Te tiedätte kyllä mistä puhun...
Välillä on lähes surkuhupaisaa lukea kuinka asioista kaikkein huonoimmin selvillä olevat pitävät niistä kaikkein suurinta melua, mutta kun asia sattuu omalle kohdalle, on siitä nauru kaukana. On outoa, kuinka yksi ainoa ryhmä, vaikkakin omasta mielestään enemmistö, katsoo automaattiseksi oikeudekseen määrätä kuka kenenkin saa rakastella, kun kyse kuitenkin on myöntyvistä, itse valintansa tehneistä ja suhteessaan onnellisista ihmisistä. Ihmisistä, jotka eivät satuta ketään, vaan haluavat vain itsellen samat oikeudet kuin muillakin on: oikeuden rakastella ja hieman nauttia ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.
Miksi yksi ainoa ryhmä todellakin katsoo oikeudekseen ja jopa ehdottomaksi velvollisuudekseen nujertaa "vähemmistö", joka ei vie heiltä mitään? Millekään muulle (seksuaalitoimija)ryhmälle ei tulisi mieleenkään esittää vastaavia vaatimuksia muille, joten miksi meidän olisi mukisematta hyväksyttävä sama? Näissä tilanteissa eivät paljon paina lähimmäisenrakkaus tai ihmisoikeusjulistukset tai edes valtakunnan voimassaolevat lait. Näissä tilanteissa heitetään syrjään vanhat kasvoille nostetut "me hyväksymme sinut sellaisenaan" -naamiot ja ulos päästetään se peto, joka meissä niin monessa asuu. Se peto, joka katsoo oikeudekseen riistää, esittää vaatimuksia ja loukata kuinka pahasti ja syvältä tahansa. Jopa omiaan.
Miksi meidät saa tuomita ja hajottaa vain siksi, että rakastelemme? Sehän on meidän suurin tarpeeme: elämää ja erotiikkaa. Miksi siis jopa lähimmät ihmiset katsovat automaattiseksi oikeudekseen tuomita meidät joko rakkaudettomaan ja yksinäiseen elämään ilman fyysistä kosketusta toiseen ihmiseen? Mistä kumpuaa tällainen oikeus ja tällainen julmuus?
Ihmisen on elettävä omaa elämäänsä. Kuinka rikkova, musertavaa, olisikaan vanhana katsoa elettyä elämäänsä ja todeta olleensa pelkkä iloton, arvoton kuori, jonka tarpeilla ei ole koskaan ollut mitään arvoa? Kukaan ei saa luovuttaa elämäänsä ja onneaan muille. Ei kukaan!
Luulisi, että jos ihminen elää elämäänsä lainkuuliaisesti, muita auttaen ja arvostaen, hyväksyen muut sellaisina kuin he ovat riippumatta esim. uskonnosta, ihonväristä tai suuntautumisesta, hänellä olisi joku arvo. Edes niin vähäinen, että hänet voisi hyväksyä ihmisrotuun. Joissakin asioissa vain humanitäärisyys, inhimillisyys ja tuomitsemattomuus eivät riitä, vaan olisi vielä uhrattava fyysinen rakkautensakin. Se tärkein. Juuri se, joka täysin hyväksyy sinut juuri sellaisenaan, eikä missään nimessä haluaisi esittää minkäänlaisia riistäviä muuttumisvaatimuksia. Emmekö me kaikki ansaitse sellaisen elämän? Emme kai sitten.
Ainakin meille saa sanoa mitä vain ja loukata kuinka pahasti vain tarvitsematta lainkaan miettiä sen oikeutusta. Ainakin lähimpien ihmisten luulisi tietävän meidän arvomme ja arvostuksemme, sen miten elämme elämäämme ja miten muita kohtelemme. Näin ollen, jos ne ovat kelvanneet tähänkin asti, miksi tämä yksi asia, voi viedä meiltä kaiken arvon ja ihmisyyden? Miksi halumme fyysiseen rakkauteen ja tarpeemme kokea joskus hellyyttä oikeuttaa jopa lähimpämme rikkomaan meidät? Mitä tyydytystä he siitä saavat, että voivat haukkua meidät julmiksi, itsekeskeisiksi, riittämättömiksi ja luonnonvastaisiksi? Eikö julmaa, itsekeskeistä, piittaamatonta ja luonnonvastaista ole nimenomaan heidän osoittamansa käytös?
Hehän vain itsestäänselvyytenä ilmoittavat, että meidän on muututtava kelvataksemme yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle. Ovatkohan he lainkaan huomannet, että hekin kuuluvat yhteis- kuin ihmiskuntaankin? Näin ollen, olimmepa muuten miten hyviä tahansa ja toimimmepa miten tahansa, emme kelpaa heillekään omina itseinämme. Kelpaamme vain, jos muutumme, olemme joitakuita muita.
Siihen en ainakaan minä aio ryhtyä. Minä haluan olla minä. Mitä tarkoitusta se palvelisi, että panisin elämäni jäähylle? Mitä tarkoitusta? Se vain katkeroittaa. Sitäkö moraalinvartijat meille, kanssaihmisilleen, tosiaan haluavat? Vai olemmeko enää edes heidän kanssaihmisiään, vai vain olemassaolo-oikeudettomia luonnottomia kammotuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mutta miksi se lopputulos on niin tärkeä?