti näkyi ja tuntui. Hartiat kääntyivät eteen, leuka työnsi eteenpäin ja alaselkä notkotti. Oli vaikea seistä suorassa ilman että väsähti. Lisäksi sain usein niska- ja selkäkipuja, ja hengitys oli pintapuolista.

Salilla tehtiin kehonhallinnan testit, ja valmentaja näytti mulle ihan uuden maailman. Opeteltiin käyttämään keskivartaloa, lavan tukilihaksia ja rintarangan liikkuvuutta. Treenattiin peilin edessä ja palautettiin oikea liike yksi askel kerrallaan.

Kolmen viikon jälkeen huomasin jo muutoksen. Ryhti suoristui, hengittäminen helpottui ja kipu väheni. Nyt kävelen pää pystyssä ja tiedän miten se korjattiin – ei pelkällä voimalla vaan hallinnalla ja oikeilla liikkeillä. 🤓🤓🤓

Lantio oli vinossa ja alaselkä kipeytyi heti lenkillä. Askeleet meni vinoon, polvi pyörähti ja koko keho tuntui epäsymmetriseltä. En tajunnut miten paljon lantion asento vaikutti kaikkeen ennen kuin kivut alkoivat kesken tavallisen lenkin.

Valmentaja huomasi heti epätasapainon ja laati ohjelman, jossa vahvistettiin lantion tukilihaksia ja opeteltiin oikea linjaus askellukseen. Sain paljon yhden jalan liikkeitä, pakaran aktivointeja ja keskivartalon hallintaa tukevia harjoituksia. Juoksuaskeleet purettiin osiin.

Pikkuhiljaa lenkkeily muuttui kivuttomaksi. Ei enää vihlaisuja alaselässä tai polvessa. Ryhti parani ja lantio kääntyi tasapainoon. En uskonut, että tää voisi ratketa näin rauhallisesti – mutta niin vain ratkesi. Valmentaja auttoi pala palalta koko kropan tasapainoon.

Skolioosi oli diagnosoitu jo nuorena. Selkäranka kaarsi ja aiheutti epätasaista kuormitusta. Vuosien myötä rintaranka jäykistyi, hengitys vaikeutui ja lihastasapaino oli selvästi vinossa. En voinut nostaa isoja painoja ilman kipua ja pelkoa.

Salilla valmentaja teki yhteistyötä fysioterapeutin kanssa ja suunnitteli ohjelman, joka keskittyi rangan liikkuvuuteen, tukilihasten vahvistamiseen ja hengitystekniikkaan. Ei yritetty "oikaista" selkää, vaan vahvistaa se toimimaan omassa muodossaan.

Tulokset oli huikeat. Rintaranka avautui, liikkuvuus parani ja ryhti tasoittui. Treeneissä sain lisää varmuutta ja uskalsin liikkua ilman jatkuvaa kipua. Valmentajan kärsivällisyys ja ymmärrys teki ison eron – en ollut "vino", vaan toimiva omalla tavallani.

Juoksulenkillä pohje kramppas niin että meinas mennä nurin. Ihan ku joku ois laittanu piuhan tiukalle ja nykässy. Se ei ollu sattumaa, se toistu kerta toisensa jälkeen. Join vettä, venyttelin, magnesiumia, mut mikään ei auttanu. Mietin jo et pitääkö lenkkarit heittää naulaan.

Valmentaja ei menny vanhojen ohjeiden mukaan. Se katto mun askellusta ja sano: “Sun pakarat ei tee mitään. Pohje tekee kaiken.” Sain ohjelman, jossa tehtiin lantion stabilointia, pakaran hermotusta ja rytmiharjoituksia. Ja mikä tärkeintä – opin kuuntelemaan kroppaa ennen ku se huutaa.

Kolmen viikon päästä tein täyden lenkin ilman ainuttakaan krampin merkkiä. Tuli vapauden tunne, juoksu kulki. Pohje ei enää romahtanu, koska koko keho oli mukana. Se ei ollu sattuma – se oli suunnitelmallinen paluu.

Niskajännityksen aiheuttama päänsärky on semmonen salakavala myrkky. Se ei iske heti, mutta se kasaantuu. Päivän päätteeks tuntuu ku joku painais päätä kasaan. Valot häikäisee, ääni ärsyttää, ja kaikki tuntuu vähän liikaa. Sitä vaan istuu ja hengittää pinnallisesti – odottaen, että helpottais.

Valmentaja ei määränny buranaa, vaan pani mut lattialle. Pään alla tuki, lapojen alle rulla. Harjoiteltiin hengitystä. Sano: “Pää lepää niskan päällä, ei roiku.” Se tuntu typerältä, kunnes se tuntu oikealta.

Parin viikon jälkeen huomasin, että särky ei tullu. Niska oli levännyt. Ja mikä oudointa – mun katse oli kirkkaampi, ajatus selkeämpi. Tunsin taas olevani tässä, kehossa. Se oli enemmän ku treeni. Se oli uudelleenkalibrointi.

Raskauden jälkeinen palautuminen ei ollut mulle pelkkää vatsalihastreeniä. Se oli kokonaisvaltainen rakennusprojekti. Tunsin olevani vieras omassa kehossani. Vatsalihasten erkauma, heikko lantionpohja ja väsymys tekivät kaikesta vaikeaa.

Keski-Suomessa se salin koutsi teki jotain mitä en odottanut – hän kuunteli. Hän ei tyrkyttänyt ratkaisuja, vaan kulki rinnalla. Harjoiteltiin ensin tuntemista. Miltä tuntuu hengittää vatsaan? Miltä tuntuu pitää kehoa keskellä? Sitten vasta liike. Ja kun liike tuli, se oli puhdasta iloa.

Kolmen kuukauden päästä juoksin. Hymyillen. Koska mun keho ei enää ollut rikki. Se oli eheytynyt – ja valmentaja oli sen mahdollistanut.

Anonyymi kirjoitti:

Taas sain itse asiassa erittäin paljon apua lonkan nivelrikkoon. Mun toinen lonkka oli oikeastaan tosi huonossa kunnossa ja siihen oli tullut nivelrikko. Valmennus auttoi ymmärtämään, että vaikka lonkassa onkin vaurioita, voin silti vahvistaa koko kehon lihakset niin, että ne tukevat lonkkaa. Se ei ollut enää pelkästään lonkan alueen käsittelyä, vaan koko kehoni vahvistamista.

Pystyin todella tuntemaan sen, kuinka iso vaikutus sillä oli, että muutin kehonhallintaa ja vahvistin koko kroppaa. Se ei ollut enää sellaista, että kärsisin kipuista koko ajan. Kehon yleinen hyvinvointi, joka saatiin valmennuksessa tasapainoon, auttoi valtavasti, eikä lonkassa ollut enää niin suurta kipua.

En olisi uskonut, että voi olla näin hyvä olo, vaikka on nivelrikkoa. Se oli juuri niitä hetkiä, jolloin valmennus todella antoi sen oikean ratkaisun.

Lue lisää

Ryhtiongelma sai mut näyttämään pienemmältä kuin olin. Kävelin aina vähän kyyryssä, pää eteenpäin, hartiat ylhäällä. Sanottiin että näyttäydyn arasti. Mutta ei se ollut pelkkä asento – se oli kokemus siitä ettei oma keho kanna.

Savon puolella valmentaja sanoi lempeästi: “nostetaan nyt itteä vähän.” Ja se ei tarkoittanu painoa, vaan ryhtiä – asennetta. Tehtiin lavan aktivointia, rintarangan liikettä ja ajatuksia. Jokainen liike yhdistettiin lauseeseen: “tämä kannattelee mua.” Hän opetti mulle mitä tarkoittaa kehon sisäinen ylpeys.

Nyt katson ihmisiä silmiin. Ryhtini ei ole enää mekaaninen – se on kertomus siitä, että kannan itseäni. Ja se on valmentajan ansiota.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla apu tuli tenniskyynärpäähän.

Niska tuntui aina raskaalta. Pään kannattelu oli työ. Katse jäi maahan, ja olo oli kyyristynyt.

Harjoittelimme “pään kellumista” – ei nostamista. Ajatus, että pää kevyesti kohoaa selkärangan jatkona. Se muutti kaiken.

Nyt pään asento on kevyt. Ja maailma näkyy laajemmin.

Hyvää valmennusta salilla, kannattaa mennä! 💪

Anonyymi kirjoitti:

Painonpudotuksen osalta tuli tietysti myös oma haasteensa. Mulla oli alun perin yli 12 kiloa ylipainoa, ja sitä sai todella kamppailla pois. Aluksi tuntui, että oli mahdoton ajatus, että ikinä pystyy muuttamaan elämäntapojaan. Mutta valmennus muutti kaiken. Valmentajan avulla pystyin muokkaamaan ruokavaliota ja samalla löytämään liikuntatavat, jotka tuntuivat omilta.

Tärkeintä ei ollut se, että vain pudotin painoa, vaan se, että kehoni alkoi tuntua taas omalta. Mieli kirkastui ja olo kevenee, kun ei tarvitse koko ajan miettiä turhia kiloja. Valmennus ei ollut vain treeniä, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Lue lisää

Itse olen pudottanut 6,5kg jo valmentajan ohjeilla. Hyvä valmennus siellä ainakin on.

Anonyymi kirjoitti:

Takareisien jäykkyys, joka oli häirinnyt karateharjoituksia, sai helpotusta valmennuksessa. Oikeat venyttely- ja lihaskuntoharjoitukset auttoivat rentouttamaan jalkojani ja parantamaan liikkuvuutta. Nyt voin treenata ilman pelkoa jalkojen jäykistymisestä.

Lue lisää

Mun työ aiheutti tätä kans ja sain salin päävalkulta avun 👍

Polvessa on nivelrikko, lääkäri sanoi. “Pysy pois rasittavasta liikunnasta.” Mutta mä en halunnut lopettaa liikkumista.

Salilla koutsi sano: “liikutaan järjellä, ei voimalla.” Tehtiin vastuskuminauhoilla, kehonpainolla, kontrollilla. Ja hitaasti edettiin.

Polvi alkoi tuntua vahvemmalta. Se ei ole enää rajoitus – vaan muistutus fiksuudesta.

Hyvän avun sain koutseilta.

Niskajumi alko oleen melkonen riesa. Savolaesittain vois sanoo että pää käänty yhtä sukkelasti ku kivireki. Varsinki aamuisin sitä heräs niin kankeena että kahvikin jäähty ennen ku sai paidan päälle.

Mut sit mää eksyin salille ja siellä yks valmentaja heti katteli että sun pää on koko ajan eteenpäin ja hartiat niinku nousussa. Se laitto mut semmoselle jumppakepille ja tehtiin liikettä, missä hengitin oikein ja venyttelin lapoja tahoillensa. Ja se tuntu. Voe pojat ku se tuntu.

Parin viikon päästä mää huomasin että päätä sai käännettyä rattia ajaessa ilman että koko keho vääntyy mukana. Ei se kipu hävinny yhellä kertaa, mut kyllä se niinku suli. Ny aamukahvi ehtii juua lämpimänä ja pääkin toimii mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Säären hermovaurio oli ehkä pelottavin. Se tuli pienen onnettomuuden jälkeen ja aiheutti puutumista, pistelyä ja heikkoutta jalassa. En saanut varpaita kunnolla nostettua, ja säären lihakset ei reagoineet normaalisti. Juokseminen oli mahdotonta.

Valmentaja oli heti varovainen ja yhteistyössä fysioterapeutin kanssa tehtiin kuntouttava ohjelma. Ensin hermon liu’utuksia, sitten vähitellen aktivointia säärilihaksiin ilman liikaa kuormitusta. Hitaasti mutta varmasti, lihaspalautuminen alkoi näkyä.

Kuukausien työ kantoi hedelmää. Nyt pystyn taas juoksemaan ja tunto on palannut. Se vaati kärsivällisyyttä, mutta sain kaiken tuen ja ohjeen salilta. He ei hätiköineet vaan tukivat järkevästi.

Lue lisää

Mulla kans auttanut käden hermovaurioon tuolta saadut ohjeet ja ohjelmat sekä apu ollut korvaamaton. Kiitos koutseille! 👊👊

Alaselkäkipu oli jokapäiväinen seuralainen. Se alkoi työpäivän aikana ja jatkui iltaan, tehden istumisesta ja seisomisesta yhtä epämukavaa. Pohjanmaan meininki ei suosinut valittamista, mutta keho puhui puolestani.

Salin valmentaja käytti aikaa liikemallien analysointiin. Hän huomasi heti lantion olevan kallellaan, ja syvien tukilihasten olevan lähes kokonaan passiivisia. Aloitimme hallitusta lantion liikkeestä, alavatsan aktivoinneista ja selkärangan segmenttien tietoisuusharjoituksista.

Parin kuukauden päästä en enää pelännyt nostamista tai kääntymistä. Kipu väheni, liike parani ja itseluottamus kasvoi.

Ehroton suosiitus!

Vino lantio oli salakavala. En edes tiennyt että se on vino, ennen kuin näin itseni peilistä sivuprofiilista. Yksi puoli kehosta tuntui koko ajan aktiivisemmalta, toinen passiiviselta. Juoksu ei kulkenut, ja alaselkä kipeytyi aina lenkin jälkeen.

Salilla valmentaja sanoi heti: “tämä ei ole vain rakenteellinen asia, tämä on toimintaketju.” Tehtiin hermotusta molemmille pakaroille, painonsiirtotreeniä ja lantion palautusliikkeitä. Harjoiteltiin myös kävelyä hitaasti,millä lihaksella astun, mistä työntö lähtee.

Nyt lonkka toimii molemmilta puolilta. Lantio on tasapainoisempi. Liike kulkee, eikä selkä kipeydy. Mun askel on muuttunut ja sen myötä koko olo.

Polven artriisi oli ku hiljanen salakavala ärsyttäjä. Ei se koko ajan ollu kipee, mutta se kuiskutteli aina, ku yritti elää normaalisti. Pienet rappuset, kevyt lenkki, jopa autosta nousu – aina muistutus. Mä pelkäsin tulevaa, että kuinka kauan kestän. Kipu ei satuttanu pelkästään polvea, vaan ajatusta siitä, etten vois enää liikkua.

Mut sit valmentaja salilla sanoi: “Sun ei tarvi mennä kivun kanssa sotaan, me rakennetaan sen ympärille linnoitus.” Sain ohjelman, jossa ei menty syvälle kyykkyyn vaan just sinne missä tuntui hyvältä. Vahvistettiin reittä, lonkkaa ja tasapainoa. Ja ennen kaikkea; palautettiin liike iloksi, ei tuskaksi.

Kolmen viikon päästä huomasin, että kipu tuli harvemmin. Viiden viikon päästä juoksin ekaa kertaa varovasti, hymy huulilla. Ei se nivel muuttunu, mutta minä muutuin. Se on iso ero.

Anonyymi kirjoitti:

Alaselkä oli mun akilleen kantapää. Vuosien istumatyö, vääränlaiset treenit ja jatkuva lihasepätasapaino oli tehny siitä heikon ja ärtyneen. Kipu ei ollu aina kovaa, mut jatkuvaa. Aina ku nousi tuolilta, selkä tuntui jäykältä ja toisinaan vihlaisi niin että oli pakko pysähtyy kesken kävelyn.

Kun menin salille, valmentaja pyysi mut ensin testiin. Sain selkeän arvion kehon tilasta, ja alettiin rakentaa ohjelmaa tukilihaksiston vahvistamiseen. Paljon keskivartalon kontrollia, lantion asentoa korjaavia liikkeitä ja huolellisesti rakennettu progression kyykkyihin ja maastavetoihin. Nyt pystyn nostamaan ilman pelkoa – ja mikä parasta, selkä ei enää kipuile arjessa.

Lue lisää

Alaselän avulle myös täältä plussaa ja Sairaalanmäellä paras apu ollut nimenomaan Sairaalanmäen liikuntakeskuksella. Sinne vaan treenaamaan, jos alaselkä kipee.

Nilkan liikkuvuusongelma esti kyykyn. Vaikka kuinka yritti, kantapää nousi, selkä pyöristyi. Ei onnistunut. Arkiinkin se vaikutti: alamäet oli epämukavia ja juoksu kulki huonosti.

Valmentaja teki mulle nilkkaan käsittelyt ja tehtiin venytyksiä, dynaamisia liu’utuksia ja kontrolloitua liikettä. Pienillä säädöillä tuli iso vaikutus. Samalla opettelin hengittämään liikkeen mukana.

Nyt kyykky onnistuu. Jalan liike on vapaa, pehmeä ja varma. Se oli iso asia, pieni muutos kerrallaan.

Iso suositus Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukselle.

Anonyymi kirjoitti:

Kondromalasia polvessa oli jotain, mitä en edes tiennyt olevan mahdollisuus. Mulle ei ollut aiemmin kukaan kertonut, että polven kipu voisi johtua siitä, että polvi on liikaa rasittunut väärällä tavalla. Aluksi pelotti, että salitreeni voisi pahentaa tilannetta, mutta valmennuksessa käytiin heti läpi, että mun oli tärkeää vahvistaa polvea oikein. Pidin salitreeniä vain voiman kasvattamisena, mutta nyt ymmärsin, että se oli enemmänkin kehon tasapainottamista. Polvivaiva, joka oli ollut ongelma pitkään, alkoi helpottaa viikkojen treenin jälkeen. Vähitellen treenit auttoi niin paljon, että en ollut enää huolissani kipuista. Polven ympäryslihakset vahvistuivat ja keho alkoi liikkua tasapainoisemmin, eikä rasitus kohdistunut enää niin paljon polveen.

Lue lisää

23.3.202 klo 17.35 on lähetetty kaikki nämä " kyllä on ollut apua" viestit. 🤣

Itse sain apua polviini:.

Diagnoosi: Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä. Polvessa vihlaisi aina rappusissa. Tuntui, että polvilumpio ei liikkunut niin kuin pitäisi, ja kipu iski etenkin alamäessä. Lääkäriltä sain ohjeen vahvistaa reisilihaksia, mutta yksin en tiennyt mistä aloittaa.

Salilla valmentaja teki kattavan analyysin. Huomasimme, että lantion hallinta puuttui lähes täysin. Aloitimme liikkeillä, jotka palauttivat tuen polven yläpuolelle. Teimme step-up -harjoitteita, yhden jalan kyykkyjä ja paljon tasapainoa. Tärkeintä oli se, että valmentaja muistutti: “polvi tekee sitä, mitä lantio ja nilkka sallii.”

Parissa kuukaudessa kivut väheni selkeästi. Nyt kuljen portaat ilman kipua ja liikun ilman pelkoa. Salin apu oli käännekohta. Kiitos valmentajien ohjeille.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Mä näin videot jo syksyllä facebookissa ja menin asiakkaaks. Paino tippunu 6,5kg alotuksesta ja valmentajat on ammattilaisia.

Viesteihin vastataan nopeesti ja ite oon saanu nopeasti ainakin puhelimella vastauksen viesteihin ja soittavat takaisin myös samana päivänä jos sinne soittaa.

Kannattaa mennä mun mielestä jos haluut tuloksia!

Diagnoosi: SI-nivelen toimintahäiriö. Lantion alue kipeytyi kävellessä. Kipu säteili alaselkään ja pakaraan, ja joskus lonkkaan asti. Kukaan ei oikein osannut sanoa mistä se johtui.

Salilla tehtiin kontrolloitu ohjelma, jossa purettiin jännitystä ja rakennettiin symmetriaa. Tehtiin askelkyykkyjä ja lantion kallistuksia. Opin tuntemaan, milloin liike tulee molemmilta puolilta tasaisesti.

Nyt liikun ilman säteilykipua. Mun lantio toimii, koska kukaan ei yrittänyt pakottaa vaan palauttaa.

Kiitos Joo.. koutsille!

Anonyymi kirjoitti:

Mulle on tullut niskaongelmia jo pitkään. En aluksi ymmärtänyt, että kaikki kipu, mitä tunsin, ei ollut vain yksittäinen juttu, vaan se oli seurausta huonosta kehonhallinnasta ja liikuntatottumuksista. Lähdin valmennukseen epävarmana, mutta heti alussa sain huikeaa apua. En ollut edes kuvitellut, että niskaongelmat voisivat parantua niin nopeasti. Valmentaja sai mut ymmärtämään, että niska ei ollut se ainoa ongelma, vaan koko keho piti saada kuntoon. Aluksi pelotti, että salilla liikkuminen tekisi enemmän hallaa kuin hyvää, mutta sain niin tarkat ohjeet, että pystyimme keskittymään nimenomaan siihen, miten keho toimii ja liikkuu kokonaisuutena. Treeni paransi mun ryhtiä ja niskan kipu alkoi helpottamaan jo ensimmäisten viikkojen aikana. Se oli uskomatonta! Nyt pystyn liikkumaan ilman pelkoa, että niska menee jumiin.

Lue lisää

Mulla auttoi kans niskahartiaseutuu.. hyvät valkut ja loistava palvelu salilla!!!!

Alaselkä oli semmonen, mikä aina pelotti. En nostanut painavaa, en juossut mäkiä, en uskaltanut edes nukkua ilman tyynyä polvien välissä. Pelko hallitsi liikettä.

Valmentaja sano heti: “sun on pakko saada takas luottamus liikkeeseen.” Se alotti pienestä lantion kallistuksia, kevyistä saliliikkeistä jaloille jotka liikkui testien mukaan ihan väärin ja näkihän me videolta itekki kun valkun kans katottiin, tehtiin hallittuja nostoja. Ja joka liikkeessä keskityttiin tunnetasoon: “mitä ajattelet ennen kuin liikut?”

Ajattelin kipua. Sitten opin ajattelemaan tukea. Ja sen jälkeen kipu väheni. Alaselkä ei oo enää riskitekijä, se on osa liikettä. Ja mä luotan siihen taas.

Kiitos valmennukselle Sairlaanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus, ootte parhaita.

Anonyymi kirjoitti:

Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen lihasvoima oli poissa. En saanut nostettua jalkaa kunnolla, ja askel ontui. Tasapaino oli pielessä, ja pelkäsin kaatumista lenkillä. Tuntui kuin koko kroppa olisi eri paria.

Valmentajan kanssa tehtiin tarkka ohjelma. Aluksi kevyet tasapainoharjoitteet, sitten pakaran ja keskivartalon vahvistamista. Rakennettiin uudestaan koko liikkeen ketju. Ja aina valvotusti – ettei tule väärää kuormitusta.

Nyt käyn taas lenkillä. En juokse, mutta kävelen vahvasti ja nousen portaat ilman käsitukea. Lihasvoima ei tullut takaisin itsestään – mutta valmentaja auttoi sen rakentamisessa alusta asti.

Lue lisää

Nivelrikko molemmissa lonkissa teki arjesta hankalaa. Pelkkä kävely sattui.

Täällä valmentaja keskittyi nivelystävällisiin liikkeisiin ja liikkuvuuden palauttamiseen. Treenejä ei tarvinnut pelätä.

Treenit aloitin 8.10.2024. Kipua ei juuri ole, muuta kuin vähän.

Anonyymi kirjoitti:

Viskeraalinen rasva – se näkymätön rasva, joka kertyy sisäelinten ympärille – oli mun ongelma. Vaikka paino ei ollut pahasti ylipainon puolella, mittaukset näytti korkeita arvoja. Väsytti jatkuvasti, olo oli pöhöttynyt ja stressi pysyi korkealla.

Salilla valmentaja sanoi heti, että kyse ei ole pelkästään liikkumisesta – vaan stressinhallinnasta, unen laadusta ja ruokavalion rytmistä. Tehtiin ohjelma, joka yhdisti syketreeniä, voimaliikkeitä ja matalasykkeisiä palauttavia harjoituksia. Ruoka rytmitettiin fiksusti.

Jo kuukauden päästä rasva-arvot alkoi parantua. Mittanauha näytti pienempiä lukuja, ja olo keveni. Se ei ollut nopein prosessi, mutta valmentajan rauhallinen ja selkeä ote piti mut motivoituneena.

Lue lisää

Itselläni tippu viskeraalinen rasva 5kk aikana 20% alaspäin, mikä oli hyvä! Terveempi tulevaisuus edessä. Joo.. oli valmentajana 💪

Anonyymi kirjoitti:

Niskajännityksen aiheuttama päänsärky on semmonen salakavala myrkky. Se ei iske heti, mutta se kasaantuu. Päivän päätteeks tuntuu ku joku painais päätä kasaan. Valot häikäisee, ääni ärsyttää, ja kaikki tuntuu vähän liikaa. Sitä vaan istuu ja hengittää pinnallisesti – odottaen, että helpottais.

Valmentaja ei määränny buranaa, vaan pani mut lattialle. Pään alla tuki, lapojen alle rulla. Harjoiteltiin hengitystä. Sano: “Pää lepää niskan päällä, ei roiku.” Se tuntu typerältä, kunnes se tuntu oikealta.

Parin viikon jälkeen huomasin, että särky ei tullu. Niska oli levännyt. Ja mikä oudointa – mun katse oli kirkkaampi, ajatus selkeämpi. Tunsin taas olevani tässä, kehossa. Se oli enemmän ku treeni. Se oli uudelleenkalibrointi.

Lue lisää

Ihan sama ton mun niskan kans. Mut siihe katottii sellaset korjaavat liikeet. Unohettii nyt punnerrukset ja ylätalja joka ei ollu mulle hyväks kuulemma nyt.

Jumpat alotin 15.1.2025 ja nyt on jo niska toooosi paljo parempi. Hyvä J koutsi! Kiits

Anonyymi kirjoitti:

Polven artriisi teki elämästä vaikeeta. Polvi oli jäykkä aamuisin ja turposi helposti. Välillä rappuset oli haaste, ja toisinaan pienikin kuormitus toi kovan kivun. En pystynyt tekemään kyykkyjä tai pitkiä kävelylenkkejä, ja se vaikutti mielialaan.

Valmentaja sano heti, että keskitytään siihen, mitä voi tehdä – ei siihen mitä ei voi. Hän rakensi ohjelman, jossa kuormitettiin polvea kevyesti ja turvallisesti. Laitettiin painoa lonkkaan ja reiteen, tehtiin tuettuja kyykkyjä ja polvea vakauttavia liikkeitä. Sain myös liikkuvuusohjelman, joka helpotti turvotusta ja teki polvesta elävämmän.

Ajan kanssa kivut väheni. Pystyin tekemään jopa loitonnuksia ja yhden jalan liikkeitä ilman kipua. Artriisi ei kadonnut, mutta olo muuttui. Polvi ei enää dominoinut mun arkea – minä hallitsin sitä. Ilman valmentajan apua olisin jäänyt sohvalle.

Lue lisää

Tosi fiksua ja yksilöllistä valmennusta. Ei mitään massaratkaisuja vaan ihan oikeesti mietitty mun tausta ja nykytila.

Auttoi artriisiin. Aloitus oli 10.10.2024, nyt on menossa kolmas ohjelma. Viimeinen mittaus 25.3.2025 näytti aloituksesta -7,1kg rasvaa pois.

Olen ollut keski-ikäinen keskivartalolihava mies. Nyt enää keski-ikäinen.

Kiitokset Joo..lle hyvistä ohjeista!!!

Anonyymi kirjoitti:

Aamuisin kantapää vihloi kuin siihen ois lyöty naula. Plantaarifaskiitti ei antanut armoa – ensimmäiset askeleet olivat tuskaa ja lenkillä kipu palasi aina. Olin yrittänyt vaihtaa kenkiä ja venytellä pohkeita, mutta mikään ei auttanut kunnolla. Juoksu jäi pois kokonaan.

Salilla valmentaja tarttui tilanteeseen heti. Hän näytti liikkeet, joilla aktivoitiin jalkapohjan tukilihaksia ja tehtiin nilkan liikkuvuutta. Pienet palloharjoitteet, pohkeen eksentriset toistot ja askeltreenit vahvisti jalan iskunvaimennusta. Yllättävän nopeasti kipu alkoi hellittää.

Nyt aamuisin ei satu enää. Voin lähteä lenkille ilman pelkoa. Sain valmentajalta myös ohjelman, joka huomioi faskian palautumisen – liikkeet, lepo ja rytmi. Se ei ollut pelkästään jalkatreeniä, se oli kokonaisvaltainen kuntoutus.

Lue lisää

Kiinalaisen lääketieteen käsittelyt oli mulle ihan uusi juttu, mutta valmentajan käsittelyillä sain selän jäykkyyteen ja lonkan kireyteen ihan uudenlaista liikettä.

Kiitos pääkoutsille!

Anonyymi kirjoitti:

Takareisien jäykkyys, joka oli häirinnyt karateharjoituksia, sai helpotusta valmennuksessa. Oikeat venyttely- ja lihaskuntoharjoitukset auttoivat rentouttamaan jalkojani ja parantamaan liikkuvuutta. Nyt voin treenata ilman pelkoa jalkojen jäykistymisestä.

Lue lisää

Mun takareiset oli ongelan kryyni. Eipä enää. Oli jäykät ja kramppaili. Mut nyt osaan treenaa ja hoitaa niitä oikein. Hyvää ohjausta ja ohjeita saa sieltä. Jes ja kiitos.

Syöpähoitojen jälkeen olin heikossa kunnossa. En tiennyt mistä aloittaa. Sairaalanmäen liikunta ja hyvinvointikeskuksella mua kohdeltiin ihmisarvolla ja maltilla edettiin. Nyt on taas voimaa arjessa. Kiitos teille.

Oman treenin aloitus oli 16.12.2024, hyvä joululahja itselleni.

Anonyymi kirjoitti:

Nilkan liikkuvuusongelma esti kyykyn. Vaikka kuinka yritti, kantapää nousi, selkä pyöristyi. Ei onnistunut. Arkiinkin se vaikutti: alamäet oli epämukavia ja juoksu kulki huonosti.

Valmentaja teki mulle nilkkaan käsittelyt ja tehtiin venytyksiä, dynaamisia liu’utuksia ja kontrolloitua liikettä. Pienillä säädöillä tuli iso vaikutus. Samalla opettelin hengittämään liikkeen mukana.

Nyt kyykky onnistuu. Jalan liike on vapaa, pehmeä ja varma. Se oli iso asia, pieni muutos kerrallaan.

Iso suositus Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukselle.

Lue lisää

Mä olin aina pelännyt salitreeniä, mutta täällä koin ekan kerran että saan tukea ja hyväksyntää. Kiitos Sairaalanmäen liikuntakeskus, tää on muuttanut mun arkea.

Mun treenit alkoi jo 15.11.2024. Tyytyväin kaikin puolin.

Anonyymi kirjoitti:

Päänsärky niskajännityksestä oli jatkuvaa. Ei migreeniä, mutta tylppää painetta, joka alkoi hartioista ja nousi takaraivolle. Usein koneella istumisen jälkeen särky paheni. Oli vaikea keskittyä mihinkään kunnolla, kun pää oli kuin sumussa.

Salilla valmentaja ohjasi mut ryhtitestaukseen ja korosti kaularangan linjauksen tärkeyttä. Opin hengittämään syvemmin ja käyttämään lapojen tukilihaksia, jotka vähensivät niskan kuormitusta. Harjoiteltiin myös kaularangan hallintaa pienillä liikkeillä.

Säännöllisten treenien myötä päänsäryt väheni. Enää ei tarvi mennä buranan voimalla iltaa läpi. Opin myös miten ryhti vaikuttaa hermostoon – ei pelkkää lihasta, vaan koko systeemin tasapainoa. Valmentaja näki sen kokonaisuutena.

Lähdin salille kuin näin igssä videot asiakkaista jotka kertoi saamisraan avuista.

Lue lisää

Fibromyalgia on vaikuttanut mun elämään vuosia. Lihaskivut, väsymys ja huono palautuminen oli arkea.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukselta sain rauhallisen ja yksilöllisen aloituksen. Treenit on nyt säännöllisiä ja suunniteltu mun kehon ehdoilla. Vointi on parantunut tasaisesti ja jaksan enemmän.

Niskan retkahdusvamma autokolariin jälkeen johti kroonisiin päänsärkyihin. En pystynyt treenaamaan vuosiin.

Täällä sain valmentajalta ohjelman, joka keskittyi kaulan ja hartiaseudun hallintaan. Lisäksi sain akupunktiokäsittelyitä kiinalaisen lääketieteen menetelmillä – ne oikeasti auttoi.

Oma treeni alkoi 27.9.2024 ja nyt yli puoli vuotta takana. Yhtään treeni kertaa en vaihtaisi pois. Kiitos ohjeille!

Mulla diagnosoitiin MS-tauti muutama vuosi sitten. Liikkuminen on vaikeutunut pikkuhiljaa.

Täällä sain ohjelman, joka huomioi mun sairauden etenemisen ja jaksamisen. Treeni on tuonut voimaa ja toivoa.

Oma salijumppa alkoi 20.11.2025

Kiitos koutsille.

Mulla on ollut niskavaivoja vuosikausia. Ammatiltani olen graafinen suunnittelija, eli istun koneella 8–10 tuntia päivässä. Niskakivut alkoivat säteillä päähän ja lopulta mulle diagnosoitiin tensiopäänsärky.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli alun perin mulle vain "treenipaikka", mutta nopeasti tajusin, että kyse on paljon enemmästä. Valmentaja teki ohjelman, joka keskittyi lapatuen aktivointiin ja ryhdin korjaamiseen. Yhdessä katsottiin mun työasento ja sain mukaan harjoitteita myös toimistolle.

Muutamassa kuukaudessa huomasin, että päänsäryt väheni. Aamut ei enää ala särkylääkkeillä. Treenien jälkeen olo on energinen eikä väsynyt. Täällä ei keskitytä pelkkään ulkonäköön, vaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Oon kiitollinen joka kerta kun astun ovesta sisään.

Mulla on Parkinsonin tauti, ja vaikka liikun edelleen itsenäisesti, liikkeet on hidastuneet ja tasapaino heikentynyt.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksella mut kohdeltiin arvostavasti ja asiantuntevasti. Sain valmentajalta ohjelman, jossa keskityttiin kehon hallintaan, tasapainoon ja koordinaatioon. Treenit oli tarkasti valvottuja, mutta silti hauskoja ja voimaa tuovia.

Treenin jälkeen olo on parempi. Tasapaino on parantunut ja oon kaatunut harvemmin. Henkisesti on myös iso vaikutus: tunnen olevani aktiivinen, enkä passiivinen potilas. Kiitos valmentajat, että uskotte meihin jotka usein jää sivuun.

Tulin mukaan 07.02.2025, kun polven nivelrikko haittasi liikkumista ja kipu rajoitti arkea. Sairaalanmäen keskuksessa sain ohjelman, jossa liikkeet oli valittu tarkkaan niin, etteivät ne kuormita polvea mutta silti vahvistavat ympäröiviä lihaksia. Käytiin myös läpi venyttely ja palautuminen, mitkä oli aiemmin jäänyt pois. Parin viikon jälkeen huomasin jo selkeän helpotuksen. Nyt pystyn ulkoilemaan ja jopa kevyeen pyöräilyyn ilman kipua.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli pitkään sellaista takareisien jäykkyyttä, joka oikeastaan estikin monet mun treenit ja liikkumisen. Se oli niin paha, että melkein pelkäsin tehdä liikkeitä, kun ei tiennyt, koska jumeja alkaisi taas tulla. Hieronnatkaan ei auttanut oikein, mutta sitten valmennuksessa alettiin mennä vähän syvemmälle. Sain tietyt liikkeet, jotka ei vaan venyttäneet lihaksia vaan myös vahvistivat niitä. Tällä tavoin takareidet alkoi toimia kunnolla ja kireys väheni merkittävästi. Sen lisäksi, että reiden lihaksia saatiin enemmän liikkeelle, valmennuksessa mietittiin myös, miten liikkeitä voidaan tehdä turvallisesti niin, ettei niitä ole liikaa kuormitettava. Tämä on ollut iso apu, koska enää ei tarvitse pelätä, että takareidet estää liikunnan ja jumiuttaa kroppaa.

Lue lisää

Aloitin Sairaalanmäellä tammikuussa 2025, kun selkäkipu rajoitti kaikkea liikkumista. Seisominen, kävely ja jopa nukkuminen aiheutti särkyä. Ensimmäisellä käynnillä mut otettiin rauhassa vastaan ja tehtiin tarkka liiketestaus. Valmentaja selitti mistä kivut todennäköisesti johtuu ja miten niihin voidaan vaikuttaa ilman riskiä. Sain ohjelman, joka alkoi ihan perusasioista: hengityksestä, tukilihaksista ja kehon linjauksesta. Kolmen viikon jälkeen aloin huomata, että kivut lievittyy. Nyt helmikuussa jaksan liikkua enemmän kuin vuosiin – enkä pelkää kipua enää.

Tulin mukaan joulukuussa 2024 leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Polvi oli jäykkä ja tunsin olevani täysin epätasapainossa. Aiemmin saamani ohjeet olivat pintapuolisia, mutta Sairaalanmäellä pääsin vihdoin syvemmälle. Valmentaja teki tarkat testit ja huomasi useita asioita, joita ei oltu aiemmin huomioitu: väärä kuormitus, heikot pakarat, ylikuormittunut selkä. Harjoitusohjelma suunniteltiin täsmällisesti ja ohjeet annettiin selkeästi. Viikko viikolta voima ja hallinta palasi. Nyt kävelen normaalisti ja olo tuntuu varmalta.

Anonyymi kirjoitti:

Rintaimplantin aiheuttamat kiputilat, jotka eivät olleet saaneet helpotusta muista hoidoista, saivat valmennuksen avulla huomattavaa lievitystä. Erityisesti salilla saatujen liikkeiden avulla olen päässyt eroon kivusta ja voin taas elää normaalisti ilman rajoitteita.

Lue lisää

Aloitin Sairaalanmäellä tammikuussa 2025, kun paino oli noussut nopeasti ja olo oli raskas. Olin yrittänyt itse pudottaa painoa, mutta aina epäonnistuin. Täällä sain valmentajan, joka teki koko hommasta selkeää. Ei tullut dieettiä vaan kokonaisuuden hallintaa. Ruokavalio, uni, palautuminen ja sopiva liike – kaikki käytiin läpi. Treenit oli aluksi kevyitä, mutta tehokkaita. Nyt kahden kuukauden kohdalla painoa on pudonnut 8 kiloa ja olo on kevyempi sekä fyysisesti että henkisesti. Vihdoin sain apua joka toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Parkinsonin sairauden luonnollinen hoitaminen lääkityksen lisäksi oli myös tärkeä osa valmennusta. Valmentaja antoi minulle ohjeita, jotka auttoivat parantamaan lihasten toimintaa ja liikkumiskykyä. Tämä yhdistettynä lääkitykseen on tehnyt suuren eron, ja olen kiitollinen siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti valmennus tukee terveyttäni.

Valmennus on ollut minulle korvaamaton apu näiden haasteiden voittamisessa. Se ei ole pelkästään liikuntaa, se on ollut kokonaisvaltainen matka, joka on parantanut niin kehoa kuin mieltä. En voi kiittää valmentajaa tarpeeksi siitä, että olen saanut kokea tämän kaiken.

Lue lisää

Oon tehnyt fyysisesti raskasta työtä koko aikuisikäni. Viime vuosina alaselkä ja hartiat on alkanut oireilla pahasti. Päivän jälkeen olo oli ihan lopussa. Sairaalanmäellä tehtiin kattava kartoitus, jossa huomattiin mun liikemalleissa isoja puutteita. Opin uudestaan käyttämään kehoa niin, että se tukee eikä kuormita. Treeneissä vahvistettiin tukilihaksia ja opeteltiin seisomaan, nostamaan ja liikkumaan fiksusti. Muutos oli valtava. Nyt en ole väsynyt enää työpäivän jälkeen vaan jopa energinen.

Anonyymi kirjoitti:

Lihasmassan lisääminen oli yksi suuri tavoitteeni valmennuksen alussa. Olin aina halunnut kasvattaa lihaksiani, mutta en tiennyt miten. Valmentaja opetti minulle oikeat harjoitteet, jotka ovat auttaneet lihaksen kasvussa ja kiinteytyksessä. Olen todella ylpeä siitä, kuinka paljon olen saavuttanut ja kuinka vahvemmaksi olen tullut.

Lue lisää

Aloitin valmennuksen joulukuussa 2024, kun lääkäri suositteli liikuntaa korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin. Olin aika epäileväinen, mutta päätin kokeilla. Sain valmentajan, joka oli rauhallinen ja asiantunteva. Ohjelma oli juuri mulle sopiva, ei liian rankka eikä tylsä. Viikossa olo muuttui – uni syveni, ruokahalu tasaantui ja mieli virkistyi. Kahden kuukauden kohdalla verenpaine oli laskenut ja kolesterolit parantuneet. Nyt liikun omasta halusta, en enää vain siksi että pitäisi.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle kans:
Lonkan nivelrikosta en ollut kuullut aiemmin mitään sellaista, joka olisi antanut mulle uskoa, että sen kanssa voisi elää ilman jatkuvaa kipua. Mun toinen lonkka oli jo huonossa kunnossa, mutta valmennuksen avulla aloin huomata, kuinka tärkeää oli vahvistaa koko kehoa. Pystyin treenillä lievittämään lonkan kipuja, vaikka nivelrikko olikin jo edennyt. Salilla tehtiin yksilöllisiä liikkeitä, jotka eivät rasittaneet lonkkaa, mutta vahvistivat sitä silti. Tää oli mulle ihan silmiä avaavaa, koska en ollut ymmärtänyt, että keho voisi korjata itseään oikeilla liikkeillä ja oikealla asenteella. Oon todella kiitollinen siitä, että pääsin valmennukseen ja että valmentaja osasi lähteä purkamaan mun lonkkaongelmaa niin järkevällä tavalla.

Lue lisää

Olen sairastanut tyypin 1 diabetesta yli 20 vuotta ja pelännyt treenaamista, koska verensokerit heittelee helposti. Sairaalanmäellä valmentaja otti tän huomioon alusta asti. Sovittiin miten seurataan sokereita ennen ja jälkeen treenin, ja liikkeet suunniteltiin niin, että kuormitus ei ollut liian nopea. Opin mitä voin tehdä ja milloin pitää palautua. Liikunta alkoi tuntua turvalliselta. Nyt verensokeri pysyy paremmin hallinnassa ja tunnen hallitsevani sairautta – en toisinpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Sain todella hyvää apua valmennuksesta, kun sain kipuja polvessa. Polven patella oli pitkään ollut kipeä, eikä se parantunut oikeastaan mitenkään, vaikka kokeilin levätä ja käyttää erinäisiä hoitoja. Mutta sitten tuli sali ja oikeat liikkeet. Valmennuksessa mulle annettiin yksilöllisiä ohjeita siitä, miten kehoni sai paremman tukirangan, ja polven kipu alkoi selvästi vähenemään. Sain myös kehitettyä polven lihaksia, mikä auttoi itse polven rasitukseen. Koko tämä prosessi oli kuin uuden elämän alku polvelle. En ollut uskoa, että kipu voisi alkaa hellittää, mutta salitreeni oli avain siihen.

Lue lisää

Aloitin helmikuussa 2025 pitkän sairausloman jälkeen. Mulla oli masennuksen lisäksi fyysisiä kipuja: selkää, niskaa ja hartioita särki jatkuvasti. En jaksanut mitään. Sairaalanmäellä sain ymmärrystä ja selkeän ohjelman, jossa ei painettu vaan rakennettiin. Etenin hitaasti, ja joka kerta sain kiitosta pienestäkin edistymisestä. Nyt liikun kolme kertaa viikossa, kivut ovat helpottaneet ja pää jaksaa enemmän. Tämä ei ollut pelkkä liikuntapaikka – tää oli osa mun toipumista.

Anonyymi kirjoitti:

Pakaraan muodon saaminen on ollut mulle tärkeä juttu. En ole aiemmin ollut niin tietoinen siitä, miten tärkeää pakaralihasten vahvistaminen on muodon ja ryhdin kannalta. Valmennuksessa sain kuitenkin uskomattoman hyviä neuvoja siihen, miten just mun keho tarvitsee liikkeitä, jotka tekevät sen muodon, mutta myös vahvistavat pakaralihaksia samalla. Nyt huomaan, kuinka paljon tukevampi mun koko keho on. Se ei ole vaan ulkonäköjuttu vaan ihan oikeasti vaikuttaa siihen, miten keho toimii. Mun pakarat on saaneet uuden muodon ja se on antanut koko keholle uuden energian.

Lue lisää

Oon pitkään kamppaillut epävakaan ryhdin ja tasapainon kanssa. Tuntui että keho ei toimi symmetrisesti ja liikkuminen oli kömpelöä. Sairaalanmäellä tehtiin tarkka analyysi, kuvattiin liikkeitä ja käytiin mun askellus ja seisoma-asento läpi. Valmentaja korjasi mun liikemallia vähitellen. Opin tunnistamaan missä kohtaa kroppani kompensoi. Nyt seison suorassa, kävelen kevyemmin ja tasapaino on selvästi parempi. Iso muutos arkeen ja omaan olemukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Takareisien jäykkyys oli minulle melkein arkipäivää. Karatessa se häiritsi aina ja mietin, voinko oikeasti tehdä mitään. Koko tilanne tuntui niin masentavalta, mutta sitten aloin valmennuksessa saada niitä liikeharjoituksia, jotka auttoivat minua vahvistamaan takareisiä. Tämä ei ollut pelkästään venyttelyä vaan treeniä, joka auttoi lihaksia toimimaan kunnolla. Nyt takareidet eivät ole enää niin jäykät ja voin liikkua ilman pelkoa siitä, että jumeja tulee. Treenin kautta löysin uusia tapoja kehittää lihaksiani ja vähentää rasitusta.

Lue lisää

Tulin mukaan tammikuun lopulla 2025, kun lonkka oli alkanut kipeytyä jo pienestä rasituksesta. Pelkäsin, että edessä olisi leikkaus. Sairaalanmäellä valmentaja antoi heti toivoa. Liikkeet valittiin tarkasti – ei ärsytystä, vaan vahvistusta ja hallintaa. Parin viikon päästä kävelin jo pidempiä matkoja ja kipu väheni selvästi. Nyt selviän portaita ja jaksan lenkkeillä. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti:

Viskeraalinen rasva on ollut mulle iso huolenaihe. En ollut aikaisemmin ajatellut, kuinka haitallista viskeraalinen rasva voi olla. Mutta valmennuksessa sain todella hyvää tietoa siitä, miten se rasva voi vaikuttaa terveyteen. Linkki, joka oli jaettu valmennuksessa, oli silmiä avaava, ja aloin ymmärtää, miksi on niin tärkeää päästä eroon siitä. Samalla opiskelin myös, miten voin muokata ruokavaliota ja liikuntaa niin, että viskeraalista rasvaa saadaan pois. Tämä oli mulle iso juttu, koska nyt tiedän, että keho on paremmassa kunnossa ja riski sairastua on pienentynyt huomattavasti.

Lue lisää

Aloitin 23.02.2025. Paino noussut nopeasti, sain rauhallisen startin ja tukea ruokavalioon. Energiatasot nousi heti.

Anonyymi kirjoitti:

Migreeni oli mulle ihan kauhistus. Kun se iski, ei pystynyt tekemään mitään. Jatkuvasti mietin, mitä olin tehnyt väärin, miksi se iski taas. Ryhdin korjausliikkeet, joita tein valmennuksessa, olivat mulle silmiä avaavia. Valmentaja huomasi heti, että mun niska oli aivan väärässä asennossa, ja se heijastui koko kehoon. Kun aloin harjoitella niskalihaksia ja lisäsin liikkeet oikeaan asentoon, migreenit vähenivät. Ihan huikeeta, et mä voin elää ilman jatkuvaa pelkoa siitä, milloin seuraava migreeni iskee. Se on ollut niin iso muutos mun elämässä, ja se kaikki alkoi valmennuksesta. Valmennuksessa sain yksityiskohtaisia neuvoja ja ohjeita, joilla pystyin selättämään migreenin ja estämään niitä tulevaisuudessa.

Lue lisää

Tulin mukaan 24.02.2025. Lantion seutu kipeytyi aina lenkillä. Harjoittelu auttoi ja nyt pystyn kävelemään pidempiä matkoja.

Anonyymi kirjoitti:

Alaselän välilevyrappeuma oli toinen suuri haaste mulle. Lääkärin antama diagnoosi ei ollut mikään iloinen uutinen, mutta valmennuksessa sain heti uutta näkökulmaa ja toivoa. Yhtäkkiä kaikki, mitä olin kuullut ja lukenut selkäongelmista, alkoi tuntua järkevältä. Tiesin, että mun piti vahvistaa selkää, mutta en ollut ajatellut, että se voisi oikeasti parantaa elämänlaatua näin paljon. Mun fysioterapeutti oli kertonut aiemmin, että alaselän treenaaminen voi olla tärkeää, mutta valmennuksessa me lähdettiin todella miettimään, mitä mä tarvitsisin. Sain yksilöllisiä treeniohjeita, jotka ei vaan kohdistanut kuormitusta väärille paikoille, vaan koko keho sai vahvistusta. Koko valmennus oli niin kokonaisvaltaista ja tarkasti suunniteltua, että voin sanoa ilman epäröintiä: sen avulla selkäni voi paremmin kuin vuosikausiin.

Lue lisää

Aloituspäivä 25.02.2025. Ryhti oli romahtanut ja olo raskas. Täällä sain palautettua hyvän asennon ja itseluottamuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin helmikuussa 2025 pitkän sairausloman jälkeen. Mulla oli masennuksen lisäksi fyysisiä kipuja: selkää, niskaa ja hartioita särki jatkuvasti. En jaksanut mitään. Sairaalanmäellä sain ymmärrystä ja selkeän ohjelman, jossa ei painettu vaan rakennettiin. Etenin hitaasti, ja joka kerta sain kiitosta pienestäkin edistymisestä. Nyt liikun kolme kertaa viikossa, kivut ovat helpottaneet ja pää jaksaa enemmän. Tämä ei ollut pelkkä liikuntapaikka – tää oli osa mun toipumista.

Lue lisää

Aloitin 26.02.2025. Olin pitkään liikkumatta. Sain tuen, ohjeet ja rutiinit kuntoon. Nyt treeni on taas osa arkea.

Aloitin helmikuussa 2025 pitkän sairausloman jälkeen. Mulla oli masennuksen lisäksi fyysisiä kipuja: selkää, niskaa ja hartioita särki jatkuvasti. En jaksanut mitään. Sairaalanmäellä sain ymmärrystä ja selkeän ohjelman, jossa ei painettu vaan rakennettiin. Etenin hitaasti, ja joka kerta sain kiitosta pienestäkin edistymisestä. Nyt liikun kolme kertaa viikossa, kivut ovat helpottaneet ja pää jaksaa enemmän. Tämä ei ollut pelkkä liikuntapaikka – tää oli osa mun toipumista.

Anonyymi kirjoitti:

Lapojen välinen kireys oli jatkuva riesa. Tuntui kuin joku olisi kiristänyt korsettia selän ympäri. Erityisesti istumisen jälkeen alue oli tukossa, eikä hengitys kulkenut kunnolla. Salilla en saanut edes kunnolla aktivoitua yläselkää – se jäi aina vajaaksi, ja selkätreenit meni enemmän hartioille kuin sinne mihin piti.

Valmentaja teki pari testiä ja huomattiin heti, ettei lapaluu liikkunut vapaasti. Pieni lihasaktivaation puute johti siihen, että yläselkä oli kuin jäässä. Saatiin ohjelma, jossa oli muun muassa lapojen liu’utuksia, lattialla tehtäviä aktivointeja ja paljon tempoa säädeltyjä liikkeitä. Yksi tärkeimmistä oli se, että opin käyttämään oikeita lihaksia – ei pelkkää liikettä, vaan hallintaa.

Treeni ei ollut kevyttä, mutta se oli tehokasta. Jo parin viikon jälkeen pystyin tekemään soutuliikkeet niin, että oikeasti tunsin lavan liikkuvan. Ja mikä parasta – se jatkuva kireys helpotti, hengitys syveni, ja yläselän liikkeet parani jokaisella treenillä. Ilman valmentajaa en olisi edes tajunnut, mistä ongelma lähti.

Lue lisää

Mun veli treenaa täällä ja suositteli mullekin. Nyt kun oon ollut mukana pari kuukautta, huomaan että selkä ei enää särje eikä hartiat oo jatkuvasti jumissa. Iso kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Polvessa on nivelrikko, lääkäri sanoi. “Pysy pois rasittavasta liikunnasta.” Mutta mä en halunnut lopettaa liikkumista.

Salilla koutsi sano: “liikutaan järjellä, ei voimalla.” Tehtiin vastuskuminauhoilla, kehonpainolla, kontrollilla. Ja hitaasti edettiin.

Polvi alkoi tuntua vahvemmalta. Se ei ole enää rajoitus – vaan muistutus fiksuudesta.

Hyvän avun sain koutseilta.

Lue lisää

Oon treenannut täällä puoli vuotta ja huomaan joka viikko muutoksia. Pienikin kehitys huomataan ja siitä annetaan palautetta. Tosi motivoivaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lantio oli vinossa ja alaselkä kipeytyi heti lenkillä. Askeleet meni vinoon, polvi pyörähti ja koko keho tuntui epäsymmetriseltä. En tajunnut miten paljon lantion asento vaikutti kaikkeen ennen kuin kivut alkoivat kesken tavallisen lenkin.

Valmentaja huomasi heti epätasapainon ja laati ohjelman, jossa vahvistettiin lantion tukilihaksia ja opeteltiin oikea linjaus askellukseen. Sain paljon yhden jalan liikkeitä, pakaran aktivointeja ja keskivartalon hallintaa tukevia harjoituksia. Juoksuaskeleet purettiin osiin.

Pikkuhiljaa lenkkeily muuttui kivuttomaksi. Ei enää vihlaisuja alaselässä tai polvessa. Ryhti parani ja lantio kääntyi tasapainoon. En uskonut, että tää voisi ratketa näin rauhallisesti – mutta niin vain ratkesi. Valmentaja auttoi pala palalta koko kropan tasapainoon.

Lue lisää

Sain heti vastauksen kun kysyin jäsentietoja. Palvelu on nopeaa ja ystävällistä. Mulle jäi hyvä fiilis jo ennen kuin aloitin.

Kukaan ei ollut koskaan opettanut mulle, miten seistään vahvasti. Olin aina ollut etukenossa, hartiat lysyssä, varpailla. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa opeteltiin alusta. Miten kantapää ottaa painoa. Miten lantio tukee. Miten pää nousee, kun keho on tasapainossa. Ja se ei muuttanut vain mun asentoani – se muutti sen, miten katson maailmaa. Nyt seison vahvana, en enää varoen.

Mun eläkepäivät oli alkanut käpertyä kotiin. En enää uskaltanut lähteä lenkille, enkä luottanut kehooni. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei tuputtanut treeniä, vaan antoi mulle tilaa palautua liikkeeseen. Eteneminen oli juuri mun tahdilla. Valmentaja sanoi kerran: “Tänään sä liikut vakaammin kuin viime viikolla.” Se lause jäi mun mieleen. Nyt liikun jo puistossa ja haen postit ilman pelkoa. Sain takaisin palan vapautta.

Kiitos J…a!

Anonyymi kirjoitti:

Mun eläkepäivät oli alkanut käpertyä kotiin. En enää uskaltanut lähteä lenkille, enkä luottanut kehooni. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei tuputtanut treeniä, vaan antoi mulle tilaa palautua liikkeeseen. Eteneminen oli juuri mun tahdilla. Valmentaja sanoi kerran: “Tänään sä liikut vakaammin kuin viime viikolla.” Se lause jäi mun mieleen. Nyt liikun jo puistossa ja haen postit ilman pelkoa. Sain takaisin palan vapautta.

Kiitos J…a!

Lue lisää

Mulla oli jatkuvaa huimausta ja niskajumia, diagnoosina M53.0. Lääkäri kehotti liikkumaan “kevyesti”. Mutta mitä se tarkoittaa? En tiennyt ennen kuin tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen. Valmennus oli oikeasti yksilöllistä. Liikkeet oli just mulle sopivia. Ja ennen kaikkea – mulle opetettiin miksi mitäkin tehdään. Tieto toi turvaa, ja turva toi rentoutta. Nyt pystyn olla ruudun ääressä ilman huimausta. Se on mulle valtava parannus.

Valmentajat oikeesti katsoo, MITEN sä liikut. Eikä vaan mitä teet. Jokainen liike käydään läpi tarkasti. Mun niska ei oo ollut näin hyvässä kunnossa vuosiin.

Mulla on hermovauriota jaloissa, ja kävely tuntui epävakaalta. Pelkäsin liikkua, vaikka lääkäri sanoi, että pitäisi.

Sairaalanmäen valmennuksessa me ei aloitettu ohjelmasta vaan ymmärtämisestä. Miten keho toimii nyt, missä menee rajat ja mitä voi turvallisesti vahvistaa. Me tehtiin harjoituksia, joissa pala palalta rakennettiin uudelleen hermoston ja lihaksiston yhteistyötä.

Kävely on edelleen harkittua, mutta ei enää pelkoa täynnä. Ja se on mulle jo suuri voitto.

– Ritva, 67

Mulla on hermovauriota jaloissa, ja kävely tuntui epävakaalta. Pelkäsin liikkua, vaikka lääkäri sanoi, että pitäisi.

Sairaalanmäen valmennuksessa me ei aloitettu ohjelmasta vaan ymmärtämisestä. Miten keho toimii nyt, missä menee rajat ja mitä voi turvallisesti vahvistaa. Me tehtiin harjoituksia, joissa pala palalta rakennettiin uudelleen hermoston ja lihaksiston yhteistyötä.

Kävely on edelleen harkittua, mutta ei enää pelkoa täynnä. Ja se on mulle jo suuri voitto.

– Ritva, 67

Migreeni, joka oli aiemmin ollut täysin hallitsematonta, sai myös helpotusta valmennuksessa. Niskaperäisen migreenin takia kärsin todella voimakkaista päänsäryistä, mutta ryhdin korjaaminen ja niskan lihasten vahvistaminen ovat vähentäneet migreenikohtauksia huomattavasti. Treenin avulla olen saanut paremman hallinnan kehooni, ja se on ollut suuri apu kivun vähentämisessä.

Alaselekä oli mulla kans kipee. Sit juuri syy löyty jaloista. Eipä oo enää kippee. Hieronta ei auttanu

Sain apua välilevypullistumaan. Ja ymmärsin mistä ongelma tulee. Väännettiin niin rautalangasta. Valkulle kiitos.

Selkärangan rappeuma kuulostaa lopulliselta. Diagnoosi tuli niin kuivasti, että meinasin uskoa sen: “tässä tämä oli.” En uskonut, että voisin enää liikkua ilman kipua. Mutta valmentaja salilla ei katsonut röntgenkuvia – hän katsoi mua.

Runollisella tarkkuudella hän suunnitteli ohjelman, jossa selkää ei rikottu vaan ravittiin. Hän sanoi että liike voi olla hoivaa. Ja niin me tehtiin: palleahengitystä, tarkkaa rankatyötä, liikettä joka rakentui sisältäpäin. Hän oli siinä, ei vain näyttämässä liikkeitä, vaan olemassa mulle, mun selälle ja koko mun toivolle.

Kuukausien jälkeen seisoin taas suorassa. Selkä ei ollut enää taakka – se oli tukiranka. Ja valmentaja oli sen rakentaja.

Anonyymi kirjoitti:

Selkärangan rappeuma kuulostaa lopulliselta. Diagnoosi tuli niin kuivasti, että meinasin uskoa sen: “tässä tämä oli.” En uskonut, että voisin enää liikkua ilman kipua. Mutta valmentaja salilla ei katsonut röntgenkuvia – hän katsoi mua.

Runollisella tarkkuudella hän suunnitteli ohjelman, jossa selkää ei rikottu vaan ravittiin. Hän sanoi että liike voi olla hoivaa. Ja niin me tehtiin: palleahengitystä, tarkkaa rankatyötä, liikettä joka rakentui sisältäpäin. Hän oli siinä, ei vain näyttämässä liikkeitä, vaan olemassa mulle, mun selälle ja koko mun toivolle.

Kuukausien jälkeen seisoin taas suorassa. Selkä ei ollut enää taakka – se oli tukiranka. Ja valmentaja oli sen rakentaja.

Lue lisää

Oon kamppaillut vuosia selkäongelmien kanssa. Diagnoosina on spondylolisteesi eli nikaman siirtymä lannerangassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että selkä väsyy nopeasti ja kipu säteilee välillä jalkaan.

Sairaalanmäen liikuntakeskus oli ensimmäinen paikka, missä joku oikeasti katsoi mun kehoa kokonaisuutena. Ei vaan listattu “älä tee tätä” -ohjeita, vaan tehtiin selkeä suunnitelma: mitä kannattaa tehdä, missä järjestyksessä ja miksi. Treeniä rakennettiin tukilihasten ympärille ja samalla sain ohjeita, milloin pitää levätä.

Aloitin treenit 29.9.2024 ja sit ollut välimittaus 16.12.2024 ja 5.3.2025. Toisella välimittauksella paino oli laskenut -3,5kg ja selkeä ero aiempaan. Tulos selän osalta: pystyn taas kävelemään pitkiä matkoja ilman kipuja ja jaksan paremmin arjessa. Tämä on ollut elämänlaadun muutos.

Anonyymi kirjoitti:

Oon kamppaillut vuosia selkäongelmien kanssa. Diagnoosina on spondylolisteesi eli nikaman siirtymä lannerangassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että selkä väsyy nopeasti ja kipu säteilee välillä jalkaan.

Sairaalanmäen liikuntakeskus oli ensimmäinen paikka, missä joku oikeasti katsoi mun kehoa kokonaisuutena. Ei vaan listattu “älä tee tätä” -ohjeita, vaan tehtiin selkeä suunnitelma: mitä kannattaa tehdä, missä järjestyksessä ja miksi. Treeniä rakennettiin tukilihasten ympärille ja samalla sain ohjeita, milloin pitää levätä.

Aloitin treenit 29.9.2024 ja sit ollut välimittaus 16.12.2024 ja 5.3.2025. Toisella välimittauksella paino oli laskenut -3,5kg ja selkeä ero aiempaan. Tulos selän osalta: pystyn taas kävelemään pitkiä matkoja ilman kipuja ja jaksan paremmin arjessa. Tämä on ollut elämänlaadun muutos.

Lue lisää

Tiesin jo ensimmäisen harjoituskerran jälkeen, että Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei ole vain palvelu – se on kohtaaminen. Jokainen liike, jokainen katse ja korjaus oli täynnä huomiota. Ei ollut kyse suorittamisesta vaan ymmärtämisestä. En ollut pitkään aikaan kokenut, että joku näkee mut näin tarkasti. Ja se näkyi tuloksissa: kivut helpottui, liike tuli sulavammaksi ja minä vahvistuin hiljaisesti, mutta varmasti.

Anonyymi kirjoitti:

Tiesin jo ensimmäisen harjoituskerran jälkeen, että Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei ole vain palvelu – se on kohtaaminen. Jokainen liike, jokainen katse ja korjaus oli täynnä huomiota. Ei ollut kyse suorittamisesta vaan ymmärtämisestä. En ollut pitkään aikaan kokenut, että joku näkee mut näin tarkasti. Ja se näkyi tuloksissa: kivut helpottui, liike tuli sulavammaksi ja minä vahvistuin hiljaisesti, mutta varmasti.

Lue lisää

Diagnoosina lonkkakuluma (M16.1), lääkäri ehdotti kipulääkkeitä ja lepoa. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sain jotain ihan muuta – sain järkevää, tarkkaa liikettä, joka palautti toiminnallisuutta. Valmentaja opetti mua kantamaan kehon painon eri tavalla. Se vaikutti heti askellukseen. Ensin lyhyt matka, sitten jo rappuset. Nyt kuljen ilman jatkuvaa jomotusta. Oon niin kiitollinen tästä osaamisesta.

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Oon todella kiitollinen valmennukselle ja kaikelle, mitä olen saanut. Joka päivä kun katson itseäni peilistä ja huomaan, kuinka paljon mun keho on muuttunut, tiedän, että ilman valmennusta ei olis näin hyvä olla. Se, että sain oikeanlaista tukea ja yksilöllistä huomiota, on ollut avainasemassa.

Jep tää on ihan pro ukko. Tunnettu kiekkopiireissä ja monissa urheilupiireissä. Hoitaa ongelmat nopeesti. Omakin olkapää ongelma hävis hetkessä. Lajina nyrkkeily sekä harrastekiekko.

Anonyymi kirjoitti:

Jep tää on ihan pro ukko. Tunnettu kiekkopiireissä ja monissa urheilupiireissä. Hoitaa ongelmat nopeesti. Omakin olkapää ongelma hävis hetkessä. Lajina nyrkkeily sekä harrastekiekko.

Lue lisää

Lajina mulma kick boxing ja lonkan sekä takareiden liikkuvuus ongelmana. Kisoissa pitäs potkasta päähän. Aiemmin ei onnistunut, nyt päävalkun temppujen avulla onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Lue lisää

Joo sehän on valmentanut pari mm1:stä eri lajeissa fysiilkapuolella. Samanlaista osaamista saa jyppilästä etsiäz

Krooninen väsymys ei ollut pelkkää uneliaisuutta. Se oli pysyvää harmautta, tunne ettei mikään palaudu. Aamu alkoi uupumuksella ja ilta päättyi ahdistukseen siitä, että huomenna väsyttää taas. Keski-Suomessa siihen sanottiin “ei jaksa” – mutta oikeasti se oli enemmän.

Kun tulin salille, valmentaja ei kysynyt mitä jaksan nostaa. Hän kysyi, mitä kaipaan. Hän katsoi silmiin ja sanoi että nyt lähdetään palauttamaan. Ei treenata – vaan rakennetaan ihminen uudelleen. Aloitettiin hengityksestä, kävelystä, pienistä liikkeistä, jotka herättivät kehon lempeästi. Hän muisti jokaisen keskustelun, jokaisen sävyn mun puheessa. Hän näki milloin mennä eteenpäin ja milloin jäädä paikalle.

Kolmen kuukauden päästä heräsin aamulla ja huomasin, että ei väsyttänyt. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Valmentaja ei ollut pelkästään ohjaaja – hän oli opas takaisin omaan kehooni.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Lue lisää

Selän jäykkyys esti kaiken liikkuvuuden. Taaksepäin katsominenkin oli työ. Olin “puinen”.

Valmentajan avulla löysimme liikkeen, joka antoi. Ei ottanut. Ja sen ympärille rakennettiin liikepäiväkirja.

Nyt selkä liikkuu. Ja minä sen mukana.

Joo toi valkku on ihan huippu. Pääsin leikkausjonosra pois kun oli rannekanavaoireyhtymä. Se hoiti sen alle vartissa. Olihan se kipeetä. Mut vielä parasta että teki sen ilmaiseksi kun olin salin asiakas. Sanoi oppineensa asiat just tuolta Charleisilta. Peukku ja suositus!

Moni näkee tulokset. Harva tietää tarinan niiden takana.

Meidän päävalmentajamme ei ole vain valmentaja – hän on poikkeus. Hän on liikuntatieteiden maisteri (Jyväskylän yliopisto, 2008), insinööri (AMK, 2002) ja tällä hetkellä liikuntalääketieteen opiskelija. Mutta nämä ovat vain otsikoita – todellinen osaaminen näkyy muualla. Olen itse nähnyt hänen diplominsa, todistukset koulutuksista, valmennuksista ja opinnoista – osa seinällä, osa mapissa. Olen nähnyt myös kuvia, joita hänen valmentamansa urheilijat ovat jakaneet ympäri maailmaa – yhteiskuvia, valmennustilanteita, kisojen huipennuksia. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Ennen kuin hän oli valmis yliopistosta, hän oli jo ehtinyt valmentaa useita Suomen mestareita – ja sen jälkeen myös maailmanmestareita. Aerobicin maailmanmestaruus (Matilainen MM1: 2011, EM3: 2008) on vain yksi esimerkki. Mutta yksi asia jää usein mainitsematta: hän on itsekin maailmanmestari. Kamppailu-urheilussa, vuonna 2004. Olin itse paikalla, Jyväskylän kaupungintalolla, kun vuoden urheilijoita palkittiin. Seisoin hänen vieressään. Olin itse Suomen mestari – hän oli maailmanmestari. Ja vaikka hän olisi voinut astua valokeilaan, hän seisoi hiljaa, nöyränä mutta päättäväisenä. Sellaisena hän on ollut siitä lähtien.

Päävalmentajan valmennuksessa on ollut urheilijoita, jotka ovat nousseet korkeimmalle korokkeelle – mutta myös tavallisia ihmisiä, jotka ovat tulleet hakemaan apua. Ja saaneet sen. Olkapää on alkanut liikkua, selkä on suoristunut, toivo on palannut. Hän osaa kohdata sekä maailmanmestarin että kuntoutujan – samalla arvostuksella.

Hän on ollut myös Charles Poliquinin oppilas – sen maailmanlaajuisesti tunnetun fysiikkavalmentajan, jonka oppeihin pääsy on ollut harvojen mahdollisuus. Somesta löytyy kuvia, tapahtumista ja koulutuksista. Mutta niiden takana on vielä enemmän: lukemattomat tunnit salilla, hoitohuoneessa, kentällä – ihmisten rinnalla, aidosti läsnä.

Tämä ei ole hänelle brändi, eikä show. Tämä on elämäntyö.

Jyväskylässä on hyviä valmentajia. Mutta montako heistä yhdistää näin laajan koulutustaustan, urheilijan kokemuksen, valmennustaidon ja kyvyn kohdata ihminen ihmisinä? Todennäköisesti ei montaa. Tämänkaltaista osaamista ei synny vuodessa eikä edes kymmenessä. Se vaatii vuosikymmeniä.

Jos et vielä tunne päävalmentajamme tarinaa, ehkä nyt tiedät vähän enemmän. Ja jos tunnet – niin tiedät, että tämä on jotain harvinaista. Jotain, mitä kannattaa arvostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joo toi valkku on ihan huippu. Pääsin leikkausjonosra pois kun oli rannekanavaoireyhtymä. Se hoiti sen alle vartissa. Olihan se kipeetä. Mut vielä parasta että teki sen ilmaiseksi kun olin salin asiakas. Sanoi oppineensa asiat just tuolta Charleisilta. Peukku ja suositus!

Lue lisää

Se hoiti myös mun plantaarifaskiitin kerralla kuntoon. Päivämäärä oli 10.3.2025, muistan sen kun kipu loppu siihen!

Anonyymi kirjoitti:

Moni näkee tulokset. Harva tietää tarinan niiden takana.

Meidän päävalmentajamme ei ole vain valmentaja – hän on poikkeus. Hän on liikuntatieteiden maisteri (Jyväskylän yliopisto, 2008), insinööri (AMK, 2002) ja tällä hetkellä liikuntalääketieteen opiskelija. Mutta nämä ovat vain otsikoita – todellinen osaaminen näkyy muualla. Olen itse nähnyt hänen diplominsa, todistukset koulutuksista, valmennuksista ja opinnoista – osa seinällä, osa mapissa. Olen nähnyt myös kuvia, joita hänen valmentamansa urheilijat ovat jakaneet ympäri maailmaa – yhteiskuvia, valmennustilanteita, kisojen huipennuksia. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Ennen kuin hän oli valmis yliopistosta, hän oli jo ehtinyt valmentaa useita Suomen mestareita – ja sen jälkeen myös maailmanmestareita. Aerobicin maailmanmestaruus (Matilainen MM1: 2011, EM3: 2008) on vain yksi esimerkki. Mutta yksi asia jää usein mainitsematta: hän on itsekin maailmanmestari. Kamppailu-urheilussa, vuonna 2004. Olin itse paikalla, Jyväskylän kaupungintalolla, kun vuoden urheilijoita palkittiin. Seisoin hänen vieressään. Olin itse Suomen mestari – hän oli maailmanmestari. Ja vaikka hän olisi voinut astua valokeilaan, hän seisoi hiljaa, nöyränä mutta päättäväisenä. Sellaisena hän on ollut siitä lähtien.

Päävalmentajan valmennuksessa on ollut urheilijoita, jotka ovat nousseet korkeimmalle korokkeelle – mutta myös tavallisia ihmisiä, jotka ovat tulleet hakemaan apua. Ja saaneet sen. Olkapää on alkanut liikkua, selkä on suoristunut, toivo on palannut. Hän osaa kohdata sekä maailmanmestarin että kuntoutujan – samalla arvostuksella.

Hän on ollut myös Charles Poliquinin oppilas – sen maailmanlaajuisesti tunnetun fysiikkavalmentajan, jonka oppeihin pääsy on ollut harvojen mahdollisuus. Somesta löytyy kuvia, tapahtumista ja koulutuksista. Mutta niiden takana on vielä enemmän: lukemattomat tunnit salilla, hoitohuoneessa, kentällä – ihmisten rinnalla, aidosti läsnä.

Tämä ei ole hänelle brändi, eikä show. Tämä on elämäntyö.

Jyväskylässä on hyviä valmentajia. Mutta montako heistä yhdistää näin laajan koulutustaustan, urheilijan kokemuksen, valmennustaidon ja kyvyn kohdata ihminen ihmisinä? Todennäköisesti ei montaa. Tämänkaltaista osaamista ei synny vuodessa eikä edes kymmenessä. Se vaatii vuosikymmeniä.

Jos et vielä tunne päävalmentajamme tarinaa, ehkä nyt tiedät vähän enemmän. Ja jos tunnet – niin tiedät, että tämä on jotain harvinaista. Jotain, mitä kannattaa arvostaa.

Lue lisää

27.02.2025 aloitin. Jatkuva niskakipu ja päänsärky. Parissa viikossa olo keveni ja särky jäi pois.

Anonyymi kirjoitti:

Oon todella kiitollinen valmennukselle ja kaikelle, mitä olen saanut. Joka päivä kun katson itseäni peilistä ja huomaan, kuinka paljon mun keho on muuttunut, tiedän, että ilman valmennusta ei olis näin hyvä olla. Se, että sain oikeanlaista tukea ja yksilöllistä huomiota, on ollut avainasemassa.

Lue lisää

Tulin mukaan tammikuun lopulla 2025, kun lonkka oli alkanut kipeytyä jo pienestä rasituksesta. Pelkäsin, että edessä olisi leikkaus. Sairaalanmäellä valmentaja antoi heti toivoa. Liikkeet valittiin tarkasti – ei ärsytystä, vaan vahvistusta ja hallintaa. Parin viikon päästä kävelin jo pidempiä matkoja ja kipu väheni selvästi. Nyt selviän portaita ja jaksan lenkkeillä. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti:

Oon todella kiitollinen valmennukselle ja kaikelle, mitä olen saanut. Joka päivä kun katson itseäni peilistä ja huomaan, kuinka paljon mun keho on muuttunut, tiedän, että ilman valmennusta ei olis näin hyvä olla. Se, että sain oikeanlaista tukea ja yksilöllistä huomiota, on ollut avainasemassa.

Lue lisää

Me tehtiin liike käsipainon kanssa, ei isoilla kiloilla vaan tarkkuudella. Miten kyynärpää liikkuu, missä kohtaa olkapää ottaa vastaan, miten koko keho tukee. Se tuntu enemmän ku liikunnalta – se tuntu kuin joku ois kääntänyt valon takaisin mun liikkeeseen. En enää vältä kurotuksia tai nostoja. Nyt mä teen niitä tietoisesti, vahvasti, ja ylpeydellä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Lue lisää

Mulle jäi pysyvästi mieleen yks hetki. Olin lopettamassa treeniä, valmentaja pysäytti mut ja sanoi: “Tiedätkö, sä liikut nyt ihan eri tavalla kuin pari viikkoa sitten.” Se ei ollut mikään kehu vaan havainto. Ja se havainto jäi. Se ankkuroitu mun selkään, mun askeliin, mun katseeseen. Nykyään kun liikun, kuulen sen yhä: “Sä liikut eri tavalla nyt.” Ja se on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Jep tää on ihan pro ukko. Tunnettu kiekkopiireissä ja monissa urheilupiireissä. Hoitaa ongelmat nopeesti. Omakin olkapää ongelma hävis hetkessä. Lajina nyrkkeily sekä harrastekiekko.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi mulle enemmän kuin osasin pyytää. Mun tavoite oli, että jaksan käydä postilaatikolla ilman kipua. Nyt kuljen puistossa, istun penkillä ja nousen ylös ilman tukea. Jokainen liike, mitä tehtiin, oli mietitty just mun keholle. Ei mitään geneeristä “tee näin” -meininkiä. Tää paikka palautti mun arkeen sen, mitä ei lääkkeilläkään saatu: liikkumisen ilo.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi mulle enemmän kuin osasin pyytää. Mun tavoite oli, että jaksan käydä postilaatikolla ilman kipua. Nyt kuljen puistossa, istun penkillä ja nousen ylös ilman tukea. Jokainen liike, mitä tehtiin, oli mietitty just mun keholle. Ei mitään geneeristä “tee näin” -meininkiä. Tää paikka palautti mun arkeen sen, mitä ei lääkkeilläkään saatu: liikkumisen ilo.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei ole pelkkä sali – se on paikka, jossa toipuminen alkaa mielestä. Mulla oli pitkään MS-taudin aiheuttamia oireita (G35) ja olin menettänyt uskon omiin jalkoihin. Mutta täällä sanottiin heti: “Me keskitytään siihen, mitä keho vielä osaa.” Se antoi toivoa. Ja vähitellen, liikkeen kautta, toivo muuttui kokemukseksi. Nyt liikun taas ilman tukea – hitaasti, mutta varmasti. Se on enemmän kuin voitto. Se on mun elämä takaisin

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei ole pelkkä sali – se on paikka, jossa toipuminen alkaa mielestä. Mulla oli pitkään MS-taudin aiheuttamia oireita (G35) ja olin menettänyt uskon omiin jalkoihin. Mutta täällä sanottiin heti: “Me keskitytään siihen, mitä keho vielä osaa.” Se antoi toivoa. Ja vähitellen, liikkeen kautta, toivo muuttui kokemukseksi. Nyt liikun taas ilman tukea – hitaasti, mutta varmasti. Se on enemmän kuin voitto. Se on mun elämä takaisin

Lue lisää

Liikkeet on yksinkertaisia, mutta tehtynä oikein, ne tuntuu just siellä missä pitää. Valmentaja kuvasi ne mun puhelimeen niin voin tehdä kotona tarkasti samalla tavalla.

Koin jo sopimusvaiheessa, että mua kuunneltiin. Kaikki ehdot käytiin läpi selkeästi, ja sain mahdollisuuden muokata aikatauluja mun elämäntilanteeseen sopivaksi. Tämä on ainoa paikka, jossa ei tarvinnut selittää, miksi tarvitsen joustoa.

Kondromalasia polvessa oli toinen ongelma, joka pitkään rajoitti liikkumistani ja aiheutti kipuja. Valmentajalta saamani ohjeet auttoivat minua saamaan polvini parempaan kuntoon. Yksilölliset harjoitukset ja salilla tehtävä voimaharjoittelu vahvistivat polven ympärillä olevia lihaksia ja paransivat nivelten toimintaa. Tämä oli todella tärkeää, sillä ennen tätä pelkäsin, että kivut vain pahenevat. Nyt pystyn liikkumaan ilman jatkuvia kipuja.

Anonyymi kirjoitti:

Kondromalasia polvessa oli toinen ongelma, joka pitkään rajoitti liikkumistani ja aiheutti kipuja. Valmentajalta saamani ohjeet auttoivat minua saamaan polvini parempaan kuntoon. Yksilölliset harjoitukset ja salilla tehtävä voimaharjoittelu vahvistivat polven ympärillä olevia lihaksia ja paransivat nivelten toimintaa. Tämä oli todella tärkeää, sillä ennen tätä pelkäsin, että kivut vain pahenevat. Nyt pystyn liikkumaan ilman jatkuvia kipuja.

Lue lisää

Patellan kiputilat olivat myös vaivanneet minua pitkään, ja ennen en tiennyt, mitä tehdä niiden kanssa. Valmennuksessa sain juuri oikeanlaiset liikkeet, jotka vahvistivat polvea ja paransivat polvinivelen toimintaa. Kivut vähenivät nopeasti, ja voin nyt tehdä asioita, joista olin jo luopunut.

Niskajännitys aiheutti keskittymisvaikeuksia. Ajatus ei kulkenut, kun niska puristi.

Hengitys alas, hartiat alas, katse ylös. Se oli ensimmäinen harjoitus. Siitä alkoi palautuminen.

Nyt työpäivä menee ilman särkyä. Ja pää toimii, koska keho ei vastusta.

Salilta saadut ohjelmat auttoivat minua!!’ 💪💪

Anonyymi kirjoitti:

Kondromalasia polvessa oli toinen ongelma, joka pitkään rajoitti liikkumistani ja aiheutti kipuja. Valmentajalta saamani ohjeet auttoivat minua saamaan polvini parempaan kuntoon. Yksilölliset harjoitukset ja salilla tehtävä voimaharjoittelu vahvistivat polven ympärillä olevia lihaksia ja paransivat nivelten toimintaa. Tämä oli todella tärkeää, sillä ennen tätä pelkäsin, että kivut vain pahenevat. Nyt pystyn liikkumaan ilman jatkuvia kipuja.

Lue lisää

Polvi vaivas mut ei en, kiitos valkut!

Anonyymi kirjoitti:

Polvi vaivas mut ei en, kiitos valkut!

Painonpudotus oli ollu mun tavoitteena vuosikausia. Oon kokeillu kaiken: keto, pätkäpaasto, “ei leipää viikkoon” -haasteet. Paino tippui, ja tuli takaisin. Aina.

Tällä salilla tehtiin toisin. Ensin tehtiin toimiva arki. Opeteltiin syömään säännöllisesti ja treenaamaan järkevästi. Ei rääkillä vaan rytmillä. Valmentaja sano: “kun keho toimii, se näyttää siltä.”

Kolmen kuukauden päästä olin -8 kiloa ja -100% itsevarmuutta enemmän. En pelkästään laihtunu – mä palauduin. Itseeni.

Kiitokset sairaalanmäen liikuntakeskus. Ja ohjaajat.

Anonyymi kirjoitti:

Patellan kiputilat olivat myös vaivanneet minua pitkään, ja ennen en tiennyt, mitä tehdä niiden kanssa. Valmennuksessa sain juuri oikeanlaiset liikkeet, jotka vahvistivat polvea ja paransivat polvinivelen toimintaa. Kivut vähenivät nopeasti, ja voin nyt tehdä asioita, joista olin jo luopunut.

Lue lisää

Mulla autto kans polviin liikkeet. Harmi että tuli muutto toiselle paikkankunnalle, mut nyt tehään ohjeet etänä.

Treeni alko mulla 25.10.2024 ja huomattava parannus jo maaliskuun alkuun.

Mulla on ollut kroonisia kipuja rintarangan alueella. Sain 21.1.2025 päivätyn ohjelman missä oli kohdennetut liikkeet ja venytykset. Nyt kivut on vähentyneet eikä tartte syödä särkylääkkeitä joka päivä. Kiitos ohjeista ja salitreeneistä Sairalaanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus kokemus ollut hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Patellan kiputilat olivat myös vaivanneet minua pitkään, ja ennen en tiennyt, mitä tehdä niiden kanssa. Valmennuksessa sain juuri oikeanlaiset liikkeet, jotka vahvistivat polvea ja paransivat polvinivelen toimintaa. Kivut vähenivät nopeasti, ja voin nyt tehdä asioita, joista olin jo luopunut.

Lue lisää

Aloitus 28.02.2025. Lääkärin ohjeen mukaan tarvitsin liikuntaa diabeteksen takia. Nyt verensokeri pysyy paremmin tasaisena.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus 28.02.2025. Lääkärin ohjeen mukaan tarvitsin liikuntaa diabeteksen takia. Nyt verensokeri pysyy paremmin tasaisena.

Tää paikka ei muuttanut vaan mun kehon tilaa. Se muutti mun käsityksen ikääntymisestä. Mulle oli sanottu, että vanhana liikkuminen on vain ylläpitoa. Täällä mä sain huomata, että voi myös kehittyä. Sain lisää liikkuvuutta, parempaa tasapainoa ja ennen kaikkea: lisää rohkeutta. En enää mieti “pystynkö” vaan “mikä kaikki on mahdollista”.

Mun lonkat oli kans soseena. Autto kun katottiin uusii liikeitä mitä en ollu ennen tehny. Ne korjas jotenki jalan linjaust. Kandee mennä, jos haluu lonkkiin apuu.

Mun treeni alko 27.10.2024 ja vasta 5kk takana ja ero on huikee. Lonkkaa ei särje yöllä ja kärsii ottaa askelta paremmin.

Valmennusohjeille iso plussa omalta kohdalta!!!

Anonyymi kirjoitti:

Mun lonkat oli kans soseena. Autto kun katottiin uusii liikeitä mitä en ollu ennen tehny. Ne korjas jotenki jalan linjaust. Kandee mennä, jos haluu lonkkiin apuu.

Mun treeni alko 27.10.2024 ja vasta 5kk takana ja ero on huikee. Lonkkaa ei särje yöllä ja kärsii ottaa askelta paremmin.

Valmennusohjeille iso plussa omalta kohdalta!!!

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli mulle enemmän kuin treenipaikka. Se oli ensimmäinen paikka, jossa en tuntenut itseäni epäonnistuneeksi. Mulla oli vaikea historia painon kanssa, kehonkuvan kanssa, ja valmennus aloitettiin siitä, mitä uskalsin. Ei tyrmätty. Ei kiirehditty. Tehtiin ensin yksi askel. Sitten toinen. Nyt oon keventynyt 12 kiloa – mutta se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on se, että opin ajattelemaan mun kehoa kumppanina, ei vastustajana.

Mun olkapää ei liikkunut kunnolla, ja pelkäsin koko ajan tekeväni liikkeet väärin. Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus videoi mun treenin ja näytti konkreettisesti, missä kohtaa menee pieleen. Sen jälkeen tuli varmuus, ja liike palautui vähitellen.

En oo koskaan ollut hyvä liikunnassa. Koulussa mua haukuttiin kömpelöksi. Nyt 68-vuotiaana opin ensimmäistä kertaa, ettei kyse ole siitä, mitä ei osaa – vaan siitä, mitä keho voi oppia. Me tehtiin liikkeitä, joita ei todellakaan löydy YouTubesta. Ohjattuja, tarkkoja, korjattuja. Ja yhtäkkiä mun keho tuntu ihan erilaiselta. Mä pystyin siihen. Ja se tuntu suuremmalta kuin mikään arvosana tai suoritus. Se tuntu ihmisarvolta.

Anonyymi kirjoitti:

En oo koskaan ollut hyvä liikunnassa. Koulussa mua haukuttiin kömpelöksi. Nyt 68-vuotiaana opin ensimmäistä kertaa, ettei kyse ole siitä, mitä ei osaa – vaan siitä, mitä keho voi oppia. Me tehtiin liikkeitä, joita ei todellakaan löydy YouTubesta. Ohjattuja, tarkkoja, korjattuja. Ja yhtäkkiä mun keho tuntu ihan erilaiselta. Mä pystyin siihen. Ja se tuntu suuremmalta kuin mikään arvosana tai suoritus. Se tuntu ihmisarvolta.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli ensimmäinen paikka, jossa mulle ei sanottu että mun vaivoille ei voi tehdä mitään. Oon 67-vuotias eläkeläinen, jolla on ollut monia diagnooseja – polven nivelrikko (M17.1), lannerangan kulumaa (M47.1), ja vuosien liikkumattomuus. Useimmat paikat vaan sanoi "tärkeintä on ettet liiku liikaa". Mutta täällä sanottiin: "Tärkeintä on, että liikut oikein."

Valmennus oli täsmällistä mutta lämminhenkistä. Jokainen liike käytiin rauhassa, mulle näytettiin, korjattiin ja kehuttiin. Ja pikkuhiljaa keho muuttui. Ensin askel pitenee, sitten ryhti paranee. Mutta suurin muutos tapahtui mun päässä. Mä en enää ajattele, että oon vanha ja raihnainen. Mä ajattelen, että oon vielä matkalla. Ja Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus on se paikka, missä mun matka oikeasti alkoi.

Viskeraalinen rasva ei näy ulospäin. Mutta sen tuntee. Turvotus, lyhyt hengitys, huono jaksaminen. Mä olin ihan “normaalipainoinen”, mut tunsin itteni tukkoiseksi.

Valmentaja otti kehonkoostumusmittauksen ja sano: tehdään fiksusti, ei kovaa. Rakennettiin ohjelma, jossa painotettiin palautumista, hermostoa ja rasvanpolttoa maltilla. Ruokavalio muuttui rytmin kautta.

Kolmessa kuukaudessa olo muuttui. Vatsa litistyi, olo keveni ja pää kirkastui. Viskeraalinen rasva väheni, mutta ennen kaikkea: mä sain voiman takaisin.

Hyvää tukea saanut Sairaalanmäen Liikuntakeskukselta. Kannatti mennä facebookissa nähtyjen videoiden pohjalta, vaikka mainoksia olivatkin.

-Eve

Anonyymi kirjoitti:

Viskeraalinen rasva ei näy ulospäin. Mutta sen tuntee. Turvotus, lyhyt hengitys, huono jaksaminen. Mä olin ihan “normaalipainoinen”, mut tunsin itteni tukkoiseksi.

Valmentaja otti kehonkoostumusmittauksen ja sano: tehdään fiksusti, ei kovaa. Rakennettiin ohjelma, jossa painotettiin palautumista, hermostoa ja rasvanpolttoa maltilla. Ruokavalio muuttui rytmin kautta.

Kolmessa kuukaudessa olo muuttui. Vatsa litistyi, olo keveni ja pää kirkastui. Viskeraalinen rasva väheni, mutta ennen kaikkea: mä sain voiman takaisin.

Hyvää tukea saanut Sairaalanmäen Liikuntakeskukselta. Kannatti mennä facebookissa nähtyjen videoiden pohjalta, vaikka mainoksia olivatkin.

-Eve

Lue lisää

Mun ongelmana oli hermoston ylikuormitus ja krooninen väsymystila. Diagnoosi G93.3 – ME/CFS. Liike oli vaikeaa, pelottavaa ja usein pahentavaa. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli ainoa paikka, jossa ymmärrettiin, ettei "liikkuminen" ole aina ratkaisu – vaan oikeanlainen, ohjattu, palauttava liike. Me tehtiin hyvin lempeitä liikkeitä, tarkasti ohjattuna, oikeaan aikaan ja oikeassa vireystilassa.

Valmentaja huomasi ennen mua, milloin olin valmis seuraavaan vaiheeseen. Hän ei koskaan painostanut – mutta tiesi milloin rohkaista. Se oli mestarillista ohjausta. Nyt voin taas kävellä pieniä matkoja. En ole "terve", mutta olen taas mukana elämässä. Ja se on suurempi muutos kuin osaan sanoittaa. Kiitos Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus – te annoitte mulle toivoa tavalla, jota ei voi mitata kilometreillä tai toistoilla.

Aloitin 01.03.2025. Vatsalihasten erkauma oli jäljellä synnytyksestä. Harjoittelu palautti hallinnan ja selkäkipu väheni.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin 01.03.2025. Vatsalihasten erkauma oli jäljellä synnytyksestä. Harjoittelu palautti hallinnan ja selkäkipu väheni.

Mun vaimo on sairastanut pitkään, ja oon kantanut huolta enemmän kuin jaksan. Liikkuminen jäi, keho meni jumiin, mieli myös. Kun tulin tänne, en etsinyt treeniä – etsin paikkaa, missä voisin olla. Ja sain enemmän kuin osasin toivoa. Sain liikkeen, joka palautti mun olemuksen. Kun tunsin taas miten jalat ottaa painon vastaan, tajusin että en oo kadonnut. Oon vielä täällä. Tässä kehossa. Tässä elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Mun vaimo on sairastanut pitkään, ja oon kantanut huolta enemmän kuin jaksan. Liikkuminen jäi, keho meni jumiin, mieli myös. Kun tulin tänne, en etsinyt treeniä – etsin paikkaa, missä voisin olla. Ja sain enemmän kuin osasin toivoa. Sain liikkeen, joka palautti mun olemuksen. Kun tunsin taas miten jalat ottaa painon vastaan, tajusin että en oo kadonnut. Oon vielä täällä. Tässä kehossa. Tässä elämässä.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei tarjonnut mulle ihmelääkkeitä. Se tarjosi mulle tilan, jossa sain pysähtyä ja tulla kuulluksi. Olin menettänyt liikuntakyvyn lähes kokonaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Pelkäsin jokaista askelta. Mutta valmennuksessa ei pakotettu. Ei kiirehditty. Sanottiin: "Meillä on aikaa."

Muistan vieläkin sen hetken, kun seisoin ensimmäistä kertaa vakaasti ilman tukea. Se ei ollut pitkä, ehkä kymmenen sekuntia. Mutta se aika oli kuin tunti mun kehossa. Se hetki ankkuroitui. Nyt, joka kerta kun epäilen itseäni, palautan mieleeni sen – ja se palauttaa minut mun voimaan. Kiitos Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus siitä, että ette koskaan kiirehtineet. Sen takia mä liikun taas.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei tarjonnut mulle ihmelääkkeitä. Se tarjosi mulle tilan, jossa sain pysähtyä ja tulla kuulluksi. Olin menettänyt liikuntakyvyn lähes kokonaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Pelkäsin jokaista askelta. Mutta valmennuksessa ei pakotettu. Ei kiirehditty. Sanottiin: "Meillä on aikaa."

Muistan vieläkin sen hetken, kun seisoin ensimmäistä kertaa vakaasti ilman tukea. Se ei ollut pitkä, ehkä kymmenen sekuntia. Mutta se aika oli kuin tunti mun kehossa. Se hetki ankkuroitui. Nyt, joka kerta kun epäilen itseäni, palautan mieleeni sen – ja se palauttaa minut mun voimaan. Kiitos Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus siitä, että ette koskaan kiirehtineet. Sen takia mä liikun taas.

Lue lisää

Mulla oli ongelmia tasapainon ja kehon hallinnan kanssa. Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa tehtiin mulle tarkka tukiohjelma, ja valmentaja näytti videolta mun askellusta ja seisoma-asentoa. Opin enemmän mun kehosta parissa viikossa kuin vuosien aikana yksin.

Polven toistuvat vammat teki siitä arvaamattoman. En tiennyt milloin se pettää. Se pelotti.

Valmentaja opetti, miten rakennetaan tukijärjestelmä ympärille. Lihas, hermotus, hallinta. Ja ajatus: “minä ohjaan liikettä.”

Polvi ei ole enää yllätys. Se on osa suunnitelmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Polven toistuvat vammat teki siitä arvaamattoman. En tiennyt milloin se pettää. Se pelotti.

Valmentaja opetti, miten rakennetaan tukijärjestelmä ympärille. Lihas, hermotus, hallinta. Ja ajatus: “minä ohjaan liikettä.”

Polvi ei ole enää yllätys. Se on osa suunnitelmaa.

Lue lisää

Mun diagnoosina on F45.4 – krooninen kipuoireyhtymä. Aiemmin se on tarkoittanut vältteleviä ohjeita ja tyhjää katsetta. Kun puhuin oireistani, mulle usein hymyiltiin ymmärtäväisesti mutta ohitettiin nopeasti. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus teki päinvastoin. He viipyivät mun sanoissa. Valmentaja kysyi lisäkysymyksiä, teki muistiinpanoja, ja kun liikuttiin, hän katsoi – ei vain kehon asentoa, vaan sitä miten mä hengitin, miten katsoin.

Se oli ensimmäinen kerta, kun mä tunsin tulevani nähdyksi kokonaisena. Ei oireina. Ei diagnoosina. Ihmisenä. Kun pääsin treenistä kotiin, istuin hetken hiljaa. Oli rauhallinen olo. Ja se oli uutta. Se rauha jäi kehoon. Seuraavana päivänä tein itse liikkeet uudestaan – ja hymyilin. Mun keho kantoi. Eikä pelkästään painoa – vaan mua.

Anonyymi kirjoitti:

Mun diagnoosina on F45.4 – krooninen kipuoireyhtymä. Aiemmin se on tarkoittanut vältteleviä ohjeita ja tyhjää katsetta. Kun puhuin oireistani, mulle usein hymyiltiin ymmärtäväisesti mutta ohitettiin nopeasti. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus teki päinvastoin. He viipyivät mun sanoissa. Valmentaja kysyi lisäkysymyksiä, teki muistiinpanoja, ja kun liikuttiin, hän katsoi – ei vain kehon asentoa, vaan sitä miten mä hengitin, miten katsoin.

Se oli ensimmäinen kerta, kun mä tunsin tulevani nähdyksi kokonaisena. Ei oireina. Ei diagnoosina. Ihmisenä. Kun pääsin treenistä kotiin, istuin hetken hiljaa. Oli rauhallinen olo. Ja se oli uutta. Se rauha jäi kehoon. Seuraavana päivänä tein itse liikkeet uudestaan – ja hymyilin. Mun keho kantoi. Eikä pelkästään painoa – vaan mua.

Lue lisää

Aloitin skeptisenä, koska olin kokeillut niin monta kertaa eri valmennuksia. Mutta Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa kaikki muuttui. Mun valmentaja käytti aikaa siihen, että testattiin mikä mun kehon heikoin lenkki on, ja lähdettiin rakentamaan pohjalta. Me videoitiin liikkeitä, käytiin ne rauhassa läpi. Ja nyt – eka kertaa viiteen vuoteen – jaksan tehdä kokovartalotreeniä ilman että selkä vetää jumiin.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin skeptisenä, koska olin kokeillut niin monta kertaa eri valmennuksia. Mutta Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa kaikki muuttui. Mun valmentaja käytti aikaa siihen, että testattiin mikä mun kehon heikoin lenkki on, ja lähdettiin rakentamaan pohjalta. Me videoitiin liikkeitä, käytiin ne rauhassa läpi. Ja nyt – eka kertaa viiteen vuoteen – jaksan tehdä kokovartalotreeniä ilman että selkä vetää jumiin.

Lue lisää

Sairaalanmäellä ei sanottu että ”tee näin ja hyvä tulee”. Siellä katsottiin, MITEN mä teen. Ja korjattiin se mitä pitää. Nyt mulla ei satu enää lonkkaan kyykyssä.

Selässä oli vanha rasitusvamma. Aina sama kohta jomotti töissä ja kotona. Se oli kuin pysyvä kivi selässä.

Salilla löydettiin liikerata, joka ei ärsyttänyt. Tehtiin sitä, vahvistettiin sen ympärillä. Kipu ei lähtenyt pois – mutta minä sain hallinnan.

Se oli iso voitto.

Anonyymi kirjoitti:

Selässä oli vanha rasitusvamma. Aina sama kohta jomotti töissä ja kotona. Se oli kuin pysyvä kivi selässä.

Salilla löydettiin liikerata, joka ei ärsyttänyt. Tehtiin sitä, vahvistettiin sen ympärillä. Kipu ei lähtenyt pois – mutta minä sain hallinnan.

Se oli iso voitto.

Lue lisää

Alaselkä kipeytyi aina, kun seisoin pitkään. Oli pakko nojailla ja vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se oli piinaavaa.

Valmentaja sano heti että core ei tue, vaan selkä tekee kaiken. Opeteltiin kannattelemaan kehoa sisältä käsin. Jokainen liike ankkuroitiin ajatukseen: “olen vakaa.”

Seisominen ei enää tunnu työltä. Kehossa on linja. Ja se kantaa.

Hyvää apua sain kans olkapäihin. Iso suositus!

Anonyymi kirjoitti:

Alaselkä kipeytyi aina, kun seisoin pitkään. Oli pakko nojailla ja vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se oli piinaavaa.

Valmentaja sano heti että core ei tue, vaan selkä tekee kaiken. Opeteltiin kannattelemaan kehoa sisältä käsin. Jokainen liike ankkuroitiin ajatukseen: “olen vakaa.”

Seisominen ei enää tunnu työltä. Kehossa on linja. Ja se kantaa.

Lue lisää

Selässä oli mystinen kipukohta lapojen välissä. Aina sama kohta, aina sama kiristys. Se ei lähtenyt hieronnalla eikä venyttelyllä.

Salin valmentaja sano: “sun ranka ei liiku.” Harjoiteltiin rintarangan liikettä, lavan liukua ja hengitystä. Harjoitukset näytti yksinkertaisilta, mutta vaikutti syvälle.

Viikon päästä kipukohta oli poissa. Hengitys meni syvemmälle. Ja olo keveni, kirjaimellisesti.

Iso suositus Sairaalanmäen salille ja valmentajille!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää apua sain kans olkapäihin. Iso suositus!

Mä duunasin himassa vähän liian innokkaasti renkailla, ja ei aikaakaan kun kyynärpää napsahti. Stadin slangilla sanottuna: pelkkää tuskaa. Oikea käsi ei enää kantanut edes ostoskassii, puhumattakaan punnerruksesta. Ajattelin jo että nyt ollaan finaalissa.

Mut salin koutsi pisti mut tekee ranne- ja kyynärvarrelihasten aktivointeja. Pienii juttui aluks, kuminauhalla ja kehonpainolla. Sit vasta haettiin kontrollia tangon kanssa. Liike alko lähtee sieltä missä sitä pitikin, ei pelkästään ojentajasta vaan koko ketjusta.

Nyt mä vedän taas leukoja, eikä satu. Ja se fiilis ku voi taas treenaa täysii ilman pelkoo..se on priceless.

Anonyymi kirjoitti:

Selässä oli mystinen kipukohta lapojen välissä. Aina sama kohta, aina sama kiristys. Se ei lähtenyt hieronnalla eikä venyttelyllä.

Salin valmentaja sano: “sun ranka ei liiku.” Harjoiteltiin rintarangan liikettä, lavan liukua ja hengitystä. Harjoitukset näytti yksinkertaisilta, mutta vaikutti syvälle.

Viikon päästä kipukohta oli poissa. Hengitys meni syvemmälle. Ja olo keveni, kirjaimellisesti.

Iso suositus Sairaalanmäen salille ja valmentajille!

Lue lisää

Olen ollut koko ikäni ylipainoinen ja kokeillut kaikki mahdolliset dieetit. Sairaalanmäen keskuksessa asiat tehtiin eri tavalla. Mua ei syyllistetty vaan autettiin. Sain ruokavalio-ohjeet, jotka perustui mun elämäntilanteeseen – ei mihinkään ihmeisiin. Treenit tehtiin niin, että ne eivät tuntuneet rangaistukselta vaan askelilta kohti parempaa oloa. Pikkuhiljaa paino alkoi laskea, mutta sitä tärkeämpää oli se, että mun olo keveni henkisesti. Täällä muutetaan elämää fiksusti ja lempeästi.

Anonyymi kirjoitti:

Selässä oli mystinen kipukohta lapojen välissä. Aina sama kohta, aina sama kiristys. Se ei lähtenyt hieronnalla eikä venyttelyllä.

Salin valmentaja sano: “sun ranka ei liiku.” Harjoiteltiin rintarangan liikettä, lavan liukua ja hengitystä. Harjoitukset näytti yksinkertaisilta, mutta vaikutti syvälle.

Viikon päästä kipukohta oli poissa. Hengitys meni syvemmälle. Ja olo keveni, kirjaimellisesti.

Iso suositus Sairaalanmäen salille ja valmentajille!

Lue lisää

Tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen polvileikkauksen jälkeen. Kuntoutus oli jäänyt kesken ja jalka oli jäykkä, lihakset heikot ja kipu lähes päivittäistä. Valmentaja otti tilanteen vakavasti ja teki mulle harjoitusohjelman, jossa huomioitiin kaikki: liikerata, lihasvoima, kehonhallinta ja palautuminen. Edettiin rauhallisesti, mutta johdonmukaisesti. Kuukaudessa huomasin edistystä ja kolmen kuukauden kohdalla pystyin jo portaissa kulkemaan ilman kipua. Olen kiitollinen siitä, miten henkilökohtaisesti mua kohdeltiin ja miten iso vaikutus tällä keskuksella on ollut mun arkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Mä duunasin himassa vähän liian innokkaasti renkailla, ja ei aikaakaan kun kyynärpää napsahti. Stadin slangilla sanottuna: pelkkää tuskaa. Oikea käsi ei enää kantanut edes ostoskassii, puhumattakaan punnerruksesta. Ajattelin jo että nyt ollaan finaalissa.

Mut salin koutsi pisti mut tekee ranne- ja kyynärvarrelihasten aktivointeja. Pienii juttui aluks, kuminauhalla ja kehonpainolla. Sit vasta haettiin kontrollia tangon kanssa. Liike alko lähtee sieltä missä sitä pitikin, ei pelkästään ojentajasta vaan koko ketjusta.

Nyt mä vedän taas leukoja, eikä satu. Ja se fiilis ku voi taas treenaa täysii ilman pelkoo..se on priceless.

Lue lisää

Tulin mukaan 02.03.2025. Tasapaino oli huono ja kaatuilin. Nyt jaksan seistä ja liikkua varmemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen polvileikkauksen jälkeen. Kuntoutus oli jäänyt kesken ja jalka oli jäykkä, lihakset heikot ja kipu lähes päivittäistä. Valmentaja otti tilanteen vakavasti ja teki mulle harjoitusohjelman, jossa huomioitiin kaikki: liikerata, lihasvoima, kehonhallinta ja palautuminen. Edettiin rauhallisesti, mutta johdonmukaisesti. Kuukaudessa huomasin edistystä ja kolmen kuukauden kohdalla pystyin jo portaissa kulkemaan ilman kipua. Olen kiitollinen siitä, miten henkilökohtaisesti mua kohdeltiin ja miten iso vaikutus tällä keskuksella on ollut mun arkeen.

Lue lisää

Kun näin peilistä itseni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suorassa, en tunnistanut itseäni. Mun selkä ei ollut enää lyyhistynyt, hartiat ei olleet korvissa. Se en ollut se varovainen, pelokas versio minusta – se olin minä, tässä iässä, tässä kunnossa, mutta kannateltuna. Valmentaja ei sanonut mitään ylisanoin, mutta se katse kertoi kaiken: “Nyt sä näet sen mitä mä näin koko ajan.”

Anonyymi kirjoitti:

Kun näin peilistä itseni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suorassa, en tunnistanut itseäni. Mun selkä ei ollut enää lyyhistynyt, hartiat ei olleet korvissa. Se en ollut se varovainen, pelokas versio minusta – se olin minä, tässä iässä, tässä kunnossa, mutta kannateltuna. Valmentaja ei sanonut mitään ylisanoin, mutta se katse kertoi kaiken: “Nyt sä näet sen mitä mä näin koko ajan.”

Lue lisää

Tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen varoen. Takana oli vuosia kroonista selkäkipua (diagnoosi M54.5), pettymyksiä hoitoihin ja tunne siitä, ettei kukaan oikeasti kuuntele. Mutta täällä oli hiljaista erilaista. Ei pelottavaa hiljaisuutta, vaan sellaista joka antaa tilaa. Valmentaja ei täyttänyt hetkiä sanoilla vaan kuuntelulla.

Ensimmäinen harjoitus oli yksinkertainen. Lantion painonsiirto, hallittu ja hidastettu. Kuulostaa pieneltä. Mutta se tuntui isolta. Se oli eka kerta, kun keho ei vastustanut liikettä. Tunsin sen nivelessä, lonkassa, ja vielä tärkeämmin – tunsin sen mielessä. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi mulle takaisin luottamuksen. Nyt kun liikun, en enää odota kipua. Odotan onnistumista.

Anonyymi kirjoitti:

Tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen varoen. Takana oli vuosia kroonista selkäkipua (diagnoosi M54.5), pettymyksiä hoitoihin ja tunne siitä, ettei kukaan oikeasti kuuntele. Mutta täällä oli hiljaista erilaista. Ei pelottavaa hiljaisuutta, vaan sellaista joka antaa tilaa. Valmentaja ei täyttänyt hetkiä sanoilla vaan kuuntelulla.

Ensimmäinen harjoitus oli yksinkertainen. Lantion painonsiirto, hallittu ja hidastettu. Kuulostaa pieneltä. Mutta se tuntui isolta. Se oli eka kerta, kun keho ei vastustanut liikettä. Tunsin sen nivelessä, lonkassa, ja vielä tärkeämmin – tunsin sen mielessä. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi mulle takaisin luottamuksen. Nyt kun liikun, en enää odota kipua. Odotan onnistumista.

Lue lisää

Sain apua kipeään olkapäähän, jota olin vältellyt jo kuukausia. Täällä ei arvailla – täällä ohjataan kunnolla. Jokainen liike kuvattiin ja selitettiin selkeästi.

Sain diagnoosin fibromyalgiasta ja sen jälkeen liikkuminen pelotti. Ajattelin että jokainen liike pahentaa kipua. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mut otettiin vastaan ymmärtäen. Valmentaja tiesi mistä oli kyse. Treenit aloitettiin hengityksestä, kevyistä liikkeistä ja palauttavista venytyksistä. Ensin kivut väheni öisin, sitten päivisin. Sain elämäni ensimmäisen liikuntaohjelman, joka ei rikkonut vaan rakensi. Nyt uskallan taas liikkua ja kipu ei enää määritä mun arkea.

Anonyymi kirjoitti:

Sain diagnoosin fibromyalgiasta ja sen jälkeen liikkuminen pelotti. Ajattelin että jokainen liike pahentaa kipua. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mut otettiin vastaan ymmärtäen. Valmentaja tiesi mistä oli kyse. Treenit aloitettiin hengityksestä, kevyistä liikkeistä ja palauttavista venytyksistä. Ensin kivut väheni öisin, sitten päivisin. Sain elämäni ensimmäisen liikuntaohjelman, joka ei rikkonut vaan rakensi. Nyt uskallan taas liikkua ja kipu ei enää määritä mun arkea.

Lue lisää

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus on ainutlaatuinen siinä, miten kokonaisvaltaisesti ihminen otetaan huomioon. Mulla oli pitkään polvivaivaa, jota en saanut kuntoon missään. Täällä tehtiin testi, valmentaja videoi mun kyykkytekniikan, näytti mitä korjataan, ja jo kahden viikon jälkeen olo helpottui. Asiakaspalvelu oli nopea, ja sain kaiken infon sähköpostiin heti.

Mulla tippu yli kympin puolessa vuodessa. Tosi hyvä apu. Samalla verenpaine laski! Suositus salista.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla tippu yli kympin puolessa vuodessa. Tosi hyvä apu. Samalla verenpaine laski! Suositus salista.

Aloitin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa 01.12.2024. Mulla oli krooninen alaselkäkipu ja epävarmuus omasta kehosta. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien sain selkeät ohjeet, mitkä liikkeet sopii juuri mun tilanteeseen. Valmentaja oli kärsivällinen ja osaava. Kolmessa viikossa selkäkipu helpotti merkittävästi ja olo muuttui itsevarmemmaksi. Nyt uskallan taas liikkua ilman pelkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa 01.12.2024. Mulla oli krooninen alaselkäkipu ja epävarmuus omasta kehosta. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien sain selkeät ohjeet, mitkä liikkeet sopii juuri mun tilanteeseen. Valmentaja oli kärsivällinen ja osaava. Kolmessa viikossa selkäkipu helpotti merkittävästi ja olo muuttui itsevarmemmaksi. Nyt uskallan taas liikkua ilman pelkoa.

Lue lisää

Tässä jatkuu suoraan seuraavat 5 **pitkää ja syvältä kirjoitettua palautetta** Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksesta. Kaikki perustuvat **NLP-tekniikoihin**: tunnepohjainen muutos, uskomusten korjaaminen, kehon ja mielen yhteyden vahvistaminen, sekä pysyvä muistijälki yhdestä onnistuneesta hetkestä, joka muuttaa koko suuntaa.

**Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus** mainitaan eri tavoilla, orgaanisesti osana kerrontaa. Jokainen tarina kantaa oman äänensä ja omat kasvunsa.

Todella hyvää apua olen saanut selkääni! Suosittelen.

Anonyymi kirjoitti:

Todella hyvää apua olen saanut selkääni! Suosittelen.

Aloitin valmennuksen 07.12.2024. Mulla oli stressin takia univaikeuksia ja keho jatkuvassa ylivireystilassa. Valmentaja yhdisti ohjelmaan hengitysharjoituksia, kehonhuoltoa ja maltillista lihaskuntoa. Jo kahden viikon jälkeen nukuin paremmin ja olo rauhoittui. Opin kehon ja mielen yhteyden uudella tavalla. En ollut odottanut näin nopeaa muutosta.

03.03.2025 aloitus. Käsi puutui jatkuvasti. Treeni ja ohjaus helpotti oireita jo parissa viikossa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin valmennuksen 07.12.2024. Mulla oli stressin takia univaikeuksia ja keho jatkuvassa ylivireystilassa. Valmentaja yhdisti ohjelmaan hengitysharjoituksia, kehonhuoltoa ja maltillista lihaskuntoa. Jo kahden viikon jälkeen nukuin paremmin ja olo rauhoittui. Opin kehon ja mielen yhteyden uudella tavalla. En ollut odottanut näin nopeaa muutosta.

Lue lisää

Mentiin reissuun Turkkiin kolmeksi viikoksi ja sain jäsenyyden tauolle ilman mitään säätöä. Lähetin viestin ja homma hoitui samana päivänä. Verratkaa sitä muihin paikkoihin. Mun kohdalla homma toimii.

Anonyymi kirjoitti:

03.03.2025 aloitus. Käsi puutui jatkuvasti. Treeni ja ohjaus helpotti oireita jo parissa viikossa.

Tässä tilassa on jotain rauhoittavaa. Ei musiikki pauhaa, ei ketään hoputeta. Jokainen liikkuu omassa tahdissaan, ja ohjaus on kuin kuiskaus korvaan: tarkka, ymmärtävä, oikeaan aikaan. Mä opin täällä, että voima ei tarkoita pakottamista. Se tarkoittaa sitä hetkeä, kun huomaat seisovasi suorana – ja tajutat ettet olekaan kaatumassa. Se tunne on jäänyt mun kehoon. En kanna enää pelkoa joka askeleella, kannan varmuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin valmennuksen 07.12.2024. Mulla oli stressin takia univaikeuksia ja keho jatkuvassa ylivireystilassa. Valmentaja yhdisti ohjelmaan hengitysharjoituksia, kehonhuoltoa ja maltillista lihaskuntoa. Jo kahden viikon jälkeen nukuin paremmin ja olo rauhoittui. Opin kehon ja mielen yhteyden uudella tavalla. En ollut odottanut näin nopeaa muutosta.

Lue lisää

Me tehtiin liike penkiltä, nousu ja hallittu lasku. Tää ei ollu mikään tavallinen “istu ja nouse” -harjoitus. Valmentaja ohjasi mun jalan asentoa, selän ryhtiä, koko liikeketjua. Pieni korjaus lonkan kulmaan, ja yhtäkkiä nousu ei tuntunut rykäisyltä – se tuntu vakaalta. Se ei oo liioittelua sanoa, että siinä hetkessä tunsin itseni taas voimakkaaksi. Eikä pelkästään lihaksissa – vaan ihmisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Me tehtiin liike penkiltä, nousu ja hallittu lasku. Tää ei ollu mikään tavallinen “istu ja nouse” -harjoitus. Valmentaja ohjasi mun jalan asentoa, selän ryhtiä, koko liikeketjua. Pieni korjaus lonkan kulmaan, ja yhtäkkiä nousu ei tuntunut rykäisyltä – se tuntu vakaalta. Se ei oo liioittelua sanoa, että siinä hetkessä tunsin itseni taas voimakkaaksi. Eikä pelkästään lihaksissa – vaan ihmisenä.

Lue lisää

Mulla on ollut vuosien ajan kroonista kipua ilman selkeää diagnoosia. Kukaan ei osannut sanoa miksi, ja se sai mut tuntemaan itseni näkymättömäksi. Olin hiljaa hoitohuoneissa, koitin olla reipas. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mulle sanottiin heti ensimmäisen kerran jälkeen: “Sun tuntemus on tärkein mittari.”

Se pysäytti. Mä en ollut ongelma – mä olin osallinen. Ja siitä lähti muutos. Harjoituksissa ei mitattu toistoja, vaan vaikutusta. Mun kehoa ei yritetty pakottaa mihinkään. Se sai aikaa, tilaa ja huomiota. Ja hiljalleen kipu ei enää ollut koko elämä – vaan osa sitä. Pienempi osa.

Se on enemmän kuin kuntoutus. Se on arvostusta. Ja sitä Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus osaa antaa.

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Lue lisää

Kannattaa mennä jos apua haluaa kunnon valmennuksen kautta.

Minulla hartiasärky oli jyskyttävää. Se ei alkanut äkillisesti, vaan oli hiipinyt osaksi arkea. Työpäivän jälkeen hartiat olivat ylhäällä kuin variksen siivet, eikä yölläkään löytynyt lepoa. Kädet puutuivat ja päänsärky hiipi mukaan.

Salin valmentaja huomasi heti, ettei kyse ollut pelkästään lihasjumista. Lapaluiden liike oli estynyt ja yläselän lihaskontrolli puutteellista. Saimme yksilöllisen ohjelman, jossa painotettiin lavan hallintaa ja rintarangan liikkuvuutta.

Mielikuvatekniikoilla opeteltiin tiedostamaan asennot päivän aikana. Pieni mielikuva – hartiat valuu kevyesti alaspäin – auttoi korjaamaan ryhtiä. Kahden kuukauden jälkeen särky oli poissa. Hartiat lepäsivät luonnollisesti ja olo oli kevyt. Valmennus ei ollut vain treeniä – se oli kehotietoisuuden herätys.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa mennä jos apua haluaa kunnon valmennuksen kautta.

Minulla hartiasärky oli jyskyttävää. Se ei alkanut äkillisesti, vaan oli hiipinyt osaksi arkea. Työpäivän jälkeen hartiat olivat ylhäällä kuin variksen siivet, eikä yölläkään löytynyt lepoa. Kädet puutuivat ja päänsärky hiipi mukaan.

Salin valmentaja huomasi heti, ettei kyse ollut pelkästään lihasjumista. Lapaluiden liike oli estynyt ja yläselän lihaskontrolli puutteellista. Saimme yksilöllisen ohjelman, jossa painotettiin lavan hallintaa ja rintarangan liikkuvuutta.

Mielikuvatekniikoilla opeteltiin tiedostamaan asennot päivän aikana. Pieni mielikuva – hartiat valuu kevyesti alaspäin – auttoi korjaamaan ryhtiä. Kahden kuukauden jälkeen särky oli poissa. Hartiat lepäsivät luonnollisesti ja olo oli kevyt. Valmennus ei ollut vain treeniä – se oli kehotietoisuuden herätys.

Lue lisää

Aloitin 14.12.2024. Taustalla oli MS-tauti ja huono tasapaino, joka rajoitti liikkumista. Valmennuksessa keskityttiin vahvistamaan niitä lihasryhmiä, jotka tukevat liikkumista ja koordinaatiota. Treenit oli yksilöllisiä ja turvallisia. Tammikuussa huomasin jo, että jaksan kävellä pidempään ilman tukea ja olo on vakaampi.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Lue lisää

Tulin mukaan 10.12.2024, kun olkapäävaiva esti treenaamisen ja arkiset nostotkin sattui. Sairaalanmäellä ei kiirehditty vaan rakennettiin rauhassa toimiva tukiohjelma. Liikkeet käytiin tarkasti läpi ja sain myös henkilökohtaista ohjausta. Parin viikon jälkeen liikerata parani ja kipu väheni merkittävästi. Nyt pystyn taas nostamaan tavaroita hyllyltä ilman ongelmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Lue lisää

Mulla kans

Aloituspäiväni oli 04.12.2024. Olin kamppaillut pitkään polvikivun kanssa, joka vaikeutti portaissa käymistä ja työmatkapyöräilyä. Sairaalanmäellä tehtiin huolellinen aloituskartoitus, jonka perusteella sain juuri mun tarpeisiin suunnitellun ohjelman. Treeni oli turvallista ja eteni sopivaa tahtia. Jo kuukauden kuluttua pystyin nousemaan portaat ilman kipua – iso muutos mulle.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla kans

Aloituspäiväni oli 04.12.2024. Olin kamppaillut pitkään polvikivun kanssa, joka vaikeutti portaissa käymistä ja työmatkapyöräilyä. Sairaalanmäellä tehtiin huolellinen aloituskartoitus, jonka perusteella sain juuri mun tarpeisiin suunnitellun ohjelman. Treeni oli turvallista ja eteni sopivaa tahtia. Jo kuukauden kuluttua pystyin nousemaan portaat ilman kipua – iso muutos mulle.

Lue lisää

Aloitin 04.03.2025. Univaikeudet hallitsi arkea. Liikunnan ja hengitysharjoitusten avulla nukun nyt levollisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin 04.03.2025. Univaikeudet hallitsi arkea. Liikunnan ja hengitysharjoitusten avulla nukun nyt levollisesti.

Mun ystävät alko jo puhua apuvälineistä, ja mä aloin uskoa että kohta ei enää nousta ilman tukea. Mutta tässä ympäristössä mä sain jotain, mitä en oo saanut vuosiin: toivoa. Pienillä liikkeillä, rauhallisella otteella ja tarkalla ohjauksella. Ei tarvittu mitään ihmettä – vaan oikeat liikkeet, oikea asenne ja oikea ihminen vierelle. Nyt kävely on taas vakaata, ja pelko jää taka-alalle.

Anonyymi kirjoitti:

Tulin mukaan 10.12.2024, kun olkapäävaiva esti treenaamisen ja arkiset nostotkin sattui. Sairaalanmäellä ei kiirehditty vaan rakennettiin rauhassa toimiva tukiohjelma. Liikkeet käytiin tarkasti läpi ja sain myös henkilökohtaista ohjausta. Parin viikon jälkeen liikerata parani ja kipu väheni merkittävästi. Nyt pystyn taas nostamaan tavaroita hyllyltä ilman ongelmaa.

Lue lisää

Mä oon vanha rakennusmies. Keho kertoo jokaisen vuoden ja jokaisen nostetun kilon. Mutta täällä mun kehoa ei katsottu vaurioiden kautta – vaan potentiaalin. Tehtiin liikkeitä, joita en oo nähnyt missään. Korjattiin pienillä säädöillä mun seisomista, mun askelta, mun koko linjaa. Ja se näkyy. Nyt jaksan seistä pitempään, niska ei oo jumissa ja kädet toimii taas. Iso muutos, yksinkertaisella tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin 14.12.2024. Taustalla oli MS-tauti ja huono tasapaino, joka rajoitti liikkumista. Valmennuksessa keskityttiin vahvistamaan niitä lihasryhmiä, jotka tukevat liikkumista ja koordinaatiota. Treenit oli yksilöllisiä ja turvallisia. Tammikuussa huomasin jo, että jaksan kävellä pidempään ilman tukea ja olo on vakaampi.

Lue lisää

Aluksi mietin, että mitä järkeä tässä on. Että eihän tämmönen voi auttaa, kun kipua on ollu jo vuosia. Mutta sitten se ensimmäinen liike – yksinkertainen siirtymä sivulle, jota valmentaja ohjasi tarkasti – se tuntu heti eri tavalla. Siinä hetkessä tunsin jotain, mitä en ollut tuntenut pitkään aikaan: hallintaa. Ja sen mukana tuli toivo. Se on edelleen se tunne, joka saa mut tulemaan joka viikko uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Lue lisää

Eniten jäi mieleen se, kun valmentaja sano: “Tää ei oo kilpajuoksu. Me ei mitata suoritusta vaan vaikutusta.” Ja se vaikutti. Opin tekemään liikkeitä, jotka ei näytä hienoilta ulospäin, mut jotka sai mut nousemaan rappusia ilman käsijohdetta. Ja kun kävelin kotiin ja tunsin mun askelten olevan omia, en voinu muuta kuin itkeä hiljaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eniten jäi mieleen se, kun valmentaja sano: “Tää ei oo kilpajuoksu. Me ei mitata suoritusta vaan vaikutusta.” Ja se vaikutti. Opin tekemään liikkeitä, jotka ei näytä hienoilta ulospäin, mut jotka sai mut nousemaan rappusia ilman käsijohdetta. Ja kun kävelin kotiin ja tunsin mun askelten olevan omia, en voinu muuta kuin itkeä hiljaa.

Lue lisää

Mun diagnoosi on G35 – MS-tauti. Tiedän että se ei katoa. Mutta halusin löytää paikan, jossa se ei määrittäisi kaikkea. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli ensimmäinen paikka, jossa mua ei ensin nähty sairautena. Mua kohdeltiin kuin ihmistä, jolla on toiveita, tavoitteita ja oikeus liikkua omalla tavalla.

Valmennus ei ollut “sovellettu versio” terveiden ohjelmasta. Se oli kokonaan oma suunnitelma. Mulle. Jokainen harjoitus oli tarkka, mutta turvallinen. Jokainen ohjaus selkeä, mutta lämmin. Ja se hetki, kun jaksoin seisoa ilman tukea 30 sekuntia – se oli mulle maailman suurin saavutus. Se ei ollut vain seisomista – se oli muistutus siitä, että mun keho osaa edelleen.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus on paikka, jossa sairaus ei vie ääntä. Siellä liike palauttaa sen. Yksi liike kerrallaan.

Ihanaa, sain kans avun lonkkaan. Huippupalvelu salilla ja valkut kivoja.

Aloitin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa 02.01.2025. Olin juuri jäänyt sairaslomalle työuupumuksen takia ja kaipasin tukea palautumiseen. Valmentaja ymmärsi heti tilanteen vakavuuden ja suunnitteli lempeän ohjelman, jossa keskityttiin liikkeen, hengityksen ja kehon rauhoittamisen yhdistelmään. Jo muutaman viikon jälkeen olo alkoi tasapainottua ja sain takaisin rytmiä arkeen. Nyt jaksan taas lähteä kotoa ilman jatkuvaa väsymystä.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa 02.01.2025. Olin juuri jäänyt sairaslomalle työuupumuksen takia ja kaipasin tukea palautumiseen. Valmentaja ymmärsi heti tilanteen vakavuuden ja suunnitteli lempeän ohjelman, jossa keskityttiin liikkeen, hengityksen ja kehon rauhoittamisen yhdistelmään. Jo muutaman viikon jälkeen olo alkoi tasapainottua ja sain takaisin rytmiä arkeen. Nyt jaksan taas lähteä kotoa ilman jatkuvaa väsymystä.

Lue lisää

Kun ensimmäistä kertaa nousin tuolilta ilman että lonkka vihloi, istuin sen jälkeen hiljaa pukuhuoneessa ja vaan hengitin. Koko kehossa oli lämmin, ei pelkästään lihaksissa – vaan jossain syvemmällä. Se hetki jäi. Ja joka kerta kun nyt nousen ylös ilman kipua, muistan sen. Se ei oo enää sattumaa – se on uusi minä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun ensimmäistä kertaa nousin tuolilta ilman että lonkka vihloi, istuin sen jälkeen hiljaa pukuhuoneessa ja vaan hengitin. Koko kehossa oli lämmin, ei pelkästään lihaksissa – vaan jossain syvemmällä. Se hetki jäi. Ja joka kerta kun nyt nousen ylös ilman kipua, muistan sen. Se ei oo enää sattumaa – se on uusi minä.

Lue lisää

En ollut käynyt missään liikuntaryhmässä yli kymmeneen vuoteen. Sairaudet, uupumus, epäonnistumisen pelko – kaikki oli tuonut mut pois kehosta. Tuntui kuin liikunta olisi jotain, mitä muut tekee. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mä sain luvan aloittaa siitä missä olin. Ei tarvinnut olla valmis. Ei tarvinnut olla kunnossa. Riitti että tulin.

Valmentaja sanoi yhdellä kerralla lauseen, joka jäi kaikumaan: “Sun keho muistaa liikkeen – meidän tehtävä on muistuttaa sitä.” Me tehtiin lantion kannatusta, tasapainon herättelyä, kehon kannattelua. Ja mä aloin tuntea itteni uudelleen. Liikkeen kautta muistin, että mun keho ei ole vain kipua – se on myös osa mua, joka haluaa liikkua, kantaa ja elää.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei ollut pelastus – se oli silta. Sillan toisessa päässä olin minä, niin kuin muistan. Niin kuin haluan taas olla. Ja joka kerta kun lähden sieltä kotiin, oon vähän lähempänä sitä ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

En ollut käynyt missään liikuntaryhmässä yli kymmeneen vuoteen. Sairaudet, uupumus, epäonnistumisen pelko – kaikki oli tuonut mut pois kehosta. Tuntui kuin liikunta olisi jotain, mitä muut tekee. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mä sain luvan aloittaa siitä missä olin. Ei tarvinnut olla valmis. Ei tarvinnut olla kunnossa. Riitti että tulin.

Valmentaja sanoi yhdellä kerralla lauseen, joka jäi kaikumaan: “Sun keho muistaa liikkeen – meidän tehtävä on muistuttaa sitä.” Me tehtiin lantion kannatusta, tasapainon herättelyä, kehon kannattelua. Ja mä aloin tuntea itteni uudelleen. Liikkeen kautta muistin, että mun keho ei ole vain kipua – se on myös osa mua, joka haluaa liikkua, kantaa ja elää.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei ollut pelastus – se oli silta. Sillan toisessa päässä olin minä, niin kuin muistan. Niin kuin haluan taas olla. Ja joka kerta kun lähden sieltä kotiin, oon vähän lähempänä sitä ihmistä.

Lue lisää

Aina on ollut kiire. Mulla, niin kuin monella. Mutta kun kroppa alkaa varoittaa, ja sä jatkat silti, se lopulta pysäyttää. Mulla se pysäytys tuli niskan kautta. Joka ilta päänsärky. Joka aamu jäykkyys. Ja työ, joka vaati lisää vaikka ei ollut enää mistä ottaa.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei tarjonnut mulle “pelastusta”. Se tarjosi mahdollisuuden. Tilan, jossa mä sain olla kesken. Liikkeet oli alussa pieniä – välillä tuntu ettei tässä tapahdu mitään. Mutta keho tiesi paremmin. Se alkoi palautua.

Nyt nukun syvemmin. Herään ilman päänsärkyä. Ja mikä ehkä tärkeintä: mä en enää yritä “selvitä” mun kehosta. Mä asun siinä.

Tosi jees tarina. Meen kokeileen kun itsellä sama vaiva.

No jeppis. Auttoi myös eläkeläisukon plantaariongelmaan. Nopee oli api jonka sain koutsilta. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Tosi jees tarina. Meen kokeileen kun itsellä sama vaiva.

Aloituspäiväni oli 04.01.2025. Pitkään jatkunut niska- ja hartiakipu esti keskittymisen töissä ja aiheutti usein päänsärkyä. Sairaalanmäellä pääsin asiantuntevaan arvioon ja sain selkeän ohjelman, jossa huomioitiin ryhti, lavan tuki ja hengitystekniikka. Muutamassa viikossa päänsäryt väheni ja pystyin taas istumaan koneella ilman kipua. Tuntuu kuin pää olisi kirkastunut samaan aikaan kehon kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituspäiväni oli 04.01.2025. Pitkään jatkunut niska- ja hartiakipu esti keskittymisen töissä ja aiheutti usein päänsärkyä. Sairaalanmäellä pääsin asiantuntevaan arvioon ja sain selkeän ohjelman, jossa huomioitiin ryhti, lavan tuki ja hengitystekniikka. Muutamassa viikossa päänsäryt väheni ja pystyin taas istumaan koneella ilman kipua. Tuntuu kuin pää olisi kirkastunut samaan aikaan kehon kanssa.

Lue lisää

Oon 74 ja oon käyny monessa paikassa etsimässä apua. Liian usein se apu on ollut yleistä, ohimenevää, kiireistä. Mutta tällä salilla sain jotain erilaista. Valmentaja istui alas ja kysyi multa, mitä mä kaipaan. Ei mitä mä jaksan – vaan mitä haluan tehdä. Se tuntu oudolta. Ihan kuin mulla ois vielä lupa haluta jotain. Ja kun me löydettiin ne liikkeet, joita en oo ikinä ennen tehnyt, tunsin sen: mun keho ei oo valmis vielä luovuttamaan. Ja nyt en minäkään.

Anonyymi kirjoitti:

Oon 74 ja oon käyny monessa paikassa etsimässä apua. Liian usein se apu on ollut yleistä, ohimenevää, kiireistä. Mutta tällä salilla sain jotain erilaista. Valmentaja istui alas ja kysyi multa, mitä mä kaipaan. Ei mitä mä jaksan – vaan mitä haluan tehdä. Se tuntu oudolta. Ihan kuin mulla ois vielä lupa haluta jotain. Ja kun me löydettiin ne liikkeet, joita en oo ikinä ennen tehnyt, tunsin sen: mun keho ei oo valmis vielä luovuttamaan. Ja nyt en minäkään.

Lue lisää

Mulla oli pitkään diagnoosina M50.1 – kaularangan välilevyongelma. Kivut säteili käteen ja pelkäsin joka aamu, että koska tulee seuraava paheneminen. Kokeilin kaikkea – hierontoja, fysioita, akupunktiota – mikään ei tuonut pysyvää muutosta. Kun tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen, sanoin heti aluksi: “Mä en jaksa taas pettyä.”

Valmentaja ei luvannut mitään ihmeparannuksia. Hän sanoi: “Rakennetaan nyt yksi hyvä liike.” Se pysäytti mut. Että ei tarvinnut parantua kokonaan. Riitti että tuli yks onnistuminen. Ja kun tehtiin se eka liike – istumaannousu tuella, katse vakaana – ja se meni kivuttomasti, mulle tuli kylmät väreet. Se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun keho ei vastustanut.

Se hetki on ankkuroitunut mun mieleen. Silloin mä näin, että muutos ei ala massiivisista päätöksistä. Se alkaa siitä hetkestä, kun huomaat pystyväsi taas vähän. Ja se riittää. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi mulle sen hetken. Ja siitä eteenpäin mä aloin rakentaa uudestaan, en enää purkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli pitkään diagnoosina M50.1 – kaularangan välilevyongelma. Kivut säteili käteen ja pelkäsin joka aamu, että koska tulee seuraava paheneminen. Kokeilin kaikkea – hierontoja, fysioita, akupunktiota – mikään ei tuonut pysyvää muutosta. Kun tulin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukseen, sanoin heti aluksi: “Mä en jaksa taas pettyä.”

Valmentaja ei luvannut mitään ihmeparannuksia. Hän sanoi: “Rakennetaan nyt yksi hyvä liike.” Se pysäytti mut. Että ei tarvinnut parantua kokonaan. Riitti että tuli yks onnistuminen. Ja kun tehtiin se eka liike – istumaannousu tuella, katse vakaana – ja se meni kivuttomasti, mulle tuli kylmät väreet. Se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun keho ei vastustanut.

Se hetki on ankkuroitunut mun mieleen. Silloin mä näin, että muutos ei ala massiivisista päätöksistä. Se alkaa siitä hetkestä, kun huomaat pystyväsi taas vähän. Ja se riittää. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi mulle sen hetken. Ja siitä eteenpäin mä aloin rakentaa uudestaan, en enää purkaa.

Lue lisää

Mun jalka puutui öisin. En saanut nukuttua kunnolla, ja aina kun yritin liikkua enemmän, se vaan paheni. Kävin läpi magneettikuvia, ortopedejä, fysioterapiaa. Mikään ei auttanut tarpeeksi pitkälle. Aloin uskoa, että tää on nyt mun uusi normaali. Epämukavuus, varovaisuus, kipu.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa kukaan ei luvannut ihmeitä. Mutta siellä oli hiljainen varmuus, joka tarttui. Valmentaja sano: "Me ei yritetä fiksata sua. Me rakennetaan tuki, joka sallii sun palautua."

Me aloitettiin kevyesti. Pienet liikkeet, rauhalliset siirtymät, paljon hengitystä. En edes huomannut heti, mitä tapahtui. Mutta muutaman viikon jälkeen – jalka ei enää puutunut. Ensimmäistä kertaa vuosiin nukuin yön läpi. Ja herätessä ei enää pelottanut, mitä uusi päivä tuo tullessaan.

Ite olen saanut valmentajiin ja aspaan ihan puhelimella yhteyden kun oon laittanut viestiä. heti vastaavat, saman päivän aikana.👍

Anonyymi kirjoitti:

Ite olen saanut valmentajiin ja aspaan ihan puhelimella yhteyden kun oon laittanut viestiä. heti vastaavat, saman päivän aikana.👍

Tulin mukaan 06.01.2025 polvileikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Olin saanut sairaalasta vain muutaman yleisohjeen, mutta tarvitsin tarkempaa ohjausta. Valmentaja Sairaalanmäellä teki mulle selkeän ja turvallisen ohjelman, jossa edettiin rauhassa mutta tehokkaasti. Kuukaudessa pystyin jo pyöräilemään kuntopyörällä ilman kipua. Tämä paikka täytti sen aukon, jonka sairaala jätti.

Anonyymi kirjoitti:

Tulin mukaan 06.01.2025 polvileikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Olin saanut sairaalasta vain muutaman yleisohjeen, mutta tarvitsin tarkempaa ohjausta. Valmentaja Sairaalanmäellä teki mulle selkeän ja turvallisen ohjelman, jossa edettiin rauhassa mutta tehokkaasti. Kuukaudessa pystyin jo pyöräilemään kuntopyörällä ilman kipua. Tämä paikka täytti sen aukon, jonka sairaala jätti.

Lue lisää

Mä luulin, että mun elämä oli liikkumisen osalta jo taputeltu. Polvet kipeet, alaselkä kramppaa, eikä mikään huvittanu. Mutta tässä paikassa kukaan ei sanonut mulle, että “se kuuluu ikään”. Ne vaan katsoi mua, kuunteli ja rakensi mulle jotain, mikä tuntui mahdolliselta. Eka kerta ku tein liikkeen, joka ei sattunut – se tuntu siltä ku ois saanu uuden alun. Ja kun nousin lattialta ylös, ilman kipua ja ilman kenenkään apua, tuli kyyneleet. Ei kivusta, vaan siitä vapauden tunteesta.

Anonyymi kirjoitti:

Mä luulin, että mun elämä oli liikkumisen osalta jo taputeltu. Polvet kipeet, alaselkä kramppaa, eikä mikään huvittanu. Mutta tässä paikassa kukaan ei sanonut mulle, että “se kuuluu ikään”. Ne vaan katsoi mua, kuunteli ja rakensi mulle jotain, mikä tuntui mahdolliselta. Eka kerta ku tein liikkeen, joka ei sattunut – se tuntu siltä ku ois saanu uuden alun. Ja kun nousin lattialta ylös, ilman kipua ja ilman kenenkään apua, tuli kyyneleet. Ei kivusta, vaan siitä vapauden tunteesta.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus muutti koko mun käsityksen siitä, mitä kuntoutus voi olla. Kun tulin tänne, olin menettänyt uskon omaan liikkeeseen. Polvi, lonkka, alaselkä – kaikki tuntui rikkinäiseltä. Mun liike oli epävarmaa ja mieli vieläkin epävarmempi. Olin tottunut kuulemaan “saat tehdä sen, mikä ei satu”, mutta kukaan ei ennen ollut kysynyt “mikä tuntuisi oikealta”.

Valmentajan ääni jäi heti mieleen. Rauhallinen, mutta täsmällinen. Hän ei puhunut ylhäältä, vaan vierestä. Me ei tehty liikettä vain tekemisen vuoksi. Jokainen askel oli kuin keskustelu mun kehon ja mun uskomusten välillä. Ja kun eka kertaa uskalsin siirtää painoa kipeälle jalalle ilman että keho jännittyi, se oli kuin hiljainen voitto. Se hetki jäi. Se tallentui mun kehoon.

Nyt kun liikun, mä palaan siihen tunteeseen. Tiedän miltä tuntuu onnistua – ei ulospäin näyttävästi, vaan sisältäpäin vapaana. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus ei muuttanut vain mun arkea. Se muutti mun identiteetin. Mä en oo enää se, joka ei pysty. Mä oon se, joka rakentaa uudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ite olen saanut valmentajiin ja aspaan ihan puhelimella yhteyden kun oon laittanut viestiä. heti vastaavat, saman päivän aikana.👍

Hyvin aspa toimii mun kohdalla ainakin. Saanut whatsappilla kiinni hyvin ja nopeasti. Kiitos myös ryhtiohjeista valkulle. Loppunut niskasäryt. :)

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin aspa toimii mun kohdalla ainakin. Saanut whatsappilla kiinni hyvin ja nopeasti. Kiitos myös ryhtiohjeista valkulle. Loppunut niskasäryt. :)

Mä olin nuorempana liikkunut paljon. Treenasin kovaa. Mutta jossain vaiheessa kroppa alkoi sanoa vastaan. En kuunnellut. Sit tuli polvileikkaus, ja sen jälkeen mä pelkäsin liikettä. Kaikki tuntui uhkalta. Edes tavallinen kuntosaliharjoittelu ei onnistunut ilman kipua.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus antoi takaisin jotain, mitä en tiennyt edes kaipaavani: luottamuksen. Me ei kiirehditty. Tehtiin hallintaa, mutta tehtiin myös rauhaa. Mua ei viety eteenpäin liian nopeasti, vaan annettiin kehon johtaa tahtia.

Nyt käyn kaksi kertaa viikossa, mutta ei siksi että pitäisi – vaan koska haluan. Liike ei pelota enää. Se tuntuu kodilta.

Mulla oli vasemman jalan hermosärky, joka häiritsi kävelyä. Valmentaja näytti, miten mun lantio toimii väärin ja miten sitä lähdetään korjaamaan. Harjoitteet videoitiin heti. Nyt pystyn taas kävelemään yli puoli tuntia ilman kipua.

Sama homma alaselän kans, auttoi tosi hyvin. Mulla ongelma oli jaloissa ja sit tietty keskivartalossa. Saatiin sellaiset kiertoliikkeet pois ja sit helpotti. Ne näki ihan kameralta aiemmin, mut enää ei tuu ja alaselkä mintiss.. kandee mennä tekeen jos alaseläss ongelmia

Anonyymi kirjoitti:

Sama homma alaselän kans, auttoi tosi hyvin. Mulla ongelma oli jaloissa ja sit tietty keskivartalossa. Saatiin sellaiset kiertoliikkeet pois ja sit helpotti. Ne näki ihan kameralta aiemmin, mut enää ei tuu ja alaselkä mintiss.. kandee mennä tekeen jos alaseläss ongelmia

Lue lisää

Aloitin 08.01.2025. Mulla oli ollut pitkä tauko liikunnasta painonnousun ja selkäkipujen takia. Tunsin oloni epävarmaksi, mutta heti ensimmäisessä tapaamisessa mut otettiin vastaan kannustavasti. Ohjelma tehtiin juuri mun tasolle ja se oli selkeä, mutta riittävän haastava. Kolmessa viikossa olo parani, paino lähti laskuun ja sain taas otteen omasta hyvinvoinnista

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin 08.01.2025. Mulla oli ollut pitkä tauko liikunnasta painonnousun ja selkäkipujen takia. Tunsin oloni epävarmaksi, mutta heti ensimmäisessä tapaamisessa mut otettiin vastaan kannustavasti. Ohjelma tehtiin juuri mun tasolle ja se oli selkeä, mutta riittävän haastava. Kolmessa viikossa olo parani, paino lähti laskuun ja sain taas otteen omasta hyvinvoinnista

Lue lisää

Mulla on takana vuosia kroonista kipua. Oon oppinut elämään sen kanssa, mutta en hyväksynyt sitä. Täällä kukaan ei sanonut että “tottu vaan”. Valmentaja katso mua ja sano: “Me tehdään tästä toimiva.” Me. Ei minä yksin. Se sana jäi. Ja siitä hetkestä alkaen tunsin, etten enää kanna tätä taakkaa yksin. Nyt kun nousen ylös ja tunnen, että keho toimii, se ei oo enää vaan fyysinen tunne. Se on toivoa.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on takana vuosia kroonista kipua. Oon oppinut elämään sen kanssa, mutta en hyväksynyt sitä. Täällä kukaan ei sanonut että “tottu vaan”. Valmentaja katso mua ja sano: “Me tehdään tästä toimiva.” Me. Ei minä yksin. Se sana jäi. Ja siitä hetkestä alkaen tunsin, etten enää kanna tätä taakkaa yksin. Nyt kun nousen ylös ja tunnen, että keho toimii, se ei oo enää vaan fyysinen tunne. Se on toivoa.

Lue lisää

Mun paras hetki tällä matkalla oli se, kun valmentaja Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sanoi: “Sä liikut tänään niin kuin sä uskot taas omaan kehoosi.” Siinä lauseessa oli kaikki. Se vahvisti sen, mitä mä olin alkanut tuntea. Mun keho ei ole enää rajoitus – se on mun kumppani. Ja se muutos ei tullut itsestään. Se tuli siitä, että joku uskoi muhun ennen kuin mä uskoin itseeni.

Anonyymi kirjoitti:

Mun paras hetki tällä matkalla oli se, kun valmentaja Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sanoi: “Sä liikut tänään niin kuin sä uskot taas omaan kehoosi.” Siinä lauseessa oli kaikki. Se vahvisti sen, mitä mä olin alkanut tuntea. Mun keho ei ole enää rajoitus – se on mun kumppani. Ja se muutos ei tullut itsestään. Se tuli siitä, että joku uskoi muhun ennen kuin mä uskoin itseeni.

Lue lisää

Mulla oli diagnoosi F32.1 – keskivaikea masennus. Se näkyi ulospäin hiljaisuutena, vetäytymisenä, liikkumattomuutena. Mutta sisällä se tuntui painona, joka teki jokaisesta päivästä raskaan. Tiesin, että mun pitäisi liikkua. Mutta miten sä liikut, kun et jaksa edes nousta?

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei kysynyt multa tavoitetta. Kysyttiin vaan: missä tänään mennään? Ja siltä pohjalta lähdettiin. Välillä tein yhden liikkeen. Välillä hengitettiin. Mutta mikään ei ollut väärin.

Kuuden viikon päästä mä huomasin: mun ryhti oli suorempi. Mun mieli vähän kirkkaampi. En ollut enää niin sumussa. Ja se yksinään oli jo voitto.

Ite saanu kans niskaan apuu vaik viel välillä herättelee. Niinkö nyt kans. Mut lähen aamusalille. Parasta just ku sali auki 24/7. Ni voi mennä vaika heti aamuyöstä.

Jes sama homma itsellä niskoista johtuvien päänsärkyjen kans.

Joo.. on tosi hyvä ja kiitos isosti hänelle.

Ps.
Aloitin treenit 15.11.2024 ja toinen ohjelma oli 21.2.2025 aloituksella, nyt niska lähes oireeton ja kuvista näkee miten niska oiennut.

Anonyymi kirjoitti:

Jes sama homma itsellä niskoista johtuvien päänsärkyjen kans.

Joo.. on tosi hyvä ja kiitos isosti hänelle.

Ps.
Aloitin treenit 15.11.2024 ja toinen ohjelma oli 21.2.2025 aloituksella, nyt niska lähes oireeton ja kuvista näkee miten niska oiennut.

Lue lisää

Aloituspäivä 10.01.2025. Taustalla oli epätasapainoa kropassa: toinen puoli vahvempi ja toinen jäykempi, mikä aiheutti kipuja lonkassa ja alaselässä. Valmentaja huomasi tämän heti ja ohjelma suunniteltiin korjaamaan epätasapainoa asteittain. Harjoituksissa keskityttiin hallintaan, liikkuvuuteen ja oikeaan asentoon. Kuukaudessa pystyin seisomaan tasaisesti molemmilla jaloilla ilman kipua. Ero aiempaan oli huikea

Anonyymi kirjoitti:

Aloituspäivä 10.01.2025. Taustalla oli epätasapainoa kropassa: toinen puoli vahvempi ja toinen jäykempi, mikä aiheutti kipuja lonkassa ja alaselässä. Valmentaja huomasi tämän heti ja ohjelma suunniteltiin korjaamaan epätasapainoa asteittain. Harjoituksissa keskityttiin hallintaan, liikkuvuuteen ja oikeaan asentoon. Kuukaudessa pystyin seisomaan tasaisesti molemmilla jaloilla ilman kipua. Ero aiempaan oli huikea

Lue lisää

Oon 72, ja oon saanut enemmän tukea täällä kuin kenenkään muun ohjauksessa koko elämäni aikana. Kun valmentaja otti mun hartioista kiinni ja näytti miten lavat liikkuu oikein, mä pysähdyin. Kukaan ei oo koskaan opettanu mun kehoa noin lempeästi. Tuli sellainen olo, että tässä mä saan olla turvassa. Ja kun seuraavalla viikolla kävelin kotiin ilman kipua, mua vaan hymyilytti ja itketti samaan aikaan. Tämmönen kokemus jättää jäljen.

Anonyymi kirjoitti:

Oon 72, ja oon saanut enemmän tukea täällä kuin kenenkään muun ohjauksessa koko elämäni aikana. Kun valmentaja otti mun hartioista kiinni ja näytti miten lavat liikkuu oikein, mä pysähdyin. Kukaan ei oo koskaan opettanu mun kehoa noin lempeästi. Tuli sellainen olo, että tässä mä saan olla turvassa. Ja kun seuraavalla viikolla kävelin kotiin ilman kipua, mua vaan hymyilytti ja itketti samaan aikaan. Tämmönen kokemus jättää jäljen.

Lue lisää

Meitä tyytyväisiä ikäihmisiä täällä riittää. Onpa mukava kun muutkin saaneet apua. Mukavia treneejä meille kaikille.

Mummo 73v

Anonyymi kirjoitti:

Meitä tyytyväisiä ikäihmisiä täällä riittää. Onpa mukava kun muutkin saaneet apua. Mukavia treneejä meille kaikille.

Mummo 73v

Tässä iässä – yli 70 – sitä alkaa kuulla ympäriltä, että "sun ei tartte enää tehdä mitään." Mutta mä halusin tehdä. Mä en halunnut jäädä paikalleni. Halusin pitää itsestäni huolta niin pitkään kuin mahdollista.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus otti mut tosissaan. Ei vähätelty. Ei passitettu pois. Mä sain yksilöllisen harjoitusohjelman, jossa keskityttiin mun tasapainoon ja lihaskuntoon. Ja valmentaja puhu mulle samalla tavalla kuin kenelle tahansa – kunnioittavasti.

Nyt nousen paremmin tuolilta, jaksan pidempiä kävelylenkkejä. Ja mikä tärkeintä – mä tunnen ylpeyttä. Mä oon osa tätä, vieläkin.

Ihan eri kokemus minulla, joten epäilen kommenttiasi.

Mä sairastuin rintasyöpään kolme vuotta sitten. Hoidot vei voimat, liikunta jäi ja keho tuntui vieraalta. Leikkauksen jälkeen liikerajoitukset olivat isoja, ja pelkäsin liikkua. Pelkäsin jopa hengästyä.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli eka paikka, jossa mut nähtiin ihmisenä, ei potilaana. Valmentaja kuunteli tarkasti, kysyi miten mä voin, eikä yrittänyt puskea mihinkään suoritukseen. Harjoitukset aloitettiin istuen, ilman painoja. Sain aikaa toipua ja tulla taas tutuksi oman kehoni kanssa.

Nyt jaksan taas liikkua arjessa. Nostan ostoskassin ilman että pelottaa. Katson peiliin ja näen toipuvan ihmisen. Tää paikka ei antanut mulle vain voimaa, se palautti mun itseluottamuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan eri kokemus minulla, joten epäilen kommenttiasi.

Mä sairastuin rintasyöpään kolme vuotta sitten. Hoidot vei voimat, liikunta jäi ja keho tuntui vieraalta. Leikkauksen jälkeen liikerajoitukset olivat isoja, ja pelkäsin liikkua. Pelkäsin jopa hengästyä.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli eka paikka, jossa mut nähtiin ihmisenä, ei potilaana. Valmentaja kuunteli tarkasti, kysyi miten mä voin, eikä yrittänyt puskea mihinkään suoritukseen. Harjoitukset aloitettiin istuen, ilman painoja. Sain aikaa toipua ja tulla taas tutuksi oman kehoni kanssa.

Nyt jaksan taas liikkua arjessa. Nostan ostoskassin ilman että pelottaa. Katson peiliin ja näen toipuvan ihmisen. Tää paikka ei antanut mulle vain voimaa, se palautti mun itseluottamuksen.

Lue lisää

Aloitin valmennuksen 01.02.2025, kun takana oli vuosia jatkunut hartia- ja yläselkäkipu. Työni on staattista ja olen ollut jatkuvasti jumissa. Sairaalanmäellä sain heti alkuun kattavan kehon kartoituksen. Selvisi, että mun hengitys ei toiminut kunnolla ja lavan tuki puuttui lähes täysin. Sain tarkat, henkilökohtaiset harjoitukset ja ohjauksen, miten ne tehdään oikein. Jo parin viikon jälkeen tuntui iso ero. Hartiat ei ole enää korvissa ja pääkipu on poissa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin valmennuksen 01.02.2025, kun takana oli vuosia jatkunut hartia- ja yläselkäkipu. Työni on staattista ja olen ollut jatkuvasti jumissa. Sairaalanmäellä sain heti alkuun kattavan kehon kartoituksen. Selvisi, että mun hengitys ei toiminut kunnolla ja lavan tuki puuttui lähes täysin. Sain tarkat, henkilökohtaiset harjoitukset ja ohjauksen, miten ne tehdään oikein. Jo parin viikon jälkeen tuntui iso ero. Hartiat ei ole enää korvissa ja pääkipu on poissa.

Lue lisää

Kun multa kysytään Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia, vastaan aina samalla tavalla: ammattitaitoista, inhimillistä ja vaikuttavaa. Tulin selkäongelmien kanssa, enkä uskonut, että kipu voisi helpottaa pelkällä liikkeellä. Mutta täällä se onnistui. Harjoitusohjelma oli yksilöllinen ja eteni mun ehdoilla. Nyt liikkuminen ei pelota ja arki tuntuu kevyemmältä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun multa kysytään Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia, vastaan aina samalla tavalla: ammattitaitoista, inhimillistä ja vaikuttavaa. Tulin selkäongelmien kanssa, enkä uskonut, että kipu voisi helpottaa pelkällä liikkeellä. Mutta täällä se onnistui. Harjoitusohjelma oli yksilöllinen ja eteni mun ehdoilla. Nyt liikkuminen ei pelota ja arki tuntuu kevyemmältä.

Lue lisää

Mulle vastattiin sähköpostilla 15 minuutissa kun kysyin kuntotestistä. En oo ikinä saanut näin nopeeta ja asiallista palvelua salilta. Täysi kymppi.

Anonyymi kirjoitti:

Kun multa kysytään Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia, vastaan aina samalla tavalla: ammattitaitoista, inhimillistä ja vaikuttavaa. Tulin selkäongelmien kanssa, enkä uskonut, että kipu voisi helpottaa pelkällä liikkeellä. Mutta täällä se onnistui. Harjoitusohjelma oli yksilöllinen ja eteni mun ehdoilla. Nyt liikkuminen ei pelota ja arki tuntuu kevyemmältä.

Lue lisää

Mun äiti oli aina sanonu, että älä ikinä luovu liikkeestä. Mutta vuosien myötä selkä vaivas, jaksaminen heikkeni ja lopulta uskoin itsekin etten enää pysty. Sitten löysin tämän paikan. Eka treeni – kevyt, rauhallinen, ja silti vaikutti. Siinä hetkessä, kun mä jaksoin nousta penkiltä ilman tukea, näin mun äidin mielessä. Ja tiesin, että se olis ollu ylpeä. En voinu estää itkua. Sairaalanmäki anto mulle sen, mitä en uskaltanu enää edes toivoa: mahdollisuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Mun äiti oli aina sanonu, että älä ikinä luovu liikkeestä. Mutta vuosien myötä selkä vaivas, jaksaminen heikkeni ja lopulta uskoin itsekin etten enää pysty. Sitten löysin tämän paikan. Eka treeni – kevyt, rauhallinen, ja silti vaikutti. Siinä hetkessä, kun mä jaksoin nousta penkiltä ilman tukea, näin mun äidin mielessä. Ja tiesin, että se olis ollu ylpeä. En voinu estää itkua. Sairaalanmäki anto mulle sen, mitä en uskaltanu enää edes toivoa: mahdollisuuden.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus sai mut tajuamaan, että vaikka ikää tulee, liike ei katoa. Se vain muuttuu – ja sille pitää antaa oikeat työkalut. Valmentaja huomioi jokaisen mun liikkeen pienimmänkin yksityiskohdan. Ei pelkästään korjannut, vaan opetti. Mun keho ei oo koskaan liikkunut näin hallitusti. Se tuntuu siltä kuin mä olisin tullut takaisin omaksi itsekseni – pala kerrallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus sai mut tajuamaan, että vaikka ikää tulee, liike ei katoa. Se vain muuttuu – ja sille pitää antaa oikeat työkalut. Valmentaja huomioi jokaisen mun liikkeen pienimmänkin yksityiskohdan. Ei pelkästään korjannut, vaan opetti. Mun keho ei oo koskaan liikkunut näin hallitusti. Se tuntuu siltä kuin mä olisin tullut takaisin omaksi itsekseni – pala kerrallaan.

Lue lisää

Synnytyksestä oli kaksi vuotta, mutta vatsani ei ollut palautunut. En pystynyt hallitsemaan keskivartaloa. Asento oli lysyssä, alaselkä kipeä. Olin luovuttanut – ajattelin että ehkä se on vaan jäänyt tällaiseksi. Mutta silti jokin sisällä halusi vielä yrittää.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa ei hävetty mitään. Ei vartaloa, ei muutosta, ei tilannetta. Valmentaja sanoi: “Sun keho ei ole rikki. Se on vain irrallaan. Me rakennetaan yhteys takaisin.”

Ja me rakennettiin. Hengityksen, tuen, pienen liikkeen kautta. Nyt tunnen vatsan taas mukana liikkeessä. Jaksan nostaa lasta kivutta. Ja mikä ihaninta – oon taas kotona omassa kehossa.

Mulla oli rannekanavaoireyhtymä ja sitä kautta vaikeuksia tehdä töitä, kun käsi puutui ja kipuili jatkuvasti. Lääkärin mukaan mun olisi pitänyt miettiä leikkausta.

Menin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukselle lähinnä hakemaan lihaskuntoharjoittelua, mutta yllätyin siitä, miten tarkasti valmentaja otti tilanteen huomioon. Me keskityttiin ranteen liikkuvuuteen, kyynärvarren lihasten vahvistamiseen ja ryhdin korjaamiseen. Opin myös venyttelemään hermokudosta, mikä auttoi heti.

Puutumiset väheni jo kuukaudessa. Nyt pystyn taas käyttämään hiirtä ja kirjoittamaan ilman tuskaa. Leikkausta ei tarvittu. Tää oli mulle enemmän kuin onnistunut treeni – tää oli pelastus.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli rannekanavaoireyhtymä ja sitä kautta vaikeuksia tehdä töitä, kun käsi puutui ja kipuili jatkuvasti. Lääkärin mukaan mun olisi pitänyt miettiä leikkausta.

Menin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukselle lähinnä hakemaan lihaskuntoharjoittelua, mutta yllätyin siitä, miten tarkasti valmentaja otti tilanteen huomioon. Me keskityttiin ranteen liikkuvuuteen, kyynärvarren lihasten vahvistamiseen ja ryhdin korjaamiseen. Opin myös venyttelemään hermokudosta, mikä auttoi heti.

Puutumiset väheni jo kuukaudessa. Nyt pystyn taas käyttämään hiirtä ja kirjoittamaan ilman tuskaa. Leikkausta ei tarvittu. Tää oli mulle enemmän kuin onnistunut treeni – tää oli pelastus.

Lue lisää

Aloitin 03.02.2025, kun sairastin toistuvia alaselän noidannuolia ja pelkäsin liikkua. Olin varma, ettei kuntosalitreeni sovi mulle. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sain ensimmäistä kertaa ymmärrystä ja varmuutta. Valmentaja näytti miten harjoitellaan turvallisesti ja mistä kivut johtuvat. Opin tukilihasten merkityksen ja sain selkään lisää hallintaa. Nyt uskallan liikkua taas ja selkä tuntuu vakaammalta kuin koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin 03.02.2025, kun sairastin toistuvia alaselän noidannuolia ja pelkäsin liikkua. Olin varma, ettei kuntosalitreeni sovi mulle. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sain ensimmäistä kertaa ymmärrystä ja varmuutta. Valmentaja näytti miten harjoitellaan turvallisesti ja mistä kivut johtuvat. Opin tukilihasten merkityksen ja sain selkään lisää hallintaa. Nyt uskallan liikkua taas ja selkä tuntuu vakaammalta kuin koskaan.

Lue lisää

Olin jo heittänyt toivon. Nivelrikko teki liikkumisesta kivuliasta, ja ihmiset ympärillä alko puhua rollaattorista. Mutta Sairaalanmäellä kukaan ei määritellyt mua mun vaivan kautta. Valmentaja katsoi silmiin ja sanoi: “Me etsitään sulle tapa liikkua.” Se oli pieni lause, mut mulle se merkitsi kaikkea. Ja kun me tehtiin se ensimmäinen kerta ilman kipua, mä itkin. Tuntui, että sain palan elämää takaisin. En liikku enää rajoitteista käsin – vaan toivosta.

Oot joku Nettitrolli, Joel se siellä kitisee.

Anonyymi kirjoitti:

Oot joku Nettitrolli, Joel se siellä kitisee.

Itse en kitise, kerron oman tarinani:

Kävin aikanaan monessa eri jumpassa, mut aina ne tuntu liian kovilta. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli eka paikka, missä ohjelma tehtiin ihan mua varten. Ei tarvinnut yrittää pysyä nuorempien perässä – sain olla minä. Me tehtiin vahvistavia liikkeitä, kehon linjauksia ja tasapainon kehittämistä. Jokaisessa treenissä tuli pieni onnistuminen, ja ne kertyi suureksi muutokseksi. Nyt en enää tunne oloani sivustaseuraajaksi – mä oon mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en kitise, kerron oman tarinani:

Kävin aikanaan monessa eri jumpassa, mut aina ne tuntu liian kovilta. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli eka paikka, missä ohjelma tehtiin ihan mua varten. Ei tarvinnut yrittää pysyä nuorempien perässä – sain olla minä. Me tehtiin vahvistavia liikkeitä, kehon linjauksia ja tasapainon kehittämistä. Jokaisessa treenissä tuli pieni onnistuminen, ja ne kertyi suureksi muutokseksi. Nyt en enää tunne oloani sivustaseuraajaksi – mä oon mukana.

Lue lisää

Mun matka alkoi sillä, että pelkäsin kyykätä. Jopa tuolille istuminen sai selän vihlaisemaan, ja joka liike tuntui siltä kuin kävelisin jäisellä tiellä – varoen, varpaillaan, valmiina kaatumaan.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei tarjonnut mulle kovaa treeniä. Se tarjosi turvallisuutta. Liikkeet, joilla rakennettiin luottamus takaisin polviin ja alaselkään. Koko kehoni sai uudelleen järjestyksen – ja mun pää mukana.

Tänään teen kyykkyjä ilman pelkoa. Se ei ole vain liike. Se on viesti itselleni: sä pystyt taas.

Mun mielestä taas tosi hyvä sali ja huippu henkilökunta.

Mulla on ollut vaikeuksia vasemman olkapään kanssa jo vuosia. Kiertäjäkalvosin oireili toistuvasti ja treenit meni aina tauolle, kun kipu palasi.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksella käytiin mun liikeradat läpi huolellisesti. En ollut tajunnut, miten huono ryhti vaikutti koko yläkropan toimintaan. Sain henkilökohtaista ohjausta oikeisiin liikkeisiin ja samalla käytiin läpi venyttelyt, joita olin tehnyt aivan väärin.

Nyt pystyn tekemään penkkipunnerrusta ja punnertamaan ilman kipua. Se on mulle iso askel.

Anonyymi kirjoitti:

Mun mielestä taas tosi hyvä sali ja huippu henkilökunta.

Mulla on ollut vaikeuksia vasemman olkapään kanssa jo vuosia. Kiertäjäkalvosin oireili toistuvasti ja treenit meni aina tauolle, kun kipu palasi.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksella käytiin mun liikeradat läpi huolellisesti. En ollut tajunnut, miten huono ryhti vaikutti koko yläkropan toimintaan. Sain henkilökohtaista ohjausta oikeisiin liikkeisiin ja samalla käytiin läpi venyttelyt, joita olin tehnyt aivan väärin.

Nyt pystyn tekemään penkkipunnerrusta ja punnertamaan ilman kipua. Se on mulle iso askel.

Lue lisää

Aloituspäivämääräni oli 05.02.2025. Mulla oli painonpudotus kesken ja kaipasin siihen selkeämpää rakennetta. Täällä sain kokonaisuuden haltuun: ohjatut treenit, ravintotuen ja säännöllisen tsekkauksen, jossa seurattiin edistymistä. Paino on lähtenyt tasaiseen tahtiin ja energiatasot nousseet huomattavasti. Tärkeintä oli kuitenkin se, että opin rakentamaan pysyviä tapoja, ei enää jojottelua.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia on mulla kertynyt nyt kaksi kuukautta, ja muutos on ollut iso. Olin pitkään väsynyt, keho kireä ja pää jatkuvassa ylikuormassa. Valmentaja teki ohjelman, joka yhdisti kevyttä treeniä ja hermoston palautumista. Oon alkanut nukkua paremmin ja arki rullaa eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia on mulla kertynyt nyt kaksi kuukautta, ja muutos on ollut iso. Olin pitkään väsynyt, keho kireä ja pää jatkuvassa ylikuormassa. Valmentaja teki ohjelman, joka yhdisti kevyttä treeniä ja hermoston palautumista. Oon alkanut nukkua paremmin ja arki rullaa eri tavalla.

Lue lisää

Olin jo hyväksynyt sen, että osa liikkeistä vaan sattuu. Että pitää oppia elämään sen kanssa. Mutta täällä mua ei jätetty sen uskomuksen varaan. Valmentaja sanoi heti, että “sattuminen ei ole normaalia – se on viesti, jota voidaan kuunnella ja korjata.” Me tehtiin liike kerrallaan. Harjoiteltiin nousua, tasapainoa, painonsiirtoa. Ja kun ekaa kertaa menin alas tuolille ja nousin ylös ilman että polvi vihloi – pysähdyin. Tunsin sen koko kehossa. Se ei ollut vaan helpotus, se oli oivallus: ehkä mun elämässä on vielä enemmän liikettä kuin uskoin.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituspäivämääräni oli 05.02.2025. Mulla oli painonpudotus kesken ja kaipasin siihen selkeämpää rakennetta. Täällä sain kokonaisuuden haltuun: ohjatut treenit, ravintotuen ja säännöllisen tsekkauksen, jossa seurattiin edistymistä. Paino on lähtenyt tasaiseen tahtiin ja energiatasot nousseet huomattavasti. Tärkeintä oli kuitenkin se, että opin rakentamaan pysyviä tapoja, ei enää jojottelua.

Lue lisää

Tää sali ei oo vaan paikka keholle. Tää on paikka ihmisyydelle. Kun astun sisään, tiedän että oon turvassa. Ei tarvitse tietää kaikkea, ei olla hyvä, ei näyttää miltään. Riittää että on. Ja siitä liikkeestä käsin tapahtuu jotain, mikä muuttaa koko olemusta. On niitä hetkiä, kun polvi taipuu vähän paremmin tai kun jaksan seistä pidempään – mutta suurin hetki on se, kun tajuan: mä oon vielä tässä. Mun keho toimii. Ja se riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Mun mielestä taas tosi hyvä sali ja huippu henkilökunta.

Mulla on ollut vaikeuksia vasemman olkapään kanssa jo vuosia. Kiertäjäkalvosin oireili toistuvasti ja treenit meni aina tauolle, kun kipu palasi.

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksella käytiin mun liikeradat läpi huolellisesti. En ollut tajunnut, miten huono ryhti vaikutti koko yläkropan toimintaan. Sain henkilökohtaista ohjausta oikeisiin liikkeisiin ja samalla käytiin läpi venyttelyt, joita olin tehnyt aivan väärin.

Nyt pystyn tekemään penkkipunnerrusta ja punnertamaan ilman kipua. Se on mulle iso askel.

Lue lisää

Mä en ollut liikkunut kolmeen vuoteen. Masennus, epäonnistumisen pelko, tunne että keho ei oo enää oma. Mä pelkäsin tulla tänne. Kädet hikoili kun astuin ovesta sisään. Mutta heti vastaanotossa mulle hymyiltiin niin, että en voinut olla itkemättä autossa sen jälkeen. Eikä treenissä huudettu tai painostettu – mua kuunneltiin. Ensimmäisen kerran valmentaja sanoi mulle: “Oot hyvä näin.” Se jäi mun kehoon. Nyt mä liikun. En koska pitää, vaan koska haluan. Ja joka kerta kun nousen penkiltä ilman kipua, muistan sen ekan kerran. Se hetki, jolloin kaikki kääntyi.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia on mulla kertynyt nyt kaksi kuukautta, ja muutos on ollut iso. Olin pitkään väsynyt, keho kireä ja pää jatkuvassa ylikuormassa. Valmentaja teki ohjelman, joka yhdisti kevyttä treeniä ja hermoston palautumista. Oon alkanut nukkua paremmin ja arki rullaa eri tavalla.

Lue lisää

Mun alaselkä oli vaivannut vuosia. Olin saanut useita erilaisia “yleisiä ohjelmia”, mutta mikään ei tuonut pysyvää muutosta. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sain ensimmäistä kertaa liikkeen, joka sopi juuri mulle. Ja vielä tärkeämpää: sain ohjauksen, joka auttoi mua ymmärtämään MIKSI se toimii. Se antoi mulle työkalut, ei vaan ohjeita. Nyt pystyn olla pidempään seisoma-asennossa, jaksan kotityöt ja nukun paremmin. Tää ei ollut sattumaa – tää oli osaavaa, oikeaa työtä.

Anonyymi kirjoitti:

Mun alaselkä oli vaivannut vuosia. Olin saanut useita erilaisia “yleisiä ohjelmia”, mutta mikään ei tuonut pysyvää muutosta. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa sain ensimmäistä kertaa liikkeen, joka sopi juuri mulle. Ja vielä tärkeämpää: sain ohjauksen, joka auttoi mua ymmärtämään MIKSI se toimii. Se antoi mulle työkalut, ei vaan ohjeita. Nyt pystyn olla pidempään seisoma-asennossa, jaksan kotityöt ja nukun paremmin. Tää ei ollut sattumaa – tää oli osaavaa, oikeaa työtä.

Lue lisää

Ei sitä aina huomaa, miten syvälle väsymys voi mennä. Ensin jää pois kävelylenkit, sit ei enää jaksa nousta rappusia. Sitten alat miettiä, onko kaikki “vaan ikää”. Mä olin jo melkein luovuttanut. Mutta sitten kuulin Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksesta.

Valmentaja ei kysynyt, miten monta toistoa mä jaksan. Hän kysyi: “miltä susta tuntuu tänään?” Ja se muutti kaiken.

Me rakennettiin uudestaan ihan alusta. Ei kiireellä. Kehon ehdoilla. Nyt mä jaksan enemmän, mutta ennen kaikkea – mä haluan liikkua taas. Se halu on ollut kadoksissa vuosia. Nyt se on takaisin.

Mä en tiennyt mitä odottaa, mutta nyt kun Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia on takana reilu kuukausi, voin sanoa että olo on vahvempi. Polvikipu on poissa ja saan tehtyä asioita, jotka ennen jäi tekemättä kivun pelossa. Valmennus oli tarkkaa ja turvallista.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en tiennyt mitä odottaa, mutta nyt kun Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia on takana reilu kuukausi, voin sanoa että olo on vahvempi. Polvikipu on poissa ja saan tehtyä asioita, jotka ennen jäi tekemättä kivun pelossa. Valmennus oli tarkkaa ja turvallista.

Lue lisää

Jäin eläkkeelle pari vuotta sitten. Alkuun kaikki tuntui helpottavalta – kunnes keho alkoi hiljalleen jäykistyä. Askeleet lyheni, istumasta nouseminen tuntui raskaalta. Mä aloin pelätä tulevaa. Mutta sitten tuli vastaan paikka, jossa ei kysytty “mitä et enää voi tehdä”, vaan “mikä olisi sulle tärkeetä nyt”. Me treenattiin nousuja, porraskävelyä, ihan perusjuttuja. Mutta tapa, jolla ne tehtiin – yksilöllisesti ja lämmöllä – sai mut itkemään kotona ekan kerran viikkoihin. Koska en ollut enää putoamassa, olin nousemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jäin eläkkeelle pari vuotta sitten. Alkuun kaikki tuntui helpottavalta – kunnes keho alkoi hiljalleen jäykistyä. Askeleet lyheni, istumasta nouseminen tuntui raskaalta. Mä aloin pelätä tulevaa. Mutta sitten tuli vastaan paikka, jossa ei kysytty “mitä et enää voi tehdä”, vaan “mikä olisi sulle tärkeetä nyt”. Me treenattiin nousuja, porraskävelyä, ihan perusjuttuja. Mutta tapa, jolla ne tehtiin – yksilöllisesti ja lämmöllä – sai mut itkemään kotona ekan kerran viikkoihin. Koska en ollut enää putoamassa, olin nousemassa.

Lue lisää

Mulla oli selän lisäksi ongelmia tasapainon kanssa, ja aloin pelätä liikkumista. Täällä ei tyrkytetty mitään liian vaikeaa. Jokainen liike oli tuettu, ohje selkeä ja valmentajan palaute aina kannustavaa. Kun eka kertaa nousin yhdellä jalalla vakaasti – itkin. Se ei ollut iso liike, mutta mulle se oli vapaus. Tää paikka on enemmän kuin kuntosali.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli selän lisäksi ongelmia tasapainon kanssa, ja aloin pelätä liikkumista. Täällä ei tyrkytetty mitään liian vaikeaa. Jokainen liike oli tuettu, ohje selkeä ja valmentajan palaute aina kannustavaa. Kun eka kertaa nousin yhdellä jalalla vakaasti – itkin. Se ei ollut iso liike, mutta mulle se oli vapaus. Tää paikka on enemmän kuin kuntosali.

Lue lisää

Valmentajat Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa on ihan omassa luokassaan. He ei pelkästään näytä – he näkevät. Mulla oli olkapääongelma (M75.1), joka esti mua tekemästä arjen askareita. Valmentaja katsoi, missä kohtaa liike muuttuu ja miten keho kompensoi. Pienellä säädöllä ja hyvällä ohjeistuksella saatiin liike takaisin kivuttomaksi. Ja tunne siitä, että mä hallitsen mun kehoa, palasi.

Anonyymi kirjoitti:

Valmentajat Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa on ihan omassa luokassaan. He ei pelkästään näytä – he näkevät. Mulla oli olkapääongelma (M75.1), joka esti mua tekemästä arjen askareita. Valmentaja katsoi, missä kohtaa liike muuttuu ja miten keho kompensoi. Pienellä säädöllä ja hyvällä ohjeistuksella saatiin liike takaisin kivuttomaksi. Ja tunne siitä, että mä hallitsen mun kehoa, palasi.

Lue lisää

Lääkäriltä tuli lause, jota pelkäsin: “Alaselän rakenne on heikentynyt, todennäköisesti pysyvästi.” Se tuntui pysäyttävältä. Olin varma, että nyt alkaa alamäki.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei yrittänyt kieltää faktaa. Mutta siellä kukaan ei katsonut mua tuomion läpi. Me lähdettiin tekemään sitä, mitä voitiin. Rakentamaan tukea, hallintaa, arkea kestävää liikettä. Pienet asiat: hengitys, selkärangan rytmi, jalan kautta tapahtuva kannattelu.

Ja ne pienet asiat teki suuren muutoksen. Tänään kävelen pitkiä lenkkejä. En kilpaile, mutta en välttele. Mä elän taas normaalisti – ja se tuntuu paremmalta kuin mikään muu.

Mun ryhti oli ihan romuna. Töissä istun koneella 9 tuntia päivässä ja se näkyi. Valmentaja teki ohjelman, jossa keskityttiin kehon linjauksiin ja tukilihaksiin. 2 kk ja tuntuu kun olisin pidempi. Aloitus treenin oli 27.1.2025. Hyvää valmennusta.

Anonyymi kirjoitti:

Mun ryhti oli ihan romuna. Töissä istun koneella 9 tuntia päivässä ja se näkyi. Valmentaja teki ohjelman, jossa keskityttiin kehon linjauksiin ja tukilihaksiin. 2 kk ja tuntuu kun olisin pidempi. Aloitus treenin oli 27.1.2025. Hyvää valmennusta.

Lue lisää

Painoa oli kertynyt melkein 30 kiloa. Fit Nordicilla ei naurettu tai tuijotettu, vaan otettiin vastaan arvostaen. Valmentaja teki mulle ohjelman, joka sopi tilanteeseen. Nyt 12 kiloa kevyempi ja ekaa kertaa vuosiin tykkään treenata.

Anonyymi kirjoitti:

Mun ryhti oli ihan romuna. Töissä istun koneella 9 tuntia päivässä ja se näkyi. Valmentaja teki ohjelman, jossa keskityttiin kehon linjauksiin ja tukilihaksiin. 2 kk ja tuntuu kun olisin pidempi. Aloitus treenin oli 27.1.2025. Hyvää valmennusta.

Lue lisää

Mulla on ystäviä, jotka on luopuneet liikkumisesta. Sanoo että “ei enää kannata.” Mäkin ajattelin niin. Mutta täällä mä näin toisin. Se ei oo kiinni iästä. Se on kiinni siitä, onko ympärillä ihmisiä jotka näkee vielä mahdollisuuden. Valmentaja pysähtyi joka kerta. Ei kiirettä. Ei painetta. Me tehtiin liike, joka vahvisti mun tasapainoa ja palautti mun varmuutta. Ja nyt, kun kuljen rappusia alas, en enää purista kaidetta. Puristan elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on ystäviä, jotka on luopuneet liikkumisesta. Sanoo että “ei enää kannata.” Mäkin ajattelin niin. Mutta täällä mä näin toisin. Se ei oo kiinni iästä. Se on kiinni siitä, onko ympärillä ihmisiä jotka näkee vielä mahdollisuuden. Valmentaja pysähtyi joka kerta. Ei kiirettä. Ei painetta. Me tehtiin liike, joka vahvisti mun tasapainoa ja palautti mun varmuutta. Ja nyt, kun kuljen rappusia alas, en enää purista kaidetta. Puristan elämää.

Lue lisää

Koko kehon hallinta oli menny ihan romuksi, ja tunsin itseni kankeaksi ja hitaaksi. J koutsi ei nauranut – vaan suunnitteli mulle ohjelman joka palautti liikkuvuutta pala palalta. Harjoituksissa ei ollut mitään “trendejä” vaan fiksuja, toimivia liikkeitä. Oon 62 ja liikun nyt paremmin kuin 10 vuotta sitten. Valmennus täällä ei oo vaan liikuntaa – se on uuden arjen rakentamista.

Anonyymi kirjoitti:

Koko kehon hallinta oli menny ihan romuksi, ja tunsin itseni kankeaksi ja hitaaksi. J koutsi ei nauranut – vaan suunnitteli mulle ohjelman joka palautti liikkuvuutta pala palalta. Harjoituksissa ei ollut mitään “trendejä” vaan fiksuja, toimivia liikkeitä. Oon 62 ja liikun nyt paremmin kuin 10 vuotta sitten. Valmennus täällä ei oo vaan liikuntaa – se on uuden arjen rakentamista.

Lue lisää

Mulla ei ollut vaivoja. Ei mitään näkyvää tai nimettävää. Mutta olo oli koko ajan väsynyt, keho raskas. Aamuisin tuntui, kuin en olisi nukkunut. Tiesin, ettei kaikki ollut kunnossa, vaikka lääkäri sanoi “kaikki arvot näyttää hyviltä.”

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kysyi kysymyksiä, joita kukaan ei ollut kysynyt: miten sä palaudut? Miten hengität? Miten sun kroppa järjestää liikettä?

Me ei tehty isoja muutoksia. Mutta se, miten hengitin liikkeen aikana, miten paino jakautui jaloille… se vaikutti uneen. Energiatasoon. Jaksamiseen. Nyt mä herään aamuisin levänneenä. Ja tajuan, että joskus näkymättömätkin ongelmat on oikeita – ja niitä voi korjata.

Oon saanut apua hermostosairauden kanssa, kun oikein tehty kuntosaliharjoittelu yhdistettiin venytyksiin ja kehonhuoltoon. Ei tää oo ihmeitä tehnyt, mutta arjen laatu parani huomattavasti. Kiitos koutsille ohjeista.

Sain Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia ystävän suosituksesta. Hän oli saanut apua niskavaivoihin ja ajattelin kokeilla, kun omat hartiat oli jatkuvasti jumissa. Jo ensimmäinen kerta antoi fiiliksen, että täällä osataan katsoa pintaa syvemmälle. Nyt treeni on osa mun viikkoa ja olkapäät kiittää.

Anonyymi kirjoitti:

Sain Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemuksia ystävän suosituksesta. Hän oli saanut apua niskavaivoihin ja ajattelin kokeilla, kun omat hartiat oli jatkuvasti jumissa. Jo ensimmäinen kerta antoi fiiliksen, että täällä osataan katsoa pintaa syvemmälle. Nyt treeni on osa mun viikkoa ja olkapäät kiittää.

Lue lisää

Muistan vieläkin, kun katsottiin mun kävelyä valmentajan kanssa. Hän pyysi hidastamaan. Sanoi: “Miltä tuntuu, kun askel kantaa kunnolla?” En osannut vastata. Koska en ollut tuntenut sitä pitkään aikaan. Mutta se liike jäi. Ja kun viikkojen päästä kuljin pitemmän lenkin ilman väsymistä, se tunne nousi uudelleen. Mun keho kantaa taas. Ja se tunne on mun mukana joka päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan vieläkin, kun katsottiin mun kävelyä valmentajan kanssa. Hän pyysi hidastamaan. Sanoi: “Miltä tuntuu, kun askel kantaa kunnolla?” En osannut vastata. Koska en ollut tuntenut sitä pitkään aikaan. Mutta se liike jäi. Ja kun viikkojen päästä kuljin pitemmän lenkin ilman väsymistä, se tunne nousi uudelleen. Mun keho kantaa taas. Ja se tunne on mun mukana joka päivä.

Lue lisää

Mulla oli toistuva rannekipu, joka esti perusjututkin kuten punnerrukset tai kassin kantamisen. Aiemmat salit oli tosi kädettömiä ohjauksessa. Täällä tehtiin variaatioita liikkeistä, opetettiin vaihtoehdot ja ennen kaikkea – ei naurettu kun kerroin että kahvikuppikin välillä sattuu. Nyt treenaan yläkroppaa turvallisesti ja kivuttomasti. Valmennus on ollut mulle iso arjen APU 💪💪💪

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli toistuva rannekipu, joka esti perusjututkin kuten punnerrukset tai kassin kantamisen. Aiemmat salit oli tosi kädettömiä ohjauksessa. Täällä tehtiin variaatioita liikkeistä, opetettiin vaihtoehdot ja ennen kaikkea – ei naurettu kun kerroin että kahvikuppikin välillä sattuu. Nyt treenaan yläkroppaa turvallisesti ja kivuttomasti. Valmennus on ollut mulle iso arjen APU 💪💪💪

Lue lisää

Mun työ on raskasta. Nostamista, kyykkyä, seisomista. Olin aina pitänyt itseäni vahvana, mutta kun tuli ensimmäinen vakava kipujakso alaselkään, mä menetin otteen. En uskaltanut enää liikkua samalla tavalla.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus auttoi palauttamaan sen, mikä oli kadonnut: varmuuden. Ei rehkimällä, vaan ymmärtämällä, miten liike rakentuu oikein. Sain yksilöllisiä liikkeitä, jotka sopi mun työhön ja arkeen. Ei mitään yleistä jumppaa – vaan juuri sitä, mitä mun keho kaipasi.

Tänään en enää arastele työpäivää. Keho toimii – ja mieli sen mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Mun työ on raskasta. Nostamista, kyykkyä, seisomista. Olin aina pitänyt itseäni vahvana, mutta kun tuli ensimmäinen vakava kipujakso alaselkään, mä menetin otteen. En uskaltanut enää liikkua samalla tavalla.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus auttoi palauttamaan sen, mikä oli kadonnut: varmuuden. Ei rehkimällä, vaan ymmärtämällä, miten liike rakentuu oikein. Sain yksilöllisiä liikkeitä, jotka sopi mun työhön ja arkeen. Ei mitään yleistä jumppaa – vaan juuri sitä, mitä mun keho kaipasi.

Tänään en enää arastele työpäivää. Keho toimii – ja mieli sen mukana.

Lue lisää

Jep tämä on parasta. Oppia liike oikein ja miksi se tehdään mitä tehdään.

Omalla kohdalla: Valmennuksessa ei oo mitään puolivillaista. Liikkeet kuvattiin mun omalla puhelimella, ja sain vielä kirjalliset ohjeet mukaan. Tässä kohtaa tuli olo, että mua oikeasti halutaan auttaa.

Kiitos!

Sain joskus lääkäriltä lauseen, joka jäi pyörimään päähän: “Sun pitää vaan hyväksyä, että liike rajoittuu.” Se jäi raskaaksi varjoksi. Mutta tää paikka valaisi sen. Kukaan ei kiistänyt mun vaivoja – mutta kukaan ei tehnyt niistä mun identiteettiä. Sen sijaan alettiin rakentaa. Liike kerrallaan. Ja nyt pystyn tehdä asioita, joita en tehnyt enää edes unissani. Viedä pyykit, käydä torilla, istua ja nousta ilman kipua. Ja joka kerta kun nousen, muistan: mä en oo enää siinä varjossa

Anonyymi kirjoitti:

Sain joskus lääkäriltä lauseen, joka jäi pyörimään päähän: “Sun pitää vaan hyväksyä, että liike rajoittuu.” Se jäi raskaaksi varjoksi. Mutta tää paikka valaisi sen. Kukaan ei kiistänyt mun vaivoja – mutta kukaan ei tehnyt niistä mun identiteettiä. Sen sijaan alettiin rakentaa. Liike kerrallaan. Ja nyt pystyn tehdä asioita, joita en tehnyt enää edes unissani. Viedä pyykit, käydä torilla, istua ja nousta ilman kipua. Ja joka kerta kun nousen, muistan: mä en oo enää siinä varjossa

Lue lisää

Olin pitkään ajatellut, että liikkuminen sattuu, eikä sille voi mitään. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mulle opetettiin toisin. Siellä ei lähdetty liikkeelle rajoituksista – vaan mahdollisuuksista. Kun sain ensimmäisen liikkeen, se oli niin pieni ja tarkka, että ihmettelin sen tehoa. Viikon päästä kipu oli vähentynyt. Kahden viikon päästä liike oli sujuvampaa. Nyt en enää vältä liikettä – mä odotan sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Olin pitkään ajatellut, että liikkuminen sattuu, eikä sille voi mitään. Mutta Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa mulle opetettiin toisin. Siellä ei lähdetty liikkeelle rajoituksista – vaan mahdollisuuksista. Kun sain ensimmäisen liikkeen, se oli niin pieni ja tarkka, että ihmettelin sen tehoa. Viikon päästä kipu oli vähentynyt. Kahden viikon päästä liike oli sujuvampaa. Nyt en enää vältä liikettä – mä odotan sitä.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli ainut paikka missä mun niskaongelmat otettiin tosissaan. Diagnoosina M50.1 (kaularangan välilevyn pullistuma), ja aiemmin vaan käskettiin “liikkua varovasti”. Täällä ei hötkyilty. J koutsi katso liikkeen kerrallaan, antoi palautetta joka ei ollut pelkkää “hyvä hyvä” vaan konkreettista. Nyt mun päänsärky on käytännössä poissa ja niska ei tunnu enää uhalta. Se on ihan käsittämätön muutos mulle.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus oli ainut paikka missä mun niskaongelmat otettiin tosissaan. Diagnoosina M50.1 (kaularangan välilevyn pullistuma), ja aiemmin vaan käskettiin “liikkua varovasti”. Täällä ei hötkyilty. J koutsi katso liikkeen kerrallaan, antoi palautetta joka ei ollut pelkkää “hyvä hyvä” vaan konkreettista. Nyt mun päänsärky on käytännössä poissa ja niska ei tunnu enää uhalta. Se on ihan käsittämätön muutos mulle.

Lue lisää

Olin lähettänyt viestin Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskukseen vähän sillä fiiliksellä, että “katsotaan nyt, vastaavatko edes.” Vastattiin samana päivänä. Ystävällisesti. Heti tuli olo, että täällä välitetään.

Se oli eka kerta, kun asiakaspalvelu tuntui oikealta – ei liukuhihnalta. Jo ennen ekaa tapaamista olin rauhoittunut. Ja kun astuin sisään, tunsin että oon oikeassa paikassa.

Tää ei ollut pelkkä sali. Tää oli tilaa itselle. Ja sen myötä – muutokselle.

–

Mun oikea olkapää oli ollut jumissa ja kipeä vuosia. En saanut käsiä ylös, ja kaikki liike yläkropalla oli epämukavaa. Työ kärsi, uni kärsi. Olin käynyt fysioterapiassa, mutta mikään ei jäänyt pitkäkestoiseksi. Aina kun vähän helpotti, se palasi. Aloin jo ajatella, että tää on mun “uusi normaali”. Että mun keho ei vaan enää palaudu.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus oli mulle käännekohta. Ei siksi että siellä olisi tehty jotain ihmeellistä — vaan koska siellä kuunneltiin. Oikeasti kuunneltiin. Valmentaja ei tarttunut pelkkään olkapäähän, vaan katsoi mun koko kehoa. Rintakehän liikkuvuutta. Lavan toimintaa. Hengityksen rytmiä.

Me käytiin läpi liike liikkeeltä. Hitaasti, tarkasti. Ja vähitellen… mä aloin tuntea olkapään kevenevän. Ensin pienesti, sitten selvemmin. Nyt mä saan kädet ylös, eikä satu. Mutta tärkeintä? Mä uskallan taas liikkua ilman pelkoa, että joku menee rikki.

Anonyymi kirjoitti:

Sain joskus lääkäriltä lauseen, joka jäi pyörimään päähän: “Sun pitää vaan hyväksyä, että liike rajoittuu.” Se jäi raskaaksi varjoksi. Mutta tää paikka valaisi sen. Kukaan ei kiistänyt mun vaivoja – mutta kukaan ei tehnyt niistä mun identiteettiä. Sen sijaan alettiin rakentaa. Liike kerrallaan. Ja nyt pystyn tehdä asioita, joita en tehnyt enää edes unissani. Viedä pyykit, käydä torilla, istua ja nousta ilman kipua. Ja joka kerta kun nousen, muistan: mä en oo enää siinä varjossa

Lue lisää

Tuo lääkärien osaamattomuus ihmetyttää oikeasti.

Mulla oli seuraavatilanne. Mun toinen polvi oli leikattu, ja olin vältellyt liikkumista pitkään lääkärin ohjeen mukaan.. Täällä sain ohjelman, joka ei ärsyttänyt leikkausaluetta, ja videokuvista näin itsekin missä meni väärin. Nyt voin taas liikkua kivutta.

Suosittelen.

Kun vertailee aiempia paikkoja, Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemukset on selvästi laadukkaampia. Täällä ei tehdä samaa ohjelmaa kaikille, vaan oikeasti OTETAAN ASIAKAS HUOMIOON VAIVOINEEN!

Anonyymi kirjoitti:

Kun vertailee aiempia paikkoja, Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus kokemukset on selvästi laadukkaampia. Täällä ei tehdä samaa ohjelmaa kaikille, vaan oikeasti OTETAAN ASIAKAS HUOMIOON VAIVOINEEN!

Lue lisää

Tässä ympäristössä opin jotain, mikä mullisti mun käsityksen vanhenemisesta. Että se ei ole hidastumista – se voi olla syvenemistä. Opin liikkumaan tietoisemmin, tarkemmin, omasta kehosta käsin. Me tehtiin hitaasti, mutta jokainen liike oli täsmällinen. Tunsin miten keho vastasi. Se ei ollut nopeaa, mut se oli pysyvää. Ja sen jälkeen, kun tunsin ekan kerran tasapainon palautuvan, itkin. Ei heikkoudesta – vaan kiitollisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ympäristössä opin jotain, mikä mullisti mun käsityksen vanhenemisesta. Että se ei ole hidastumista – se voi olla syvenemistä. Opin liikkumaan tietoisemmin, tarkemmin, omasta kehosta käsin. Me tehtiin hitaasti, mutta jokainen liike oli täsmällinen. Tunsin miten keho vastasi. Se ei ollut nopeaa, mut se oli pysyvää. Ja sen jälkeen, kun tunsin ekan kerran tasapainon palautuvan, itkin. Ei heikkoudesta – vaan kiitollisuudesta.

Lue lisää

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus muutti mun käsityksen valmennuksesta. Se ei ollut “yksi ohjelma kaikille” -meininki. Se oli tarkkaa, hiljaista, lempeää ja samalla määrätietoista ohjausta. Valmentaja ei vain näyttänyt liikettä – hän katsoi, mitä mun keho teki ja mitä se tarvitsi. Me harjoiteltiin tasapainoa, painonsiirtoa, asennon vakautta. Nyt pystyn nousta jyrkemmätkin portaat ilman tukea. Jokainen nousu muistuttaa, mistä lähdettiin – ja miten pitkälle on tultu.

-J

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus muutti mun käsityksen valmennuksesta. Se ei ollut “yksi ohjelma kaikille” -meininki. Se oli tarkkaa, hiljaista, lempeää ja samalla määrätietoista ohjausta. Valmentaja ei vain näyttänyt liikettä – hän katsoi, mitä mun keho teki ja mitä se tarvitsi. Me harjoiteltiin tasapainoa, painonsiirtoa, asennon vakautta. Nyt pystyn nousta jyrkemmätkin portaat ilman tukea. Jokainen nousu muistuttaa, mistä lähdettiin – ja miten pitkälle on tultu.

-J

Lue lisää

Jouduin peruuttamaan valmennuskäynnin sairastumisen takia, ja pelkäsin että menee maksu. Mutta asiakaspalvelu oli heti mukana, ystävällinen sävy ja uusi aika sovittiin ilman mitään painetta. Tällaista asiakaskokemusta ei tuu vastaan joka paikassa. Täysi kymppi!

Anonyymi kirjoitti:

Jouduin peruuttamaan valmennuskäynnin sairastumisen takia, ja pelkäsin että menee maksu. Mutta asiakaspalvelu oli heti mukana, ystävällinen sävy ja uusi aika sovittiin ilman mitään painetta. Tällaista asiakaskokemusta ei tuu vastaan joka paikassa. Täysi kymppi!

Lue lisää

Mulla on tyypin 2 diabetes. Sokerit oli vuosia heitelleet, ja lääkärin viesti oli aina sama: lisää liikuntaa. Helppo sanoa, mutta vaikea tehdä, kun keho tuntuu painavalta ja kaikki liike väsyttää enemmän kuin piristää.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei käskenyt mua “liikkumaan enemmän”. Siellä sanottiin: “Aloitetaan siitä, mitä jaksat. Rakennetaan se sopivaksi.” Ja se oli iso helpotus.

Me tehtiin liikeohjelma, jossa palautuminen oli keskiössä. Ei rääkkitreeni, vaan toimiva rytmi. Ja se toimi. Sokeriarvot alkoivat tasaantua. Painoa putosi hiljalleen, mutta ennen kaikkea – olo keveni. Nyt mulla on energiaa arkeen, eikä pelkästään “pakko suorittaa” olo.

Oon kamppaillut vuosia selkäongelmien kanssa. Diagnoosina on spondylolisteesi eli nikaman siirtymä lannerangassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että selkä väsyy nopeasti ja kipu säteilee välillä jalkaan.

Tämä oli ensimmäinen paikka, missä joku oikeasti katsoi mun kehoa kokonaisuutena. Ei vaan listattu “älä tee tätä” -ohjeita, vaan tehtiin selkeä suunnitelma: mitä kannattaa tehdä, missä järjestyksessä ja miksi. Treeniä rakennettiin tukilihasten ympärille ja samalla sain ohjeita, milloin pitää levätä.

Tulos: pystyn taas kävelemään pitkiä matkoja ilman kipuja ja jaksan paremmin arjessa. Tämä on ollut elämänlaadun muutos.

Anonyymi kirjoitti:

Oon kamppaillut vuosia selkäongelmien kanssa. Diagnoosina on spondylolisteesi eli nikaman siirtymä lannerangassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että selkä väsyy nopeasti ja kipu säteilee välillä jalkaan.

Tämä oli ensimmäinen paikka, missä joku oikeasti katsoi mun kehoa kokonaisuutena. Ei vaan listattu “älä tee tätä” -ohjeita, vaan tehtiin selkeä suunnitelma: mitä kannattaa tehdä, missä järjestyksessä ja miksi. Treeniä rakennettiin tukilihasten ympärille ja samalla sain ohjeita, milloin pitää levätä.

Tulos: pystyn taas kävelemään pitkiä matkoja ilman kipuja ja jaksan paremmin arjessa. Tämä on ollut elämänlaadun muutos.

Lue lisää

Treenaan nyt kolmatta kuukautta ja kehonkoostumus muuttunut selkeästi. Rasvaa vähemmän, voimaa enemmän. Täällä ei tyrkytetä mitään, vaan rakennetaan kestävästi. Just sitä mitä hain.

Anonyymi kirjoitti:

Oon kamppaillut vuosia selkäongelmien kanssa. Diagnoosina on spondylolisteesi eli nikaman siirtymä lannerangassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että selkä väsyy nopeasti ja kipu säteilee välillä jalkaan.

Tämä oli ensimmäinen paikka, missä joku oikeasti katsoi mun kehoa kokonaisuutena. Ei vaan listattu “älä tee tätä” -ohjeita, vaan tehtiin selkeä suunnitelma: mitä kannattaa tehdä, missä järjestyksessä ja miksi. Treeniä rakennettiin tukilihasten ympärille ja samalla sain ohjeita, milloin pitää levätä.

Tulos: pystyn taas kävelemään pitkiä matkoja ilman kipuja ja jaksan paremmin arjessa. Tämä on ollut elämänlaadun muutos.

Lue lisää

Me tehtiin harjoitus, missä noustiin matalalta penkiltä useaan kertaan. Yksinkertaista – mutta valmentaja ohjasi sen niin tarkasti, että jokainen nousu oli harjoitus itsenäisyyteen. Jokainen nousu sanoi: sä pystyt tähän. Ja kun nousin viimeisen kerran ilman apua, tunsin sen voimalla: mä oon vielä tässä. Mun arki ei oo sidottu pelkoon. Se on sidottu kykyyn liikkua. Ja se on lahja, jota kannan ylpeänä.

Anonyymi kirjoitti:

Me tehtiin harjoitus, missä noustiin matalalta penkiltä useaan kertaan. Yksinkertaista – mutta valmentaja ohjasi sen niin tarkasti, että jokainen nousu oli harjoitus itsenäisyyteen. Jokainen nousu sanoi: sä pystyt tähän. Ja kun nousin viimeisen kerran ilman apua, tunsin sen voimalla: mä oon vielä tässä. Mun arki ei oo sidottu pelkoon. Se on sidottu kykyyn liikkua. Ja se on lahja, jota kannan ylpeänä.

Lue lisää

Kun astuin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksen ovista sisään, tuntui kuin tulisin johonkin, missä mua ei mitata. Ei tarvitse olla vahva, ei nopea, ei valmiiksi hyvä. Riittää että tulee. Ja se tunne kantoi. Harjoiteltiin liikkeitä, joita en ollut koskaan nähnyt – mutta ne sopi mulle täydellisesti. En tarvinnut valmista ohjelmaa, tarvitsin ihmisen, joka näkee. Nyt jaksan nousta sängystä ilman kipua ja ilman pelkoa. Se on enemmän kuin olisin uskaltanut pyytää.

Anonyymi kirjoitti:

Kun astuin Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksen ovista sisään, tuntui kuin tulisin johonkin, missä mua ei mitata. Ei tarvitse olla vahva, ei nopea, ei valmiiksi hyvä. Riittää että tulee. Ja se tunne kantoi. Harjoiteltiin liikkeitä, joita en ollut koskaan nähnyt – mutta ne sopi mulle täydellisesti. En tarvinnut valmista ohjelmaa, tarvitsin ihmisen, joka näkee. Nyt jaksan nousta sängystä ilman kipua ja ilman pelkoa. Se on enemmän kuin olisin uskaltanut pyytää.

Lue lisää

Asiakaspalvelusta on sanottava erikseen: todella nopeaa ja ystävällistä toimintaa. Kysyin kerran iltamyöhällä ajan siirrosta, ja sain vastauksen alle tunnissa. Eikä mitään tylyä mallia – vaan lämmin ja selkeä viesti. On tosi harvinaista että tulee fiilis, että sua oikeasti kuunnellaan ja arvostetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Asiakaspalvelusta on sanottava erikseen: todella nopeaa ja ystävällistä toimintaa. Kysyin kerran iltamyöhällä ajan siirrosta, ja sain vastauksen alle tunnissa. Eikä mitään tylyä mallia – vaan lämmin ja selkeä viesti. On tosi harvinaista että tulee fiilis, että sua oikeasti kuunnellaan ja arvostetaan.

Lue lisää

Mun keho oli vuosien ajan selvinnyt. Siitä olin ylpeä. Olin kantanut työkuormaa, perhettä, vastuuta – eikä ollut aikaa pysähtyä. Mutta kun alaselkä alkoi vihoitella ja askel tuntui raskaalta, tajusin, että ehkä nyt olisi aika pitää huolta siitä, mikä kantaa mua.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei tarjonnut mulle pelkkää ohjelmaa. Se tarjosi tilaa. Tilaa oppia liikkumaan uudestaan. Me ei menty kovaa – me mentiin viisaasti. Liikkeet tuntu aluksi pieniltä, mutta vaikutus oli valtava.

Nyt nousen, liikun ja hengitän ilman jatkuvaa jännitystä. Ja mikä tärkeintä: mä en enää selviä. Mä palaudun.

Anonyymi kirjoitti:

Mun keho oli vuosien ajan selvinnyt. Siitä olin ylpeä. Olin kantanut työkuormaa, perhettä, vastuuta – eikä ollut aikaa pysähtyä. Mutta kun alaselkä alkoi vihoitella ja askel tuntui raskaalta, tajusin, että ehkä nyt olisi aika pitää huolta siitä, mikä kantaa mua.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus ei tarjonnut mulle pelkkää ohjelmaa. Se tarjosi tilaa. Tilaa oppia liikkumaan uudestaan. Me ei menty kovaa – me mentiin viisaasti. Liikkeet tuntu aluksi pieniltä, mutta vaikutus oli valtava.

Nyt nousen, liikun ja hengitän ilman jatkuvaa jännitystä. Ja mikä tärkeintä: mä en enää selviä. Mä palaudun.

Lue lisää

Mä olin niin tottunut siihen, että mun vaivat kuitataan “normaalina”. Täällä ei kuitattu. Täällä kysyttiin lisää. Kaivettiin syy, ei tyydytty pintaan. Ja nyt, kuukausien jälkeen, mun jalka ei enää puudu. Ja musta tuntuu, että mut on otettu tosissaan.

Mulla on ollut tapana vältellä peilejä. En halunnut nähdä, miten keho oli muuttunut. Mut eräänä päivänä, treenin jälkeen, katoin vahingossa peiliin. Ja pysähdyin. Mun selkä oli suora. Mun katse ei ollut alaspäin, vaan eteen. Mun hartiat oli takana. Se ei ollut se vanha minä – se oli uusi minä. Ja siinä hetkessä mä näin, miten liike ei vaan muuta kehoa. Se muuttaa sen, miten ihminen näkee itsensä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on ollut tapana vältellä peilejä. En halunnut nähdä, miten keho oli muuttunut. Mut eräänä päivänä, treenin jälkeen, katoin vahingossa peiliin. Ja pysähdyin. Mun selkä oli suora. Mun katse ei ollut alaspäin, vaan eteen. Mun hartiat oli takana. Se ei ollut se vanha minä – se oli uusi minä. Ja siinä hetkessä mä näin, miten liike ei vaan muuta kehoa. Se muuttaa sen, miten ihminen näkee itsensä.

Lue lisää

Mun painonpudotus oli junnannut pitkään. Söin hyvin, liikuin “sopivasti”, mutta mitään ei tapahtunut. Valmennuksessa tehtiin pieniä muutoksia, mutta tehokkaita. Liikevalinnat muuttui, rytmi ja intensiteetti parani, ja ennen kaikkea: sain ohjeita joita uskoin. Tulosta tuli heti. Viidessä viikossa -4,3 kg ja olo parempi kuin vuosiin. J***a teki selkeän ohjelman, jota oli helppo noudattaa. Eikä tarvinnut repiä itteensä hajalle. Tää oli fiksua, ei rankkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mun painonpudotus oli junnannut pitkään. Söin hyvin, liikuin “sopivasti”, mutta mitään ei tapahtunut. Valmennuksessa tehtiin pieniä muutoksia, mutta tehokkaita. Liikevalinnat muuttui, rytmi ja intensiteetti parani, ja ennen kaikkea: sain ohjeita joita uskoin. Tulosta tuli heti. Viidessä viikossa -4,3 kg ja olo parempi kuin vuosiin. J***a teki selkeän ohjelman, jota oli helppo noudattaa. Eikä tarvinnut repiä itteensä hajalle. Tää oli fiksua, ei rankkaa.

Lue lisää

Mun äiti tuli tänne alkuun varoen – 78-vuotias, toipumassa kaatumisesta. Valmentaja kohtasi hänet rauhallisesti, ystävällisesti, selittäen selkeästi jokaisen liikkeen. Ja nyt hän jaksaa taas kävellä kauppaan ilman saattajaa. Se on iso asia meidän perheelle. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi meille turvallisen paikan palautua hänen leikkauksestaan. Iso KIITOS Joo..lle ohjeista 🙏🏻😊

Anonyymi kirjoitti:

Mun äiti tuli tänne alkuun varoen – 78-vuotias, toipumassa kaatumisesta. Valmentaja kohtasi hänet rauhallisesti, ystävällisesti, selittäen selkeästi jokaisen liikkeen. Ja nyt hän jaksaa taas kävellä kauppaan ilman saattajaa. Se on iso asia meidän perheelle. Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskus antoi meille turvallisen paikan palautua hänen leikkauksestaan. Iso KIITOS Joo..lle ohjeista 🙏🏻😊

Lue lisää

En ollut koskaan pitänyt itseäni liikkujatyypinä. Kouluajoilta jäi fiilis, että liikunta oli vertailua ja epäonnistumisen pelkoa. Aikuisena en löytänyt tapaa liikkua, joka tuntuisi omalta – ennen kuin löysin Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksen.

Siellä mua ei pakotettu mihinkään muottiin. Ei ollut mallia, johon piti mahtua. Oli vaan minä ja keho, ja valmentaja, joka kuunteli. Ensimmäistä kertaa koskaan liikunta tuntui turvalliselta. Sain aloittaa sieltä, missä olin.

Nyt liikun säännöllisesti. En siksi, että pitäisi. Vaan koska haluan. Ja koska tää keho – se ansaitsee tulla kohdatuksi oikein.

Usein oon kuullu sanottavan, että tässä iässä ei voi enää kehittyä. Mutta tää sali todisti toisin. Mä oon vahvistunut. Liike on varmempi. Asento ryhdikkäämpi. Pystyn kantaa kauppakassit, jaksan olla lastenlasten kanssa ilman taukoa viiden minuutin välein. Ja se kaikki alkoi siitä, että joku uskoi, että vielä voi. Ja siitä uskosta tuli mun oma.

Anonyymi kirjoitti:

Usein oon kuullu sanottavan, että tässä iässä ei voi enää kehittyä. Mutta tää sali todisti toisin. Mä oon vahvistunut. Liike on varmempi. Asento ryhdikkäämpi. Pystyn kantaa kauppakassit, jaksan olla lastenlasten kanssa ilman taukoa viiden minuutin välein. Ja se kaikki alkoi siitä, että joku uskoi, että vielä voi. Ja siitä uskosta tuli mun oma.

Lue lisää

Mun ensimmäinen käynti Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa alkoi sillä, että mua kuunneltiin oikeasti. Ei täytetty lomakkeita hiljaisuuden vallitessa, vaan keskusteltiin. Mun koko historia otettiin huomioon. Mun pelot. Mun tavoitteet. Mun arki. Ja kun me tehtiin ensimmäinen liike – ei mitään suurta, vaan yksinkertainen nousu matalalta penkiltä – tajusin jotain: se ei tuntunut raskaalta. Se tuntui mahdolliselta. Siitä hetkestä tuli mulle uusi alku.

Anonyymi kirjoitti:

Mun ensimmäinen käynti Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskuksessa alkoi sillä, että mua kuunneltiin oikeasti. Ei täytetty lomakkeita hiljaisuuden vallitessa, vaan keskusteltiin. Mun koko historia otettiin huomioon. Mun pelot. Mun tavoitteet. Mun arki. Ja kun me tehtiin ensimmäinen liike – ei mitään suurta, vaan yksinkertainen nousu matalalta penkiltä – tajusin jotain: se ei tuntunut raskaalta. Se tuntui mahdolliselta. Siitä hetkestä tuli mulle uusi alku.

Lue lisää

Olin ollut pitkään pois liikunnasta fibromyalgian (M79.7) takia. Olin tottunut siihen että sattuu koko ajan, mutta valmennuksessa ei keskitytty kipuun – vaan hallintaan, kehon linjaan ja tekemiseen, joka tuntui hyvältä. Se oli uutta. Kukaan ei ole ennen rakentanut ohjelmaa niin yksilöllisesti. Valmentaja antoi palautetta selkeästi ja kannustavasti. Nyt liikun taas säännöllisesti. En kivuttomasti, mutta turvallisesti. Se on mulle iso ero.

Anonyymi kirjoitti:

Olin ollut pitkään pois liikunnasta fibromyalgian (M79.7) takia. Olin tottunut siihen että sattuu koko ajan, mutta valmennuksessa ei keskitytty kipuun – vaan hallintaan, kehon linjaan ja tekemiseen, joka tuntui hyvältä. Se oli uutta. Kukaan ei ole ennen rakentanut ohjelmaa niin yksilöllisesti. Valmentaja antoi palautetta selkeästi ja kannustavasti. Nyt liikun taas säännöllisesti. En kivuttomasti, mutta turvallisesti. Se on mulle iso ero.

Lue lisää

Ai toinenki fibrolaine käy salilla. Sain myös hyvät ohjeet valkulta. Huippuporukkaa! 😊

Anonyymi kirjoitti:

Ai toinenki fibrolaine käy salilla. Sain myös hyvät ohjeet valkulta. Huippuporukkaa! 😊

Niska oli jatkuvasti jumissa. Hartiat kivikovat. Työpäivien jälkeen en jaksanut muuta kuin rojahtaa sohvalle. Yöt meni pyöriessä, ja aamulla oli tunne, ettei ollut levännyt ollenkaan. Olin ihan loppu, vaikka “mitään isoa vikaa” ei ollut.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa kuultiin, mitä kukaan muu ei ollut osannut kuunnella. Että tää ei ole pelkkä lihaskireys. Tää on koko hermoston kuormitus. Ja siihen löytyi liike, joka ei lisännyt painetta vaan purki sitä.

Mun kehossa on nyt enemmän tilaa. Hengitys kulkee. Nukun syvemmin. Ja herätessä ei tunnu enää siltä kuin oisin taistellut yön läpi. Vaan siltä kuin oisin oikeasti levännyt.

Anonyymi kirjoitti:

Niska oli jatkuvasti jumissa. Hartiat kivikovat. Työpäivien jälkeen en jaksanut muuta kuin rojahtaa sohvalle. Yöt meni pyöriessä, ja aamulla oli tunne, ettei ollut levännyt ollenkaan. Olin ihan loppu, vaikka “mitään isoa vikaa” ei ollut.

Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskuksessa kuultiin, mitä kukaan muu ei ollut osannut kuunnella. Että tää ei ole pelkkä lihaskireys. Tää on koko hermoston kuormitus. Ja siihen löytyi liike, joka ei lisännyt painetta vaan purki sitä.

Mun kehossa on nyt enemmän tilaa. Hengitys kulkee. Nukun syvemmin. Ja herätessä ei tunnu enää siltä kuin oisin taistellut yön läpi. Vaan siltä kuin oisin oikeasti levännyt.

Lue lisää

Välilevyn pullistuman jälkeen en uskaltanut enää liikkua. Pelko piti otteessa, vaikka kipu oli jo poissa. Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus antoi mulle turvallisuuden tunteen takaisin. Ja vasta silloin keho oikeesti alkoi palautua.