Perussuomalaisuuden ydin, mutta miksi me häpeämme sitä?
"Esivanhempien jalanjäljissä
Reetta Ranta erosi kirkosta ensimmäisen lapsensa syntymän aikoihin. Hän koki, ettei evankelisluterilainen uskomuspohja tuonut elämään merkityksellisyyttä.
Uskonnon sijaan pyhyyden kokemus löytyi metsästä. Näin oli ollut jo lapsena, kun Rannan perhe kävi keväisin ja syksyisin lintu- ja luontoretkillä.
– Tällaisten rituaalien tuominen omaan perheeseeni ja omille lapsilleni tuntui tärkeältä. Luontoyhteyden palauttamisen kautta ryhdyin tutkimaan myös omaa henkistä perintöäni.
Humisevien honkien keskeltä löytyi uusi maailma: suomalaisen muinaisuskon ja kansanperinteen valtaisana rönsyilevä rikkaus. Sellaisia asioita, joita ei juurikaan opeteta koulussa.
– Meille annetaan koulussa hyvin pieni raapaisu omasta henkisestä kulttuuriperinnöstämme. Siitä pitää kaivaa tietoa, ja sillä tiellä olen edelleen. Monet näitä asioista tuntuvat intuitiivisilta: niitä on saattanut harjoittaa esi-isien jalanjäljissä ilman, että on edes tiennyt tällaisen perinteen olemassaolosta.
Reetta Rannan mukaan muinaissuomalaisen kulttuuriperinnön vuosisatoja kestäneelle väheksynnälle löytyy useita syitä.
– Meillä suomalaisilla on ollut hirveän huono itsetunto, koska meitä on alistettu sekä vasemmalta että oikealta. Siksi me emme ole uskaltaneet olla omia itsejämme.
Minuuden ja perinteiden menetystä ja kadottamista on ruokkinut myös modernisaation ja kansainvälisyyden kovaääninen huuma: vihdoinkin olemme sivistyneitä eurooppalaisia.
– Samalla olemme menettäneet jotakin sellaista, mikä tekee meistä erityisiä muihin verrattuna."
"Esivanhempien jalanjäljissä
Reetta Ranta erosi kirkosta ensimmäisen lapsensa syntymän aikoihin. Hän koki, ettei evankelisluterilainen uskomuspohja tuonut elämään merkityksellisyyttä.
Uskonnon sijaan pyhyyden kokemus löytyi metsästä. Näin oli ollut jo lapsena, kun Rannan perhe kävi keväisin ja syksyisin lintu- ja luontoretkillä.
– Tällaisten rituaalien tuominen omaan perheeseeni ja omille lapsilleni tuntui tärkeältä. Luontoyhteyden palauttamisen kautta ryhdyin tutkimaan myös omaa henkistä perintöäni.
Humisevien honkien keskeltä löytyi uusi maailma: suomalaisen muinaisuskon ja kansanperinteen valtaisana rönsyilevä rikkaus. Sellaisia asioita, joita ei juurikaan opeteta koulussa.
– Meille annetaan koulussa hyvin pieni raapaisu omasta henkisestä kulttuuriperinnöstämme. Siitä pitää kaivaa tietoa, ja sillä tiellä olen edelleen. Monet näitä asioista tuntuvat intuitiivisilta: niitä on saattanut harjoittaa esi-isien jalanjäljissä ilman, että on edes tiennyt tällaisen perinteen olemassaolosta.
Reetta Rannan mukaan muinaissuomalaisen kulttuuriperinnön vuosisatoja kestäneelle väheksynnälle löytyy useita syitä.
– Meillä suomalaisilla on ollut hirveän huono itsetunto, koska meitä on alistettu sekä vasemmalta että oikealta. Siksi me emme ole uskaltaneet olla omia itsejämme.
Minuuden ja perinteiden menetystä ja kadottamista on ruokkinut myös modernisaation ja kansainvälisyyden kovaääninen huuma: vihdoinkin olemme sivistyneitä eurooppalaisia.
– Samalla olemme menettäneet jotakin sellaista, mikä tekee meistä erityisiä muihin verrattuna."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vieraslaji Jeesus kielsi perussuomalaisuuden
kärpässieniä kö se siellä syö vai mitä silokkeja ?
Ite olet!
Puut ovat todellisia ja Jeesus on tarua.