Nyt on pakko kirjoittaa avioliitosta ja sen tuomasta vastuusta.
Kun aviopuoliso sairastuu vakavasti, toinen on vastuussa ja mukana kuviossa kokoajan.
On sairaalassa vierellä, saa vastaukset kaikista toimenpiteistä.
Saa tai joutuu päättämään raskaistakin asioista potilaan puolesta.
On kotona, kun potilas kotiutetaan.
Auttaa, hoivaa, on läsnä.
Julkisuudessa puhutaan puolisoista, jotka eivät ole aviopuolisoita, eivätkä välttämättä edes asu samassa kaupungissa.
Tällainen "puoliso" ei kanna vastuuta, eikä hänen tarvitsekaan.
Hän on esillä kun hänelle itselle sopii.
Hän haluaa olla vapaa ja kulkea omia polkujaan.
Hänen ei tarvitse kantaa mitään vastuuta "puolisostaan"
Turha itkeä lehtien palstoilla
Kun aviopuoliso sairastuu vakavasti, toinen on vastuussa ja mukana kuviossa kokoajan.
On sairaalassa vierellä, saa vastaukset kaikista toimenpiteistä.
Saa tai joutuu päättämään raskaistakin asioista potilaan puolesta.
On kotona, kun potilas kotiutetaan.
Auttaa, hoivaa, on läsnä.
Julkisuudessa puhutaan puolisoista, jotka eivät ole aviopuolisoita, eivätkä välttämättä edes asu samassa kaupungissa.
Tällainen "puoliso" ei kanna vastuuta, eikä hänen tarvitsekaan.
Hän on esillä kun hänelle itselle sopii.
Hän haluaa olla vapaa ja kulkea omia polkujaan.
Hänen ei tarvitse kantaa mitään vastuuta "puolisostaan"
Turha itkeä lehtien palstoilla
Vastaukset 175
Vanhimmat
Näin yleensä käy tapauskohtaisesti, ei se ole helppoa yksin eläjälle.
Nyt kirjoitetaan avioliitosta ja sen tuomasta turvasta ja myös velvollisuudesta.
Jotain siellä vihkikaavassa laamanni tai pappi puhelee.
Ei minulla ollut mitään ”avioliiton turvaa” ja kun ukko sairastui, niin sinne sai mennä ja hoitaa itsensä miten parhaiten taisi. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa!
Otit sitten eron, niinkö.
Satuja
Maistraatissa puhutaan asiaa, kun laamanni vihkii.
Eikä tarvitse edes olla sormusta.
Mutta aviossa olet ja kultaisessa häkissä.
Niin, nimenomaan otin ja huokasin helpotuksesta.
Mitäpä sillä sairaalla ukolla tekee? Joutaa pois.
Ei tehnyt mitään muutenkaan!
SIINÄ on kaksi puolta, onko hyvä olla puoliso ja puolisona, kun toinen sairastuu. Paljon vaikuttaa millä tavalla sairastuu ja kuinka toinen jaksaa.
Toinen jää sitten myöhemmin kuitenkin yksin vaivojensa kanssa.
Asioita on vaikea ennustaa.
Eipä näkynyt veljes vierellä ketään viimeiselle matkalle lähtiessään.
Että mitäh?
Vielä jäin tähän kirjoitukseen.
Mistä sinä tiedät, kuka oli veljeni vierellä?
Avioliiton muodoista on aina kaksi ihmistä päättämässä , joskus on niin että asutaan eri paikoissa ja syyt ovat monet, siis ne jotka asuvat erillään ovat tehneet sen päätöksen ihan itse. Silti rakkaus on kunnossa heidän välillään .
Ei siihen ole sivullisilla mitään sanottavaa. Tunnen avioparin jotka asuvat eri maissa ja käyvät vuorotellen toistensa luona, sillä heidän työnsä vaatii sen.
Ja siitä vaatuusta puheen ollen monet miehet eivät edes halua että vaimosta tulisi mikään hoitaja vaan hän on ainoastaan hänen vaimonsa ,
, sanovat ettei kahden tarvitse kärsiä kun yksi sairastuu , ja kaikki puolisotkaan eivät aina ole sopivia siihen hoitotehtäviin edes. Siitäkin on ikäviä esimerkkejä . Siis avioliiton kirjoittamattomat säännöt eivät sovi kaikille. Lähisukulaiseni oli hyvä esimerkki siitä ettei kaikki ihmiset ole hoitajaksi sopivia . Asuin kaukana heistä ja kerran kunsoittelin niin hönen miehensä yritti sivulta sanoa jotakin, puhe oli outoa ja kysyin naiselta miksi hön puhuu tuolla tavalla, vastauksen sain m että mies hakee vaan huomiota olemalla teko sairas . Soitin sen paikkakunnan viranomaisille välittömästi että epäilen että mies in saanut jonkin asteiden aivoverenvuodon, ja he laittoivat ambulanssin heti sinne, ja epäilyni oli oikea, mies oli saanut todella aivoveren vuodon joka vaikeutti hönen puhettaan. Ja nainen vaan väitti että se oli huomion hakemista . Kuinka monta tälläistä omaista hoitaa joilla ei ole mitäön hajuakaan puolisonsa sairaudesta. Siis rajat on kaikessa, siksi ei sairaita jätetä osaamattomien käsiin .
Itse hoidin mieheni loppuun asti ja se ei ollut ruusuilla tanssimista, vaan en hennonut laittaa häntä hoitokotiinkaan. Viimeisen vuoden eläessään ei enää kyennyt puhumaa, nielemään jne kaikki kehon toiminnat loppuivat . Onni onnettomuudessa sentäön että ammattini puolesta osasin häntä hoitaa , jos en olisi ollut ammattilainen niin en olisi tiennyt oikein mitään hänen sairaudestaan. Joten hyvin tärkeää katsoa aina onko omainen sellainen joka kykenee ottamaan vastuun toisen ihmisen elämästä, jos ei ole niin silloin on ajateltava muita mahdollisuuksia .
En ole sairaanhoitaja ammatiltani, mutta olin mieheni omaishoitaja.
Sain kotiimme ammattilaisapua.
Mielestäni tässä kulminoituu se avioliiton vastoinkäyminen.
Vihkikaavassa puhutaan myötä- ja vastoinkäymisestä.
Ja tahdotaan rakastaa kuolemaan asti.
Avoliitossa olevat eivät ole luvanneet yhtään mitään.
Vapaita kuin taivaan linnut.
Leskeneläke on hyvä palkinto tahtomisesta.
Näin on, kun on avioliittoon mennyt.
Vihkikaava on vain liturgiaa, kokenut tietää.
Ei ole maistraatissa mitään liturgiaa.
"Leskeneläke on hyvä palkinto tahtomisesta."
Saatko muka leskeneläkettä. Vai mitä tahdot sanoa.
On sopimuksia ja sopimuksia. Avioliitto on kahden keskeinen sopimus ja jos et ymmärrä mitä se tarkoittaa, niin on parempi olla ilman avioliittoa. Mielestäni kahden ihmisen pitää tutkia toista kun mennään kimppaan ja taitaa olla taustojen lisäksi hammashartta ja DNA joista on otettava selvä.
Jos tarkoitat Tapani Kansan tapausta niin vaikka he asuivat erillään, joka ei nykypäivänä ole mikään erikoisuus, he rakastivat toisiaan ja olivat tärkeimmät ihmiset toisilleen.
Kukaan ei ole toisesta vastuussa, siinä olet totaalisen väärässä. JOkainen toimii niin kuin parhaaksi näkee ja toki saa ottaa vastuuta niin paljon kuin haluaa, mitä sitten liene se vastuunotto loppupeleissä edes tarkoittaa?!
Ainahan jotkut ovat vaatimassa että ihmisten pitäisi elää sen kaavan mukaan mikä heillä itsellään on.
Mutta käytäntö on ihan toisenlaista.
Vastuu ihmisellä on jokaisella itsestään ainoastaan,ja jos on alaikäisiä lapsia .
Ja että kritisöidään toisten avioliittomuotoa ei ole missään okay.
Sillä jokaisella on oma muoto siinäkin , yhteispäätös. Mutta syyllistämään ollaan hanakoita heti
Jos joku toinen elää erilaisella mallilla avioliittoaan.
Ei voi koskaan asettaa sitä omaa ns normiaan jonkun toisen elämään.kaikilla on omansa . Siis ei syytöksiä asiasta josta ei edes olla tietoisia mitenkään.
sehänse depressiomaanis työväenluokkainen kaveri ja ei se nuorieliittimuija sitä tietty kestänyt mutta puhua pitää kauniisti
On raakaa mennä sanomaan kenestäkään mitään. Luulen että kyseessä oleva henkilö joka nyt on kuollut hakusi asua yksin , koska hönellä oli huonoja kausia elämässään. Jolloin yksinäisyys oli se oaras ystävä. Moni muu taiteilija tekee niin. Joten tarvitse syytellä hänen vaimoaan eikä puhua luokka arvoista , heidän oma päätöksensä asua kumpikin omillaan on ainoastaan heidän asia eikä juorukellojen tarvitse käsitellä sitä mitenkään.
Moni kuvittelee että jos ei asu yhdessä ei muka rakasta toisiaan, mutta rakkauskin on ihmisillä erityylistä . Vapaat ihmiset ajattelevat laajemmin, se kun joihinkin avioliittokaavojen väärin tulkitsemiseen omalla tavallaan. Toisten yksityisasioista ei tarvitse juoruta .
naiivia puhetta kolujakämätön vanha ukkeli perhe kommareita Kotkassa
ja joku herranterttu nuori jne
Olen ilmeisesti niin vanhanaikainen, että ajattelen avioliiton olevan jonkinlainen lupaus.
Kaveria ei jätetä.
Ja vaan muutaman kymmenen vuotta asuivat eri osoitteissa. Aloittaja itse on onneton avioliitossaan, eikä sillä ole omaa elämää vaan elää ainoastaan ja vain puolison elämää. Ilmeisesti kuvittelee olevansa Jumala, joka voi estää pahaa tapahtumasta, jos on kuin takiainen kiinni toisessa.
Kaveria ei jätetä, mutta.kun se kaveri jättää, ei sille voi kukaan mitään.
Miksi siis mennä avioliittoon, jos millään ei ole mitään väliä?
Aloittaja on ollut kaksi kertaa avioliitossa.
Leskenä elänyt 12 vuotta, yksin.
Aviopuolisona tehnyt parhaansa. Ollut vierellä loppuun asti.
Kun toinen ehdottaa, kun tarvitsee varmaan jotain näyttöä. Minä en olisi mennyt, kun en ajatellutkaan aviossa ololla mitään sen kummempaa merkitystä olevankaan ja oikeassa olin.
Ensimmäiseen avioliittoon mentiin asunnon takia.
Susiparia ei hyväksytty yhdessä asumaan.
Toinen avioliitto oli ikäkysymys.
Olin muutaman päivän alle 50 vuotias.
Rakkaudesta en tiedä mitään.
Kunnioituksesta, luottamuksesta ja arvostuksesta tiedän jotain.
Nyt 70 vuotiaana olen ymmärtänyt, että en ole ollenkaan parisuhde ihminen.
Viihdyn parhaiten yksin, omissa oloissani.
Nyt olen vapaa
Kannattaa siirtyä tähän aikaan, avata silmänsä ja ottaa läpyt pois ohimoilta. Avioliitto on monelle pelkkä vankila, joka estää itsenä olemisen.
Mitkä läpyt pois ohimoilta?
Ne, jotka estävät sinua katselemasta elämää ja maailmaa avarammin.
Jos on tärkein ihminen toiselle, ei käyttäydy veemäisesti toista kohtaan. Et tainnut tuntea Tapania.
Woi hlvt, mitä höpinää. Mitään sen raadollisempaa ei ole olemassa kuin ihmisten suhteet, vaikka rakastaisi ja pitäisi kuinka tärkeänä. Tai / vai juuri sen takia.
olen aima hoitanut naiset oli aviossa tai avossa
tapasin kerran läheskollegan Sammon yhtiökokouksessa joka tarjouspöydässä istuessa sanoi että omaisuus
on jaettu vasta 3 kertaa kun viimeinen oli balettitanssija eikä sillä elä niin pakkohan
se on elättää vaikkei naimisissa enää ole
Sammon kokouksissa muuten haisee
Raha
Ulkkariperäinen eukko tietää monesti ongelmia, ainakin itärajan takaiset.
Avioitumiseni kynnys oli korkealla ja suostuin nykyisen vaimoni ehdotukseen suhteen virallisestamiseksi vasta reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen.
Lienen vanhanaikainen, 40-luvun alkupuolella syntynyt, koska tunsin viime kädessä vastuukseni kaiken perheeseemme liittyvät asiat.
Kaikkinpuolinen turvallisuus. Asuminen, alue, talous yms.
Keskustelimme kaikesta enkä määrännyt mitään mutta olimme vaimoni kanssa samoilla latusilla kaikesta. Lasten kasvatuksesta elämisemme suunnitteluun lyhyellä ja pitemmällä tähtäyksellä.
Vuosien saatossa on molemmilla ollut terveydellisiä ongelmia.
Vaimoni hoiti suolistosyövän kotihoidon 3kk:n jakson aina avannepussin vaihtoa myöten.
Vaimollani ilmeni geneettinen luuydinsyöpä 52 vuotisena jolloin minä "eläköidyin" samoihin aikoihin. Tosin se oli suunniteltu aikaisemmin jo muutenkin.
Tuosta alkaen minä olen tehnyt kaikki taloustyöt lukuun ottamatta pesukoneiden käyttöä. En vaimon olotilan vuoksi vaan velvollisuuden tunnosta ja kuittaukseksi niistä 12 vuodesta jolloin olin viikonloppu puoliso.
Varsinaiset vaikeudet alkoivat runsaat 4 vuotta sitten.
Eilen vaimo oli vietävä ambulanssilla naapurikaupungin keskussairaalaan ja lähden vajaan kahden tunnin kuluttua katsomaan josko olisi kotiutettavassa kunnossa.
Eräs yhteiselämämme periaate alusta alkaen. Kumpikaan ei ole koskaan vaatinut toiselta mitään vaan mieliteot on ilmaistu joustavimmilla ilmaisuilla.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta emme ole menneet henkilökohtaisuuksiin vaan näkemykset on ilmaistu asiakohtaisesti. Yksi poikkeus 56:n vuoden aikana.
Kerran vaimoni oli tyytymätön video-ohjaimen käyttööni joten heitin ohjaimen hänelle. En kovaa vaan siirtotarkoituksessa. Silloin vaimoni 25%:n tataariveri kuohahti ja hän laukaisi minulle: Haista paska!!!!!
Sillä siisti.
mistä te saitte tataari verta vaimon hoitoon?
Vaimoni isä oli puolitataari.
Anoppi 25% baijerilaista ja loput Pohjois Karjalan agraaritaustaa.
Molemmat taustat korostivat sukupuolien rooliperimää edellisen polven asenteiden kautta.
No tulihan se sieltä ! Henkilö, joka ei asiasta mitään tiedä, alkoi mustamaalata
Tapsan puolisoa, kun ei muitakaan mustamaalattavia nyt ole.
eiköse ollut joku ihana heranterttu joka haksahti kurja koh talo hänellä erillis talossa
Kuka on/oli Tapsan puoliso?
heran terttu tai joku sellainen otti etäisyyttä vapaa sielu
Kuka mustamaalaa ja mitä puolisoa?
Mitä ihmeen puolisoa?
Hänen parinsa, olipa avo-, avio- tai mikä muu tahansa, on puolisonsa. Koeta kehittyä.
Pahansuopuus on alhaisten ihmisten voimavara.
Mitä pahansuopaisuutta on avioliitossa?
Ei mitään, kuten ei avoliitossakaan. Oma sukulaiseni eli avoliitossan 40-luvulta alkaen. Se päättyi kyllä eroon vuosikymmenien päästä toisen kuolemaan. Silloin avoliitto oli skandaali, mutta maailman on muuttunut ja sanoisin, että he kumpikin oli avarakatseisia ihmisiä. Hyvin pyyhki.
Avoliittolaiset kitisevät kun eivät saa leskeneläkettä.
Avoliittolainen on vain ilmainen piika.
Sinulla on oma kuvan avioliitosta, ja kirjoitelleet sitten moittien miten jonkun vaimo ei ole ollut paikalla. Se ei mitenkään ole asia mistä vieraiden ihmsten on huolehdittava ,
Avioliittoon mennään kahden ihmisen sopimuksesta jossa ehdot on sanottu jo ennen avioliittoa..
ja että kaveria ei jätetä, tiedätkö että kaveri ehkä halusi ihan itse hoitaa asiansa sairautensa kanssa .
Moni mies ei siis halua edes että vaimon on oltava vieressä , koska meillä on sairaanhoito maassa.. sanovat usein että vaimo on vaimo eikä sairaanhoitaja.
Siis kahden ihmisen sopimuksiin ei tarvitse kenenkään puuttua.
Kuinka moni vaimo on omaishoitajana ja kiinni kodin seinien sisällä, hänen ei saa olla väsynyt eräiden mielestä edes kun muka on velvollisuus . Niistä velvollisuuksista on kullakin omat tulkintansa ja sopimuksensa .
Siis jätetään ne asiat setvimätä netissä. Koska kukaan ei tiedä heidän päätöksistään yhtään mitään mitään. Ja sappileikkaus ei tavallisesti mene kuten Tapsan tapauksessa meni , eikä nykyisin edes leikata samalla tyylillä kun ennen
Vaan saa muutaman pienen reiän. Vatsaansa .
Kukaan ei tiedä mikä aiheutti komplikaatiot , siksi ei tavisten tarvitse spekuloida asiasta .
Ja uhota omasta erinomaisuudestaan vierellä istujana ,
sekin on ihan vaan oma valinta .
Itse en olisi jäänyt kotiin hoitamaan omaani jos olisin tiennyt miten työlästä se on henkisesti, koska töissä ei tule samaa tunnetta, siellä vaan tekee työnsä niin hyvin kun voi , mutta omaisen kanssa on tunteet mukana , ja kun tietää joka aamu että päivä voi loppua kuolemaan niin se aiheuttaa stressiä . Sairaalat ovat sairaita varten , ja ikävää vaan se ettei sairaaloissa saa olla tänään muuta kun hetkisen . Siihen tulis laittaa toiset tavat , etekin leikkausten jälkeen että potilas in niin hyvässä kunnossa että pärjää omillaan .
Siis mistä olet saanut päähäsi että kitisevät eiköhän nykyään ole systeemit niin että jokaisella on oma työ ja oma eläke . Ei kai kukaan avoliitossa ole kotirouvana nykyään .
Lesken eläke on se asia mitä ei omillaan pärjäävä nainen edes ajattele . Ja miksi ajattelisi koska on avoliitossa nin tietää sen jo etukäteen .
Niin että vähän tiedät ihmisistä, siis kaikilla ei sentään ole aina raha mielessä kuten eräillä , sitä ollaan yhdessä koska halustaan elää siten. Kummallakin oma työ ja myöhemmin oma tienaamassa eläke .joten unohda tuollaiset mielipiteet , ne on vanhan ajan. Juttuja joita miehet usein levitteli kun juorusivat asioista.
Monien avioliitot ovat maanpäällisiä helvettejä. Luepa vaikka sellainen kirja kuin Sata tapaa tappaa sielu ja onhan niitä paljon muitakin olemassa, jotka kertovat kauhutarinoita 'ihanista' avioliitoistasi.
Mistä vaimosta sinä kirjoitat?
Ollaan kuitenkin 70 plus palstalla. Että onkohan minun mielipiteeni nyt niin vanhanaikaisia meidän ikäluokille?
Ei ole enää.
Kumpi oli paraempi, maksullinen h.... vai ilmainen piika?
Nyt ei aloitus osu.
Ei monikaan halua avioon. Sinä olet ilmeisesti yksi niistä.
Ei vapaata vangita voi.
Joillekkin vaan sopii avoliitto paremmin. Ainakin itsellä on pitkästä sellaisesta kokemus ja avioliitosta, sebei nyt niin pitkä vielä ole kuin ex-avoliitto, mutta päivä kerrallaan
Hän sorkki aihetta, joka ei hänelle kuulu ja ymmärtää sen, eli ei ilmoita suoraan ketä tarkoittaa.
Avioliitto lukee otsikossa. Siitä on kyse.
Muitten ihmisten avioliitot - minkään nimiset parisuhteet - eivät kuulu sinulle sinulle puolen palaneen puusentin vertaa. Piste.
Ymmärrän kyllä, kehen kohdistat raivoasi, mutta nyt menit liian pitkälle! Jos sinun elämäsi on vain puoliso, niin surkeaa pn elämäsi@
Puolisoni nukkuu nurmen alla.
Näin aloituksen eka kerran enkä ymmärrä koko ketjusta mitään.
".....Hänen ei tarvitse kantaa mitään vastuuta "puolisostaan"
Turha itkeä lehtien palstoilla"
Kuka itkee ja mitä? Mistä tässä on kysymys?
Kysymys on siitä, kun pariskunnat ovat vuosikausia suhteessa.
Eivät ole avioliitossa.
Kuitenkin, heistä puhutaan puolisoina.
Mielestäni puoliso on vain vihitty vaimo tai mies.
Ei se alttarille tai maistraattiin meno niin heppoista ole.
Siksi moni sen laistaa.
Avosuhteissa elävät eivät halua sitoutua, kun pelkäävät jotain.
Ainakin vapauden menetystä.
Ja paljon helpompi lähteä eri suuntaan.
Hän tarkoittaa Tapani Kansaa ja hänen puolisoaan. Ikävä asenne ja vielä ikävämpi tapa sorkkia asiaa, joka ei kuulu hänelle puolen palaneen sentin vertaa.
Voi hyvä Sylvi sentään. Eivät pelkää ei avioliitto kenenkään vapaita vie mitenkään. Mutta ainun avioliitto juttusi ontuu pahasti miten oikein ajattelee ihminen silloin kun kuvittelee avioliitosta että silloin ei olisi vapaa siis vankilassakin sitä silloin ollaan. Aika matalalla jotenkin aihe mikä todella on ainoastaan kahden päätös miten he haluavat liittonsa olevan
Kysymys on edelleen avioliitosta.
Mielipide tuokin,
Jaa´a, nyt alkoi raksuttaa. Ilmeisesti Nina ei ollut Tapanin omaishoitaja. Olivatko he enää naimisissakaan. Ystäviä kai enemmän.
"Avosuhteissa elävät eivät halua sitoutua, kun pelkäävät jotain.
Ainakin vapauden menetystä.
Ja paljon helpompi lähteä eri suuntaan."
En tiedä onko pelkoa mutta viisautta ainakin. Pelätään, jos se nyt peloksi sanotaan, sitä että omaisuuden jakamisessa on turha, kova ja kallis homma. Kun molemmilla on jo omat lapset, he perivät oman isänsä/äitinsä ilman minkäänlaista järjestelyä silloin kun eletään avosuhteessa ja eri kaupungeissa. En minä ainakaan anna kenenkään toisen lapsille vaivalla säästämääni omaisuutta, omille ne kuuluvat. Enkä halua mieheltäni (siis avo) mitään.
Mikä sitten on mies ja vaimo. Kun nainen on miehen vaimo tai miehen nainen, mieheltä puuttuu toinen vastaava näistä. Niinpä minä sanon miehekseni miestä joka ei ole vihitty. Mies voi sanoa minua naisekseen. Kun kerron jotain juttua, naapurin rouva joka todnäk ajattelee suppeammin, korjaa, "ei kun poikaystävä". Minä jatka juttua niin kun en olisi kuullutkaan. Tämä tapahtuu joka kerta, minusta se on huvittavaa, mutta ei tuomittavaa, hän saa olla mieltänsä.
Anonyymi
2025-03-26 15:39:47
Avoliitossa on mielestäni kaksi ongelmaa!
Kaksi ihmistä on kimpassa vaikka 10-30v eikä ole mitään muuta kuin se toinen. Kumpikin hoitaa yhteiseen elämään asiat ja kaikki on bueno..... Sitten tulee musta mersu ja vie toisen pois, niin miten käy yhteisille varoilla. Kuolleen puolison sisarukset, sisarusten lapset ja vanhemmat siivoaa varallisuuden ihmisen kumppanin edestä....
Miten tämä asia estetään? Se estetään sillä, että täydessä sielunvoimassa "terveenä" se jolla on se "miljoona" luovuttaa ison kasan katetta toiselle. Siirrosta tehdään vain oikeudellisesti paperi ja suoritetaan verottaan vastuut. Kun tili on tyhjä, niin ei siinä hautauksen jälkeen jää paljoa jaettavaa ulkopuolisille.....
Minä olen yksinoleva plus 50v mies ja yksinolemisen takana on omat syynsä. Tiedän ettei minulla ole enää mitään järkeä haihailla miljoonaa euroa, mutta kunhan tietäisi pärjäävänsä nykyisessä tuulisessa maailmassa esim. 70-v ikään.
Rintaperilliset on se avainsana, eikä edes vihitty puoliso ole oikeutettu mihinkään lapsettomassa pesässä. Oikeusoppi on asia jota kaikkien pitäisi miettiä.....
Oikeusoppia on tutkittu.
Jos vainajan perukirjaan viivan alle tulee miinusmerkkinen summa, kaikki on jaettu.
Aloittaja pitää seota kaikkien yksityisasioihin.
Niinkuin kenen nimeltämainittavan?
Melko lieroa kuvitella, ettei aloituksen lukemalla selviä heti ja hyvin, kenestä kirjoitat, ketä tarkoitat.
Kenen?
Aloittaja luulee olevansa ihmissuhde- ja avioliittoexpertti.
En minä mitään luule. Minä tiedän.
Just näin - amatööri luulee tietävänsä mutta asiantuntija tietää luulevansa.
Sorry baby. Et sinä kyllä tiedä tarkoittamastasi parisuhteesta(kaan) yhtään mitään. Lehdet kirjoittavat, mitä kirjoittavat ja se on pientä ja vähän niiden ihmisten koko elämää ajatellen. Sulla ei ole siihen osaa eikä arpaa, eikä siis mitään sanomistakaan. Snaijannetko?
Niin sinä luulet tietäväsi, mutta ikävä kyllä asiaa kenestä kirjoittaa on ihan vaan vieraiden ihmisten asia joka ei kuulu kellekkään muullle . Ja kukin myös päättää jos haluaa olla avopari tai aviopari. Kaikkitietävät ehdot mennessään yhteen.
Sinulla on paljonkin sanomista minulle.
Ota nyt iisisti.
Vielä kerran.
Avioliitossa elävät ovat puolisoita.
Avoliitossa ei näin ole.
Piste.
Pitkässä avoliitossa kumppani on puoliso.
Ei ole
Kyllä on. Myös muunlaisissa parisuhteissa toista osapuolta kutsutaan puolisoiksi. Mitä muuta sulta on jäänyt väliin.
Mikä on muunlainen parisuhde
On monenlaisia avioliittoja, on vastuunottajia ja on vastuuttomia, kuinka kukin elää ja huomioi puolisonsa. Tehdään kompromisseja ja ollaan tekemättä, valinnat tulee sen mukaisesti kuinka kukin tekee. Melko hankala sanoa aloitukseen mitään.
Kysyn.
Jos puolisosi sairastuu vakavasti ja on kuukausia sairaalassa.
Toipuu jotenkin.
Hänet kotiutetaan.
Mitä teet?
Alatko omahoitajaksi?
Minä en alkaisi ainakaan omaishoitajiksi , koska olen sen prässin läpikäynyt, sekin oli vaan meidän ihannoima valinta että hän saa kuolla kotiin.änäin jälkeenpäin ajateltuna se vei hyvin paljon voimavaroja minulta ja nukkuminen oli viimeiset kaksi vuotta luksusta . Tänään veisin hoitokoteiin ja menisin sinne höntä katsomaan , aiten säästyisi monilta asioilta mitä omaishoitajuus on.
Joten sellainen asia on ihan itse kunkin päätettävä haluaako olla omaishoitaja vai ei.
Kaikki eivät siihen edes sovellu ! Eivät näe asioita mitä koulutettu näkee .
En tiedä. Riippuu missä kunnossa itse olisin ja kuinka sairas puoliso olisi. Olen eronnut.
Itse aloin omaishoitajaksi, enkä tekisi mitään toisin.
Mieheni olisi laitettu 67 vuotiaana eristykseen, marsuosastolle, vanhainkotiin loppuelämäksi.
Kuinka moni aviovaimo olisi laittanut miehensä siihen helvetin esikartanoon.
Näitä asioita ei voi etukäteen suunnitella.
Ne tulevat yllättäen ja päätös on tehtävä.
Avioliitossa.
Vaimot hoitaa useimmin, mieht laittaa hgoitokotiin useimmin.
Avioliitto on otsikossa. Turhaan tänne kirjoittelet.
Niillä ei ole mitään muuta eroa kuin yksi i-kirjain. Parisuhe kuin parisuhe.
Joskus tulee mieleen
onkohan avioliitto institutina mennyttä aikaa
muinoin kun itse menin nuorena naimisiin nuoruden rakkauteni kanssa 19v
ainaki minulla on vakaumus sitoutua suhteeseen TULI MITÄ TULI elämän aikana,
niin me sitten elettiin yli 50++++++ vuotta
tyyntä ja myrskyä tapeltiin välillä kuin vihaset metsot soidin aikana,
niin vain vuodet vieri lapsilauma kasvoi aikuiseksi ylioppilaaksi tultuaa lähtivät pesästä maailman tuullin,
rakentamaan omaa elämäänsä, mutta heillä ei avioliitot kestäneet kuten meillä he vaihtoi kumpania ja elävät nykisessä modernissa AVO-LIITOSSA
se taitaa nykyisin olla kuitenki lainpuitteessa sama kuin avioliitto LUULEN,
joskus tntuu hullulta kun jotkut vaihtaa poliso montakertaa elämänsä aikana,
ja kun vertaa itseensä, me vaan elettiin ylä ja ala mäet tuli mitä tuli ei erottu vaikka nyky ihmiset taatusti ottaisivat eron jos heidän elämänsä olis sanlaista kuin meillä aikoinaan,
olihan miellä hyiäki ihania aikoja matkailtiin ulkomailla ja kotimaata ristiin rastiin, erämaita myöten,
en vaan vieläkään tiedä onko Jumala todella tarkottanu ihmiset elämään VAIN yhden puolison kanssa kunnes kuolema erottaa,
mitäs mietä te olette,
me sota-ajan nuoret
elimme kunnes kuolema erotti kuten vihkikaavassa luvattiin,
siihen aikaan 1950 lvulla avioerot oli erittäin harvinaisia jos ollenkaan,
Hieno kirjoitus. Arvostan ja kunnioitan.
Miehesi erosi vaimostaan lastensa äidistä. Oliko sinulla osuutta asiaan.
erosiko vielä lasten silmien edessä?
Kukaan ei tarkoita mitään. Ainoastaan pari joka on aviossa tietää koska on mitta täynnä .
Ennen oltiin yhdessä vaikka elämä oli yhtä helvettiä . Anoppi ja appi riitelivät aina silti olivat yhdessä loppuun asti Ei ollut mitäön kadehtimista heidän avioliitostaan, sellaista en itse haluasi edes
Minullako? Miksi ihmeessä olisi ollut?
Mitähän sinä hourit?
Et siis itse ole elänyt avioliitossa. Unohda anopit ja apet.
Vierestä seuraaminen riittää kyllä hyvin, jos ymmärrys piisaa.
Voi tavaton.
Hankkisit sinäkin jostain elämän itsellesi.
On sulla murheet.
=DW=
Näyttää kiinnostavan.
Sinua kiinnostaa kerta toisensa jälkeen kertoa olleesi miehesi omaishoitaja. Hoitosuhde taisi kestää vajaan vuoden.
Tuleekohan kruunusi koskaan niin kirkkaaksi, että olisit siihen tyytyväinen?
kylmätotuus
Aina voi kiillottaa lisää.
Älä jaksa.
Jaksuhalit! Ei ole aprillia!
Selkeä ratkaisu. Suolistosyövän leikkauksen jälkeiset 3 kotikuukautta oli vaimoni kiinni päivittäisessä hoidossani.
12 vuotta hän hoiti kaikki rinnetaloon ja talouden hoitamiseen kuuluvat työt. Ensin yksin ja sitten lastemme avustuksella.
Vastaavasti, kotiuduttuani ryhdyin hoitamaan kaiken paitsi pesukoneisiin liittyvät puuhat.
Vaimoni jäi sairauseläkkeelle 52 vuotisena. Sen jälkeiset 25 vuotta olen ollut omaisen hoitajana hoitaen taloutta enemmän kuin vaimoninkunnon puolesta olis tarvekaan paitsi aivan viime vuosina.
En siis ole omaishoitaja vaan omaisen hoitaja.
tarkoittaako että et saa sitä pientä korvausta mitä valtio maksaa omaishoitajalle
juttelin juuri pari tuntia sitten yrittäjän = siivousala kanssa jonka vaimo
sortui alzheimeriin ja hän on töissä vielä yrityksessään eläkkeellä
ja korvaus omaishoidosta on pieni ja puolet menee veroihin
veroja on nostettava jotta saadaan julkisen alan lorvijabyrokraateille sotesta korvauksia
lorvijat tarvitsevat rahaa kun eivät ole päässeet kansanedustajan apajille vielä
odotusaikan tulee sote-korvauksia. myös s-ryhmän valtuustoissa voi loisia nostamasssa
s-kortilla alennusruokaa prismoista jne
Omaishoidontukea maksaa hyvinvointialue
Olen kuvitellut, että se on joku anottava tuki? En ole selvittänyt perusteita mutta toistaiseksi meiltä ei jää yhtään perunaa syömättä tuon vuoksi.
Näitä voi anoa
I maksuluokka hoitopalkkio 668,79 € kuukaudessa
II maksuluokka hoitopalkkio 1003,19 € kuukaudessa
III maksuluokka hoitopalkkio 1 783,45 € kuukaudessa
Ympäri vuorokauden!?
Mistähän nuo summat ovat lähtöisin?
Pikaisesi esiessäni näin aivan eri luokan lukemia.
Kaksi tuttavaani oli virallisia omaishoitajia mutta heidän kertomansa mukaan korvaus oli mitätön siihen sidonnaisuuteen ja vaivannäköön nähden mitä killinkien saamisen olisi pitänyt kompensoida. Kumpikin järjesti vaimonsa hoivakotiin.
Minun vaimoni on tehnyt selväksi, että tullessaan riittävän huonokuntoiseksi hän ei halua jäädä minun vastukseekseni.
Sitä paitsi, mihin tarvitsisin noita marginalisia killinkejä?
Minulla on kaikki tarvitsemani enkä enää terveydellisisä syistä pysty jatkamaan mieliharrastustani. Matkustelua.
Löytyy netistä
Satakunnan hyvinvointialue
Omaishoidon tuen palkkioluokat 2025
Ystäväpariskunta oli ja eli avoliitossa vuosikausia.
Nainen sairastui äkillisesti ja kuoli.
He asuivat naisen omistamassa asunnossa.
Mies remppasi asunnon, taitava kun oli.
Heti seuraavana päivänä kuoleman jälkeen, naisen tytär tuli asunnolle ja heitti miehen ulos.
Hän oli perijä, eikä mies ollut mitään.
Mies haki itselleen pienen vuokrayksiön.
Jos he olisivat menneet vihille, mies olisi leskenä saanut jäädä asumaan asuntoon.
Se siitä pitkästä avoliitosta.
Niin, tai jos olisivat tehneet testamentin. Ei ole lainkaan harvinainen tapaus tuo kertomasi ja noinhan se perintökaari menee. Tosin, jos pystyy todistamaan , että on panostanut rahallisesti asuntoon, voi asiaan viedä oikeuteen asti.
Avioliitto suojaa näissä asioissa mutta jos on hoksottimia niin asian voi tehdä sopimuksia ja testamentin, joka selkeyttää tilannetta kuoleman jälkeen.
Mitä haittaa, en ymmärrä.
Unohda koko juttu
Tytär tiesi ja näki tasantarkkaan, missä mennään. Mies auttoi paljon naista hänen työssään.
Ilman miestä nainen ei olisi työstään edes selvinnyt.
Kuolema tuli yllättäen ja kättäpäälle sopparit tyttären kanssa eivät pitäneet.
Mies lähti, riutui ja kuoli pois.
Okei.ö
" Mies remppasi asunnon, taitava kun oli. "
Jos itse remontoisit asunnon, jota pidät kotinasi ja käytät siihen aikaasi ja rahaasi, niiin et varmasti ajattelisi; "mitä haittaa". Ts. Ymmärtäisit.
Juuri näin kävi, niinkuin kirjoitat.
Pariskunta oli kihloissa ja vuosikausia yhdessä.
Ison rempan mies teki.
Kaikki uusittiin ja hän myös osallistui kustannuksiin.
Kun näin häntä myöhemmin, hän oli vain varjo entisestä.
Hän tiesi, että olisi voinut käydä oikeutta niistä töistä ja rahan menoista.
Ei jaksanut.
Sen verran soisi taistelutahtoa kaikille, että pitää puoliaan, perää omia oikeuksiaan eikä anna toisten käyttää hyväksi omaa hyväntahtoisuuttaan.
Jos olisi kosinut ja menneet avioon, hän olisi leski. Tilanne olisi ollut täysin erillainen.
Hän masentui syvästi avokin kuolemasta, elämänhalu loppui.
Vielä tapahtui karmea asia.
Miehen poika kuoli tapaturmaisesti samoihin aikoihin.
Isä ja poika ovat samassa haudassa.
Woi-woi, elämä on inhottavan epäoikeudenmukaista.
Olin avioliitossa kaksikymmentä vuotta.
Nyt viimeiset kolmekymmentä vuotta avoliitossa.
Omistan asunnosta puolet ja puolisoni toisen puolen.
Meillä on omat pankkitilit ja sitten on yksi yhteinen tili.
Perintöjemme jako pitäisi olla yksinkertaista.
Kun olimme miehen kanssa avoliitossa 11 vuotta, hän sairasteli useaan otteeseen.
Kotiin hänet lähetettiin ja olin lääkkeiden hakija, hoitaja jne.
Minulle ei kerrottu, kun en ollut läheinen, sairaskertomuksia, josta olisin tiennyt missä mennään.
Kun sitten mentiin avioon, tilanne helpottui.
Nyt olin virallisesti vihitty vaimo ja nuo sairaala-asiat olivat tiedossani.
Meillä ei ollut omaisuutta, asuttiin vuokralla.
Kun viimeinen sairaalakäynti tuli ja hän oli tajuton ja rauhaton, minulla oli oikeus pyytää hoitajalta lisää morfiinia kipuihin.
Oli oikeus pyytää oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta.
Oli oikeus järjestää hautajaiset ja hautapaikka.
Avioliitto on vanhanaikainen instituutio.
Mutta sille me emme voi mitään.
Tulee varmasti aika kun avioliitto on vain muisto ja historiaa.
Vielä niin ei ole.
Kiitos mielenkiintoisista kannanotoista avioliiton puolesta ja vastaan.
Päätän omalta osaltani keskustelun tähän.
Nykyään voi kyllä avopuolison merkitä läheiseksi eli siksi henkilöksi, jolle annetaan tietoja ym.
Niinhän sen kuuluukin olla.
Avoliitto olisi ollut ihan ok
En hinkunut avioon, eikä mieskään.
Kummallakin ero takana.
Mies sanoi, että häntä ottaa nuppiin, kun hänen raskaalla työllä maksetut eläkemaksut jäävät eläkeyhtiön kassaan
Sitten kun kuolema tulee
Otin selvää, että eikö niitä voisi siirtää lapsille tai lapsenlapsille.
Ainoa vaihtari oli vihitty puoliso.
Tämä vuonna 2004
Mentiin maistraattiin vihille.
"Minulle ei kerrottu, kun en ollut läheinen, sairaskertomuksia, josta olisin tiennyt missä mennään."
Miehen luvalla olisit saanut kaikki sairaustiedot. Olisi merkinnyt tietoihinsa , että olet lähin henkilö
Nykyään voi antaa pankkitunnuksilla lähes kaikki tarvittavat valtuudet ihan kenelle haluaa.
https://www.suomi.fi/valtuudet
Tähän 11 vuoden avoliittoon mahtui myrskyä ja vaikka mitä.
Meillä oli on-off suhde.
En aina edes tiennyt, missä mennään.
Nostettiin se kissa, oikeasti koira, pöydälle ja keskusteltiin vakavasti.
Mikä tällainen suhde on.
Täytin juhannuksen aikaan 50 vee.
Mentiin vihille päivää ennen juhannusta.
Nyt oli selviö, että pysymme yhdessä aina kuolemaan asti.
Avioliitto oli harkittu.
Meidän suhde muuttui seesteisemmäksi ja nyt uskalsin enemmän luottaa mieheen.
Ja hän minuun.
Oli tehty lupaus maistraatissa.
Aina puhuttiin, että ollaan toistemme silmät tai korvat tai mikä toisella menee huonommin.
Autetaan myös alamäessä.
Kun mies sai sen massiivisen aivoverenvuodon kotona, nämä kaikki puheet ja lupaukset olivat minulle itsestään selviä.
Tein kaiken minkä ikinä pystyin.
Hän ei ole koskaan kokonaan poissa.
Hän oli elämäni mies.
Mutku kukaan järkipäinen tyyppi ei anna pankkitunnuksiaan kenellekään. Ei edes aviopuolisolle.
Kaikki eivät ehdi tuollaista lupaa antaa tai tiedä kertoa sitä ajoissa. Elämä yllättää, tulevasta ei tieto, vahinko - eikä sairauskohtauskaan - tule kello kaulassa.
Pankkitunnuksia ei saa kukaan muu käyttää, kuin omistaja itse.
Ei edes edunvalvoja.
Mehän emme puhu kuolemasta. Se on vaiettu asia.
Olemme omasta mielestämme kuolemattomia.
Itse olen ja elän yksin.
Lähiomaisekseni olen merkinnyt papin.
Kuulun kirkkoon.
Jaaa että pappiin terveydenhoitohenkilökunta ottaa yhteyttä sitten, kun sinä olet huonossa hapessa? Melko metkaa.
Voisitko kertoa tuon niille peräkamarin poijjiille, jotka kuppaavat vanhemman / vanhempiensa tilejä.
Kyllä kuolemasta no. pitäisi puhua eikä vaieta. Paljon pashkoja tilanteita, kun se tulee yllättäin yhtäkkiä.
Olen luullakseni melkoisen huonossa hapessa, kun olen kuollut.
Ja kukahan antaa kullanmuruilleen korttinsa ja tunnuksensa.
Puhutko sinä?
Kyllä. Mutku kaikille ei voi. Pitäisi voida, suoraan ja rehellisesti, kaikilta kanteilta. Asiat valmiiksi loppuun asti.
Sinä voit olla eeerittäin huonossa hapessa jo ennen viimeistä henkäystäsi. Silloin pitäisi olla joku, jolle voidaan ilmoittaa, että aika on loppumassa.
Väkivallalla pakotettuna aika moni.
Hoitaja avasi veljeni oven, kun menin palvelukotiin häntä tapaamaan.
Sanoi, että hän nukkuu nyt kun yöllä oli valvonut.
Istuin veljeni sängyn vieressä, ja soitin musiikkia hiljaisesti.
Otin hänestä kuvan, jonka lähetin sisarelleni.
Että veljemme nukkuu rauhallisesti.
Puhuin veljelleni, että olen muuttanut ja minulla on palaveri.
Tulen huomenna katsomaan, jos vaikka päästään pyörätuolilla liikenteeseen.
Lähdin ja hoitaja avasi käytävä oven.
Sanoin, että veljeni nukkui lähtiessäni.
Tästä tilanteesta noin kahden tunnin kuluttua, hoitaja soitti ja kertoi, että veljeni on kuollut.
Oletko varma, ettei hän ollut kuollut jo vieressä istuessasi.
Olen kyllä nähnyt kuolleen.
Hän on hengittämättä hiljaa.
Veljeni hengitti rauhallisesti, kun puristin hänen lämmintä kättään lähtiessäni.
https://youtu.be/2s0-wbXC3pQ?si=KE3Bf0GfP3kwPVjM
Tätä musiikkia soitin veljelleni.
On kaunista
Pankkitunnuksilla?
Käytän mobiilivarmennetta
Hyvä on ollut kotikasvatus.
Meinaat kai 'hyvä' eli paha tai ei ollenkaan.
Kuvat ja musa eivät kohdanneet.
Joo paree niin,ala hoitelemaanlLidlin tiedottamisia.
Ja sinä voit jatkaa Orpo-Purra linjalla, niinkuin tähänkin asti.
Opposition satraapit ei osaa lopettaa, ne jankuttaa nukkuessaankin samaa hölynpölyä.
Voi että tuleekohan sivulle rauha kun pahin akitaattori ymmärtää laittaa itselleen luun kurkkuun.
Se kirjoitetaan gllä
Jaa, keellä vai?
Oliko aloitus hallituksesta, oli tavallaa, mutta ei maan hallituksesta.
Se onneton on aika kovalla vimmalla hallitusta ja persuja haukkunut....
Olen yksin oleva plus 50v mies. Minulla on omassa elämässä omat asiat jotka ovat tehneet asioista sitä mitä ne on. Mutta mitä haluan sanoa eikä sitä yli 70v ikäiselle tarvitse selitellä. Kun on aikanaan menty kirkonkäytävää pitkin alttarille Jumalan eteen, niin on vannottu Jumalalle ja tulevalle aviopuolisolle rakkautta niin myötä kuin vastoinkäymisessä kunne kuolema meidät eroittaa.
Jos ajatellaan itseni ikäistä ihmistä tai yli kymmenen vuotta vanhempaa, niin kyllä ne ihmisen elinajan tilanteet on tiedetty jo 25v iässä. Jos ollaan oltu 25v iässä terveitä ja rakastuttu kiiltokuvaan, niin varmaan on nähty omassa lähipiirissä ettei elämä ole ikuisesti pelkkää estrogeenin, testosteroonin aikaan saamaa feronomin hurmaa.
Mitä tulee sitten siihen, että jokin ihminen alkaa tuntumaan enemmän kuin kiinnostavalle, niin sitten on puhuttava myös siitä miten toinen tulee toimeen omassa elämässä tilanteessa jossa on yksin ja omalta osaltaan tilanteessa jossa on omalta osaltaan otettava osaa siihen, että rinnalla on myös toinen ihminen. Se ei ole reilua, että toinen tulee siivelle ja toinen vastaa valtaosin kaikesta. Kyllähän sitä nuorena rakkauden huumassa parempiosaiksesi itsensä kokeva lupaa ummet ja lammet. Mutta entä kun on se yhteinen kattilakaappi ja tulee totuus eteen arjessa? Se paremmassa asemassa oleva puolisko on aikalailla niskan päällä ja huomattavasti heikomassa asemassa oleva kuin rikinäinen sukka. Huonomassa asemassa olevan ei auta kuin hyväksyä totuus.
Tuo on sitten oma asia kun kahdella ihmisellä on takana 30 tai 40v ja toinen sairastuu. Sairaudetkin on asia joka on tiedetään jo junnuina.
lääkärit eivät tahdo sinun hoitavan ketään, koska lääkärin ja hoitajan on hoidettava
Ai tuleeko ne kotiinkin hoitamaan. Eipä ole näkynyt
alotukseen :
Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapusti !