Tulin uskoon pari vuotta sitten ja se muutti elämäni tykkänään. Olen perheestä, joka on uskonut Jumalaan ja itse olin elänyt lapsenuskossani aina siihen asti kunnes elämääni astui epäilys, kysymykset ja syytökset, jotka johtivat siihen että hylkäsin uskon murrosiässä miltei kokonaan.
Tuli vuosi 2003 ja syksy, jolloin jotakin tapahtui.
Pelkäsin pimeää, paholaista ja hänen demonejaan, en uskaltanut kunnolla nukkua, sillä huoneessani oli todellakin painostava pimeän tuntu. Kaikki johtui, nyt jälkeenpäin ajateltuna siitä, että olin harrastanut spiritismiä mm. omatekoista ouija-laudan kanssa pelaamista, heiluriennustamista ja jonkinlaista transdentaalista mietiskelyä jne. Olin hirveän kiinnostunut ESP:stä ja kaikesta "yliaistillisesta".
En kyennyt kunnolla nukkumaan, kun iltaisin oli jätettävä valo yölamppuun päälle, kun pelotti pimeä todella paljon. Heräsin kauheisiin painajaisiin monena yönä, kun unissani minut valtasivat ja ottivat valtaansa hirviöt, joita kauhuelokuvien hirviöt muistuttivat.
Eräänä iltana, luin raamattua ja rukoilin kuten lapsuudessani oli ollut tapanani aina iltaisin.
Aivan äkkiä tunsin suurta rauhaa, minut kohtasi suuri lämpö ja tajuntaani tulivat sanat: Älä pelkää, Jeesus on sinutkin sovittanut.
Tämän illan aikana tulin uskoon, kauhu-uneni loppuivat siihen ja Pyhän Hengen läsnäolo tuntui hyvin läheisenä - ei aina, mutta usein kuitenkin.
En enää pelkää perkelettä sillä tavoin, että se valtaisi sieluni. Yhä olen synnin läpäisemä ihminen, teen aika pahoja syntejä joka päivä, tahtomattani ja osa on kiusausten viemää. Erona entiseen on se, että Jeesuksen kaikkiläpäisevä armo on tavoittanut minut, kuulun Hänelle, palvon häntä ja tiedän että viimeisellä tuomiolla Hän pelastaa minut. Rukouselämäni ei ole juuri minkäänlaista, mutta se ei ole tietääkseni uskon mittari. Tässä oli oma tarinani, oletko itse kokenut vastaavanlaista?
Tuli vuosi 2003 ja syksy, jolloin jotakin tapahtui.
Pelkäsin pimeää, paholaista ja hänen demonejaan, en uskaltanut kunnolla nukkua, sillä huoneessani oli todellakin painostava pimeän tuntu. Kaikki johtui, nyt jälkeenpäin ajateltuna siitä, että olin harrastanut spiritismiä mm. omatekoista ouija-laudan kanssa pelaamista, heiluriennustamista ja jonkinlaista transdentaalista mietiskelyä jne. Olin hirveän kiinnostunut ESP:stä ja kaikesta "yliaistillisesta".
En kyennyt kunnolla nukkumaan, kun iltaisin oli jätettävä valo yölamppuun päälle, kun pelotti pimeä todella paljon. Heräsin kauheisiin painajaisiin monena yönä, kun unissani minut valtasivat ja ottivat valtaansa hirviöt, joita kauhuelokuvien hirviöt muistuttivat.
Eräänä iltana, luin raamattua ja rukoilin kuten lapsuudessani oli ollut tapanani aina iltaisin.
Aivan äkkiä tunsin suurta rauhaa, minut kohtasi suuri lämpö ja tajuntaani tulivat sanat: Älä pelkää, Jeesus on sinutkin sovittanut.
Tämän illan aikana tulin uskoon, kauhu-uneni loppuivat siihen ja Pyhän Hengen läsnäolo tuntui hyvin läheisenä - ei aina, mutta usein kuitenkin.
En enää pelkää perkelettä sillä tavoin, että se valtaisi sieluni. Yhä olen synnin läpäisemä ihminen, teen aika pahoja syntejä joka päivä, tahtomattani ja osa on kiusausten viemää. Erona entiseen on se, että Jeesuksen kaikkiläpäisevä armo on tavoittanut minut, kuulun Hänelle, palvon häntä ja tiedän että viimeisellä tuomiolla Hän pelastaa minut. Rukouselämäni ei ole juuri minkäänlaista, mutta se ei ole tietääkseni uskon mittari. Tässä oli oma tarinani, oletko itse kokenut vastaavanlaista?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kenellekään en soisi moisia kärsimyksiä.
Siitä huolimatta olet kulkenut siitä missä aita on matalin. ko. taipumus uskoon saattaa olla jo äidinmaidossa. Ahdistus kohtaukset tulisi kohdata - ei työntää eteenpäin jonnekin mielen sopukoihin. Tämä itsesikehittämisen tie on nyt mielestäni jäänyt kulkematta.
Rohkaisevaa kuulla että olet tuulut uskoon ja olen todella iloinen siitä!Uskossa olo on mahtava asia ja tuo voimaa joka päivään.Oln itse
ollut uskossa noi 5 vuotta enkä kadu päivääkään.
Pimeyden voimat ja perkele ovat todellisia eikä niiden kanssa kannata leikkiä,(spiritismi)ja olen todella iloinen että olet löytänyt Jeesuksen.edellistä kirjoittajaa kommentoisin niin että ainoa terve itsensä kehittämisen muoto on lukea Raamattua jos puhutaan henngellisestä kasvusta.Muut uskonnot ovat mielestäni perkeleestä.Jeesus sanoo raamatussa Johanneksen evankeliumissa luvussa 14:Minä olen tie totuus ja elämä..kannattaa lukea koko luku.eli muuta titä Jumalan yhteyteen ei ole kuin Jeesus Kristus.
Kun ihminen tulee uskoon se ei ole sitä että menee siitä mistä aita on matalin,se on sitä että jeesus kristus auttaa kun on vaikeaa ja Jumalan voimassa voi voittaa vaikeudet eikä tarkoita myöskään sitä ettei välillä olisi helppoa ja hauskaa.kristityn elämä on rikasta kun seuraat Pyhää Henkeä.
rohkaisuksi sinulle joka olet uskossa,,kannattaa olla janoinen jumalan puoleen ja jos ei ole kannattaa sitä pyytää ja rukoilla ja lukea paljon raamattua,jumala haluaa aina viedä eteenpäin ja uudistaa ja parantaa.Jes:1.
siunausta!
menethän kasteelle vai kävitkö jo?
Kaste on pelkkä muotomeno, ellei ole sydämenuskoa Jeesuksen sovitustyöhön. Minut on lapsena kastettu ja nuorena konfirmoitu, mutta ne eivät yksistään pelasta ketään.
usko pelastaa ihmisen ja se että hän tekee parannuksen, ei se että hänet kasteella kastetaan. kastaminen on vain merkkinä ja tunnustuksena ihmisten edessä, että on ottanut vastaan pelastuksen ja lupautunut seuraamaan Herraa Jeesusta.
siis aivan nappiin. Voisitko käydä Profetia palstalla pistämässä kastemiehet jonoon Herramme jeesuksen eteen,ei riitaa haastaen,vaan viedäksesi heidät lapsen uskoon,uudelleen.
Koska se on erittäin tarpeellista. Kiitos ja siunausta,koska kukaan ei ole sitä noin lyhyesti osannut sanoa.
laitan sinnekin palstalle :D
jokainen voi myös itse, jos näkee jotain totuudellista ja oikeudenmukaista ja kasvattavaa sanaa, niin jakaa sitä eteenpäin kysymättä, koska meille on annettu viisaus ja totuus vain sitä varten että sitä esiin toisimme ja ihmiset oppisivat tuntemaan paremmin totuuden.
Hienoa! Kiitos! Tuo kasteelle kehoitus oli taas merkki siitä, että ihmisen "pitäisi" taas "suorittaa" jokin juttu, ennenkuin usko on puhdas. Voi meitä uskovia...! Eli olen kahden edellisen kanssa täysin samaa mieltä, kaste ei edellytys. Vain usko Jeesukseen Kristukseen.
Ehdottomasti kaste ei ole edellytys! Vain elävä usko Jeesukseen Kristukseen, meidän pelastajaamme!
uskominen ja parannuksen tekeminen ja tässä pysyminen, on se mikä pelastaa ihmisen tuomiolta.
minä itse olen noin puoli vuotta sitten tehnyt parannuksen, joka oli vähän kuin sinunkin heräämisesi. entinen minä suorastaan ihannoi pahuutta ja pimeyttä ja oli itsetuhoinen ja vihaa täynnä. ja kaikki totuus mikä mieltä painoi piti saada huumeiden ja alkoholin avulla pois mielestä, koska valheessa eläminen oli hallinnut minua nuoresta asti ja olin siihen tykästynyt, koska valhe oli pelastanut minut totuuden vitsasta. kaikki tämä elämäntapa alkoi tuhoamaan minua, niin että minulla oli sydänkouristuksia jotka tuntuivat kuin olisi koukuilla revitty eri suuntiin, sekä huimausta ja heikotusta ja ahdistusta ja masennusta ja kuoleman pelkoa. olin tutkiskellut raamatun sanaa jo kuukausien ajan mielenkiinnosta, koska olin tutkiskellut demonien ja pahuuden maailmaa sitä ennen ja tämän takia myös raamattua. yksi yö, tuskieni ja ahdisuksieni kasvaessa miltei kestämättömäksi otin raamatun ja lueskelin ja rukoilin, että jos Jumala otat pois minulta tuskani ja ahdistukseni, niin minä lupaan antaa elämäni,sieluni,henkeni ja sydämeni sinun käsiisi, ja niin kävikin kuin rukoilin kaikesta sydämestäni, että Herra otti minulta pois tuskan ja samalla antoi sydämeeni muistutuksen liitosta jonka olin juuri tehnyt, eli että tekisin parannuksen ja seuraisin Jeesuksen teitä ja oppeja. siitä lähtien olen pyrkinyt ja pysynyt parhaani mukaan totuudessa eikä minulla ole mitään murhetta eikä kipua, vaan ilo sydämessäni koska ikuinen elämä odottaa tämän lyhyen maallisen ajan jälkeen.
rukoilemalla saa voimaa kestää koettelua, ja koetteluahan tämä koko maallinen aikamme on. erotellaan ne jotka kuulevat ja ne jotka eivät halua kuulla totuutta.
parannukseen tulee pyrkiä koko ajan jos huomaa ja tietää elävänsä samoissa paatumuksissa kuin ennen totuuden tuntemista. pahan kitkeminen on aiheellista, koska jos hyväksyy pienen synnin, poikii se isompaa vääjäämättä. jos ajatuksissakaan pyörii pahoja ajatuksia pitäisi ne koittaa kitkeä pois, tai ne poikii synnin. rukousta ja anomista Herralta, niin saa jos uskoo että saa, koska se on luvattu jokaiselle joka uskoo. vahvana tulee pysyä, koska heikkona hetkenä saatana iskee.
siunausta Herran nimessä kaikille
Minä pyydän Jeesusta avaamaan aina oven, kun paha kolkuttaa.... Menee muuten kiusaukset ym. hyvin pois! Ei vaan, paha yrittää kokoajan vallata, mutta Jeesushan on luvannut tehdä ihmisestä uuden ja sen jälkeen ihminen elää Kristuksessa, eikä häneen pysty enää synti eikä mikään paha. Mutta tämä vaatii kuitenkin ponnisteluja, eli rukoilua ja uskoa. Uskovakin voi eksyä, ihminen ei yksin pysty.
Siunausta kaikille!
"Uskovakin voi eksyä, ihminen ei yksin pysty."
juuri tämän takia onkin tärkeä muistaa ja pitää mielessä, että maallinen vaellus on koettelemusta, että rakastammeko Jumalaamme niin paljon että emme tee sitä mikä on pahaa hänen silmissään, vaan kartamme sitä ja teemme pahan sijasta hyvää.
Mikä paha sun oveas kolkuttelee....tekeek sun mieli hakata tai tappaa joku???valehdella,varastaa tai muuta vastaavaa........en käsitä???ja jos se on vaan sitä,että sun tekis mieli katsoa telkkaria tai kuunnella jotain hyvää (kevyttä)musaa....niin sitten en kyllä ymmärrä senvertaakaan.Minäkin uskon Jumalaan,mutta en tunne itseäni syntiseksi,kun en tee kenellekkaan pahaa...millääntavalla...muuten voin vaikuttaa hyvinkin pinnalliselta(mutta en ole) Jumala tietää sen,ei minun tarvitse esittää muille ihmisille yhtään mitään.Piste
Toivon että saisin kokea!
Turhauttavaa kun ei löydä vaikka etsii!
(Kirjoitin tilanteestani tuonne synti-palstalle)
Rukoilemme kaikki puolestasi. Kyllä Jumala vastaa sinulle. Silloin kun vähiten odotat. Pyydä esirukousta ja pyydä koko sydämestäsi. Kaikkien syntien tunnustaminen voi olla rankkaa, joskus Jumala saattaa jopa kysy:" Oliko tässä kaikki?" Ja jos piilottelet, ei vastausta tule. Minulle kävi vähän niin. En uskonut, että Jumala antaa KAIKKI synnit anteeksi, vaam yritin itse valita ne, jotka tunnustan sekä Hänelle että vaimolleni. Huh, sitten tapahtui, kun uskalsin tunnustaa kaiken. Sitten vietiin."Älä pelkää-usko ainostaan"
"Ei se usko mutta se uskovain kaste", opettaa h. melaluoto.
Hyvinkin samanlaista tapahtunut myös minulle =)
Uskoontulosi on mahtavaa, mutta sanoit että silti elät synnissä lähes joka päivä. Jos on uskossa, tulisi myös käyttäytyä uskovaisten tavoin. Kyllä Jeesus antaa voimaa vastustaa kaikkia kiusuksia, jos vain pyydät rukoilemalla. Rukous on tärkeintä uskossa. Siinä olet yhteydessä rakkaaseen Jeesukseemme. Rukous lähentää sinua Herraamme. Rukoile hyvä ystävä!