Eikä esim. oikeuteen saanut oikeusavustajaa
Mutta oliko muut DDR:n puolet hyviä "Jokaisella oli paikkansa" (jokaisella oli työpaikka, ellei sellaista ollut se hommattiin)
Mutta oliko muut DDR:n puolet hyviä "Jokaisella oli paikkansa" (jokaisella oli työpaikka, ellei sellaista ollut se hommattiin)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Työpaikka oli, mutta nälkää se ei pitänyt loitolla.
En usko että siellä nälkää nähtiin mutta tuskin paistettiin käristeitä ihan arkipäivinä
Ruokahan siellä oli ylihalpaa koska oli voimakkaasti valtion subventoimaa n. 80 %
Kaikissa järjestelmissä on sekä hyvät että huonot puolensa. DDR:ssä kaikilla oli ilmainen koulutus ja terveydenhoito. Mutta lähelle sama on ollut myös Pohjoismaissa ja nykyään suurin piirtein kaikissa EU-maissa, ilman että yksityisomistusta olisi lakkautettu tai tarvinnut perustaa terrorivaltiota. Varmaankin jossain käytännön ratkaisuissa otettiin meillä kuten muuallakin esimerkkiä myös DDR:stä.
Kommunistiset maat olivat ensimmäiset, jotka toteuttivat ne asiat, jotka nyt ovat jokapäiväisiä, naisten tasa-arvosta hyvinvointipalveluihin. Kaikkihan on lähtöisin sosiaalidemokraattisesta liikkeestä, joiden tavoitteita nuo asiat ovat olleet jo ainakin 150 vuotta. Sosiaalidemokraattien maltillinen siipi on aina painottanut demokratiaa (muistamme hyvin Sanna Marinin pitkät selittelyt mm Uudenmaan sulkemiselle, kuinka hän korosti päätöksen lainmukaisuutta ja ennen kaikkea määräaikaisuutta, fasisti tai oikeistolainen olisi vain todennut, että näin tehtiin eikä tuntenut tarvetta pyydellä tehtyä anteeksi selittelyin) ja halunnut edetä sitä tietä tavoitteeseen, joka monilla heilläkin aluksi oli sosialismi. Marxilaisempi siipi erottautui omiksi puolueikseen (Saksassa spartakistit, jotka perustivat Saksan kommunistisen puolueen, aivan kuten Suomessa Venäjälle paenneet kapinansa hävinneet punaiset perustivat SKP:n) ja lähti vallankumouksen ja väkivallan tielle. Maltilliset sosiaalidemokraatit inhosivat terroria ja liittoutuivat jopa oikeiston kanssa lyödäkseen heidät. Saksassa liitto ole aivan julkinen, Suomessa taas maltilliset demarit joutuivat piiloutumaan kapinan ajaksi, sillä valkoinen puoli suhtautui heihinkin erittäin epäluuloisesti.
Jatkossa kapinallisista aineksista puhdistautunut sosiaalidemokratia osoittautui täysin ylivoimaiseksi. Rauhanomaisin taistelukeinoin ja kompromissein se onnistui rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnat, jollaisia maailmanhistoria ei ole juuri aiemmin nähnyt. Pohjoismaat ja sodan jälkeinen Saksa ovat olleet kehityksen kärjessä. Samalla unelma sosialismista, eli siis tuotantovälineiden yksityisen omistuksen kieltämisestä, karisi. Tuotannon siirtäminen täysin julkisen sektorin omistukseen osoittautui hirvittävän tuhoisaksi kommunistisissa maissa ja demarit alkoivat ajatella, että jo saavutettu hyvinvointivaltio palveluineen ja tulontasauksineen olikin juuri se tavoite, johon kannatti pyrkiä. Keskityttiin saavutetun puolustamiseen ja toisaalta kehittämään vielä niitä osia, joissa vielä katsotaan olevan puutteita.
Suhde kansallismielisyyteen on ollut kipeä. Alussa sosiaalidemokraatit olivat hyvinkin kansallismielisiä, siitä on esimerkkejä myös Suomesta. Marxin määritteli sopivan ja epäsopivan kansallismielisyyden omalla tavallaan ja erohan näkyi Suomessakin sodan jälkeen esim voimakkaana vastakkainasetteluna asevelisosialistien, eli SDP enemmistön ja voimakkaasti internationaalisen kommunistien stalinistisiiven välillä. Kysymys kansallismielisyydestä on kiperä kysymys edelleen sosiaalidemokraattien sisällä. Rajanveto paikallisen ja kansainvälisen välillä ei ole kenellekään helppo, sillä on selvää, että onnistuneeseen yhteiskuntaan kumpaakin tarvitaan, eikä kukaan vieläkään oikein tiedä, missä suhteessa toisiinsa ja miten niitä pitäisi toteuttaa.
Nyt tulossa olevat kunnallis- ja aluevaalit ovat paikallisuuden juhlaa, eikä muusta puhutakaan kuin siitä omasta rakkaasta nurkkakunnasta. Eduskuntavaaleissa taas sävel on aivan toinen, puhumattakaan EU-vaaleja, joissa korostetaan rajat ylittävää yhteistyötä.
Puolustuskysymys Natoon liittymisen jälkeen on käytännön esimerkki paikallisen ja ylikansallisen yhdistämisen pakosta ja tärkeydestä. Siinä asia on niin selvä, ettei siitä edes puhuta eikä riidellä. Kaikille on selvää, että Suomi tulee ensin meille suomalaisille, mutta kaikille on myös selvää, että yhteistyössä on voimaa ja meidänkin on kannettava kortemme yhteiseen kekoon, jos itse aiomme saada apua silloin kun sitä tarvitsemme.
Sama problematiikka on kaikessa muussakin, joskin taloudessa on epäselvää, miten riittävän vapaa markkinatalous ja kilpailu yhdistetään kuvioon. Siitä ei näytä olevan olemassa mitään hyviä teorioitakaan, vaan asioista pohditaan ja niistä riidellään aina tapauskohtaisesti.
Persujen ihaileman äärioikeistolaisen putinistipuolueen mielestä DDR:ssä oli kaikki hyvin ja paremmin kuin nykyisessä Saksassa.
"DDR:ssä kasvanut Afd:n kannattaja kertoo mielellään ajatusmaailmansa taustoista. Hänen mielestään DDR oli hyvää aikaa, ja Neuvostoliiton vaikutus Itä-Saksassa vain oikein. Pandemian aikaan hän oli aktiivinen koronarokotuksia ja rajoituksia vastustavassa liikkeessä."
DDR:hän oli melkein vain jatkumoa Hitlerin totalitarismille -- suurta eroa ei siis ollut paitsi vammaisia ja juutalaisia ei viety kaasukammioihin. DDR:n vallanpitäjät halusi korostaa että he oli "oikea Saksa" ei mikään amerikkalaistunut länsi-Saksa
Se täytyy myöntää että itäsaksalaiset hoitivat ylimenokauden järjestelyt ensiluokkaisesti - myös väistyvä SED puolue eli pitivät Pyöreän pöydän kokouksia joilla päivittäiset asiat saatiin rullaamaan myös ylimenokaudella
Die Geschichte der DDR von 1962 bis 1990
https://youtu.be/q5CjZq4KqaE?si=aiSM-Rw5W6F7PZe4&t=2103
DDR:n totalitarismi meni kyllä piirun verran pidemmälle kuin mihin natsien tarvitsi mennä. Lähes sodan loppuun saakka natsien kannatus oli niin suurta, vaikka vastarinta lisääntyikin koko ajan. Aivan Kolmannen valtakunnan loppuhetkillä natsien terrori alkoi tosiaan koskettaa lähes jokaista saksalaista, kuten se DDR:ssä kosketti koko ajan.
En kirjoittanut tuota siksi, että haluaisin esittää natsismin jotenkin "parempana" kuin kommunistisen totalitarismin. En kaipaa kumpaakaan, mutta on hyvä tietää, että niiden välillä oli eroja, ja siksi niitä on pyrittävä myös torjumaan erilaisin keinoin. Sama sapluuna ei sovi molemmille.
DDR ainoa maa Euroopassa joka rakensi muurin rajalleen jotta kukaan ei pääse pois maasta.
Voiko Hawoska aikuisten oikeasti väittää ettei muka tiennyt että itä-Saksassa ammutaan selkään aseettomia siviilejä? Mikä ihmeen ihmisoikeusaktivisti se sellainen on joka ajaa diktatuurin asiaa?