Tälläkin palstalla, kuten monella muullakin palstalla kiistellään uskonnoista...
Olen usein törmännyt sanontaan että myöskin ateisti on uskovainen...ateisti uskoo ateismiinsa...samoin kuin uskovainen uskoo uskontoonsa.
On siis kysymys mihin uskoo. :) Jokainen uskoo johonkin...oletan että ateistillakin on jonkinlainen usko...
Vai oletteko sellaisia ateisteja että synnytte...elätte ja kuolette...ilman että ajattellette että lopulta elämänne on kohta lopussa...entä mitä sitten? Ei mitään?
Miltä tuntuu ajatus että sitten kuoleman jälkeen ei ole mitään?
Oletan että nuoret ateistit ei sitä ajattele...mutta kun ihminen tulee vanhaksi...tulee monelle uskonnollisia ajatuksia...joistakin tulee jopa uskovaisia...
Miksi on näin? Olisiko se niin että tulee kuolemanpelko? Pelko että elämä olikin lyhyt ja sitten ei ole mitään...ei tunne mitään...on poissa ainaisesti...kävi vain maailmassa pienen hetken vierailemassa...tiesi jo tänne tullessaan että kohta tulee loppu...
Uskovaiset odottavat taivaaseen pääsyään tai helvettiinsä...
ateistit odottavat tyhjyyttä, ainaista tiedottomuutta...eikö sellainen ajatus koskaan tunnu raskaalta?
Elämä rientää pikavauhtia eteenpäin...mikä on tulevaisuuden näkemys ateistille? Tyhjyys...tiedottomuus?
Miltä tuntuu tuollainen ajatus?
Ok. kukaanhan meistä ei tiedä mitä on kuoleman jälkeen...mutta eikö ajatus että ei ole yhtään mitään koskaan tunnu teistä toivottomalta?
Syntyy, elää, kuolee: lopputulos = tyhjyys, tiedottomuus, ei mitään...
Ettekö koskaan horju uskossanne ateismiin?
Ps.
itse kutsun itseäni *uskonnottomaksi*...mutta fantasioita minulla on elämästä ja kuolemasta...hypoteesejä...ja toivon että olisi *tuonpuoleista* elämää...ei uskontojen taivaita ja jumalia...mutta jotain elämää jossakin muodossa. :) Mutta jos ei ole niin sitten ei ole...mutta valoisassa toivossa on hyvä elää. :)
/aye
Olen usein törmännyt sanontaan että myöskin ateisti on uskovainen...ateisti uskoo ateismiinsa...samoin kuin uskovainen uskoo uskontoonsa.
On siis kysymys mihin uskoo. :) Jokainen uskoo johonkin...oletan että ateistillakin on jonkinlainen usko...
Vai oletteko sellaisia ateisteja että synnytte...elätte ja kuolette...ilman että ajattellette että lopulta elämänne on kohta lopussa...entä mitä sitten? Ei mitään?
Miltä tuntuu ajatus että sitten kuoleman jälkeen ei ole mitään?
Oletan että nuoret ateistit ei sitä ajattele...mutta kun ihminen tulee vanhaksi...tulee monelle uskonnollisia ajatuksia...joistakin tulee jopa uskovaisia...
Miksi on näin? Olisiko se niin että tulee kuolemanpelko? Pelko että elämä olikin lyhyt ja sitten ei ole mitään...ei tunne mitään...on poissa ainaisesti...kävi vain maailmassa pienen hetken vierailemassa...tiesi jo tänne tullessaan että kohta tulee loppu...
Uskovaiset odottavat taivaaseen pääsyään tai helvettiinsä...
ateistit odottavat tyhjyyttä, ainaista tiedottomuutta...eikö sellainen ajatus koskaan tunnu raskaalta?
Elämä rientää pikavauhtia eteenpäin...mikä on tulevaisuuden näkemys ateistille? Tyhjyys...tiedottomuus?
Miltä tuntuu tuollainen ajatus?
Ok. kukaanhan meistä ei tiedä mitä on kuoleman jälkeen...mutta eikö ajatus että ei ole yhtään mitään koskaan tunnu teistä toivottomalta?
Syntyy, elää, kuolee: lopputulos = tyhjyys, tiedottomuus, ei mitään...
Ettekö koskaan horju uskossanne ateismiin?
Ps.
itse kutsun itseäni *uskonnottomaksi*...mutta fantasioita minulla on elämästä ja kuolemasta...hypoteesejä...ja toivon että olisi *tuonpuoleista* elämää...ei uskontojen taivaita ja jumalia...mutta jotain elämää jossakin muodossa. :) Mutta jos ei ole niin sitten ei ole...mutta valoisassa toivossa on hyvä elää. :)
/aye
Vastaukset 83
Vanhimmat
Ja tiedottomuus, eivät ole ollenkaan huono vaihto ehto kun niitä rupeaa hieman miettimään.
Jos olet esim. neliraaja halvautunnut ja syöpä syö sisuskalujasi, niin tuo tiedottomuus kuulostaa taivaalliselta olotilalta.
Jos unohdetaan fantasiat, niin tyhjyys on kaikkein todennäköisin juttu joka kohtaa kaikkia eläviä kuoleman jälkeen.
Ja ajatus siitä, että elämäsi, tietosi ja taitosi menevät hukkaan kuolemasi jälkeen, niin eipä kenenkään meistä elämä ole mikään merkittävä juttu
missään mittakaavassa, ei kosmisessa, eikä muurahaisen mitassa.
...ensisilmäyksellä.
>>>Jos olet esim. neliraaja halvautunnut ja syöpä syö sisuskalujasi, niin tuo tiedottomuus kuulostaa taivaalliselta olotilalta.
- No en nyt tiedä tuota...kun en ole sitä kokenut. Mutta jotenkin minusta tuntuu oudolta ajatella että ihminen toivoo tyhjyyttä.
- Kouluja käydessäni praktiserasin eri työpaikoissa...muun muassa sairaalassa...psykiatrisella osastolla ja sairaiden osastoillakin...
- Oli siellä tosi sairaita...ei kukaan toivonut kuolemaansa...jotkut puhuivat kuolemasta peläten...halusivat puhua papin kanssa...
- Muistaakseni ei kukaan toivonut vain tyhjyyttä, tiedotonta tilaa.
- Ihmisen on vaikea luopua ajatuksesta elää...tiedämme että joskus kuolemme...mutta monella on kuitenkin ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä jollakin muotoa...
>>>Jos unohdetaan fantasiat, niin tyhjyys on kaikkein todennäköisin juttu joka kohtaa kaikkia eläviä kuoleman jälkeen.
- Mutta se on normaalia fantisoida...se on normaalia tehdä eri hypoteeseja kuoleman jälkeisestä elämästä
- Koska kukaan ei pysty sanomaan mitä on kuoleman jälkeen...kukaan ei ole tullut kertomaan...siksi se ei ole väärin fantisoida ja tehdä hypoteesejä...
>>>Ja ajatus siitä, että elämäsi, tietosi ja taitosi menevät hukkaan kuolemasi jälkeen,
- Eihän toki...ihmisen elämä on niin lyhyt että sinä aikana ei ehdi paljoakaan oppia. :)
- Kun ihminen on vanha ja odottaa kuolemaa...ei ihminen ole kehittynyt sisäisesti/psyykkisesti/henkisesti valmiiksi...omaa psyykkeään voi aina kehittää...
/aye
Ihmettelet eikö ateisti koe tyhjyyttä kaameaksi olotilaksi.
Tuosta sinun kirjoituksesta kyllä huokuu selvästi luterilaisen maailmankatsomuksen omaavan ihmisen ajattelu tapa joka on suotavaa kristitylle.
Kuoleman jälkeisten olotilojen pois sulkeminen, on aivan jotai muuta juin kammoksuttavaa,tyhjyyden tunnetta. Se että on päässyt elämässään siihen harmoniaan itsensä kanssa jolloin joku tyhjyydentilan täyttäminen fantasioilla ei merkitse sinulle enää mitään, on elämässä uudenlaisen harmonian kokemista.
Tuo kynnyksen ylittäneet ihmiset nousevat massasta
kyllä esiin. Siinä on kilvoittelun paikka, kokeile. Jos saavutat sen, tiedät miten upeaa elämä on sisältäessään kuoleman.
>>>Ihmettelet eikö ateisti koe tyhjyyttä kaameaksi olotilaksi.
- En ihmetellyt...ihmettelin vain eikö ateisti tunne sitä kuoleman jälkeistä tulevaa tyhjyyttään...siis ajatusta siitä...jotenkin pelottavana. :)
>>>Tuosta sinun kirjoituksesta kyllä huokuu selvästi luterilaisen maailmankatsomuksen omaavan ihmisen ajattelu tapa joka on suotavaa kristitylle.
- Mielipiteesi on sinun, ok.
- Mutta minä tulen uskonnottomasta kodista...minut on kasvatettu uskonnomasti...olen myös uskonnoton...
- Mutta *usko* ja *uskonto* on aivan eri asia.
- Uskoa voi mihin vain, voi uskoa omiin kokemuksiinsa, voi uskoa että ihmiset useimmiten puhuu totta...
- Uskonto taas on uskoa jumaliin, taivaisiin ja helvettiin...
- Minä voin uskoa moneen asiaan, mutta uskontoihin en usko...
>>>Se että on päässyt elämässään siihen harmoniaan itsensä kanssa jolloin joku tyhjyydentilan täyttäminen fantasioilla ei merkitse sinulle enää mitään, on elämässä uudenlaisen harmonian kokemista.
- Kuinkakohan monta tuollaista *harmoonista* ihmistä löytyy sieltä Suomesta? ;))
- Niin sitä voi sanoa olevansa harmooninen, mutta sitten jos tulee kireä paikka, vaikea sairaus tai jotain muuta vakavaa...olettaisin ateistinkin sydämen hätkähtävän vähän...
>>>Tuo kynnyksen ylittäneet ihmiset nousevat massasta
kyllä esiin. Siinä on kilvoittelun paikka, kokeile. Jos saavutat sen, tiedät miten upeaa elämä on sisältäessään kuoleman.
- Kuule, minä rakastan aivan liian paljon elämää...pystyäkseni rakastamaan ajatusta kuolemasta joka olisi pelkkää tyhjyyttä. :)
/aye
Voisiko tuo enää kauneimmin sanoa.
Niin ehkä Sinun on viisasta jatkaa fantasioitasi, "tyhjyydestä".
Meniköhän se minulla jotekin niin että, Elämä on upeaa sisältäessään kuoleman.
Jatka saamaan malliin se antaa sinulle jonkin laisen lohdun.
"Ok. kukaanhan meistä ei tiedä mitä on kuoleman jälkeen...mutta eikö ajatus että ei ole yhtään mitään koskaan tunnu teistä toivottomalta?"
Toivoton ei ehkä ole täysin oikea sana tähän.
Se että jokin asia harmittaa tai tuntuu toivottomalta, ei saa minua uskomaan mihinkään jumaliin. Yleisesti ajattelen asioista pikemminkin positiivisesti, en kuitenkaan yltiöpositiivisesti usko mahdottomiin tai epätodennäköisiin tapahtumiin.
Toivossa on hyvä elää, mutta uskovilla toiveet ovat revenneet uskomiseksi ja varmaksi tiedoksi.
Kuoleman lopullisuus tuntuu yhtäkkiä ajatellen aika toivottamalta, mutta siinä vaiheessa kun se tapahtuu, ei asialla itse asiassa ole mitään väliä. Ennen nukkumaanmenoa voi mietiskellä mennyttä päivää ja voi suunnitella huomisen tapahtumia etukäteen. Näinhän sitä voi tehdä myös ennen kuolemaa, joten nukkumista ja kuolemista voi pitää hyvin samanlaisia asioina. Toisesta vain ei herätä. Ei ennen nukahtamistakaan ajatella tulevaa nukkumista - eihän siinä ole mitään ajateltavaa!
"On siis kysymys mihin uskoo. :) Jokainen uskoo johonkin...oletan että ateistillakin on jonkinlainen usko..."
Monet ateistit vetävät herneet nenäänsä aina kun tuollaisia lauseita tulee eteen. En ymmärrä miksi. Minulle on aivan sama olenko jonkun mielestä jumalien olemattomuuteen uskova vai jumaliin epäuskova. Jumaliin en kuitenkaan usko, joten jos joku välttämättä haluaa leikkiä sanoilla, niin siitä vain: minä uskon, että jumalia ei ole olemassa. Lopputulos on täysin sama kuin lauseella: minä en usko jumaliin.
"Ettekö koskaan horju uskossanne ateismiin?"
Sen ajan kun olen ollut tietoisesti ateisti, eli olen ajatellut myös uskonasioita, ei ateismini ole horjunut. Uskonnot kuitekin kiinnostavat minua monestakin syystä. Ulkopuolinen, uskova, saattaisi luulla, että ateismini horjuu tai että minä jopa etsisin jotain jumalaa. Näin ei kuitenkaan ole. Uskonnot vain ovat mielestäni mielenkiintoisia asioita, aivan kuten on fysiikka ja ruoanlaittokin.
>>>Se että jokin asia harmittaa tai tuntuu toivottomalta, ei saa minua uskomaan mihinkään jumaliin.
- Niin, ei kyllä saa minuakaan ajattelemaan jumalia. :)
>>>Toivossa on hyvä elää, mutta uskovilla toiveet ovat revenneet uskomiseksi ja varmaksi tiedoksi.
- Näinhän se on...uskovaisten usko on heille sama asia kuin totuus...että se uskomus olisi täyttä totta...
>>>Ennen nukkumaanmenoa voi mietiskellä mennyttä päivää ja voi suunnitella huomisen tapahtumia etukäteen. Näinhän sitä voi tehdä myös ennen kuolemaa, joten nukkumista ja kuolemista voi pitää hyvin samanlaisia asioina.
- Niin mutta nyt sinä puhut aivan kuin uskonnollinen ihminen...vertaat nukumistilaa kuolemaan...siis tiedottomuuteen...mutta kukas sen tietää että asia olisi juuri noin? Ei kukaan minun tietääkseni...vain uskovaiset luulee tietävänsä jumalistaan ja taivaistaan...
- Mutta siis te puhtaat ateistitkit uskotte että uskomuksenne on totta kuoleman tyhjyydestä, tiedottomuudesta? Samanlaista uskomusta kuin uskonnollisillakin on...
>>> Ei ennen nukahtamistakaan ajatella tulevaa nukkumista - eihän siinä ole mitään ajateltavaa!
- Niin mutta ennen nukahtamistaan olettaa alitajunnassaan että aamulla sitä taas herätään...kuolemaa odotellessa ei ajatella niin...
/aye
branen viesti kumisee tyhjyyttaan..enka usko suomenkielen tuntevan parempaa sanaa kun toivottomuus,tahan tilanteeseen..
Toisesta vain ei herätä./kylla herataan--uskovat
iankaikkiseen iloon ja uskomattomat--kadotukseen
eika siina kysyta..haluatko herata??
"vertaat nukumistilaa kuolemaan...siis tiedottomuuteen...mutta kukas sen tietää että asia olisi juuri noin? Ei kukaan minun tietääkseni...vain uskovaiset luulee tietävänsä jumalistaan ja taivaistaan..."
Tämä on oletus joka pohjautuu siihen, että ei ole mitään havaintoa tai edes kunnollista hypoteesia, miksi asia olisi jotenkin muuten tai miten se edes voisi olla jotenkin muuten. Yksinkertaisesti: nykytiedon mukaan kuolemasta ei voi seurata mitään uutta. Jos jokainen asia pitäisi miettiä myös vaikeimman kaavan kautta, tulisi normaalissa elämässä ongelmia.
"-Onko tuossa pöydällä kirjaa?
-En tiedä, ei siinä ainakaan näy kirjaa, mutta eihän sitä silti varmasti tiedä...".
Ehdottomien varmuuksien julistaminen on kyllä parasta jättää uskoville...
"- Niin mutta ennen nukahtamistaan olettaa alitajunnassaan että aamulla sitä taas herätään...kuolemaa odotellessa ei ajatella niin..."
Lähinnä teloitusta odottavilla tuomituilla tulee eteen vastaavanlainen kuoleman odottelu. Useimmiten ihminen ei tiedä edes tuntien tarkkuudella milloin kuolema tulee.
Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Tarkoituksenani oli vain selittää, että kuolemassa ei ole mitään ajattelemista tai pelkäämistä.
Olet tavallaan oikeassa, että viesti kumisi tyhjyyttään. Ateismilla kun ei ole oikein mitään mukavaa annettavaa kuolemaa ja elämää pelkääville ihmisille.
Omasta mielestäsi toivottomuus sopi parhaiten tuohon tilanteeseen. Ok. Se on ehkä juuri merkki kuolemanpelostasi ja uskonnon tuomista toiveista, joiden toteutumiseen ei ole nähdäkseni oikein mitään syytä. Jos yrität ajatella asian vain ottamalla nuo toiveet pois, jää jäljelle vain pelko ja toivottomuus.
Melko varmasti monet, varsinkaaan kaikkein hartaimmat, uskovista eivät osaa ollenkaan ajatella asioita ateistin näkökulmasta. He eivät osaa sulkea jumalaa pois maailmastansa ilman, että alkavat suoltamaan jotain absurdia tekstiä pessimistisistä ja kaiken toivon heittäneistä ateisteista. Asioiden ajattelu toisen näkökulmasta on kyllä aina vaikeaa, mutta harjoittelemalla, opiskelulla ja kokemuksien avulla sekin onnistuu ainakin jossain määrin. Useimmat ihmisistä, riippumatta uskonnollisesta tai uskonnottomasta suuntauksesta, eivät edes yritä tuollaista.
Menikö oikein?
Taaskaan, ei ole mitään todisteita tuon puolesta, joten ei myöskään ole mitään syytä olettaa, että tuo olisi totta. Joten voitkin ehkä harkita siirtymistä Huuhaa-palstalle.
..loistava keskustelunavaus!
Siispä vastaamaan omasta (en ateistien) puolesta:
>>Vai oletteko sellaisia ateisteja että synnytte...elätte ja kuolette...ilman että ajattellette että lopulta elämänne on kohta lopussa...entä mitä sitten? Ei mitään? >Miltä tuntuu ajatus että sitten kuoleman jälkeen ei ole mitään? >Uskovaiset odottavat taivaaseen pääsyään tai helvettiinsä...
ateistit odottavat tyhjyyttä, ainaista tiedottomuutta...eikö sellainen ajatus koskaan tunnu raskaalta? >Ettekö koskaan horju uskossanne ateismiin?
...ei voi sanoa muuta...todella miellyttävä kirjoitus sinulta...asiaa joka sana. ;))
/aye
Kuolemanpelko on varmasti yksi tärkeimpiä, ellei tärkein tai jopa ainoa syy uskoa tuonpuoleiseen elämään.
Kuolemanpelko sinänsähän on ihan luonnollista. On helppoa pelätä tuntematonta ja yrittää pitää kiinni tästä tutusta ja turvallisesta. Ihmiset eivät myöskään osaa elää elämäänsä oikein, vaan asioita jää tekemättä, niitä tehdään vääristä syistä, elämä kiitää ohi huomaamatta ja yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa kuolema kolkuttaa ovelle ja olisi niin paljon tehtävää.
Kuolemanpelkoon voikin sitten asennoitua eri tavoilla. Itse näen jumaliin ja taivaaseen perustuvat uskot niin, että ihminen valehtelee itselleen, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Tosiasiassahan tarve valehdella osoittaa, että pelko on olemassa.
Toinen uskomukseen perustuva tapa lähestyä tuonpuoleista on jälleensyntymä, joka ei tietenkään edellutä minkään jumalallisen tai taivaallisen olemassaoloa. Valitettavasti vain tuollaisessa jälleensyntymässä egoni, muistoni, jne. eivät tietenkään jatka, eli voidaan perustellusti kysyä mikä oikein jälleensyntyy, ja onko tällaisesta opista mitään hyötyä kuolemanpelkoa kohdatessa. Mutta vähintäänkin sen hyväksyminen, että oman elämän loppuminen on kuitenkin perusedellytys uuden elämän synnylle voi olla hyödyllistä.
Tai sitten voi suhtautua asiaan täysin rationaalisesti, niin kuin useimmat ateistit tuntuvat tekevän: "En tiedä mikä minua odottaa, mutta ei se ainakaan nykyistä pahempaa voi olla, enhän ole sitä kokemassa. En ollut onneton ennen syntymääni, miksi olisin onneton kuoltuani?" Edelleen tietenkin ongelmaksi jää se, että elämän kääntyessä loppua kohden voi tulla tilanne, että tuntuu niin paljon jääneen tekemättä.
Tässä varmaan piileekin avain kuolemanpelon voittamiseen: elämän opettelu. Väitetään, että kyky elää pelkästään nykyhetkeä, kuin se olisi viimeinen tai ainoa joka merkitsee, olisi tapa voittaa kuolemanpelko. Asiat tehdään oikeista syistä, niihin ei takerruta, eikä kuvitella, että tulevaisuus olisi se, joka onnen tuo mukanaan.
Tosiasiassa kuitenkin täydellinen nykyhetkessä oikein elämisen oppiminen ja kuolemanpelon katoaminen sitä kautta on rinnastettavissa esim. buddhalaiseen valaistumiseen, eikä siis ole mikään triviaali suoritus. Toki elämään opettelemalla voimme kuolemanpelkoa varmasti vähentää kaikki, jos emme ehkä poistaa kokonaan.
...oletettavasti melkein kaikki jollain tavoin pelkäävät kuolemaa...
Mutta kun kerran ei ole mitään todisteita mistään uskovaisten taivaista tai ateistien tyhjyydestä/tiedottomuudesta...niin reagoitsen siihen kun kumpikin osapuoli saanoo painokkaasti että *asia on niin kuin sanon*...
Siis kummillakin on valmis näkemys kuolemasta, joka heidän itsensä mielestä pitää paikkansa.
Uskovaiset sanoo..."meidän taivas ja jumalamme on olemassa, te vain olette tyhmiä, ette tajua yhtään mitään"...
Ateisti sanoo..."kuoleman jälkee on kuin nukkuisimme, on tyhjyys, tiedottomuus, ettekö tätä tajua"...
Siis minun mielestäni kummaltakin ryhmältä puuttuu "tieto*...puhutaan vain uskosta...luulosta...
Ja omituisinta on se seikka kummassakin tyhmässä että...heidän on niin vaikea hyväksyä jotain välimuotoa näistä kahdesta teoriasta...
Koska onhan monia teorioita elämästä ja kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä oletettavasta elämästä...
Esim. minä...en ole uskonnollinen...en ole puhdas ateisti...olen välimuoto. ;))
/aye
"Ikuinen taivas/helvetti" ja "ei mitään" eivät suinkaan ole ainoat vaihtoehdot.
Itse buddhalaisena uskon jälleensyntymään. Se mikä jälleensyntyy ei tietenkään ole se sama minä kuin nyt täällä, vähintäänkin muistoni ja egoni 'kuolevat'. Mutta jossain karmani kuitenkin jatkaa. Eli tavallaan siis sekä kuolema että ikuinen jatkuvuus ovat yhtä aikaa todellisia. (Jos näin siis oikeasti käy - esitin vain yhden mahdollisuuden noiden alussa mainitun kahden ääripään lisäksi.)
...buddhalainen. Budhalaisuus ei taida olla sellaista taistelua toisten uskontojen kanssa kun näillä palstoilla usein lukee...en kylläkään tunne yhtään buddhalaista ihmistä...mutta uskontonne vaikuttaa rauhalliselta verrattuna moneen muuhun uskontoon...vai sanotaanko buddhalaisuudesta filosofia uskonnon sijasta?
/aye
on ateistinen uskonto. Muita esimerkkejä tällaisista ovat taolaisuus ja jainalaisuus.
Ateistinen koska buddhalainen maailmankuva on itseasiassa ristiriitainen ikuisen kaikkivoivan tai kaikkitietävän luojajumalan kanssa. (Vaikka jotkin buddhalaisuuden suuntaukset uskovatkin jumaluuksiin, nuo jumaluudet eivät ole ikuisia, ja ovat oikeastaan ihmistäkin huonommassa asemassa koska eivät voi valaistua. Maailmaa ne eivät luoneet, eivätkä ihmisiä.)
Uskonto, koska buddhalaisuus vastaa samoihin elämän peruskysymyksiin kuin muutkin uskonnot, eikä esitä niille varsinaista tieteellistä pohjaa (mitä mielestäni filosofialta pitäisi odottaa, filosofia kuitenkin on tiede, kun taas uskonto ei ole tiede). Vielä tarkemmin, buddhalaisuus ei oikeastaan edes vastaa niihin kysymyksiin, vaan kertoo meille mistä voimme itse vastauksemme löytää, ja esittää keinoja tämän löytämisen mahdollistamiseksi.
Esim. juuri oppi jälleensyntymästä on tyypillinen asia mihin buddhalaiset uskovat ilman tieteellistä näyttöä. Toki tuo oppi on luonnollista seurausta siitä samasta maailmankuvasta, jonka mukaan esim. tuota ikuista luojajumalaa ei ole. Esimerkiksi karman laki olisi hankala selittää ilman jälleensyntymän olemassaoloa. Eli buddhalaisen opin jälleensyntymä selittää kaiken hyvin, eikä ole minkään havaitsemamme kanssa ristiriidassa.
Buddhalaisuus on, kuten sanoit, hyvin rauhallinen uskonto, eikä sen nimissä ole tietääkseeni koskaan ketään tapettu. (Yksittäiset buddhalaisiksi itseään kustsuvat toki ovat muita tappaneet ei-uskonnollisista syistä, mutta järjestelmällistä muiden tappamista ko. uskon nimissä ei kai ole koskaan tapahtunut.)
Tärkeimmät syyt tähän varmaankin ovat buddhalaiseen oppiin sisältyvä elämän syvä kunnioitus ja pyrkimys tehdä hyvää ja välttää pahaa, sekä uskon henkilökohtaisuudesta johtuva uskonnollisten auktoriteettien puute.
Toki käytännön syistä opettajia ja Dalai Laman tapaisia johtajia ja erilaisia maallisia auktoriteettejä on olemassa, mutta heidän tehtävänsä on nimenomaan auttaa muita oivaltamaan itse, ei kertoa mikä on totuus. Jokainen buddhalainen löytää totuuden itse, kukaan muu ei sitä hänelle voi kertoa, vain auttaa löytämään. Niitä, jotka väittävät totuuden tietävänsä ja sitä saarnaavat, buddhalaiset eivät auktoriteeteiksi hyväksy.
...kirjoitus.
Buddhismista en paljoakaan tiedä...vain sen vähäsen mitä koulussa luettiin...kristinuskosta ja Islamista tiedän paljon enemmän...
Onko Suomessa paljon buddhalaisia?
Saanko olla utelias ja kysyä miten päädyit buddhalaisuuteen? Oletko ehkä etsinyt...sitä sopivaa uskontoa?
/aye
Jos haluat tietää lisää buddhalaisuudesta, esim. tämä kirjoitus antaa mielestäni hyvän yleiskuvan:
http://www.fwbo.fi/buddhalaisuus.htm
En tiedä paljonko Suomessa on buddhalaisia. Koska buddhalaisuus tyypillisesti korostaa henkilökohtaisen opettajan merkitystä, yhteisöt ovat usein varsin pieniä. Niitä on myöskin paljon, Suomessakin yksin varmaan parikymmentä.
Iso osa buddhalaisena itseään pitävistä ei myöskään kuulu mihinkään tällaiseen yhteisöön, vaan harjoittaa buddhalaisuutta omassa elämässään muutoin. Itse kuulun tähän ryhmään.
Suomalaisten buddhalaisten (yleensä aina siis buddhalaiseksi aikuisiässä ruvenneiden) lisäksi Suomessa asuu myös lapsesta asti buddhalaisuuteen kasvaneita maahanmuuttajia, esim. Vietnamista ja Thaimaasta.
Kysyit miten minä päädyin buddhalaisuuteen. Yritän vastasta.
Olen siis saanut tyypillisen Suomalaisen kristillisen (varsin maallisen sellaisen) kasvatuksen ja käynyt esim. rippikoulun. Kuitenkin jo joskus lukioaikana ymmärsin seuraavat:
- Kristinuskon oppi oli kirkon luoma oppi, jolla ei välttämättä ollut paljoa tekemistä sen kanssa, mitä Jeesus mahdollisesti opetti.
- Tuo oppi sisälsi asioita, jotka eivät mielestäni olleet lainkaan uskottavia.
- Kirkko instituutiona on saanut maailmassa aikaan niin paljon pahaa, etten halua olla kyseisen instituution jäsen.
Kristinusko ei siis ollut minun juttuni. Otin aktiivisesti selvää muista maailman uskonnoista, etsien erityisesti sellaista, joka korostaa omaa ymmärrystä annetun totuuden ehdottoman sokean hyväksynnän sijasta. Voisi varmaan sanoa, että halusin tuolloin _tietää_ miten asiat ovat sen sijaan, että minun pitäisi vain uskoa jotain.
Käytännössä siis tutustuin tarkemmin lähinnä itämaisiin uskontoihin ja filosofioihin. Ymmärsin hetken asiaa mietittyäni, että buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat ilmeisen tosia (vaikkei minulla tuolloin ollut juurikaan tietoa siitä, miten elämää niiden pohjalta sitten pitäisi lähestyä). Lisäksi minua viehätti buddhalaisuuden keskittyminen nykyhetkeen (eikä esim. kuolemanjälkeiseen), kaiken palvonnan ym. huuhaan puute, ja erityisesti se, että se tarjoaa keinoja minun itse etsiä totuutta ja oivaltaa asioita.
Olin siis löytänyt uskonnon, jonka lähtökohdat olivat minusta ilmeisiä ja tosia, joka ei vaatinut minua uskomaan yhtään mihinkään, ja joka kannusti minua itse etsimään totuutta.
Sillä tiellä olen edelleenkin. Halustani välttämättä tietää mitä totuus on olen onneksi onnistunut lähes päästämään irti. 15 vuotta minulta suunnilleen meni, ennen kuin oivalsin, että niin kauan kun tavoittelen valaistumista, en voi valaistua. :)
...vilkaisen sitä myöhemmin.
Niin, taitaahan se olla parempi että etsii itse...ei ole hyvä että uskovaiset tuputtaa uskontoaan toisille...uskonnot kun yleensä tahtoo rajoittaa niin paljon ihmisen elämää...on paljon tabuja ja kieltoja ja normeja ja määräyksiä...että ihmisillä ei ole aikaa tarkastella sisimpäänsä...lähes kaikki heidän aika kuluu uskonnollisiin rituaaleihin ja määräyksiin...
Minun mielestä pitää osata elää, pitää hauskaa, mutta silti olla kunnollinen ihminen...ei siihen pitäisi kahlitsevia uskontoja tarvita...
Eikös buddhistit myös mediteeraa?
Minä harrastan TM meditation...se on rauhoittavaa...lieventää stressiä...
No sehän on hyvä että buddhismi ei käske uskomaan mihinkään...etsit itse totuuttasi ja rauhaa elämääsi...se on hyvä...
/aye
"Olen usein törmännyt sanontaan että myöskin ateisti on uskovainen...ateisti uskoo ateismiinsa...samoin kuin uskovainen uskoo uskontoonsa."
Ainoa syy, miksi uskovaiset yrittävät leimata ateistit uskovaisiksi, on käännytystaktinen.
Ateisti ei ole uskovainen samalla tavalla kuin uskova. Esim. jääkiekkopelaaja uskoo oman joukkueensa voittoon, mutta ei tätä pelaajaa sen takia uskovaiseksi haukuta.
"On siis kysymys mihin uskoo. :) Jokainen uskoo johonkin...oletan että ateistillakin on jonkinlainen usko..."
Kuule, ateistit uskovat, moniin asioihin. Mutta ei jumalaan/jumaliin. Ja sehän uskovia vituttaa.
"Vai oletteko sellaisia ateisteja että synnytte...elätte ja kuolette...ilman että ajattellette että lopulta elämänne on kohta lopussa...entä mitä sitten? Ei mitään?
Miltä tuntuu ajatus että sitten kuoleman jälkeen ei ole mitään?"
Elämän rajallisuus on juuri se tekijä, joka tekee elämästä niin arvokkaan. Elämä ei ole mikään kenraaliharjoitus kuolemanjälkeiseen eikä toista kierrosta tarjota. Sen takia on pakko elää tämä elämä hyvin, jotta kuolinvuoteella voi sanoa "Elin hyvän elämän".
"Oletan että nuoret ateistit ei sitä ajattele...mutta kun ihminen tulee vanhaksi...tulee monelle uskonnollisia ajatuksia...joistakin tulee jopa uskovaisia..."
Oletat väärin.
"Uskovaiset odottavat taivaaseen pääsyään tai helvettiinsä..."
Niin he väittävät, asia ei oikeasti ole niin.
"ateistit odottavat tyhjyyttä, ainaista tiedottomuutta...eikö sellainen ajatus koskaan tunnu raskaalta?"
Ateistit eivät odota mitään, koska elämä on nyt. Tämä on joillekin ihmisille ihan käsittämätön ajatus, mutta elämä todellakin on nyt.
"Elämä rientää pikavauhtia eteenpäin...mikä on tulevaisuuden näkemys ateistille? Tyhjyys...tiedottomuus?
Miltä tuntuu tuollainen ajatus?"
Mutta tuohan on täsmälleen sama olotila, joka minulla oli ennen syntymääni. Eikä siitä ole mitään raskaista tai muutenkaan negatiivisia muistoja.
"Ok. kukaanhan meistä ei tiedä mitä on kuoleman jälkeen...mutta eikö ajatus että ei ole yhtään mitään koskaan tunnu teistä toivottomalta?"
Miten se on toivoton? Minusta henkilö, joka odottaa oman elämänsä jatkuvan ikuisuuksiin saakka, on todella suuri egoisti.
"Syntyy, elää, kuolee: lopputulos = tyhjyys, tiedottomuus, ei mitään..."
Tuo on sama kaikkien kohdalla.
"Ettekö koskaan horju uskossanne ateismiin?"
Horju missä?
Uskon olemattomuus ei ole uskoa.
>>>Kuule, ateistit uskovat, moniin asioihin. Mutta ei jumalaan/jumaliin. Ja sehän uskovia vituttaa.
- Näin taitaa olla. ;))
>>>Ateistit eivät odota mitään, koska elämä on nyt. Tämä on joillekin ihmisille ihan käsittämätön ajatus, mutta elämä todellakin on nyt.
- Et ehkä odota mitään nyt...en minäkään odota...en ajattele kuolemaa...taidan olla vielä liian nuori ja terve sitä tehdäkseni...
- Niin elämä on ihanaa jos sitä osaa elää ja nauttia elämästään. ;))
>>>Mutta tuohan on täsmälleen sama olotila, joka minulla oli ennen syntymääni. Eikä siitä ole mitään raskaista tai muutenkaan negatiivisia muistoja.
- Ok. mutta et pysty mitenkään todistamaan väitettäsi veden pitäväksi totuudeksi. ;)) Se on sinun mielipiteesi...ei siis mikään varsinainen tiedetty olotila...tieteellisesti todistettu...ei...
>>>Miten se on toivoton? Minusta henkilö, joka odottaa oman elämänsä jatkuvan ikuisuuksiin saakka, on todella suuri egoisti.
- Toisin päin myös: Tyhjyyttä/tiedottomuutta odottava on *mielikuvaukseton* *torrboll*. ;))
Minulla ei olisi mitään vastaan elää kuolemankin jälkeen...elämä on ihanaa...
/aye
"Ok. mutta et pysty mitenkään todistamaan väitettäsi veden pitäväksi totuudeksi. ;)) Se on sinun mielipiteesi...ei siis mikään varsinainen tiedetty olotila...tieteellisesti todistettu...ei..."
Siinäpä se. Kun ei voida asiaa tutkia, koska ei olla keksitty miten tutkia kuoleman jälkeistä. Yleensä säästän nämä pohdinnat iltoihin, jolloin on vähintään yksi pullo hyvää punkkua eikä duunia huomiseksi ;)>
Uskonnoillakin on pelkästään perusteettomia väittämiä. Ehkä elämää ei kannattaisi tuhlata pohtimalla jotakin niin turhaa...
...näitä tällaisia asioita ei voi todistaa todeksi...mutta jos ne voitaisiin todistaa todeksi...niin silloinhan meillä ei olisi paljon keskusteluja näistä asioista...että jotain hyvää siinäkin on että ei tiedetä...
Niin, ei uskovaisetkaan tiedä...sama asia heillä...
Mikä on pullo punkkua? Sen täytyyy olla alkoholia, eikö niin? Minkäs merkkistä se on? ;))
Minä jos alkoholia maistelen...niin maistelen skotlantilaista single malt whisky...sellaista hyvin *savuista*...jumalten juoma...ei parempaa löydy. :)
/aye
Kuolema kuuluu elämään. Jos kuolemaa pelkäät, pelkäät myös elämää.
Oletko muuten kuullut, että nöyryys määritellään mm. tosiaisoiden kunnioittamiseksi?
>>>Kuolema kuuluu elämään.
- Tietysti se on niin...
>>>Jos kuolemaa pelkäät, pelkäät myös elämää.
- Mutta sitten kun tulee vanhaksi tai sairaaksi...silloin moni pelkää...ja alkaa ajatella sitä kuoleman jälkeistä oletettua elämää...
>>>Oletko muuten kuullut, että nöyryys määritellään mm. tosiaisoiden kunnioittamiseksi?
- Olen kuullut...
- Mutta miten saat sen tosiasiaksi että kuoleman jälkeen ei olisi minkäänlaista elämää?
/aye
>>Jos kuolemaa pelkäät, pelkäät myös elämää.
>>- Mutta miten saat sen tosiasiaksi että kuoleman jälkeen ei olisi minkäänlaista elämää?
...minäkin olen että kukaan ei voi varmuudella tietää...jotta mukaan tulee eräänlainen usko tapahtumasta...joka kuitenkin saattaa olla aivan erilainen...koska kukaan ei ole tullut meille mitään kertomaan että miten se todellisuudessa on...
/aye
Vittu mistä näitä "ateismi on uskonto" viestejä tulee kerran viikossa? Luulisi näiden pällipäiden vähän näkevän vaivaa ja lukevan edes viikontakaisia viestejä.
...en ole edes sanonut että ateismi olisi uskontoa. Etkö osaa lukea. ;))
Sorkka. En jaksanu lukee ku päähän särkee ja paha olo. Mikreeniä vissii:D
...ota pilleri ja mene nukkumaan niin päänsärkysi häipyy...onkos krapula? ;))
/aye
...ja siksi siitä pitää ottaa kaikki irti, eikä murehtia tuonpuoleista. Jos joudun sen takia helvettiin niin mitä väliä?
Uskonnot on eräiden valtaa haluavien keksintö hallita ja valloittaa maailmaa.Lisäksi uskonto on hallintamuotona kaikkein verettömin tapa alistaa kansat valtaansa.Väkivalta ruokkii lisää väkivaltaa ja on fyysistä alistamista kun taas uskonto ottaa valtaansa henkisesti.Kuoleman jälkeinen elämä ja jumalanpelko ovat maailman tehokkaimmat keinot alistaa ihmiset valtaansa.
...paikkansa, näin on...
Mutta siitä ei kun ei pääse mihinkään että jokainen ihminen varmaan joskus tuntee kuolemanpelkoa...ei tarvitse olla uskovainen.
Ja kuoleman jälkeisestä elämästä on eri teorioita...hypoteesejä...
/aye
Meille on pienestä pitäen opetettu jumalan olemassa oloa ja pelkoa.Jokaisessa uskonnossa opetus aloitetaan jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa,millä pyritään varmistamaan henkilön liittyminen yhteisöön tai uskontoon.Kuoleman jälkeistä elämää ei kukaan tiedä mutta se mitä siitä itse ajattee muokkaa pitkälle käyttäytymistä eri uskonnoissa.Toisaalta että anarkia ei pääsisi aivan valloilleen on yhteisöissä oltava myös henkinen ote ja sitä edustaa uskonnot,eri laeilla pidetään ihmiset fyysisesti ruodussa.Siinä mielessä uskontoja kyllä tarvitaan ja saman asian voisi ajaa vaikka uskomalla Elvikseen.
...syötetty uskontoa pienestä lähtien, ei ollenkaan...vanhempani on ateisteja...kirkkoon kuulumattomia...
Itselläni on avoin näkemys...ovi on auki kaikelle pikkuisen. :) Mutta uskonnoille on oveni ollut tiukasti kiinni, ainakin tähän asti...
Mutta kaikesta voi keskustella...jos keskustellaan joten kuten asiallisesti...Islamistakin on mukava keskustella kuten tiedät...mutta sitä palstaa vaivaa *mätäpaise* nykyään. ;))
/aye
Vaikka et kuuluisikaan mihinkään uskontokuntaa niin yhteisö missä kasvat ja elät tuo tiedostamattasi esiin omassa käyttäytymisessään heidän uskoon liittyviä asioita.Jostain olet kuitenkin kuullut jumalanpelosta.Uskon että ateistitkin ajattelevat josku jumalaa ja uskonoppeja.Itse olen kristillisen kasvatuksen saanut enkä ikävä kyllä voi mitenkään uskoa jumalan olemassa oloon kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu.Myös raamattua lukeneena voin hyvin kyseenalaistaa kaikki Jeesuksen ihmeteot.Tietenkin uskonoppi on kuitenkin jollain tavalla muokannut ajatusmaailmaani kristillisestä näkökulmasta.Eniten haluan kuitenkin uskoa ihmisessä rakkauteen,inhimillisyyteen,tasa-arvoisuuteen ja hyvään,rotuun,uskontoon saati kansalaisuuteen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta.
...näkemys Tapi. Rakkaushan se kaikkein tärkeintä on maailmassa...oikeastaan pitäisi kouluissa olla aine joka opettaa lähimmäisen rakkautta lapsille jo pienestä pitäen...siinä olisi *uskontoa* tarpeeksi kaikille. :)
/aye
Kyllä eri uskonopeissa pitäisi olla enemmän hyväksymistä,miksi pitäisi olla vaan yksi oikea uskonto.Kyllä kaikki uskonopit ovat oikeita,kaikki ei niinkään inhimillisiä mutta kun kyseessä on valta ja valtataistelu niin syntyy liian helposti asetelma "jos et ole kanssamme olet meitä vastaan".Joo,koulujen pitäisi todellakin ottaa oppiaineekseen lähimmäisen rakkaus,pitäisi enemmän korostaa tunteita ja minkälaista kärsimystä epäinhimillisyys voi aikaan saada.Toisen ihmisen elämän murskaaminen minkään uskonnon tai lain varjolla ei saisi olla mahdollista,ei missään.
Nyt pitää mennä toisiin askareihin,heippa.PS.Elämä lyhyt Rytkönen pitkä... ;->
Ensinnäkin kiitän asiallisesta avauksesta. Oli erittäin mukavaa lukea asiosta joita olen pohtinut.
"Jokainen uskoo johonkin...oletan että ateistillakin on jonkinlainen usko..."
Ei kaikilla, niillä, jotka eivät sellaisia asiota pohdi. Itse pohdin, ja uskon että kun kuolen, se on kuin ikuista nukkumista, ilman unia. Kun menee nukkumaan, niin heti herää. Kuolemasta ei vain herääkkään.
"Miltä tuntuu ajatus että sitten kuoleman jälkeen ei ole mitään?"
Kuulostaako tuo pahalta mistä kerroin. Uskon että noin on. Se tuntuu, ainakin minusta rauhoittavalta.
"ateistit odottavat tyhjyyttä, ainaista tiedottomuutta"
En minä odota sitä. Tierän että se tulee ja kun se tulee, päästän irti ilolla tästä maailmasta, mutta en odota sitä. Se tulee, kun on tullakseen.
"Syntyy, elää, kuolee: lopputulos = tyhjyys, tiedottomuus, ei mitään..."
Kun syntyy, otta lainan. Elämän. Ja lainalla on korko. Kun kuolee, menettää kaiken, paitsi maahan painautuneet jalanjäljet.
"Ettekö koskaan horju uskossanne ateismiin?"
Kerran halusin uskoa. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa. En pystynyt siihen silloinkaan, kun sitä halusin, enkä todellakaan nyt, kun olen kieltänyt itseltäni itsepetoksen
"fantasioita minulla on elämästä ja kuolemasta"
Fantasiat ovat hyviä. Itse olen menettänyt uskon niihin. Itselleni riittää loppu. Loppu. Ei se kuulosta enää läheskään niin pahalta kuin se kuulosti kun olin lapsi
...itsellesi, oli miellyttävä vastaus kaikin puolin.
Itsestäni voin sanoa että en suuriakaan vielä kuolemasta pohdi, mutta tulee luettua aika paljon...kaikenlaista teoriaa...ja huuhaata...
Enhän minäkään fantasioihin usko siinä uskomisen merkityksessä...mutta annan fantasioille tilaa...kun eihän meistä kukaan tiedä mitään kuoleman jälkeisestä elämästä tai ei-elämästä...
Ps.
hieno päivä täällä tänään, aurinko paistaa, kävin uimassakin ja nautin elämästäni. :)
/aye
"Itsestäni voin sanoa että en suuriakaan vielä kuolemasta pohdi"
No, itse hoidin asiat kuoleman kanssa niin, että olen sen kanssa sujut kun se sitten, ennemmin tai myöhemmin(yritän pitää huolta että myöhemmin) tulee.
Fantasia on mukavaa. Uiminen on mukavaa. Elämä on...
Ainakin ietää, ettei se voi olla yhtään pahempaa kuin elämä, kun silloin ei mitään tiedosta.
...ja eihän me edes tiedetä onko sitä tyhjyyttä...ehkä onkin jotain...kukaan ei voi tietää. ;))
/aye
Ateistin usko? Ateisti on uskovainen? Uskolla sanalla voidaan leikitellä miten vain. Tuo sana usko näyttää olevan eräissä piireissä suosittu sanaleillien sana. Jos joku uskoo johonkin jumalaan ja toinen ei niin onko tämä uskovainen joka ei usko tähän jumalaan? Onko johonkin jumalaan uskova ateisti jos hän ei usko johonkin toiseen jumalaan? Saman logiikan mukaan kyllä. Eli joku väittää, että ateisti on uskovainen ja toisaalta voidaan väittää, että uskovainen on ateisti. Näinhän se menee kyseistä logiikkaa noudattaen.
"Miltä tuntuu ajatus että sitten kuoleman jälkeen ei ole mitään?" Ei mitenkään pahalta. Joissakin tapauksissa kuoleman pelko saa ihmisen mielikuvituksen valloilleen ja halun tehdä itsestään kuolemattoman. Niin ja vielä. Ateisti ei odota tyhjyyttä. Kuka nyt tyhjyyttä odottaisi. Ei kuolemaa kannata odottaa se tulee ajallaan. Kuolema on luonnollinen asia. Se on vain niin, että elämä päättyy joskus.
...voi leikkiä ja sanailla.
Mutta ei minulla ollut tarkoitus leikkiä sanalla usko...
Sehän on niin että kun uskovainen ihminen uskoo jumaliin taivaisiin niin hänellä on uskonto, hän on uskonnollinen...
Mutta kun ateisti uskoo tyhjyyteen...niin hän uskoo tyhjyyteen mutta hänellä ei ole uskontoa...
Minä haluaisin sanoa sen noin...mutta oikeassa olet siinä että usko sanalla voi leikkiä...
/aye
Usko ja uskonto on kaksi aivan eri asiaa.Uskonto pitää sisällään uskonoppia joka perustuu johonkin ennalta määrättyyn,usko taas voi olla jokaisen henkilökohtainen asia,kuten joku uskoo että Elvis elää,sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.Uskovaisen ei tarvitse uskoa jumalaa,hän harjoittaa jonkun uskonnon oppeja.Se ettei ateisti tunnusta mitään eleisesti tunnettua uskontoa ei tee ateistista uskotonta.Ymmärsitkö ystävä hyvä ?
...minun on vaan joskus niin vaikeaa pukea ajatuksiani sanoiksi suomen kielellä...
/aye
Minusta sun suomen kielen taito on todella hyvä.Koska ateistit voivat olla hyvinkin inhimillisiä ja suvaitsevia ,unohtamatta tärkeintä,rakastavia sekä rakastettavia,niin kysynkin sinulta mihin perustuu sinun elämän katsomus.Uskovainen tunnustaa jonkin uskonnon ja noudattaa sen oppeja mutta jos ei hyväksy kaikkia uskonnon uskonoppeja vaan noudettaa mielestään itselleen ja ajan henkeen sopivimpia oppeja niin onko mielestäsi silloin uskovainen?.
...onhan se jo aika hyvää...mutta käytän jatkuvasti sanakirjaa apuna...
Minusta itsestänikö kysyt?
Minä olen minä...kuten varmasti tiedät muilta palstoilta...niin rasistit haukkuu minua hyysäriksi ja hyysärit haukkuu minua rasistiksi...
Noissa asioissa minä ole aika neutraali...minut on kasvatettu sellaiseksi...ja työni vaatii että ymmärtää kaikkia osapuolia...
Minun oma elämän katsomukseni on kaiketi vain elää hyvää elämää...olla ystävällinen ja auttavainen...ja iloita elämästä...
Ymmärrän myös uskovaisia...suvaitsen uskovaisten uskoa niin kauan kun he ei vahingoita ketään muuta...
vaikeaa selittää tuo uskovaisista...jos uskovainen ei tee kaikkea mitä sen uskonto vaatii...esim.rituaaleja tai rukoilua tai pukeutumista...niin onhan he silti uskovaisia jos jumalaansa uskovat...se on minun mielipide...
Mutta jos uskova ihminen alkaa kiistellä kanssani...silloin sanon toisin...kiistelyssä vaadin että uskovainen noudattaa Raamattuaan tai Koraaniaan. ;))
Miksi muuten sanotaan että Raamattu ja Koraani on pyhiä kirjoja...noudattaisivat niitä sitten...
kun nämä terroristitkin löytävät Koraanista tukea teoilleen, myöskin itsemurhapommittajat...näitä pyhiäkirjoja kun voi tulkita...niin että että ne sopii itse kunkin tarkoituksiin...
Ja jos ei noudata niitten käskyjä ja kehoituksia...on huono uskossaan. ;))
Mutta kuten sanoin...niin normaalisti jokainen saa uskoa miten haluaa...kunhan vaan ei vahinhoita muita...
Saatan vaikuttaa hieman kaksimieliseltä tässä asiassa...muta se riippuu kenen kanssa keskustelen ja mistä keskustellaan...
En tiedä saitko selvää???
/aye
"Minusta itsestänikö kysyt?
Minä olen minä...kuten varmasti tiedät muilta palstoilta...niin rasistit haukkuu minua hyysäriksi ja hyysärit haukkuu minua rasistiksi..."
Muista ystävä pieni että kolikolla on aina kaksi puolta.
Minusta kaikkia ihmisiä pitää kohdella tasapuolisesti ja samalla tavalla.
Islamin uskoisissa maissa en hyväksy naisten epäarvoista asemaa.
oikeudenmukaisuus pitäisi säilyttää,kaikilla samat oikeudet sekä valvollisuudet,tietenkin kykyjensä mukaan.
En hyväksy tappamista missään muodossa mutta silti olen valmis tarttumaan aseeseen ja käyttämää kaikkia oppimiani taitoja sellaista hyökkääjää vastaan joka uhkaa perhettäni tai ystäviäni eli minulle rakkaita.
Koti,uskonto ja isänmaa ovat auttamatta vanhanaikaisia käsitteitä.
Uskoisin sen olevan perhe ja koti.
Miten suhtaudut asepalvelukseen ja maanpuolustukseen?
>>>Miten suhtaudut asepalvelukseen ja maanpuolustukseen?
- Ihan okay...kai maataan saa puolustaa...siis...mutta mutta...aina kun on tuo pieni mutta...hyväksyn siis maanpuolustuksen armeijan kanssa...niikös se sanotaan...mutta terroristien iskuja en hyväksy...ne ei ole reilua peliä...
/aye
Entäs jos maa/kansa on niinkin epätoivoisessa tilanteessa kuten Zetsenia venäjän kanssa?Terrori teot ei tietenkään ole reiluja mutta ylivoimainen miehittäjä ei myöskään,onko silloin pelisääntöjä.Itse olen sissikoulutuksen saanut,joten valmiudet terrotekoihin on,toivon ettei niitä tarvitse koskaan käyttää mutta kuten aikaisemmin toin ilmi,perheen kodin ja ystävieni vuoksi olen valmis minkälaisiin tekoihin vaan,vaikka se on omaa ideologiaani vastaan.
...en hyväksy...hyväksytkö sinä esim. sen koulu jutun...kun ne terroristit tappoi valtavasti lapsia ja aikuisiakin venäjällä?
Minä en sellaista hyväksy...itsemurhapommittajat on niitä vihon viimeisiä hörhöjä...
Uskonto noilla pahuksilla on mukana tekosissaan...
/aye
En tietenkään hyväksy mutta ymmärrän,kun ihminen on epätoivon vallassa niin uskonto antaa voimaa toteuttaa pyrkimyksensä.Itse voisin ryhtyä yhtä epätoivoisiin tekoihin ilman uskontoa,pelkästään rakkainteni puolustamiseksi mutta silloin täytyisi vieraan vallan yrittää miehittää suomi.Ei siinä enää ole uskonnolla mitään vaikutusta.Toivottavasti siihen ei koskaan tarvitse ryhtyä.
...sen että palestiinialaisia nuoria, sekä tyttöjä että poikia, värvätään tekemään shaheed...ja ne ressut luulee pääsevänsä heti paratiisiinn? Hehän tappaa viattomia ihmisiä iskuillaan...ei sellainen mitään sotaa ole...se on terrorismia...pahinta laatua terrorismia...islamistista terrorismia...
/aye
Tuohan on kiistämättä terrorismia omaa kansaa vastaan.Ehdoton EI lapsi ja naissotilaille.Jos pitää tapella se kuuluu pelkästään miehille,kaikki muu on raukkamaista.Uskonnon varjolla saadaan ihmiset aivopestyä liiankin epätoivosiin tekoihin mikä on ihmiskunnan kannalta todella harmittavaa.Muista ystäväiseni että sodissa 99,999% ihmisistä on viattomia niin siviilit kun sotilaatkin.
...mutta noita shaheed en koskaan hyväksy...
Mitä? Terrorismia omaa kansaa vastaan? Eipä ole. Palestiinalaiset tekevät terrori iskunsa...shaheed...juutalaisille...tappavat pommit vartalonsa ympärillä sekä itsensä että lähellä olevat...tarkoitus on tappaa niin monta kuin vain pystyy...hakeutuvat ihmis joukkoon pommeineen...
/aye
Se on terrorismia omaa kansaa vastaan jos opetetaan lapset ja naiset terroristi tekoihin,ei sellanen yhteiskunta voi koskaan toimia terveesti vaikka oman maansa saisikin,uskon näin.Kyllä yhteiskunan rakentaminen lähtee lasten kasvatuksesta ja oikeiden arvojen opettamisesta.Huonosti käy kun pommien kanssa ruvetaan leikkimään.
...minun on nyt valitettavasti häivyttävä...mutta jutellaan taas toiste lisää...
Hyvää yötä...ehkä vilkaisen tänne myöhemmin...
/aye
Nuku hyvin ja rauhallisesti,meen kans nukkumaan.Etsin sut taas käsiini kun aika on.Öitä ;->
"Sehän on niin että kun uskovainen ihminen uskoo jumaliin taivaisiin niin hänellä on uskonto, hän on uskonnollinen..." Pitää suurinpirtein paikkansa. On tosin ihmisiä jotka uskovat jumalaan, mutta joilla ei ole uskontoa. Hekin ovat uskonnollisia ja uskovaisia. Eli on ihmisiä jotka ovat kehittäneet oman uskon. Toiset ihmiset ottavat "parhaat palat" uskonnosta ja uskovat omaan jumalaansa. Nämä ihmiset ovat uskovaisia tavallaan, mutta uskonnottomia.
Jos et usko jumaliin niin oletko uskovainen? Onko jumaliin uskomisen vastakohta usko ei mihinkään? Olemattomaan uskomatta jättäminen ei ole uskoa tyhjyyteen.
Ateismi voi muistuttaa uskontoa, jos se tulee vaahtoamisen arvoiseksi. Tosin uskonto on saanut niin paljon pahaa aikaan, että ymmärrän kiehahtamistakin. Vaatimatonta kai ateistien "lähetystoiminta" on eri uskontoihin verrattuna.
Kunnioitan eniten melttoamista välttäviä uskovaisia ja kaltaisiani pakanoita.
...jos vaika uskoo joulupukkiin, tai jos uskoo omaan itseensä...
...uskonto taas on uskomista jumaliin ja taivaisiin ja helvettiin...
/aye
ja lakkaa valehtelemasta senkin uskovainen pedofiilinatsipappi ennen kuin tulet tänne päästelemään pierujasi.
...sanailu. ;))
No joo, hauska tutustua tämänkin palstan *töhertäjään*...hej hej hemskt mycket hej...
/aye
Hej rakas ystävä,olet vihdoinki tullut atmosfääriin ja kuten Afrodite häikäiset taas loistollasi...
...mitäs tuohon sanoisi? En tiedä...en ole runoilu päällä. :) On ollut kiivaat keskustelut muualla...pää on nyt *tyhjä*...
/aye
Ei siihen tarvitse mitään sanoa se oli kohteliaisuus.Haa,mul alko just loma ja mun pää on aika täynnä.Oon illan mittaan siemaillut hyvää olutta,kovin vakavia ei nyt jaksa ajatella.Oletko valmis vastaanottamaan kiperän kysymyksen??? ;->
Ei siihen tarvitse mitään sanoa se oli kohteliaisuus.Haa,mul alko just loma ja mun pää on aika täynnä.Oon illan mittaan siemaillut hyvää olutta,kovin vakavia ei nyt jaksa ajatella.Oletko valmis vastaanottamaan kiperän kysymyksen??? ;->
Ei siihen tarvitse mitään sanoa se oli kohteliaisuus.Haa,mul alko just loma ja mun pää on aika täynnä.Oon illan mittaan siemaillut hyvää olutta,kovin vakavia ei nyt jaksa ajatella.Oletko valmis vastaanottamaan kiperän kysymyksen??? ;->
Ei siihen tarvitse mitään sanoa se oli kohteliaisuus.Haa,mul alko just loma ja mun pää on aika täynnä.Oon illan mittaan siemaillut hyvää olutta,kovin vakavia ei nyt jaksa ajatella.Oletko valmis vastaanottamaan kiperän kysymyksen??? ;->
Sitting in the La La
Waiting for the Ya Ya, uh huh
It may sound funny
But it's alright honey, uh huh
...siinä lallaatellaan? ;))
>>>Oletko valmis vastaanottamaan kiperän kysymyksen??? ;->
- No kysy...
/aye
Ei niinkään kännissä vaan tietynlaisessa hengellisessä tilassa.Tää linkki tökki äsken ja siksi tuli toi toisto. :-O
Kysymys = Onko ihminen kehittänyt kommunikaation saadakseen itsensä ymmärretyksi vai ymmärtääkseen muita. ;-o
After all I'm forever in your debt,
And woman I will try express
...minä tulin tänne Suomi24 tänä yönä vain vilkaisemaan...minun on mentävä takaisin keskusteluihin sinne toiseen paikkaan...odottavat...lupasin...mutta kirjoita kysymyksesi...niin minä sitten joskus myöhemmin vastaan siihen...jooko...sopiiko?
/aye
...minulla on kiire...lue vastaukseni huomen aamulla...kirjoitan vastaukseni myöhemmin...
Mene nukkumaan äläkä juo...
/aye
Katso edellisestä
>>>Kysymys = Onko ihminen kehittänyt kommunikaation saadakseen itsensä ymmärretyksi vai ymmärtääkseen muita.
- Kumpaakin tietenkin...ihminen haluaa tulla ymmärretyksi sekä ymmärtää muita...
- Mutta mutta...on aina se pieni mutta edessä...tämä kommunikation ei olekkaan niin helppoa kuten tiedät...joillakin se onnistuu aika hyvin...muilta taas huonommin...ja tämä taito vaihtelee...riippuen millaisella päällä olet. :)
- Jotta tuolaisiin kysymyksiin ei ole mitään universaalista vastausta...
- On helppo ymmärtää muut väärin ja on helppo tulla väärin ymmärretyksi...siksi koska tunteitaan ja ajatuksiaan ei kukaan pysty kuvailemaan niin hyvin että kaikki ne ymmärtäisi precis niin kuin ajattelet että ne on...ehei...
- Juuri tämän kommunikation...huono kommunikation...on yleensä syypää moniin riitoihin...kun ei pystytä kommuniseeraamaan kunnolla...
no...mitäs tuumaat?
/aye
Onhan se tietysti noinkin.Mun hengellisen tilan tavoitteleminen pikkasen epäonnistui,monet kultithan käyttävät päihdyttäviä aineita päästäkseen transsiin.Pääsin kuitenkin lopulta nukkumaan ja aamulla ihan pikkasen krapulaa,en kuitenkaan tunne minkäänlaisia omantunnon tuskia.
Kanssasi on ollut mukava keskustella mutta koska minulla alkoi loma lähden vähäksi aikaa tien päälle joten en varmaan koneella käy kuin satunnaisesti.Palaan sitten jossain vaiheessa linjoille ja etsin sinut taas.
Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?
Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee
vie minut turvaan.
ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään