Anteeksi etten ollutkaan sellainen kuin oletit
mun olevan. Anteeksi etten pystynyt muuttumaan
sellaiseksi kuin olisit halunnut mun olevan.
Anteeksi että olin oma itseni.
Mutta sitä en pyydä anteeksi että rakastin sua ja rakastan edelleen!
Kaikkea hyvää sulle elämässäsi ja toivon, että
löydät rinnallesi sellaisen joka pystyy muuttu-
maan toiveittesi mukaiseksi. Mä en siihen pysty-
nyt...anteeksi!
mun olevan. Anteeksi etten pystynyt muuttumaan
sellaiseksi kuin olisit halunnut mun olevan.
Anteeksi että olin oma itseni.
Mutta sitä en pyydä anteeksi että rakastin sua ja rakastan edelleen!
Kaikkea hyvää sulle elämässäsi ja toivon, että
löydät rinnallesi sellaisen joka pystyy muuttu-
maan toiveittesi mukaiseksi. Mä en siihen pysty-
nyt...anteeksi!
Vastaukset 13
Vanhimmat
En sinulta vaan omalta ex-kullaltani. Minäkin olin oma itseni ja se ei kelvannut. Tiedän että emme sovi toisillemme, mutta tunteitani en pysty muuttamaan. Sinä olet ihana minun silmissäni, vaikka minä en olekaan samaa sinulle. Tiedän heikkoutesi, mutta silti olet täydellinen. Anteeksi!
Anteeksi, kun otin leikkisi vakavasti.
Anteeksi, että luulin sinunkin rakastuneen.
Anteeksi, että halusin sinua rakastamaan.
Anteeksi, kun suutuin toisista rakkauksistasi.
Anteeksi, kun soittelin sinulle ja halusin kuulla äänesi, jota kaipaan päivin öin.
Anteeksi. Luulin meidän kuuluvan yhteen vain koska sanoit niin.
Anteeksi, että kelpasit minulle sellaisena kuin olet ja silti rakastan sinua.
Toivon siksi että löydät sen, joka ei ota sanojasi todesta, jonka kanssa voit pelleillä kaikessa rauhassa ketään kiusaamatta. Toivottavasti joku päivä ymmärrät mitä olen käynyt takiasi läpi, en halunnut muuttaa sinua, halusin säilyttää sinut. Se olit sinä itse joka luulit ettet kelpaa ja kuvittelit minun haluavan sinut toisenlaisena. Halusin vain leipoa sinua, ja se toki on eri juttu, vai mitä luulet? Hyvää kesää sinullekin, elämäni.
..pyydä anteeksi sitä että minä olen tyhmä,älä anele sitä,että yritin sinua muuttaa,minä pyydän anteeksi sitä että en osannut kiittää sinua silloin kun oli kiitosen aika,pyydän anteeksi sitä että tylysti työsin kauniit ajatuksesi sivuun,en tiedä mikä meissä ihmisissä on vikana,koska loukkaamme eniten niitä joita rakastamme,puramme pahaa oloamme aina niihin ihmisiin jotka on oikeesti kaikkein tärkeimpiä elämässämme......ANTEEKSI pyydän ja rukoilen,sille en enää itään mahda jos olet menossa,mutta muista että rakastin sinua oikeasti ja tunteeni olivat aidot,minä vaan en ollut henkisesti sillä tasolla että olisin ollut rakkautesi arvoinen....
oletko sillä henkisellä tasolla, että olet rakkauteni arvoinen. Minä päätän ketä rakastan. En epäile henkistä tasoasi, mutta epäilen henkistä tasapainoasi. Myönnän - mietittyäni asiaa - halunneeni muuttaa...Halusin sinusta elämäni ystävän, en halunnut sinulta epärehellisyyttä, en petollisuutta.Ne olisin sinusta karsinut jos olisin pystynyt. En uskonut hetkeäkään sinun voivan toistaa nuo vanhat vikasi. Uskoin ja luotin sinuun kuin vain rakastunut ihminen voi. Ystäväni lohduttavat kyllä minua - ymmärtävät ja silittävät päätäni, tarjoavat nenäliinan - rakkaus on sokea, mutta että se olisi tyhmä sitä en suostu uskomaan. En pysty sinua koskaan unohtamaan, ilossa ja surussa olen sinussa kiinni. Olet ollut huumeeni, josta on hirvittävän vaikea päästä eroon. Mutta kamppailen päivän kerrallaan.....
Siitä ettet ollut rakkauteni arvoinen. Voisit vaan pyytää sen anteeksi suoraan eikä netin kautta. Sitten olis mullakin hyvä mieli.
Älä ota itseeni näitä juttuja, vaikka tuntuisi siltä, että se on "hän" joka tässä kirjoittelee.
Tämä kirjoittelu on vain helpotusta omille tunteille ja jos ihan oikeasti noin ajattelee, kyllä sen suoraan asianomaiselle henkikölle sanoo.
Enkä se ole muutoin tuon ylinnä olevan jutun kirjoittaja :)
Tarkoitus oli saada vaan jonkun toisen epäsevyys selväksi. Ei omaa voi saada, sen tiedän.
Tänään: miten voisit osata rakastaa toista, jollet rakasta itseäsikään. Älä, ystävä pieni, aliarvioi itseäsi. Aloita siitä. Kun tunnet itseäsi voit tuntea toista ja aloittaa suhteen, joka kukaties johtaa onneen. Anna itsellesi anteeksi, anna itsellesi huolenpitoa ja ymmärrystä, tule sitten luokseni. Haluan,että tiedät kuka olet, etkä sitten enää luule minun haluavan muuttaa sinua.
..oppinut jotain,että mikään ei ole niin itsestään selvää ja on olemassa muitakin kuin minä,kuinka helppoa onkaan puhua itsestään ja omista tekemisistään ja samalla työntää sivuun kaikki kaunis,peilistä ei näykkään muuta kuin omat väsyneet kasvot,meni niin turhaan vuosia hukkaan ennenkuin opin puhumaan muistakin ja kehumaan ja kannnustamaan,ei pelkästään huomauttelemaan kaikesta epäolennaisesta,en oikeesti kylläkään halunnut loukata mutta tiedän että niin tein,toivottavasti olen oppinut kuuntelemaan.............
On kiva, että tuntee menevänsä eteenpäin, vai kuinka? Kuunnella toista, on hyvä asia, mutta rakastaa toista, vaatii että tuntee itsensä eikä tule riippakiveksi toisen jalkaan. Yritetään kuunnella toista ja ymmärtää, vaan sitä voi tehdä vaan omien tuntemuksiensa kautta. Kun itse on selvillä itsestään, voi nähdä paikkansa muitten joukossa, ei ego siitä kärsi jos tietää rajallisuutensa. Helluntai on hellunen aika, voi hyvin ja rakasta.
oikeassa, on niin helppo mennä eteenpäin mutta samalla on niin helppo tehdä kaikki taas väärin, niin kuin ei olisi oppinut yhtään mitään edellisistä virheitä, sen kun muistaa että ei vie mitään katkeria tunteita mukanaan uuteen suhteeseen mitä on joskus voinut tuntea kokeneeksi,koska se ei vie eteenpäin vaan se kylmentää sydämen ja järjen, elämä on kuitenkin ihanaa ja ihmisetkin suurimmaksi osin, ja niistä joiden kanssa ei tule toimeen, voi itse astua metrin sivuun ja antaa niiden olla,
onneksi on taas se helluntai ja ihmiset rupeaa elämään tätä ihanaa kesää....
kaunista jatkoa sinulle kuka oletkin ja minne ikinä menetkin,olkoon elämä sinulle iloinen asia ja ei niin tumma kuin minesi....:)
sinä myös. Nimimerkki on sitä tummuutta, mitä ilman ei valo tuntuisi vaalealta.
Viittaan ensimmäisiin kirjoituksiin! Kenen siivet on kärähtäneet, minä uin vielä syvissä vesissä ja odotan kesän tuovan elämääni valoa pettymyksieni jälkeen.
Uuteen suhteeseen on vaikea luottaa näiden karvaiden kokemusten takia. Arat haavat kirvelevät enkä tiedä miten kauan tässä kestää. Helluntaita sinullekin, kuka nimimerkin takana piileekin, ei kai kumminkaan surujeni lähde?
..ole,omieni murheiden uhri,on jotenkin helpottavaa kirjoittaa ajatuksiaan tänne,tuntemattomille rakkauksille,ilman mitään roolia on helpo olla...ja kyllä sinä varmaan sen valon löydät,hiljaa hyvä tulee,ja ne vaikeatkin kokemukset voi kääntää loppupelissä vaan voitokseen.....vai mitä?