Sairaalanmäen Liikunta- ja Hyvinvointikeskus

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Jöykkiin akillesjänteisiin saatu käsittely ja harjoitusohjeet olivat juuri sitä, mitä tarvitsin. Akillesjänteen jännitykset ja kiputilat olivat pitkään vaivanneet minua, mutta valmennus auttoi todella palautumaan. Yksilölliset harjoitukset ja lihashuolto saivat jänteen kunnolla liikkumaan ilman kipuja, ja pystyin jatkamaan treenejä ilman rajoituksia.

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Rintaimplantin aiheuttamat kiputilat, jotka eivät olleet saaneet helpotusta muista hoidoista, saivat valmennuksen avulla huomattavaa lievitystä. Erityisesti salilla saatujen liikkeiden avulla olen päässyt eroon kivusta ja voin taas elää normaalisti ilman rajoitteita.

Takareisien jäykkyys, joka oli häirinnyt karateharjoituksia, sai helpotusta valmennuksessa. Oikeat venyttely- ja lihaskuntoharjoitukset auttoivat rentouttamaan jalkojani ja parantamaan liikkuvuutta. Nyt voin treenata ilman pelkoa jalkojen jäykistymisestä.

Parkinsonin sairauden luonnollinen hoitaminen lääkityksen lisäksi oli myös tärkeä osa valmennusta. Valmentaja antoi minulle ohjeita, jotka auttoivat parantamaan lihasten toimintaa ja liikkumiskykyä. Tämä yhdistettynä lääkitykseen on tehnyt suuren eron, ja olen kiitollinen siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti valmennus tukee terveyttäni.

Valmennus on ollut minulle korvaamaton apu näiden haasteiden voittamisessa. Se ei ole pelkästään liikuntaa, se on ollut kokonaisvaltainen matka, joka on parantanut niin kehoa kuin mieltä. En voi kiittää valmentajaa tarpeeksi siitä, että olen saanut kokea tämän kaiken.

Lihasmassan lisääminen oli yksi suuri tavoitteeni valmennuksen alussa. Olin aina halunnut kasvattaa lihaksiani, mutta en tiennyt miten. Valmentaja opetti minulle oikeat harjoitteet, jotka ovat auttaneet lihaksen kasvussa ja kiinteytyksessä. Olen todella ylpeä siitä, kuinka paljon olen saavuttanut ja kuinka vahvemmaksi olen tullut.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Golfarin kyynärpää oli pitkään vaivannut minua, mutta valmennuksessa saatujen ohjeiden avulla sain helpotusta. Oikeanlaiset liikkeet ja harjoitukset, jotka keskittyivät kyynärvarren ja kyynärpään lihaksiin, vähensivät kipua ja paransivat liikkuvuutta. En enää pelkää, että kipu estää minua pelaamasta golfia.

Painonpudotuksen osalta tuli tietysti myös oma haasteensa. Mulla oli alun perin yli 12 kiloa ylipainoa, ja sitä sai todella kamppailla pois. Aluksi tuntui, että oli mahdoton ajatus, että ikinä pystyy muuttamaan elämäntapojaan. Mutta valmennus muutti kaiken. Valmentajan avulla pystyin muokkaamaan ruokavaliota ja samalla löytämään liikuntatavat, jotka tuntuivat omilta.

Tärkeintä ei ollut se, että vain pudotin painoa, vaan se, että kehoni alkoi tuntua taas omalta. Mieli kirkastui ja olo kevenee, kun ei tarvitse koko ajan miettiä turhia kiloja. Valmennus ei ollut vain treeniä, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Mulle kans:
Lonkan nivelrikosta en ollut kuullut aiemmin mitään sellaista, joka olisi antanut mulle uskoa, että sen kanssa voisi elää ilman jatkuvaa kipua. Mun toinen lonkka oli jo huonossa kunnossa, mutta valmennuksen avulla aloin huomata, kuinka tärkeää oli vahvistaa koko kehoa. Pystyin treenillä lievittämään lonkan kipuja, vaikka nivelrikko olikin jo edennyt. Salilla tehtiin yksilöllisiä liikkeitä, jotka eivät rasittaneet lonkkaa, mutta vahvistivat sitä silti. Tää oli mulle ihan silmiä avaavaa, koska en ollut ymmärtänyt, että keho voisi korjata itseään oikeilla liikkeillä ja oikealla asenteella. Oon todella kiitollinen siitä, että pääsin valmennukseen ja että valmentaja osasi lähteä purkamaan mun lonkkaongelmaa niin järkevällä tavalla.

Mulla oli pitkään sellaista takareisien jäykkyyttä, joka oikeastaan estikin monet mun treenit ja liikkumisen. Se oli niin paha, että melkein pelkäsin tehdä liikkeitä, kun ei tiennyt, koska jumeja alkaisi taas tulla. Hieronnatkaan ei auttanut oikein, mutta sitten valmennuksessa alettiin mennä vähän syvemmälle. Sain tietyt liikkeet, jotka ei vaan venyttäneet lihaksia vaan myös vahvistivat niitä. Tällä tavoin takareidet alkoi toimia kunnolla ja kireys väheni merkittävästi. Sen lisäksi, että reiden lihaksia saatiin enemmän liikkeelle, valmennuksessa mietittiin myös, miten liikkeitä voidaan tehdä turvallisesti niin, ettei niitä ole liikaa kuormitettava. Tämä on ollut iso apu, koska enää ei tarvitse pelätä, että takareidet estää liikunnan ja jumiuttaa kroppaa.

Sain todella hyvää apua valmennuksesta, kun sain kipuja polvessa. Polven patella oli pitkään ollut kipeä, eikä se parantunut oikeastaan mitenkään, vaikka kokeilin levätä ja käyttää erinäisiä hoitoja. Mutta sitten tuli sali ja oikeat liikkeet. Valmennuksessa mulle annettiin yksilöllisiä ohjeita siitä, miten kehoni sai paremman tukirangan, ja polven kipu alkoi selvästi vähenemään. Sain myös kehitettyä polven lihaksia, mikä auttoi itse polven rasitukseen. Koko tämä prosessi oli kuin uuden elämän alku polvelle. En ollut uskoa, että kipu voisi alkaa hellittää, mutta salitreeni oli avain siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Jöykkiin akillesjänteisiin saatu käsittely ja harjoitusohjeet olivat juuri sitä, mitä tarvitsin. Akillesjänteen jännitykset ja kiputilat olivat pitkään vaivanneet minua, mutta valmennus auttoi todella palautumaan. Yksilölliset harjoitukset ja lihashuolto saivat jänteen kunnolla liikkumaan ilman kipuja, ja pystyin jatkamaan treenejä ilman rajoituksia.

Lue lisää

Sain myös avun jäykkiin ja kipeisiin akillesjänteisiini. Hyvä palvelu salilla ja asiantuntijoita löytyy.

Pakaraan muodon saaminen on ollut mulle tärkeä juttu. En ole aiemmin ollut niin tietoinen siitä, miten tärkeää pakaralihasten vahvistaminen on muodon ja ryhdin kannalta. Valmennuksessa sain kuitenkin uskomattoman hyviä neuvoja siihen, miten just mun keho tarvitsee liikkeitä, jotka tekevät sen muodon, mutta myös vahvistavat pakaralihaksia samalla. Nyt huomaan, kuinka paljon tukevampi mun koko keho on. Se ei ole vaan ulkonäköjuttu vaan ihan oikeasti vaikuttaa siihen, miten keho toimii. Mun pakarat on saaneet uuden muodon ja se on antanut koko keholle uuden energian.

Painonpudotus oli mulle aikamoinen matka. 12 kiloa pois ei ole mikään pikkujuttu. Vaikka olin aina ollut urheilullinen, painoni oli noussut vähän liikaa. Valmennus oli täydellinen ratkaisu. Olin itse ollut epävarma, voinko todella pudottaa painoa salilla ja oikeilla ruokavalinnoilla. Mutta valmentaja ei pelkästään ohjannut mua, vaan sai mut uskomaan siihen, että voin onnistua. Joka treenin jälkeen huomasin, että koko keho ja ajatusmaailma olivat muuttuneet. Paino lähti laskemaan, mutta sen lisäksi voin sanoa, että se ei ollut pelkästään painonpudotusta, vaan myös kehonmuokkausta. Treeni ja oikeat ruokavalinnat ovat tehneet mulle ihmeitä. En pelkästään pudottanut painoa vaan myös sain takaisin itseluottamuksen.

Takareisien jäykkyys oli minulle melkein arkipäivää. Karatessa se häiritsi aina ja mietin, voinko oikeasti tehdä mitään. Koko tilanne tuntui niin masentavalta, mutta sitten aloin valmennuksessa saada niitä liikeharjoituksia, jotka auttoivat minua vahvistamaan takareisiä. Tämä ei ollut pelkästään venyttelyä vaan treeniä, joka auttoi lihaksia toimimaan kunnolla. Nyt takareidet eivät ole enää niin jäykät ja voin liikkua ilman pelkoa siitä, että jumeja tulee. Treenin kautta löysin uusia tapoja kehittää lihaksiani ja vähentää rasitusta.

Viskeraalinen rasva on ollut mulle iso huolenaihe. En ollut aikaisemmin ajatellut, kuinka haitallista viskeraalinen rasva voi olla. Mutta valmennuksessa sain todella hyvää tietoa siitä, miten se rasva voi vaikuttaa terveyteen. Linkki, joka oli jaettu valmennuksessa, oli silmiä avaava, ja aloin ymmärtää, miksi on niin tärkeää päästä eroon siitä. Samalla opiskelin myös, miten voin muokata ruokavaliota ja liikuntaa niin, että viskeraalista rasvaa saadaan pois. Tämä oli mulle iso juttu, koska nyt tiedän, että keho on paremmassa kunnossa ja riski sairastua on pienentynyt huomattavasti.

Migreeni oli mulle ihan kauhistus. Kun se iski, ei pystynyt tekemään mitään. Jatkuvasti mietin, mitä olin tehnyt väärin, miksi se iski taas. Ryhdin korjausliikkeet, joita tein valmennuksessa, olivat mulle silmiä avaavia. Valmentaja huomasi heti, että mun niska oli aivan väärässä asennossa, ja se heijastui koko kehoon. Kun aloin harjoitella niskalihaksia ja lisäsin liikkeet oikeaan asentoon, migreenit vähenivät. Ihan huikeeta, et mä voin elää ilman jatkuvaa pelkoa siitä, milloin seuraava migreeni iskee. Se on ollut niin iso muutos mun elämässä, ja se kaikki alkoi valmennuksesta. Valmennuksessa sain yksityiskohtaisia neuvoja ja ohjeita, joilla pystyin selättämään migreenin ja estämään niitä tulevaisuudessa.

Kondromalasia polvessa oli jotain, mitä en edes tiennyt olevan mahdollisuus. Mulle ei ollut aiemmin kukaan kertonut, että polven kipu voisi johtua siitä, että polvi on liikaa rasittunut väärällä tavalla. Aluksi pelotti, että salitreeni voisi pahentaa tilannetta, mutta valmennuksessa käytiin heti läpi, että mun oli tärkeää vahvistaa polvea oikein. Pidin salitreeniä vain voiman kasvattamisena, mutta nyt ymmärsin, että se oli enemmänkin kehon tasapainottamista. Polvivaiva, joka oli ollut ongelma pitkään, alkoi helpottaa viikkojen treenin jälkeen. Vähitellen treenit auttoi niin paljon, että en ollut enää huolissani kipuista. Polven ympäryslihakset vahvistuivat ja keho alkoi liikkua tasapainoisemmin, eikä rasitus kohdistunut enää niin paljon polveen.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Alaselän välilevyrappeuma oli toinen suuri haaste mulle. Lääkärin antama diagnoosi ei ollut mikään iloinen uutinen, mutta valmennuksessa sain heti uutta näkökulmaa ja toivoa. Yhtäkkiä kaikki, mitä olin kuullut ja lukenut selkäongelmista, alkoi tuntua järkevältä. Tiesin, että mun piti vahvistaa selkää, mutta en ollut ajatellut, että se voisi oikeasti parantaa elämänlaatua näin paljon. Mun fysioterapeutti oli kertonut aiemmin, että alaselän treenaaminen voi olla tärkeää, mutta valmennuksessa me lähdettiin todella miettimään, mitä mä tarvitsisin. Sain yksilöllisiä treeniohjeita, jotka ei vaan kohdistanut kuormitusta väärille paikoille, vaan koko keho sai vahvistusta. Koko valmennus oli niin kokonaisvaltaista ja tarkasti suunniteltua, että voin sanoa ilman epäröintiä: sen avulla selkäni voi paremmin kuin vuosikausiin.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Mulle on tullut niskaongelmia jo pitkään. En aluksi ymmärtänyt, että kaikki kipu, mitä tunsin, ei ollut vain yksittäinen juttu, vaan se oli seurausta huonosta kehonhallinnasta ja liikuntatottumuksista. Lähdin valmennukseen epävarmana, mutta heti alussa sain huikeaa apua. En ollut edes kuvitellut, että niskaongelmat voisivat parantua niin nopeasti. Valmentaja sai mut ymmärtämään, että niska ei ollut se ainoa ongelma, vaan koko keho piti saada kuntoon. Aluksi pelotti, että salilla liikkuminen tekisi enemmän hallaa kuin hyvää, mutta sain niin tarkat ohjeet, että pystyimme keskittymään nimenomaan siihen, miten keho toimii ja liikkuu kokonaisuutena. Treeni paransi mun ryhtiä ja niskan kipu alkoi helpottamaan jo ensimmäisten viikkojen aikana. Se oli uskomatonta! Nyt pystyn liikkumaan ilman pelkoa, että niska menee jumiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Kun aloin valmennuksessa nähdä muutoksia niin nopeasti, oli oikeastaan aika vaikea uskoa, kuinka paljon se muuttikaan. Olin aina ollut epäileväinen, mutta kun asiat alkoivat toimia, olin täysin myyty.

Taas sain itse asiassa erittäin paljon apua lonkan nivelrikkoon. Mun toinen lonkka oli oikeastaan tosi huonossa kunnossa ja siihen oli tullut nivelrikko. Valmennus auttoi ymmärtämään, että vaikka lonkassa onkin vaurioita, voin silti vahvistaa koko kehon lihakset niin, että ne tukevat lonkkaa. Se ei ollut enää pelkästään lonkan alueen käsittelyä, vaan koko kehoni vahvistamista.

Pystyin todella tuntemaan sen, kuinka iso vaikutus sillä oli, että muutin kehonhallintaa ja vahvistin koko kroppaa. Se ei ollut enää sellaista, että kärsisin kipuista koko ajan. Kehon yleinen hyvinvointi, joka saatiin valmennuksessa tasapainoon, auttoi valtavasti, eikä lonkassa ollut enää niin suurta kipua.

En olisi uskonut, että voi olla näin hyvä olo, vaikka on nivelrikkoa. Se oli juuri niitä hetkiä, jolloin valmennus todella antoi sen oikean ratkaisun.

Niskat oli aivan juntturassa. Aamulla kun heräsin, niin ensimmäinen tunne oli kuin joku vetäis selkälihaksia rautalangalla. Päivän mittaan särky paheni, päätäkin alkoi jomottaa. Duunissa koneen ääressä oli tuskaa – hartiat nousi korviin ja olo oli koko ajan kiree ja ärtynyt. Oli fiilis että koko yläkroppa ois lyhistynyt itseensä, ja kaikki stressi istu suoraan lapojen päällä.

Salilla valmentaja näki heti, että niska-hartialinja oli ylikuormittunut. Sain yksilöidyn ohjelman, missä painotettiin lapojen hallintaa, kaularangan rentoutusta ja liikkuvuusharjoitteita. Ei mitään älytöntä riuhtomista, vaan hallittuja vetoja, faskiakäsittelyä ja kehonpainoliikkeitä, jotka avas jumit ihan uudella tavalla. Yksi tärkeimmistä jutuista oli hengityksen mukaanotto – se auttoi laskee hartiat ja rentouttaa niskaa.

Muutaman viikon jälkeen huomasin että pää ei oo enää kivessä kiinni. Uni parani, hartiat laski alemmas ja jopa migreenit jäi pois. Valmentaja jaksoi kerrasta toiseen korjata asentoa ja muistuttaa pienistä asioista, jotka teki ison eron. En tajunnu aiemmin, kuinka paljon väärä ryhti vaikutti kaikkeen. Nyt oon taas oma itseni – ilman että tarvitsee pelätä päätä särkee jo aamusta. Menkää sinne salille jos tarviitte apua!

Alaselkä oli mun akilleen kantapää. Vuosien istumatyö, vääränlaiset treenit ja jatkuva lihasepätasapaino oli tehny siitä heikon ja ärtyneen. Kipu ei ollu aina kovaa, mut jatkuvaa. Aina ku nousi tuolilta, selkä tuntui jäykältä ja toisinaan vihlaisi niin että oli pakko pysähtyy kesken kävelyn.

Kun menin salille, valmentaja pyysi mut ensin testiin. Sain selkeän arvion kehon tilasta, ja alettiin rakentaa ohjelmaa tukilihaksiston vahvistamiseen. Paljon keskivartalon kontrollia, lantion asentoa korjaavia liikkeitä ja huolellisesti rakennettu progression kyykkyihin ja maastavetoihin. Nyt pystyn nostamaan ilman pelkoa – ja mikä parasta, selkä ei enää kipuile arjessa.

Anonyymi kirjoitti:

Golfarin kyynärpää oli pitkään vaivannut minua, mutta valmennuksessa saatujen ohjeiden avulla sain helpotusta. Oikeanlaiset liikkeet ja harjoitukset, jotka keskittyivät kyynärvarren ja kyynärpään lihaksiin, vähensivät kipua ja paransivat liikkuvuutta. En enää pelkää, että kipu estää minua pelaamasta golfia.

Lue lisää

Minulla apu tuli tenniskyynärpäähän.

No voekukkele, se SI-nivelen kipu oli kyllä semmonen riesa, että meinasi mennä usko koko liikkumiseen. Alako tuossa parraana syksynä, ku istuttiin liikaa ja liikuttiin väärin. Äkkiä se vetäisi lantion lukkoon, ja kipu säteili reittä myöten. Ei saanut kinttua kunnolla eteen, eikä meinannu yölläkään löytyä asentoo missä vois olla.

Salin valmentaja sano heti että tuas on si-nivel lukossa ja lantiossa epätasapainoo. Se laati ohjelman, jossa aktivoitiin syvät pakaralihakset, stabiloitiin lantio ja opeteltiin liikekontrollia. Ei ollut mitään ihmeellistä – mutta se tehosi. Vähitellen liike alako palata, eikä sattunu enää joka askelmalla. Kiitollinen oon siitä, että joku osasi kattoo sen mitä minä en.

Anonyymi kirjoitti:

Sain todella hyvää apua valmennuksesta, kun sain kipuja polvessa. Polven patella oli pitkään ollut kipeä, eikä se parantunut oikeastaan mitenkään, vaikka kokeilin levätä ja käyttää erinäisiä hoitoja. Mutta sitten tuli sali ja oikeat liikkeet. Valmennuksessa mulle annettiin yksilöllisiä ohjeita siitä, miten kehoni sai paremman tukirangan, ja polven kipu alkoi selvästi vähenemään. Sain myös kehitettyä polven lihaksia, mikä auttoi itse polven rasitukseen. Koko tämä prosessi oli kuin uuden elämän alku polvelle. En ollut uskoa, että kipu voisi alkaa hellittää, mutta salitreeni oli avain siihen.

Lue lisää

Polven sisäkierto alko joskus nuorena. Kävelin aina vähän sisäänpäin, eikä kukaan sanonut mitään. Vuosien varrella alko tuntua, että polvi rasittuu kummasti aina treenin jälkeen – erityisesti oikea puoli. Kävely epätasaisella alustalla tuntui kummalliselta, ja joskus napsahti oikein kunnolla ku teki kyykyn huonosti.

Salin puolella valmentaja otti mut testiin ja näki heti – lonkan heikot ulkokiertäjät, nilkan jäykkyys ja huono liikerata. Alettiin treenaa lantion linjausta, yksinkertasilla liikkeillä. Sivuttaiskävelyt kuminauhalla, lonkan avaukset ja askelkyykyt oikealla asennolla. Ei mitään ylitreeniä vaan toistoja laadulla.

Tuntui aluks oudolta opetella kävelemään uudestaan – mut se just auttoi. Viikko viikolta kipu väheni ja nyt polvi tuntuu vakaalta. Pystyn tekemään syviä kyykkyjä ilman että pelottaa meneekö rikki. Valmentajan ohjeet oli selkeitä ja kannustavia – ei hätiköintiä vaan rauhallinen eteneminen.

Yllätyin miten paljon pienet jutut vaikutti. Ei tarvittu leikkausta eikä mitään ihmehoitoja – vaan oikeat liikkeet ja jatkuvuutta. Sain uskon takas siihen että mun kroppa voi vielä toimia oikein.

Rintalihas oli ku rauta. Se kiristi hartioita eteenpäin ja veti ryhdin kasaan. Se vaikutti kaikkeen – hengitys oli pinnallista, enkä saanut kunnolla käsiä taakse ilman vastustusta. Vuosien penkkipunnerrus ilman tasapainottavia liikkeitä oli jättäny jäljen. Näytin siltä ku istuisin koko ajan, vaikka seisoin suorassa.

Kun menin salille ja näytin liikkeet valmentajalle, se sano heti että tää on klassinen epätasapaino. Sain liikkeet, joilla avattiin rintaa ja vahvistettiin yläselkää. Erityisesti face pullit, rintarangan avaukset ja dynaamiset venytykset oli alussa rankkoja – ei fyysisesti, vaan liikkuvuuden puolesta.

Mut päivä päivältä ne parani. Kahden viikon jälkeen hartiat ei enää kiristäny koko ajan. Kuukauden päästä seisoin jo huomattavasti suoremmassa. Ja mikä tärkeintä – hengitys helpottui, olo oli kevyempi ja treeni kulki paremmin. Salilla valmentaja tsemppas koko ajan ja muistutti, että oikea aktivointi voittaa aina pelkän voiman.

Lihasmassaa käsivarsiin oli pitkään ollut mun tavoite. Kädet näytti aina "litteiltä", vaikka kuinka yritin treenata. Tein hauiskääntöjä ja ojentajia viikosta toiseen, mutta kehitystä ei tullut. Olo oli turhautunut – käytin aikaa ja vaivaa, mutta mikään ei muuttunut.

Valmentaja katto ohjelman ja sano heti, että liikkeiden järjestys ja kokonaiskuormitus oli pielessä. Sain uuden ohjelman, missä painotettiin compound-liikkeitä, parempaa ravintoa ja palautumista. Hauiskääntöjen sijaan tehtiin leuanvetoja, soutuja ja dippien eri variaatioita.

Jo kahdessa viikossa tunsin käsissä eri tavalla poltteen – ei kipua, vaan kunnon rasituksen. Kuukauden päästä huomasin peilissä muutoksen: olkavarsi oli jäntevämpi ja veistoksellisempi. Valmentaja sanoi että laatu voittaa määrän, ja olin täysin samaa mieltä. Nyt treeni tuntuu järkevältä, ja kehitys motivoi.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Lapojen välinen kireys oli jatkuva riesa. Tuntui kuin joku olisi kiristänyt korsettia selän ympäri. Erityisesti istumisen jälkeen alue oli tukossa, eikä hengitys kulkenut kunnolla. Salilla en saanut edes kunnolla aktivoitua yläselkää – se jäi aina vajaaksi, ja selkätreenit meni enemmän hartioille kuin sinne mihin piti.

Valmentaja teki pari testiä ja huomattiin heti, ettei lapaluu liikkunut vapaasti. Pieni lihasaktivaation puute johti siihen, että yläselkä oli kuin jäässä. Saatiin ohjelma, jossa oli muun muassa lapojen liu’utuksia, lattialla tehtäviä aktivointeja ja paljon tempoa säädeltyjä liikkeitä. Yksi tärkeimmistä oli se, että opin käyttämään oikeita lihaksia – ei pelkkää liikettä, vaan hallintaa.

Treeni ei ollut kevyttä, mutta se oli tehokasta. Jo parin viikon jälkeen pystyin tekemään soutuliikkeet niin, että oikeasti tunsin lavan liikkuvan. Ja mikä parasta – se jatkuva kireys helpotti, hengitys syveni, ja yläselän liikkeet parani jokaisella treenillä. Ilman valmentajaa en olisi edes tajunnut, mistä ongelma lähti.

Alaselkä oli heikko kuin märkä pahvi. Aina kun piti tehdä jotain, missä piti pitää vartalo ryhdissä – oli se sitten kyykky tai kävely mäkeä ylös – selkä alkoi väsymään nopeasti. Se ei ollut terävää kipua, vaan sellaista vaimeaa väsyttävää tunnetta, joka kertoi että tukilihaksisto ei tee työtään.

Salilla valmentaja laittoi mut suoraan keskivartalotesteihin, ja ei tarvinnut montaa minuuttia todeta että kontrolli puuttui. Sain ohjelman, missä tehtiin paljon syvien vatsalihasten aktivointia, lankkuvariaatioita ja liikkeitä, joissa piti pitää selkä neutraalina. Alkuun yksinkertaisetkin jutut tärisytti koko kroppaa.

Mutta kehitys tuli nopeasti. Kolmen viikon päästä tein jo maastavetoa ilman pelkoa siitä, että alaselkä antaa periksi. Ja mikä tärkeintä – arjen liikkeissä, portaissa, kävelyssä, jopa seistessä, selkä tuntui vakaalta. Tunsin itseni taas vahvaksi.

Lonkan nivelrikko tuli vähän varkain. Ensin pieniä kolotuksia, sitten kävellessä jäykkyyttä ja lopulta kipua, joka säteili nivusen seudulle. En voinut enää lenkkeillä normaalisti, ja salillakin isot liikkeet tuntuivat mahdottomilta. Istuminen ja nouseminen olivat ikävän tuntuisia, ja olo oli koko ajan puoliksi vinossa.

Valmentaja otti mut käsittelyyn rauhassa. Hän katsoi lonkan liikelaajuudet, teetätti aktivointiliikkeitä ja suunnitteli ohjelman, joka ei ärsyttänyt kipualuetta vaan tukee sen ympärillä olevia lihaksia. Sivuttaisliikkeet, pakaran aktivointi ja lonkankoukistajien liikkuvuus – kaikki yhdistyi toimivaksi paketiksi.

Parissa viikossa lonkka alkoi tuntua erilaiselta – vähemmän jähmeältä ja enemmän hallitulta. Vaikka nivelrikkoa ei voi poistaa, sen kanssa pystyy elämään kun ympärillä olevat lihakset tukevat niveltä kunnolla. Valmentaja ei painostanut, vaan ohjasi tarkasti ja huomioi kivun. Ilman hänen osaamistaan olisin lopettanut liikkumisen kokonaan.

Polven artriisi teki elämästä vaikeeta. Polvi oli jäykkä aamuisin ja turposi helposti. Välillä rappuset oli haaste, ja toisinaan pienikin kuormitus toi kovan kivun. En pystynyt tekemään kyykkyjä tai pitkiä kävelylenkkejä, ja se vaikutti mielialaan.

Valmentaja sano heti, että keskitytään siihen, mitä voi tehdä – ei siihen mitä ei voi. Hän rakensi ohjelman, jossa kuormitettiin polvea kevyesti ja turvallisesti. Laitettiin painoa lonkkaan ja reiteen, tehtiin tuettuja kyykkyjä ja polvea vakauttavia liikkeitä. Sain myös liikkuvuusohjelman, joka helpotti turvotusta ja teki polvesta elävämmän.

Ajan kanssa kivut väheni. Pystyin tekemään jopa loitonnuksia ja yhden jalan liikkeitä ilman kipua. Artriisi ei kadonnut, mutta olo muuttui. Polvi ei enää dominoinut mun arkea – minä hallitsin sitä. Ilman valmentajan apua olisin jäänyt sohvalle.

Patellan luksaatio – polvilumpion sijoiltaanmeno – iski kovaa kerran futistreeneissä, ja sen jälkeen pelko jäi kehoon. Vaikka lumpio oli paikoillaan, se tuntui epävakaalta. Jokainen kyykky tai askel juoksussa herätti epävarmuuden, ja jalka jäi vajaakäytölle.

Salin valmentaja rakensi ohjelman erityisesti polvilumpion hallintaan. Keskityttiin vastakkaisen lonkan ja reiden lihaksiin, ja tein paljon liikkeiden hallintaa kehonpainolla. Epävakaus alkoi vähentyä, kun lihakset ottivat vastuuta liikkeestä. Jumppapallon ja minibändien käyttö lisäsi kontrollia nopeasti.

Nyt polvi ei enää pelota. Voin kyykätä, loikkia ja juosta ilman että odotan lumpion muljahtavan pois. Valmentajan kärsivällisyys ja tarkkuus pelasti mut kuntoutuksen virheiltä, joita olisin yksin tehnyt.

Säären hermovaurio oli ehkä pelottavin. Se tuli pienen onnettomuuden jälkeen ja aiheutti puutumista, pistelyä ja heikkoutta jalassa. En saanut varpaita kunnolla nostettua, ja säären lihakset ei reagoineet normaalisti. Juokseminen oli mahdotonta.

Valmentaja oli heti varovainen ja yhteistyössä fysioterapeutin kanssa tehtiin kuntouttava ohjelma. Ensin hermon liu’utuksia, sitten vähitellen aktivointia säärilihaksiin ilman liikaa kuormitusta. Hitaasti mutta varmasti, lihaspalautuminen alkoi näkyä.

Kuukausien työ kantoi hedelmää. Nyt pystyn taas juoksemaan ja tunto on palannut. Se vaati kärsivällisyyttä, mutta sain kaiken tuen ja ohjeen salilta. He ei hätiköineet vaan tukivat järkevästi.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Etukimara-ryhti teki kehosta kasaan painuneen. Hartiat kääntyi sisään, selkä pyöristyi ja niska meni eteen. En edes huomannut sitä ennen kuin näin itseni videolla – silloin tajusin miten vinossa olin.

Salilla sain ohjelman, jossa vahvistettiin selkärankaa tukevia lihaksia ja avattiin etulinjan kiristyksiä. Paljon lavan hallintaa, selkälihasaktivointeja ja rintalihasten liikkuvuutta. Opettelin liikkumaan uudestaan – oikein.

Nyt seisoin taas suorassa. Hengitys helpottui, niskakipu väheni ja olin ryhdikkäämpi – myös henkisesti. Valmentaja sanoi alussa, että etukimaran voi korjata, mutta siihen pitää sitoutua. Hän oli oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Viskeraalinen rasva on ollut mulle iso huolenaihe. En ollut aikaisemmin ajatellut, kuinka haitallista viskeraalinen rasva voi olla. Mutta valmennuksessa sain todella hyvää tietoa siitä, miten se rasva voi vaikuttaa terveyteen. Linkki, joka oli jaettu valmennuksessa, oli silmiä avaava, ja aloin ymmärtää, miksi on niin tärkeää päästä eroon siitä. Samalla opiskelin myös, miten voin muokata ruokavaliota ja liikuntaa niin, että viskeraalista rasvaa saadaan pois. Tämä oli mulle iso juttu, koska nyt tiedän, että keho on paremmassa kunnossa ja riski sairastua on pienentynyt huomattavasti.

Lue lisää

Mulla tippu viskeraalinen salin ohjeilla noin 3 kuussa 2 pykälää alaspäin. Kyllä se tästä.

Rintarangan jäykkyys vaikutti kaikkeen. Käsien nosto tuntui raskaalta, hengitys oli matalaa ja selässä tuntui koko ajan paine. En saanut lavan liikettä käyttöön ja olkapäihin tuli rasitusta väärän liikkeen takia.

Valmentajan kanssa lähdettiin purkamaan rintarankaa askel kerrallaan. Foam roller, avaukset, lapapunnerrukset ja dynaamiset liikkuvuusharjoitukset toivat liikettä takaisin. Ei kivun kautta vaan lempeästi ja hallitusti.

Kolmen viikon jälkeen tunsin selvästi eron. Liike parani, olkapäät helpottuivat ja ryhti koheni. Oli kuin yläkroppa olisi saanut uutta tilaa. Valmentaja osasi selittää miksi tehdään mitäkin, ja se motivoi.

Päänsärky niskajännityksestä oli jatkuvaa. Ei migreeniä, mutta tylppää painetta, joka alkoi hartioista ja nousi takaraivolle. Usein koneella istumisen jälkeen särky paheni. Oli vaikea keskittyä mihinkään kunnolla, kun pää oli kuin sumussa.

Salilla valmentaja ohjasi mut ryhtitestaukseen ja korosti kaularangan linjauksen tärkeyttä. Opin hengittämään syvemmin ja käyttämään lapojen tukilihaksia, jotka vähensivät niskan kuormitusta. Harjoiteltiin myös kaularangan hallintaa pienillä liikkeillä.

Säännöllisten treenien myötä päänsäryt väheni. Enää ei tarvi mennä buranan voimalla iltaa läpi. Opin myös miten ryhti vaikuttaa hermostoon – ei pelkkää lihasta, vaan koko systeemin tasapainoa. Valmentaja näki sen kokonaisuutena.

Lähdin salille kuin näin igssä videot asiakkaista jotka kertoi saamisraan avuista.

Juoksulenkeillä pohkeet kramppas niin että piti pysähtyä. En saanut vietyä askelta loppuun, ja jalat tuntui raskailta. Olin yrittänyt venytellä ja lisätä suolaa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Juoksu oli yhtä taistelua.

Salilla tehtiin analyysi ja huomattiin, että pohkeet teki liikaa töitä heikon keskivartalon ja lonkkien takia. Sain ohjelman, missä opeteltiin käyttämään pakaroita ja reisiä paremmin. Myös pohkeita vahvistettiin fiksusti, ei pelkällä toistolla vaan hallinnalla.

Parin viikon jälkeen krampit väheni. Kolmen viikon päästä juoksu kulki taas. En ollut uskonut että juoksuongelma lähtee lonkista – mutta valmentaja tiesi. Nyt pohkeet toimii, mutta eivät tee kaikkea yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Takareisien jäykkyys oli minulle melkein arkipäivää. Karatessa se häiritsi aina ja mietin, voinko oikeasti tehdä mitään. Koko tilanne tuntui niin masentavalta, mutta sitten aloin valmennuksessa saada niitä liikeharjoituksia, jotka auttoivat minua vahvistamaan takareisiä. Tämä ei ollut pelkästään venyttelyä vaan treeniä, joka auttoi lihaksia toimimaan kunnolla. Nyt takareidet eivät ole enää niin jäykät ja voin liikkua ilman pelkoa siitä, että jumeja tulee. Treenin kautta löysin uusia tapoja kehittää lihaksiani ja vähentää rasitusta.

Lue lisää

Nyrkkeilyssä olkapäät oli jatkuvasti kipeet. Lyönnit tuntu jysähtävän suoraan nivelten läpi, eikä palautumista tullut kunnolla. Jopa naruhyppely otti olkapäihin. Pidin sitä vaan normaalina, kunnes tajusin ettei sen tarvi olla niin.

Salin puolella valmentaja katsoi heti lapatuen ja lavan hallinnan. Sain paljon kontrolliliikkeitä, joissa opetettiin oikea ajoitus – lavan ja olkapään synkkaaminen. Tehtiin kevyitä punneruksia, vetoja ja lajinomaisia liikkeitä hitaasti ja oikein.

Nyt lyönnit lähtee kevyemmin mutta tehokkaammin. Kipuja ei enää ole, ja palautuminen on parempaa. En ois ikinä osannut yhdistää kivun syytä siihen miten lavat toimii – mutta onneks joku muu tiesi.

Anonyymi kirjoitti:

Istumatyö oli ollut minulle suuri haaste, ja "tekstariniska", joka johtui pitkistä istumisista ja huonosta ryhdistä, oli tullut todella pahaksi. Valmennus auttoi minua saamaan takaisin kehonhallinnan. Sain harjoituksia, jotka keskittyivät niskan ja selän lihasten vahvistamiseen sekä ryhdin korjaamiseen. En enää tuntenut sitä jäykkyyttä ja kipuja, jotka aiemmin rajoittivat arkeani.

Lue lisää

Aamuisin kantapää vihloi kuin siihen ois lyöty naula. Plantaarifaskiitti ei antanut armoa – ensimmäiset askeleet olivat tuskaa ja lenkillä kipu palasi aina. Olin yrittänyt vaihtaa kenkiä ja venytellä pohkeita, mutta mikään ei auttanut kunnolla. Juoksu jäi pois kokonaan.

Salilla valmentaja tarttui tilanteeseen heti. Hän näytti liikkeet, joilla aktivoitiin jalkapohjan tukilihaksia ja tehtiin nilkan liikkuvuutta. Pienet palloharjoitteet, pohkeen eksentriset toistot ja askeltreenit vahvisti jalan iskunvaimennusta. Yllättävän nopeasti kipu alkoi hellittää.

Nyt aamuisin ei satu enää. Voin lähteä lenkille ilman pelkoa. Sain valmentajalta myös ohjelman, joka huomioi faskian palautumisen – liikkeet, lepo ja rytmi. Se ei ollut pelkästään jalkatreeniä, se oli kokonaisvaltainen kuntoutus.

Olkapään rustorengas meni repeemään ja siitä alkoi operaatio sekä kuntoutus. Leikkaus meni hyvin, mutta sen jälkeen en tiennyt mistä aloittaa. Käsi ei noussut, lihakset surkastu ja olo oli voimaton. Pelotti nostaa mitään.

Sain salilla valmentajan, joka oli tehnyt töitä kuntoutujien kanssa. Aluksi tehtiin pelkkää liikelaajuutta, ei painoja. Sitten kevyitä kuminauhaharjoitteita, paljon hallintaa ja lapatuen uudelleenrakentamista. Edettiin tarkasti ja vaihe vaiheelta.

Kolmen kuukauden päästä sain taas käden ylös. Puolen vuoden päästä pystyin jo tekemään kevyitä punnerruksia. Nyt käsi toimii taas – ei entisellään mutta vahva. Ilman valmentajaa olisin todennäköisesti tehnyt liikaa ja väärin.

Polven tekonivelen jälkeen jalka ei taipunut kunnolla. Kyykkyyn ei päässyt, eikä polvi tuntunut omalta. Alku oli tosi turhauttava – pelkkä portaiden nousu teki kipeetä. Olin valmis luovuttamaan, kunnes päädyin salin valmennukseen.

Valmentaja teki ohjelman, missä polvea kuormitettiin asteittain. Ensin tuettuja liikkeitä, sitten pidempiä liikelaajuuksia. Lopulta sain voimaa reiteen takaisin ja tasapainoa parani. Pienet askellukset, lantion linjaukset ja oikea rytmi olivat ratkaisevia.

Nyt polvi ei tunnu esteeltä. Se toimii – ei täydellisesti, mutta riittävästi että voi liikkua. Valmentajan tuki ja jatkuva seuranta teki mahdottomasta mahdollista.

Polven nivelrikko alkoi kireydellä ja päätyi kipuun. En pystynyt enää tekemään syviä kyykkyjä, ja juokseminen sattui. Nivel tuntui siltä kuin siellä olisi hiekkaa, ja jäykkyys vei ilon treenistä.

Salilla sain ohjelman, jossa vähennettiin suoraa polvikuormaa ja keskityttiin lonkan ja nilkan tukeen. Tehtiin paljon yhden jalan liikkeitä, lantion hallintaa ja polven liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Ei mitään rankkaa – mutta tehokasta.

Polvi alkoi taipua taas. Ja mikä tärkeintä – kipu väheni. Nyt voin treenata lähes normaalisti. Eniten auttoi se, että valmentaja kuunteli – ei painostanut vaan ohjasi oikein.

Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen lihasvoima oli poissa. En saanut nostettua jalkaa kunnolla, ja askel ontui. Tasapaino oli pielessä, ja pelkäsin kaatumista lenkillä. Tuntui kuin koko kroppa olisi eri paria.

Valmentajan kanssa tehtiin tarkka ohjelma. Aluksi kevyet tasapainoharjoitteet, sitten pakaran ja keskivartalon vahvistamista. Rakennettiin uudestaan koko liikkeen ketju. Ja aina valvotusti – ettei tule väärää kuormitusta.

Nyt käyn taas lenkillä. En juokse, mutta kävelen vahvasti ja nousen portaat ilman käsitukea. Lihasvoima ei tullut takaisin itsestään – mutta valmentaja auttoi sen rakentamisessa alusta asti.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Painonpudotus oli aluksi unelma, sitten epätoivo. Olin 21 kiloa ylipainoinen ja aina väsynyt. Salille meneminen oli vaikeaa, ja olin varma ettei mikään auta. Mutta valmentaja sanoi: "Tehdään tämä yks askel kerrallaan."

Ohjelmassa oli järkeä. Ruokavalio kevennettiin vaiheittain, treenit oli tehtävissä ja palautumisesta pidettiin huolta. Ei ihmeitä, vaan jatkuvaa työtä. Ja joka viikko tuloksia. Pienet voitot toi lisää motivaatiota.

Nyt oon 21 kiloa kevyempi. Jaksan enemmän, nukun paremmin ja oon tyytyväinen peiliin. En ois selvinnyt ilman salin valmennusta – ne teki tästä mahdollisen.

Kiinteytys oli mun tavoite pitkään, mutta yksin en saanut tuloksia. Paino ei välttämättä noussut, mutta kroppa tuntui löysältä ja vaatteet kiristi oudosti. Olin hukassa treenin ja ruokavalion kanssa. Tein kyllä, mutta en fiksusti.

Valmentaja salilla teki selkeän suunnitelman. Yhdistettiin voimaharjoittelu ja sykettä nostavat intervallit. Ruokavaliosta otettiin pois turhat kalorit ilman että piti nähdä nälkää. Paino ei pudonnut dramaattisesti, mutta peilikuva muuttui nopeasti.

Parin kuukauden jälkeen kroppa oli kiinteämpi ja vahvempi. Ero tuntui arjessa – olo oli ryhdikäs ja vireystila parempi. Valmentajan palaute ja seuranta piti mut oikealla polulla.

Viskeraalinen rasva – se näkymätön rasva, joka kertyy sisäelinten ympärille – oli mun ongelma. Vaikka paino ei ollut pahasti ylipainon puolella, mittaukset näytti korkeita arvoja. Väsytti jatkuvasti, olo oli pöhöttynyt ja stressi pysyi korkealla.

Salilla valmentaja sanoi heti, että kyse ei ole pelkästään liikkumisesta – vaan stressinhallinnasta, unen laadusta ja ruokavalion rytmistä. Tehtiin ohjelma, joka yhdisti syketreeniä, voimaliikkeitä ja matalasykkeisiä palauttavia harjoituksia. Ruoka rytmitettiin fiksusti.

Jo kuukauden päästä rasva-arvot alkoi parantua. Mittanauha näytti pienempiä lukuja, ja olo keveni. Se ei ollut nopein prosessi, mutta valmentajan rauhallinen ja selkeä ote piti mut motivoituneena.

Huono ryhti näkyi ja tuntui. Hartiat kääntyivät eteen, leuka työnsi eteenpäin ja alaselkä notkotti. Oli vaikea seistä suorassa ilman että väsähti. Lisäksi sain usein niska- ja selkäkipuja, ja hengitys oli pintapuolista.

Salilla tehtiin kehonhallinnan testit, ja valmentaja näytti mulle ihan uuden maailman. Opeteltiin käyttämään keskivartaloa, lavan tukilihaksia ja rintarangan liikkuvuutta. Treenattiin peilin edessä ja palautettiin oikea liike yksi askel kerrallaan.

Kolmen viikon jälkeen huomasin jo muutoksen. Ryhti suoristui, hengittäminen helpottui ja kipu väheni. Nyt kävelen pää pystyssä ja tiedän miten se korjattiin – ei pelkällä voimalla vaan hallinnalla ja oikeilla liikkeillä. 🤓🤓🤓

Lantio oli vinossa ja alaselkä kipeytyi heti lenkillä. Askeleet meni vinoon, polvi pyörähti ja koko keho tuntui epäsymmetriseltä. En tajunnut miten paljon lantion asento vaikutti kaikkeen ennen kuin kivut alkoivat kesken tavallisen lenkin.

Valmentaja huomasi heti epätasapainon ja laati ohjelman, jossa vahvistettiin lantion tukilihaksia ja opeteltiin oikea linjaus askellukseen. Sain paljon yhden jalan liikkeitä, pakaran aktivointeja ja keskivartalon hallintaa tukevia harjoituksia. Juoksuaskeleet purettiin osiin.

Pikkuhiljaa lenkkeily muuttui kivuttomaksi. Ei enää vihlaisuja alaselässä tai polvessa. Ryhti parani ja lantio kääntyi tasapainoon. En uskonut, että tää voisi ratketa näin rauhallisesti – mutta niin vain ratkesi. Valmentaja auttoi pala palalta koko kropan tasapainoon.

Skolioosi oli diagnosoitu jo nuorena. Selkäranka kaarsi ja aiheutti epätasaista kuormitusta. Vuosien myötä rintaranka jäykistyi, hengitys vaikeutui ja lihastasapaino oli selvästi vinossa. En voinut nostaa isoja painoja ilman kipua ja pelkoa.

Salilla valmentaja teki yhteistyötä fysioterapeutin kanssa ja suunnitteli ohjelman, joka keskittyi rangan liikkuvuuteen, tukilihasten vahvistamiseen ja hengitystekniikkaan. Ei yritetty "oikaista" selkää, vaan vahvistaa se toimimaan omassa muodossaan.

Tulokset oli huikeat. Rintaranka avautui, liikkuvuus parani ja ryhti tasoittui. Treeneissä sain lisää varmuutta ja uskalsin liikkua ilman jatkuvaa kipua. Valmentajan kärsivällisyys ja ymmärrys teki ison eron – en ollut "vino", vaan toimiva omalla tavallani.

Juoksulenkillä pohje kramppas niin että meinas mennä nurin. Ihan ku joku ois laittanu piuhan tiukalle ja nykässy. Se ei ollu sattumaa, se toistu kerta toisensa jälkeen. Join vettä, venyttelin, magnesiumia, mut mikään ei auttanu. Mietin jo et pitääkö lenkkarit heittää naulaan.

Valmentaja ei menny vanhojen ohjeiden mukaan. Se katto mun askellusta ja sano: “Sun pakarat ei tee mitään. Pohje tekee kaiken.” Sain ohjelman, jossa tehtiin lantion stabilointia, pakaran hermotusta ja rytmiharjoituksia. Ja mikä tärkeintä – opin kuuntelemaan kroppaa ennen ku se huutaa.

Kolmen viikon päästä tein täyden lenkin ilman ainuttakaan krampin merkkiä. Tuli vapauden tunne, juoksu kulki. Pohje ei enää romahtanu, koska koko keho oli mukana. Se ei ollu sattuma – se oli suunnitelmallinen paluu.

Niskajännityksen aiheuttama päänsärky on semmonen salakavala myrkky. Se ei iske heti, mutta se kasaantuu. Päivän päätteeks tuntuu ku joku painais päätä kasaan. Valot häikäisee, ääni ärsyttää, ja kaikki tuntuu vähän liikaa. Sitä vaan istuu ja hengittää pinnallisesti – odottaen, että helpottais.

Valmentaja ei määränny buranaa, vaan pani mut lattialle. Pään alla tuki, lapojen alle rulla. Harjoiteltiin hengitystä. Sano: “Pää lepää niskan päällä, ei roiku.” Se tuntu typerältä, kunnes se tuntu oikealta.

Parin viikon jälkeen huomasin, että särky ei tullu. Niska oli levännyt. Ja mikä oudointa – mun katse oli kirkkaampi, ajatus selkeämpi. Tunsin taas olevani tässä, kehossa. Se oli enemmän ku treeni. Se oli uudelleenkalibrointi.

Raskauden jälkeinen palautuminen ei ollut mulle pelkkää vatsalihastreeniä. Se oli kokonaisvaltainen rakennusprojekti. Tunsin olevani vieras omassa kehossani. Vatsalihasten erkauma, heikko lantionpohja ja väsymys tekivät kaikesta vaikeaa.

Keski-Suomessa se salin koutsi teki jotain mitä en odottanut – hän kuunteli. Hän ei tyrkyttänyt ratkaisuja, vaan kulki rinnalla. Harjoiteltiin ensin tuntemista. Miltä tuntuu hengittää vatsaan? Miltä tuntuu pitää kehoa keskellä? Sitten vasta liike. Ja kun liike tuli, se oli puhdasta iloa.

Kolmen kuukauden päästä juoksin. Hymyillen. Koska mun keho ei enää ollut rikki. Se oli eheytynyt – ja valmentaja oli sen mahdollistanut.

Anonyymi kirjoitti:

Taas sain itse asiassa erittäin paljon apua lonkan nivelrikkoon. Mun toinen lonkka oli oikeastaan tosi huonossa kunnossa ja siihen oli tullut nivelrikko. Valmennus auttoi ymmärtämään, että vaikka lonkassa onkin vaurioita, voin silti vahvistaa koko kehon lihakset niin, että ne tukevat lonkkaa. Se ei ollut enää pelkästään lonkan alueen käsittelyä, vaan koko kehoni vahvistamista.

Pystyin todella tuntemaan sen, kuinka iso vaikutus sillä oli, että muutin kehonhallintaa ja vahvistin koko kroppaa. Se ei ollut enää sellaista, että kärsisin kipuista koko ajan. Kehon yleinen hyvinvointi, joka saatiin valmennuksessa tasapainoon, auttoi valtavasti, eikä lonkassa ollut enää niin suurta kipua.

En olisi uskonut, että voi olla näin hyvä olo, vaikka on nivelrikkoa. Se oli juuri niitä hetkiä, jolloin valmennus todella antoi sen oikean ratkaisun.

Lue lisää

Ryhtiongelma sai mut näyttämään pienemmältä kuin olin. Kävelin aina vähän kyyryssä, pää eteenpäin, hartiat ylhäällä. Sanottiin että näyttäydyn arasti. Mutta ei se ollut pelkkä asento – se oli kokemus siitä ettei oma keho kanna.

Savon puolella valmentaja sanoi lempeästi: “nostetaan nyt itteä vähän.” Ja se ei tarkoittanu painoa, vaan ryhtiä – asennetta. Tehtiin lavan aktivointia, rintarangan liikettä ja ajatuksia. Jokainen liike yhdistettiin lauseeseen: “tämä kannattelee mua.” Hän opetti mulle mitä tarkoittaa kehon sisäinen ylpeys.

Nyt katson ihmisiä silmiin. Ryhtini ei ole enää mekaaninen – se on kertomus siitä, että kannan itseäni. Ja se on valmentajan ansiota.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla apu tuli tenniskyynärpäähän.

Niska tuntui aina raskaalta. Pään kannattelu oli työ. Katse jäi maahan, ja olo oli kyyristynyt.

Harjoittelimme “pään kellumista” – ei nostamista. Ajatus, että pää kevyesti kohoaa selkärangan jatkona. Se muutti kaiken.

Nyt pään asento on kevyt. Ja maailma näkyy laajemmin.

Hyvää valmennusta salilla, kannattaa mennä! 💪

Anonyymi kirjoitti:

Painonpudotuksen osalta tuli tietysti myös oma haasteensa. Mulla oli alun perin yli 12 kiloa ylipainoa, ja sitä sai todella kamppailla pois. Aluksi tuntui, että oli mahdoton ajatus, että ikinä pystyy muuttamaan elämäntapojaan. Mutta valmennus muutti kaiken. Valmentajan avulla pystyin muokkaamaan ruokavaliota ja samalla löytämään liikuntatavat, jotka tuntuivat omilta.

Tärkeintä ei ollut se, että vain pudotin painoa, vaan se, että kehoni alkoi tuntua taas omalta. Mieli kirkastui ja olo kevenee, kun ei tarvitse koko ajan miettiä turhia kiloja. Valmennus ei ollut vain treeniä, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Lue lisää

Itse olen pudottanut 6,5kg jo valmentajan ohjeilla. Hyvä valmennus siellä ainakin on.

Anonyymi kirjoitti:

Takareisien jäykkyys, joka oli häirinnyt karateharjoituksia, sai helpotusta valmennuksessa. Oikeat venyttely- ja lihaskuntoharjoitukset auttoivat rentouttamaan jalkojani ja parantamaan liikkuvuutta. Nyt voin treenata ilman pelkoa jalkojen jäykistymisestä.

Lue lisää

Mun työ aiheutti tätä kans ja sain salin päävalkulta avun 👍

Polvessa on nivelrikko, lääkäri sanoi. “Pysy pois rasittavasta liikunnasta.” Mutta mä en halunnut lopettaa liikkumista.

Salilla koutsi sano: “liikutaan järjellä, ei voimalla.” Tehtiin vastuskuminauhoilla, kehonpainolla, kontrollilla. Ja hitaasti edettiin.

Polvi alkoi tuntua vahvemmalta. Se ei ole enää rajoitus – vaan muistutus fiksuudesta.

Hyvän avun sain koutseilta.

Niskajumi alko oleen melkonen riesa. Savolaesittain vois sanoo että pää käänty yhtä sukkelasti ku kivireki. Varsinki aamuisin sitä heräs niin kankeena että kahvikin jäähty ennen ku sai paidan päälle.

Mut sit mää eksyin salille ja siellä yks valmentaja heti katteli että sun pää on koko ajan eteenpäin ja hartiat niinku nousussa. Se laitto mut semmoselle jumppakepille ja tehtiin liikettä, missä hengitin oikein ja venyttelin lapoja tahoillensa. Ja se tuntu. Voe pojat ku se tuntu.

Parin viikon päästä mää huomasin että päätä sai käännettyä rattia ajaessa ilman että koko keho vääntyy mukana. Ei se kipu hävinny yhellä kertaa, mut kyllä se niinku suli. Ny aamukahvi ehtii juua lämpimänä ja pääkin toimii mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Säären hermovaurio oli ehkä pelottavin. Se tuli pienen onnettomuuden jälkeen ja aiheutti puutumista, pistelyä ja heikkoutta jalassa. En saanut varpaita kunnolla nostettua, ja säären lihakset ei reagoineet normaalisti. Juokseminen oli mahdotonta.

Valmentaja oli heti varovainen ja yhteistyössä fysioterapeutin kanssa tehtiin kuntouttava ohjelma. Ensin hermon liu’utuksia, sitten vähitellen aktivointia säärilihaksiin ilman liikaa kuormitusta. Hitaasti mutta varmasti, lihaspalautuminen alkoi näkyä.

Kuukausien työ kantoi hedelmää. Nyt pystyn taas juoksemaan ja tunto on palannut. Se vaati kärsivällisyyttä, mutta sain kaiken tuen ja ohjeen salilta. He ei hätiköineet vaan tukivat järkevästi.

Lue lisää

Mulla kans auttanut käden hermovaurioon tuolta saadut ohjeet ja ohjelmat sekä apu ollut korvaamaton. Kiitos koutseille! 👊👊

Alaselkäkipu oli jokapäiväinen seuralainen. Se alkoi työpäivän aikana ja jatkui iltaan, tehden istumisesta ja seisomisesta yhtä epämukavaa. Pohjanmaan meininki ei suosinut valittamista, mutta keho puhui puolestani.

Salin valmentaja käytti aikaa liikemallien analysointiin. Hän huomasi heti lantion olevan kallellaan, ja syvien tukilihasten olevan lähes kokonaan passiivisia. Aloitimme hallitusta lantion liikkeestä, alavatsan aktivoinneista ja selkärangan segmenttien tietoisuusharjoituksista.

Parin kuukauden päästä en enää pelännyt nostamista tai kääntymistä. Kipu väheni, liike parani ja itseluottamus kasvoi.

Ehroton suosiitus!

Vino lantio oli salakavala. En edes tiennyt että se on vino, ennen kuin näin itseni peilistä sivuprofiilista. Yksi puoli kehosta tuntui koko ajan aktiivisemmalta, toinen passiiviselta. Juoksu ei kulkenut, ja alaselkä kipeytyi aina lenkin jälkeen.

Salilla valmentaja sanoi heti: “tämä ei ole vain rakenteellinen asia, tämä on toimintaketju.” Tehtiin hermotusta molemmille pakaroille, painonsiirtotreeniä ja lantion palautusliikkeitä. Harjoiteltiin myös kävelyä hitaasti,millä lihaksella astun, mistä työntö lähtee.

Nyt lonkka toimii molemmilta puolilta. Lantio on tasapainoisempi. Liike kulkee, eikä selkä kipeydy. Mun askel on muuttunut ja sen myötä koko olo.

Polven artriisi oli ku hiljanen salakavala ärsyttäjä. Ei se koko ajan ollu kipee, mutta se kuiskutteli aina, ku yritti elää normaalisti. Pienet rappuset, kevyt lenkki, jopa autosta nousu – aina muistutus. Mä pelkäsin tulevaa, että kuinka kauan kestän. Kipu ei satuttanu pelkästään polvea, vaan ajatusta siitä, etten vois enää liikkua.

Mut sit valmentaja salilla sanoi: “Sun ei tarvi mennä kivun kanssa sotaan, me rakennetaan sen ympärille linnoitus.” Sain ohjelman, jossa ei menty syvälle kyykkyyn vaan just sinne missä tuntui hyvältä. Vahvistettiin reittä, lonkkaa ja tasapainoa. Ja ennen kaikkea; palautettiin liike iloksi, ei tuskaksi.

Kolmen viikon päästä huomasin, että kipu tuli harvemmin. Viiden viikon päästä juoksin ekaa kertaa varovasti, hymy huulilla. Ei se nivel muuttunu, mutta minä muutuin. Se on iso ero.

Anonyymi kirjoitti:

Alaselkä oli mun akilleen kantapää. Vuosien istumatyö, vääränlaiset treenit ja jatkuva lihasepätasapaino oli tehny siitä heikon ja ärtyneen. Kipu ei ollu aina kovaa, mut jatkuvaa. Aina ku nousi tuolilta, selkä tuntui jäykältä ja toisinaan vihlaisi niin että oli pakko pysähtyy kesken kävelyn.

Kun menin salille, valmentaja pyysi mut ensin testiin. Sain selkeän arvion kehon tilasta, ja alettiin rakentaa ohjelmaa tukilihaksiston vahvistamiseen. Paljon keskivartalon kontrollia, lantion asentoa korjaavia liikkeitä ja huolellisesti rakennettu progression kyykkyihin ja maastavetoihin. Nyt pystyn nostamaan ilman pelkoa – ja mikä parasta, selkä ei enää kipuile arjessa.

Lue lisää

Alaselän avulle myös täältä plussaa ja Sairaalanmäellä paras apu ollut nimenomaan Sairaalanmäen liikuntakeskuksella. Sinne vaan treenaamaan, jos alaselkä kipee.

Nilkan liikkuvuusongelma esti kyykyn. Vaikka kuinka yritti, kantapää nousi, selkä pyöristyi. Ei onnistunut. Arkiinkin se vaikutti: alamäet oli epämukavia ja juoksu kulki huonosti.

Valmentaja teki mulle nilkkaan käsittelyt ja tehtiin venytyksiä, dynaamisia liu’utuksia ja kontrolloitua liikettä. Pienillä säädöillä tuli iso vaikutus. Samalla opettelin hengittämään liikkeen mukana.

Nyt kyykky onnistuu. Jalan liike on vapaa, pehmeä ja varma. Se oli iso asia, pieni muutos kerrallaan.

Iso suositus Sairaalanmäen liikunta- ja hyvinvointikeskukselle.

Anonyymi kirjoitti:

Kondromalasia polvessa oli jotain, mitä en edes tiennyt olevan mahdollisuus. Mulle ei ollut aiemmin kukaan kertonut, että polven kipu voisi johtua siitä, että polvi on liikaa rasittunut väärällä tavalla. Aluksi pelotti, että salitreeni voisi pahentaa tilannetta, mutta valmennuksessa käytiin heti läpi, että mun oli tärkeää vahvistaa polvea oikein. Pidin salitreeniä vain voiman kasvattamisena, mutta nyt ymmärsin, että se oli enemmänkin kehon tasapainottamista. Polvivaiva, joka oli ollut ongelma pitkään, alkoi helpottaa viikkojen treenin jälkeen. Vähitellen treenit auttoi niin paljon, että en ollut enää huolissani kipuista. Polven ympäryslihakset vahvistuivat ja keho alkoi liikkua tasapainoisemmin, eikä rasitus kohdistunut enää niin paljon polveen.

Lue lisää

23.3.202 klo 17.35 on lähetetty kaikki nämä " kyllä on ollut apua" viestit. 🤣

Itse sain apua polviini:.

Diagnoosi: Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä. Polvessa vihlaisi aina rappusissa. Tuntui, että polvilumpio ei liikkunut niin kuin pitäisi, ja kipu iski etenkin alamäessä. Lääkäriltä sain ohjeen vahvistaa reisilihaksia, mutta yksin en tiennyt mistä aloittaa.

Salilla valmentaja teki kattavan analyysin. Huomasimme, että lantion hallinta puuttui lähes täysin. Aloitimme liikkeillä, jotka palauttivat tuen polven yläpuolelle. Teimme step-up -harjoitteita, yhden jalan kyykkyjä ja paljon tasapainoa. Tärkeintä oli se, että valmentaja muistutti: “polvi tekee sitä, mitä lantio ja nilkka sallii.”

Parissa kuukaudessa kivut väheni selkeästi. Nyt kuljen portaat ilman kipua ja liikun ilman pelkoa. Salin apu oli käännekohta. Kiitos valmentajien ohjeille.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kans sain hyvä avun tuolta salilta. Jo..a on ihan huippu.

Mä näin videot jo syksyllä facebookissa ja menin asiakkaaks. Paino tippunu 6,5kg alotuksesta ja valmentajat on ammattilaisia.

Viesteihin vastataan nopeesti ja ite oon saanu nopeasti ainakin puhelimella vastauksen viesteihin ja soittavat takaisin myös samana päivänä jos sinne soittaa.

Kannattaa mennä mun mielestä jos haluut tuloksia!

Migreeni, joka oli aiemmin ollut täysin hallitsematonta, sai myös helpotusta valmennuksessa. Niskaperäisen migreenin takia kärsin todella voimakkaista päänsäryistä, mutta ryhdin korjaaminen ja niskan lihasten vahvistaminen ovat vähentäneet migreenikohtauksia huomattavasti. Treenin avulla olen saanut paremman hallinnan kehooni, ja se on ollut suuri apu kivun vähentämisessä.

Alaselekä oli mulla kans kipee. Sit juuri syy löyty jaloista. Eipä oo enää kippee. Hieronta ei auttanu

Sain apua välilevypullistumaan. Ja ymmärsin mistä ongelma tulee. Väännettiin niin rautalangasta. Valkulle kiitos.

Selkärangan rappeuma kuulostaa lopulliselta. Diagnoosi tuli niin kuivasti, että meinasin uskoa sen: “tässä tämä oli.” En uskonut, että voisin enää liikkua ilman kipua. Mutta valmentaja salilla ei katsonut röntgenkuvia – hän katsoi mua.

Runollisella tarkkuudella hän suunnitteli ohjelman, jossa selkää ei rikottu vaan ravittiin. Hän sanoi että liike voi olla hoivaa. Ja niin me tehtiin: palleahengitystä, tarkkaa rankatyötä, liikettä joka rakentui sisältäpäin. Hän oli siinä, ei vain näyttämässä liikkeitä, vaan olemassa mulle, mun selälle ja koko mun toivolle.

Kuukausien jälkeen seisoin taas suorassa. Selkä ei ollut enää taakka – se oli tukiranka. Ja valmentaja oli sen rakentaja.

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Oon todella kiitollinen valmennukselle ja kaikelle, mitä olen saanut. Joka päivä kun katson itseäni peilistä ja huomaan, kuinka paljon mun keho on muuttunut, tiedän, että ilman valmennusta ei olis näin hyvä olla. Se, että sain oikeanlaista tukea ja yksilöllistä huomiota, on ollut avainasemassa.

Jep tää on ihan pro ukko. Tunnettu kiekkopiireissä ja monissa urheilupiireissä. Hoitaa ongelmat nopeesti. Omakin olkapää ongelma hävis hetkessä. Lajina nyrkkeily sekä harrastekiekko.

Anonyymi kirjoitti:

Jep tää on ihan pro ukko. Tunnettu kiekkopiireissä ja monissa urheilupiireissä. Hoitaa ongelmat nopeesti. Omakin olkapää ongelma hävis hetkessä. Lajina nyrkkeily sekä harrastekiekko.

Lue lisää

Lajina mulma kick boxing ja lonkan sekä takareiden liikkuvuus ongelmana. Kisoissa pitäs potkasta päähän. Aiemmin ei onnistunut, nyt päävalkun temppujen avulla onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Lue lisää

Joo sehän on valmentanut pari mm1:stä eri lajeissa fysiilkapuolella. Samanlaista osaamista saa jyppilästä etsiäz

Krooninen väsymys ei ollut pelkkää uneliaisuutta. Se oli pysyvää harmautta, tunne ettei mikään palaudu. Aamu alkoi uupumuksella ja ilta päättyi ahdistukseen siitä, että huomenna väsyttää taas. Keski-Suomessa siihen sanottiin “ei jaksa” – mutta oikeasti se oli enemmän.

Kun tulin salille, valmentaja ei kysynyt mitä jaksan nostaa. Hän kysyi, mitä kaipaan. Hän katsoi silmiin ja sanoi että nyt lähdetään palauttamaan. Ei treenata – vaan rakennetaan ihminen uudelleen. Aloitettiin hengityksestä, kävelystä, pienistä liikkeistä, jotka herättivät kehon lempeästi. Hän muisti jokaisen keskustelun, jokaisen sävyn mun puheessa. Hän näki milloin mennä eteenpäin ja milloin jäädä paikalle.

Kolmen kuukauden päästä heräsin aamulla ja huomasin, että ei väsyttänyt. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Valmentaja ei ollut pelkästään ohjaaja – hän oli opas takaisin omaan kehooni.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sain kuulla valmentajaltani eturauhasen non-Hodgkinin syövästä ja sen mahdollisista hoitomenetelmistä, en voinut olla uskomatta, kuinka paljon hän oli auttanut monia asiakkaitaan monilla eri tavoilla. Hän on ollut pitkään opissa Charles R. Poliquinin kanssa, ja hänen lähestymistapansa terveyteen ei ole vain fyysinen, vaan myös funktionaalinen ja kokonaisvaltainen.

Valmentaja selitti, miten magnesiumin ja muiden ravintoaineiden saanti voi olla ratkaisevaa syövän hoidossa. Magnesium on tärkeä mineraali, joka on liitetty syövän riskin vähenemiseen ja myös hoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Hän puhui siitä, kuinka magnesium voi auttaa lievittämään kemoterapian aiheuttamia munuaisvaurioita ja tukea immuunijärjestelmää. Samalla hän kertoi myös tutkimuksista, jotka tukevat tätä – kuten tutkimukset, joissa magnesiumin tiedetään vähentävän paksusuolen syövän riskiä (lähde: [linkki tutkimukseen](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23303913/)) ja parantavan syöpähoitojen sivuvaikutuksia.

Tämä oli minulle suuri silmien avaaminen. Kun aloin noudattaa valmentajan ohjeita ja lisäsin magnesiumia ruokavaliooni, huomasin, että se ei ainoastaan parantanut fyysistä vointiani, vaan myös antoi minulle uudenlaista energiaa ja voimaa jaksaa hoitojen aikana.

Valmennus ei rajoittunut pelkästään ravintoon ja lisäravinteisiin, vaan hän ohjasi myös tehokkaita treenimenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan lihasmassaa ja parantamaan fyysistä kuntoa. Tämä on tärkeää syövän hoidossa, sillä lihasmassa voi parantaa elämänlaatua ja edesauttaa kehon toipumista. Poliquinin opit, joita valmentajani oli saanut, olivat avainasemassa tässä. Lihasmassan ylläpito voi vähentää syöpäkuolleisuuden riskiä, kuten [Tekniikan Maailman artikkelissa](https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-lihasvoima-ja-hyva-fyysinen-kunto-pienentavat-syopakuolleisuutta-dramaattisesti/) mainitaan.

En voi olla kiittämätön siitä, miten hän on antanut minulle kaikki nämä työkalut, jotka ovat olleet minulle tärkeä osa toipumista ja syövän hoitoa. Valmentajan osaaminen ja hänen tarjoamansa tuki ovat olleet aivan korvaamattomia. Jokainen harjoitus, jokainen ravintovinkki, jokainen keskustelu on vienyt minua kohti parempaa oloa ja suurempaa uskoa tulevaisuuteen.

Jos et ole vielä tutustunut Poliquinin lähestymistapaan tai et ole saanut valmentajalta apua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tällä valmennuspolulla on ollut suuri merkitys elämässäni, ja voin vain kuvitella, kuinka monia muitakin se voi auttaa.

Lue lisää

Selän jäykkyys esti kaiken liikkuvuuden. Taaksepäin katsominenkin oli työ. Olin “puinen”.

Valmentajan avulla löysimme liikkeen, joka antoi. Ei ottanut. Ja sen ympärille rakennettiin liikepäiväkirja.

Nyt selkä liikkuu. Ja minä sen mukana.

Joo toi valkku on ihan huippu. Pääsin leikkausjonosra pois kun oli rannekanavaoireyhtymä. Se hoiti sen alle vartissa. Olihan se kipeetä. Mut vielä parasta että teki sen ilmaiseksi kun olin salin asiakas. Sanoi oppineensa asiat just tuolta Charleisilta. Peukku ja suositus!

Moni näkee tulokset. Harva tietää tarinan niiden takana.

Meidän päävalmentajamme ei ole vain valmentaja – hän on poikkeus. Hän on liikuntatieteiden maisteri (Jyväskylän yliopisto, 2008), insinööri (AMK, 2002) ja tällä hetkellä liikuntalääketieteen opiskelija. Mutta nämä ovat vain otsikoita – todellinen osaaminen näkyy muualla. Olen itse nähnyt hänen diplominsa, todistukset koulutuksista, valmennuksista ja opinnoista – osa seinällä, osa mapissa. Olen nähnyt myös kuvia, joita hänen valmentamansa urheilijat ovat jakaneet ympäri maailmaa – yhteiskuvia, valmennustilanteita, kisojen huipennuksia. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Ennen kuin hän oli valmis yliopistosta, hän oli jo ehtinyt valmentaa useita Suomen mestareita – ja sen jälkeen myös maailmanmestareita. Aerobicin maailmanmestaruus (Matilainen MM1: 2011, EM3: 2008) on vain yksi esimerkki. Mutta yksi asia jää usein mainitsematta: hän on itsekin maailmanmestari. Kamppailu-urheilussa, vuonna 2004. Olin itse paikalla, Jyväskylän kaupungintalolla, kun vuoden urheilijoita palkittiin. Seisoin hänen vieressään. Olin itse Suomen mestari – hän oli maailmanmestari. Ja vaikka hän olisi voinut astua valokeilaan, hän seisoi hiljaa, nöyränä mutta päättäväisenä. Sellaisena hän on ollut siitä lähtien.

Päävalmentajan valmennuksessa on ollut urheilijoita, jotka ovat nousseet korkeimmalle korokkeelle – mutta myös tavallisia ihmisiä, jotka ovat tulleet hakemaan apua. Ja saaneet sen. Olkapää on alkanut liikkua, selkä on suoristunut, toivo on palannut. Hän osaa kohdata sekä maailmanmestarin että kuntoutujan – samalla arvostuksella.

Hän on ollut myös Charles Poliquinin oppilas – sen maailmanlaajuisesti tunnetun fysiikkavalmentajan, jonka oppeihin pääsy on ollut harvojen mahdollisuus. Somesta löytyy kuvia, tapahtumista ja koulutuksista. Mutta niiden takana on vielä enemmän: lukemattomat tunnit salilla, hoitohuoneessa, kentällä – ihmisten rinnalla, aidosti läsnä.

Tämä ei ole hänelle brändi, eikä show. Tämä on elämäntyö.

Jyväskylässä on hyviä valmentajia. Mutta montako heistä yhdistää näin laajan koulutustaustan, urheilijan kokemuksen, valmennustaidon ja kyvyn kohdata ihminen ihmisinä? Todennäköisesti ei montaa. Tämänkaltaista osaamista ei synny vuodessa eikä edes kymmenessä. Se vaatii vuosikymmeniä.

Jos et vielä tunne päävalmentajamme tarinaa, ehkä nyt tiedät vähän enemmän. Ja jos tunnet – niin tiedät, että tämä on jotain harvinaista. Jotain, mitä kannattaa arvostaa.

Kondromalasia polvessa oli toinen ongelma, joka pitkään rajoitti liikkumistani ja aiheutti kipuja. Valmentajalta saamani ohjeet auttoivat minua saamaan polvini parempaan kuntoon. Yksilölliset harjoitukset ja salilla tehtävä voimaharjoittelu vahvistivat polven ympärillä olevia lihaksia ja paransivat nivelten toimintaa. Tämä oli todella tärkeää, sillä ennen tätä pelkäsin, että kivut vain pahenevat. Nyt pystyn liikkumaan ilman jatkuvia kipuja.

Anonyymi kirjoitti:

Kondromalasia polvessa oli toinen ongelma, joka pitkään rajoitti liikkumistani ja aiheutti kipuja. Valmentajalta saamani ohjeet auttoivat minua saamaan polvini parempaan kuntoon. Yksilölliset harjoitukset ja salilla tehtävä voimaharjoittelu vahvistivat polven ympärillä olevia lihaksia ja paransivat nivelten toimintaa. Tämä oli todella tärkeää, sillä ennen tätä pelkäsin, että kivut vain pahenevat. Nyt pystyn liikkumaan ilman jatkuvia kipuja.

Lue lisää

Patellan kiputilat olivat myös vaivanneet minua pitkään, ja ennen en tiennyt, mitä tehdä niiden kanssa. Valmennuksessa sain juuri oikeanlaiset liikkeet, jotka vahvistivat polvea ja paransivat polvinivelen toimintaa. Kivut vähenivät nopeasti, ja voin nyt tehdä asioita, joista olin jo luopunut.

Niskajännitys aiheutti keskittymisvaikeuksia. Ajatus ei kulkenut, kun niska puristi.

Hengitys alas, hartiat alas, katse ylös. Se oli ensimmäinen harjoitus. Siitä alkoi palautuminen.

Nyt työpäivä menee ilman särkyä. Ja pää toimii, koska keho ei vastusta.

Salilta saadut ohjelmat auttoivat minua!!’ 💪💪

Anonyymi kirjoitti:

Kondromalasia polvessa oli toinen ongelma, joka pitkään rajoitti liikkumistani ja aiheutti kipuja. Valmentajalta saamani ohjeet auttoivat minua saamaan polvini parempaan kuntoon. Yksilölliset harjoitukset ja salilla tehtävä voimaharjoittelu vahvistivat polven ympärillä olevia lihaksia ja paransivat nivelten toimintaa. Tämä oli todella tärkeää, sillä ennen tätä pelkäsin, että kivut vain pahenevat. Nyt pystyn liikkumaan ilman jatkuvia kipuja.

Lue lisää

Polvi vaivas mut ei en, kiitos valkut!

Anonyymi kirjoitti:

Polvi vaivas mut ei en, kiitos valkut!

Painonpudotus oli ollu mun tavoitteena vuosikausia. Oon kokeillu kaiken: keto, pätkäpaasto, “ei leipää viikkoon” -haasteet. Paino tippui, ja tuli takaisin. Aina.

Tällä salilla tehtiin toisin. Ensin tehtiin toimiva arki. Opeteltiin syömään säännöllisesti ja treenaamaan järkevästi. Ei rääkillä vaan rytmillä. Valmentaja sano: “kun keho toimii, se näyttää siltä.”

Kolmen kuukauden päästä olin -8 kiloa ja -100% itsevarmuutta enemmän. En pelkästään laihtunu – mä palauduin. Itseeni.

Kiitokset sairaalanmäen liikuntakeskus. Ja ohjaajat.

Viskeraalinen rasva ei näy ulospäin. Mutta sen tuntee. Turvotus, lyhyt hengitys, huono jaksaminen. Mä olin ihan “normaalipainoinen”, mut tunsin itteni tukkoiseksi.

Valmentaja otti kehonkoostumusmittauksen ja sano: tehdään fiksusti, ei kovaa. Rakennettiin ohjelma, jossa painotettiin palautumista, hermostoa ja rasvanpolttoa maltilla. Ruokavalio muuttui rytmin kautta.

Kolmessa kuukaudessa olo muuttui. Vatsa litistyi, olo keveni ja pää kirkastui. Viskeraalinen rasva väheni, mutta ennen kaikkea: mä sain voiman takaisin.

Hyvää tukea saanut Sairaalanmäen Liikuntakeskukselta. Kannatti mennä facebookissa nähtyjen videoiden pohjalta, vaikka mainoksia olivatkin.

-Eve

Polven toistuvat vammat teki siitä arvaamattoman. En tiennyt milloin se pettää. Se pelotti.

Valmentaja opetti, miten rakennetaan tukijärjestelmä ympärille. Lihas, hermotus, hallinta. Ja ajatus: “minä ohjaan liikettä.”

Polvi ei ole enää yllätys. Se on osa suunnitelmaa.

Selässä oli vanha rasitusvamma. Aina sama kohta jomotti töissä ja kotona. Se oli kuin pysyvä kivi selässä.

Salilla löydettiin liikerata, joka ei ärsyttänyt. Tehtiin sitä, vahvistettiin sen ympärillä. Kipu ei lähtenyt pois – mutta minä sain hallinnan.

Se oli iso voitto.

Anonyymi kirjoitti:

Selässä oli vanha rasitusvamma. Aina sama kohta jomotti töissä ja kotona. Se oli kuin pysyvä kivi selässä.

Salilla löydettiin liikerata, joka ei ärsyttänyt. Tehtiin sitä, vahvistettiin sen ympärillä. Kipu ei lähtenyt pois – mutta minä sain hallinnan.

Se oli iso voitto.

Lue lisää

Alaselkä kipeytyi aina, kun seisoin pitkään. Oli pakko nojailla ja vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se oli piinaavaa.

Valmentaja sano heti että core ei tue, vaan selkä tekee kaiken. Opeteltiin kannattelemaan kehoa sisältä käsin. Jokainen liike ankkuroitiin ajatukseen: “olen vakaa.”

Seisominen ei enää tunnu työltä. Kehossa on linja. Ja se kantaa.

Hyvää apua sain kans olkapäihin. Iso suositus!

Anonyymi kirjoitti:

Alaselkä kipeytyi aina, kun seisoin pitkään. Oli pakko nojailla ja vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se oli piinaavaa.

Valmentaja sano heti että core ei tue, vaan selkä tekee kaiken. Opeteltiin kannattelemaan kehoa sisältä käsin. Jokainen liike ankkuroitiin ajatukseen: “olen vakaa.”

Seisominen ei enää tunnu työltä. Kehossa on linja. Ja se kantaa.

Lue lisää

Selässä oli mystinen kipukohta lapojen välissä. Aina sama kohta, aina sama kiristys. Se ei lähtenyt hieronnalla eikä venyttelyllä.

Salin valmentaja sano: “sun ranka ei liiku.” Harjoiteltiin rintarangan liikettä, lavan liukua ja hengitystä. Harjoitukset näytti yksinkertaisilta, mutta vaikutti syvälle.

Viikon päästä kipukohta oli poissa. Hengitys meni syvemmälle. Ja olo keveni, kirjaimellisesti.

Iso suositus Sairaalanmäen salille ja valmentajille!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää apua sain kans olkapäihin. Iso suositus!

Mä duunasin himassa vähän liian innokkaasti renkailla, ja ei aikaakaan kun kyynärpää napsahti. Stadin slangilla sanottuna: pelkkää tuskaa. Oikea käsi ei enää kantanut edes ostoskassii, puhumattakaan punnerruksesta. Ajattelin jo että nyt ollaan finaalissa.

Mut salin koutsi pisti mut tekee ranne- ja kyynärvarrelihasten aktivointeja. Pienii juttui aluks, kuminauhalla ja kehonpainolla. Sit vasta haettiin kontrollia tangon kanssa. Liike alko lähtee sieltä missä sitä pitikin, ei pelkästään ojentajasta vaan koko ketjusta.

Nyt mä vedän taas leukoja, eikä satu. Ja se fiilis ku voi taas treenaa täysii ilman pelkoo..se on priceless.

Mulla tippu yli kympin puolessa vuodessa. Tosi hyvä apu. Samalla verenpaine laski! Suositus salista.

Todella hyvää apua olen saanut selkääni! Suosittelen.

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla toiminut kaikki tosi hyvin. Mun tarinasta lisää infoa..

Rintarangan jäykkyys sai mut tuntemaan kuin oisin sidottu. Kädet ei nousseet kunnolla ylös, rintakehä oli suljettu. Se vaikutti treeniin, mutta myös arjen juttuihin – kuten autolla ajamiseen tai paidan pukemiseen.

Salilla tehtiin testit: yläselkä ei liikkunut mihinkään suuntaan. Valmentaja sanoi että ennen kuin tehdään yhtään voimaliikettä, pitää opettaa ranka taas elämään. Aluksi kepillä kiertoja, rullauksia, hengityksen rytmittämää liikettä. Sitten vastusta kevyesti, ja lopulta yhdistetty liike.

Nyt kädet nousee, ja tuntuu että hengityskin on vapaampaa. Rintakehä ei enää ole panssari – se on liikkuva osa mua.

Kannattaa mennä jos haluat apua selän juttuihin.

Lue lisää

Kannattaa mennä jos apua haluaa kunnon valmennuksen kautta.

Minulla hartiasärky oli jyskyttävää. Se ei alkanut äkillisesti, vaan oli hiipinyt osaksi arkea. Työpäivän jälkeen hartiat olivat ylhäällä kuin variksen siivet, eikä yölläkään löytynyt lepoa. Kädet puutuivat ja päänsärky hiipi mukaan.

Salin valmentaja huomasi heti, ettei kyse ollut pelkästään lihasjumista. Lapaluiden liike oli estynyt ja yläselän lihaskontrolli puutteellista. Saimme yksilöllisen ohjelman, jossa painotettiin lavan hallintaa ja rintarangan liikkuvuutta.

Mielikuvatekniikoilla opeteltiin tiedostamaan asennot päivän aikana. Pieni mielikuva – hartiat valuu kevyesti alaspäin – auttoi korjaamaan ryhtiä. Kahden kuukauden jälkeen särky oli poissa. Hartiat lepäsivät luonnollisesti ja olo oli kevyt. Valmennus ei ollut vain treeniä – se oli kehotietoisuuden herätys.

Tosi jees tarina. Meen kokeileen kun itsellä sama vaiva.

No jeppis. Auttoi myös eläkeläisukon plantaariongelmaan. Nopee oli api jonka sain koutsilta. Kiitos.

Ite olen saanut valmentajiin ja aspaan ihan puhelimella yhteyden kun oon laittanut viestiä. heti vastaavat, saman päivän aikana.👍