On se kummallista...missä ihmeessä ovat ne kaikki naiset joilla olis asiat sillä tavalla kunnossa ettei entiset heilat olis koko ajan mukana kuvioissa.
Oon nyt kierrelly eron jälkeen kaiken maailman treffipalstoja ja sättejä ja mun kohdalle on tullu vaan sellasia naisia joilla on suhteet vielä täysin kesken..ovat eroomassa tai sit mennään exän kans yhteen takasin...tai jopa ovat suhteessa ja hakevat toista siihen rinnalle...tai jopa useampia.
Se on täysin kestämätöntä...onko enää missään ihan vaan sinkkunaisia tai yksinhuoltajia(jotka voi vakuuttaa että asiat ovat kunnossa exän kohdalta) jotka ovat valmiina henkisesti alottaan jotain uutta..joilla on terve järki päässä ja eivät koko ajan hae vihreempää ruohoo aidan toiselta puolelta.
Oon nyt kierrelly eron jälkeen kaiken maailman treffipalstoja ja sättejä ja mun kohdalle on tullu vaan sellasia naisia joilla on suhteet vielä täysin kesken..ovat eroomassa tai sit mennään exän kans yhteen takasin...tai jopa ovat suhteessa ja hakevat toista siihen rinnalle...tai jopa useampia.
Se on täysin kestämätöntä...onko enää missään ihan vaan sinkkunaisia tai yksinhuoltajia(jotka voi vakuuttaa että asiat ovat kunnossa exän kohdalta) jotka ovat valmiina henkisesti alottaan jotain uutta..joilla on terve järki päässä ja eivät koko ajan hae vihreempää ruohoo aidan toiselta puolelta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
entiset on takana elämä on edessä
tervejärkisyys missä lie ?? ku täällä liikun..
Ehkä se on niin, että ne tervejärkiset naiset on onnellisesti suhteissaan ja pysyvät niissä, tekevät töitä hyvän suhteen säilymisen eteen ja siksi eivät ole aloittaneetkaan "toista kierrosta".
Itsekin kuulun niihin naisiin, että kun olen kerran hyvän miehen löytänyt, en sitä pois antaisi kirveelläkään eikä minua muut miehet kiinnosta.
Tässä olemme etsineet ystävälleni miestä, noin 30-vuotiasta ja tämä ystäväni on eronnut. Hän taas valittaa, että löytää vaan sellaisia miehiä, jotka ottavat hetkeksi, käyttävät hyväksi ja jättävät, pitävät leikkikalunaan.
Tunnen kyllä erään naisen, joka "kokeilee" miehiä, josko se toinen ja toinen ja toinen olisi edellistä parempi, mutta naisten keskuudessa sellaista naista ei arvosteta ja uskon ettei miestenkään keskuudessa sen enempää. Sellaisen naisen sinä olet varmaan kohdannut kirjoituksesi perusteella, mutta lohdutan sinua sen verran, että nuo naiset ovat vähemmistönä. Itsestään he pitävät sen verran enemmän ääntä kuin muut naiset, että näyttäisi siltä, että se olisi jotenkin yleistä olla tuollainen kiertolainen.
Omassa ystäväpiirissäni, eli naisystäviä on 7, ja heistä vain 1 on tuollainen kiertolainen. Viisi heistä on naimisissa ja yksi leski (aika nuorena 26v.). Kirjoitin tämän siksi, että jos jokainen tarkastelee ystäväpiiriään,näkee hiukan, millaisia ihmisiä sieltä löytyy. Suurin osa on kunnollista väkeä, eikä kurkottele aidan toiselle puolelle vihreämmän ruohon perässä.
Samoin jos tarkastelen mieheni ystäviä ja heidän vaimojaan/naisystäviään, heistä samaten kaikki ovat suhteisiinsa vakiintuneita ja tyytyväisiä. Pari sinkkua kaveria hänellä on enkä tiedä heidän elintavoistaan paljoakaan.
Mutta ehkä voisit alkaa asiaa miettiä omalla kohdallasi, miksi tuli ero, miksi etsitään parempia suhteita jne.
Olihan tuossa asiaakin, mutta aika lailla kypsymätöntä tekstiä. Eronneet ihmisetkö eivät olisi "kunnollista väkeä" ?? Melkoinen väittämä, varsinkin kun emme tiedä, minkä vuoksi ihmiset ovat eronneet. Syitä on niin monenlaisia, voi olla, että jotkut luovuttavat helposti, käyvät vieraissa.. Mutta suurin osa eronneistakin on todella käynyt läpi kiirastulen, näin ainakin minä uskon ja olen nähnyt ystävistäni. En missään nimessä voi sanoa, että eronneet ystäväni tai tuttuni olisivat vähemmän kunnollisia. Jokaisella on oma tarinansa ja surunsa takana. Kannattaa vähän miettiä, mitä väittää ihmisistä.
Toki olet oikeassa, ennenkuin eroaa kannattaa todellakin yrittää ja miettiä ja ehkä onkin niin, että tänä päivänä erotaan turhan helposti. Mutta kyllä erokin kasvattaa, tekee realistiksi, opimme niin monella tavalla. Ei pidä tuomita toisten tapoja arvelemalla vain.
Tervejärkisyyttä se voi olla eron ottaminenkin.
Itse en ole eronnut, olemme mieheni kanssa käyneet melkoisen kriisin läpi.. toisaalta olisi voinut käydä niin, että ero olisi tullut. Ei sillä ole mitään tekemistä tervejärkisyyden tai kunnollisuuden kanssa erosimmeko vai emme. Kyllä siinä tunteita käsiteltiin. Onneksi löytyi vielä kipinää :) Ehkä siinä on enemmänkin kysymys sisusta..
Missään vaiheessa en väittänyt kertaakaan, että eronneet eivät olisi kunnon väkeä. Heidän keskuudessaan on yhtä lailla huonoja ja hyviä ihmisiä kuin suhteessa elävienkin joukossa.
Tuo väite tuli siis ihan sinun omasta ajatusmaailmastasi, ei minun.
Totta kai tiedän ihan kunnollisia eronneita kavereita, esim. entinen työkaverini jätti miehensä, kun mies ryyppäsi ja joi heidän talonsakin. Ero siitä tuli. Tuo nyt on vain yksi esimerkki.
Mutta aika usein on niin, että jos kerran sattuu niin onnellisesti, että sielunkumppanit kohtaavat, miksi he eroaisivat. Eivät he eroa. Moni liitto päättyy vasta vanhalla iällä leskeyteen myös nykyaikana. Avioerojen määrä on hiljalleen kääntynyt laskuun ja pahimmalta muoti-ilmiöltä on nyt selkäranka katkaistu eikä eroaminen enää ole niin trendikästä eikä pikku asioista enää haluta helposti erota.
Ei kukaan ole tullut tänne eronneita tuomitsemaan. Mutta et voi kiistää, että ne "kukasta kukkaan hyppääjät" eivät eroaisi muita useammin ja harrastaisi pikasuhteita? Asia nimittäin on niin. On siis olemassa kahdenlaisia eroajia. Ensinnäkin niitä, jotka eroavat järkevistä syistä, esim. väkivalta, alkoholismi, jne. Toiseksi on niitä eroajia, jotka juoksevat ainoastaan sen vihreämmän ruohon perässä. Olettaisin, että aloittaja on törmännyt vain näihin jälkimmäisiin. Hän kuitenkin haluaisi törmätä sellaisiin eronneisiin, jotka ovat lähteneet suhteesta järkisyistä eikä vihreämmän ruohon toivossa.
Niillä, joille vakisuhde on arvo itsessään, eivät lähde vihreämmän ruohon perään. Tästä syystä useimmiten he pysyvät suhteessaan vakiinnuttuaan.
oltiin siis melkein 10v naimissa että tuli sitä joskus rakastettuakin,suhde vain päättyi eroon joka oli oikein ja hyväksi molemmille.
Minä taas tiedän olevani hyvä aviomies ja ex hyvä aviovaimo..emme vain olleet loppujen lopuksi oikeita ihmisiä toisillemme.
Muistettakoon että suhde on kahden ihmisen välinen asia niinkuin tuo sielunkumppani sana jo kuvastaa.Tiedän että siinä hyväksytään toinen kaikkine vikoineen ja epätäydellisyyksineen...koska toisesta välittää.
Tilanne jossa molemmat lakkaavat hyväksymästä näitä asioita voi johtaa helposti eroon..se kuulostaa omalla kohdallani tutulta että noin juuri kävi.
Mielestäni olen omalla kohdallani eron nyt käsitellyt ja yritän välttää tästedes naisia jotka ovat eroamassa tai ihan juuri eronneet,heistä ei ole koitunut kuin pahaa mieltä ja harmia.
mentiin nuorena yhteen ja päädyttiin eroon
tulee kohta vuosi yksin eloa,kun en ole löytänyt
sitä ns.uutta olen vissiin vanhanaikainen(31)
kun haluan ensin tutustua henkilöön enkä vuoteen kautta ....