Lähde: Graham Hancock & Robert Bauval: Talisman (sekä muutamat muut kirjat jotka on tullut aikoinaan luettua)
Gnostilaiset, manikealaiset, bogomiilit, kataarit ja muutamat muut ryhmät ympäri aikain ja paikkain tapasivat kehitellä erilaisia tarinoita ja viisauskirjoitelmia Jumalan olemuksesta, ja tarinoiden mukaan:
Hyvä Jumala loi taivaan eli henkisen ulottuvuuden ja paha Jumala materiaalisen maailman. Käsitys pahan Jumalan alkuperästä vaihteli; hänet tavattiin nähdä hyvän Jumalan emanaationa joka luuli olevansa itse korkein, tai sitten hänet nähtiin Jumalan vanhempana poikana ja Kristuksen veljenä. Jokatapauksessa paha Jumala päätyi materiaalisen maailman luojaksi ja valtiaaksi.
Tarinoiden mukaan paha Jumala yritti luoda maan tomusta ihmisen, ja sai tämän henkiin vain koska hyvä Jumala puhalsi olentoon elämänhengen. Tai vaihtoehtoisesti paha Jumala loi elottomia ruumiita, ja houkutteli näihin sielut taivaasta. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi sitä että sielut eli ihmiset ovat ne "kolmasosa enkeleistä jotka lankesivat". Hyvä Jumala kuitenkin varasi näille maahan eli aineelliseen olemassaoloon pudonneille mahdollisuuden vapautua hyvin pitkällisen kehityksen ja itsensä todellisen olemuksen muistamisen kautta.
Kataarit ja bogomiilit uskoivat reinkarnaatioon, ja kokivat että sielut joutuvat maisiin kehoihin aina vain uudestaan aina siihen asti että tulevat "täydellisiksi". Kataareilla oli erikseen maallikot, jotka saivat elää normalia elämää, syödä lihaa, perustaa perheen etc. Ne jotka halusivat jättää maisen vaelluksen taakseen saivat ryhtyä "täydellisiksi" kutsutuiksi kiertolaisiksi joiden tuli pidättäytyä kaikista maisista iloista. He eivät saaneet omistaa mitään, ja ruokansa he saivat maallikkoveljiltä. Täydelliseksi tuloon tarvittiin tosin pitkällinen kokelasvaihe jonkun jo täydellisen opetuksessa, ja tarvittiin tietty riitti että täydellisyys tuli. Olen käsittänyt että tämä rituaali on "kättenpäällepano", jossa täydellinen siirtää Pyhän Hengen voiman kokelaalle, joka voi tällöin oivaltaa todellisen luontonsa henkenä (joka on ruumiiseen vangittu).
Yhteistä kaikille ajanlaskun alun jälkeen vaikuttaneille "gnostillisille" ryhmille oli, Jeesusta koskien, se näkemys että Kristus ei ole koskaan tullut lihaksi, vaan ihmisten keskuudessa liikkunut Kristus oli eräänlainen hologrammi. Tämän vuoksi hänen ristiinnaulitsemistaankaan ei oikeasti koskaan tapahtunut, vaan kyseessä oli illuusio.
Levittäessään omaa oppiaan kataarit tapasivat kehottaa ihmisiä miettimään kristinuskon järjettömyyksiä, esim. sitä miten on mahdollista että ehtoollisessa Jeesuksen ruumista riittää aina vaan yhä uusille ihmisille, ja eikö ole vastenmielistä osallistua kannibalismiin.
Alussa lähteeksi mainitsemani kirjan mukaan on hyvinkin mahdollista että alkuperäinen kristinusko oli nimenomaan gnostillista uskoa. Tällöin olisi tietenkin niin, että se mistä sittemmin tuli se kristinusko joka pääsi valtaan Konstantinus Suuren myötä olisi jotain vallan muuta, ja kenties ne joita kristityt kunnioittavat kristinuskon marttyyreina ensimmäisinä vuosisatoina eivät suinkaan ole missään tekemissä tämän nykyisen uskomme kanssa. Kun taas niitä jotka kenties olivat alkuperäisen uskon omaavia, on vainottu AINA.
Roviolla polttaminen kirjan mukaan oli keksitty Roomassa jo ennenkuin kristinusko edes alkoi kehittyä. Sillä hankkiuduttiin eroon niistä jotka uhkasivat valtionuskontoa (mikä se kulloinkin oli) sekä keisaria joka oli sen ylipappi, Pontifex Maximus.
Mutta takaisin Jumalaan. Gnostisismi yhdistää VT:n Jehova/Jahve-jumalan pahaan Jumalaan joka on vastuussa materiaalisesta olemassaolosta. Gnostillisen luomiskertomuksen mukaan ihmisellä olisi ollut kaikki tieto, mutta paha Jumala syöksi hänet alas materian maailmaan jotta ihmisestä ei tulisi hänen itsensä veroinen. Kun vielä maailmassakin ihminen oli turhan älykäs ja näppärä, yritti paha Jumala hukuttaa ihmiskunnan vedenpaisumukseen...
Tämän Jahve/Jehova = paha Jumala -päätelmän nykyäänkin monet tekevät lukemalla Raamatusta tämän olennon edesottamuksia.
Ja tutkimalla UT:n Jumala-hahmoa josta Jeesus käyttää muotoa "Isä" voi tietenkin pohdiskella noinkohan noilla kahdella Jumalalla on mitään tekemistä keskenään.
Yksi keskeinen pointti kaikissa näissä "harhaoppisissa" lahkoissa oli se että viisauskirjoitelmia ei otettu kirjaimellisesti. Kirjoituksia syntyi koko ajan uusia, kun eri ihmiset eri aikoina yrittivät hahmottaa syviä hengellisiä totuuksia ja jakaa niitä muiden kanssa. Valtionuskonnon aseman saavuttanut roomalainen kristinusko sensijaan perusti kaiken armottomaan kirjaimellisuuteen, eli kirjoitukset tuli ottaa sellaisenaan. Senpä vuoksi vähänkin hankalammat kirjat pyrittiin tuhoamaan missä hyvänsä niitä löydettiinkään. Ja tämän vuoksi nykyisessäkin Raamatussa on vain 4 evankeliumia ja yksi luomiskertomus (tosin siinäkin on jälkiä useammasta erilaisesta versiosta amalgamoituneena), vaikka enemmänkin voisi olla.
Kysymys kuuluu, minkä kukin voi tehdä itselleen, miten hyvästä voi tulla pahaa ja pahasta hyvä. En itse välttämättä yhdy täysin gnostilaisten näkemyksiin (en usko konkreettiseen pahaan jumalaan, sillä on minulle lähinnä symboliarvo), mutta sitä kyllä ihmettelen miten täynnä vihaa ja sortoa k-usko on kautta aikain ollut ja sitten vielä väitetään että tämä siinä vaikuttava "Jumala" on hyvä.
Ehkäpä kirjaimellisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Henki elävöittää, mutta kirjain kuolettaa.
Gnostilaiset, manikealaiset, bogomiilit, kataarit ja muutamat muut ryhmät ympäri aikain ja paikkain tapasivat kehitellä erilaisia tarinoita ja viisauskirjoitelmia Jumalan olemuksesta, ja tarinoiden mukaan:
Hyvä Jumala loi taivaan eli henkisen ulottuvuuden ja paha Jumala materiaalisen maailman. Käsitys pahan Jumalan alkuperästä vaihteli; hänet tavattiin nähdä hyvän Jumalan emanaationa joka luuli olevansa itse korkein, tai sitten hänet nähtiin Jumalan vanhempana poikana ja Kristuksen veljenä. Jokatapauksessa paha Jumala päätyi materiaalisen maailman luojaksi ja valtiaaksi.
Tarinoiden mukaan paha Jumala yritti luoda maan tomusta ihmisen, ja sai tämän henkiin vain koska hyvä Jumala puhalsi olentoon elämänhengen. Tai vaihtoehtoisesti paha Jumala loi elottomia ruumiita, ja houkutteli näihin sielut taivaasta. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi sitä että sielut eli ihmiset ovat ne "kolmasosa enkeleistä jotka lankesivat". Hyvä Jumala kuitenkin varasi näille maahan eli aineelliseen olemassaoloon pudonneille mahdollisuuden vapautua hyvin pitkällisen kehityksen ja itsensä todellisen olemuksen muistamisen kautta.
Kataarit ja bogomiilit uskoivat reinkarnaatioon, ja kokivat että sielut joutuvat maisiin kehoihin aina vain uudestaan aina siihen asti että tulevat "täydellisiksi". Kataareilla oli erikseen maallikot, jotka saivat elää normalia elämää, syödä lihaa, perustaa perheen etc. Ne jotka halusivat jättää maisen vaelluksen taakseen saivat ryhtyä "täydellisiksi" kutsutuiksi kiertolaisiksi joiden tuli pidättäytyä kaikista maisista iloista. He eivät saaneet omistaa mitään, ja ruokansa he saivat maallikkoveljiltä. Täydelliseksi tuloon tarvittiin tosin pitkällinen kokelasvaihe jonkun jo täydellisen opetuksessa, ja tarvittiin tietty riitti että täydellisyys tuli. Olen käsittänyt että tämä rituaali on "kättenpäällepano", jossa täydellinen siirtää Pyhän Hengen voiman kokelaalle, joka voi tällöin oivaltaa todellisen luontonsa henkenä (joka on ruumiiseen vangittu).
Yhteistä kaikille ajanlaskun alun jälkeen vaikuttaneille "gnostillisille" ryhmille oli, Jeesusta koskien, se näkemys että Kristus ei ole koskaan tullut lihaksi, vaan ihmisten keskuudessa liikkunut Kristus oli eräänlainen hologrammi. Tämän vuoksi hänen ristiinnaulitsemistaankaan ei oikeasti koskaan tapahtunut, vaan kyseessä oli illuusio.
Levittäessään omaa oppiaan kataarit tapasivat kehottaa ihmisiä miettimään kristinuskon järjettömyyksiä, esim. sitä miten on mahdollista että ehtoollisessa Jeesuksen ruumista riittää aina vaan yhä uusille ihmisille, ja eikö ole vastenmielistä osallistua kannibalismiin.
Alussa lähteeksi mainitsemani kirjan mukaan on hyvinkin mahdollista että alkuperäinen kristinusko oli nimenomaan gnostillista uskoa. Tällöin olisi tietenkin niin, että se mistä sittemmin tuli se kristinusko joka pääsi valtaan Konstantinus Suuren myötä olisi jotain vallan muuta, ja kenties ne joita kristityt kunnioittavat kristinuskon marttyyreina ensimmäisinä vuosisatoina eivät suinkaan ole missään tekemissä tämän nykyisen uskomme kanssa. Kun taas niitä jotka kenties olivat alkuperäisen uskon omaavia, on vainottu AINA.
Roviolla polttaminen kirjan mukaan oli keksitty Roomassa jo ennenkuin kristinusko edes alkoi kehittyä. Sillä hankkiuduttiin eroon niistä jotka uhkasivat valtionuskontoa (mikä se kulloinkin oli) sekä keisaria joka oli sen ylipappi, Pontifex Maximus.
Mutta takaisin Jumalaan. Gnostisismi yhdistää VT:n Jehova/Jahve-jumalan pahaan Jumalaan joka on vastuussa materiaalisesta olemassaolosta. Gnostillisen luomiskertomuksen mukaan ihmisellä olisi ollut kaikki tieto, mutta paha Jumala syöksi hänet alas materian maailmaan jotta ihmisestä ei tulisi hänen itsensä veroinen. Kun vielä maailmassakin ihminen oli turhan älykäs ja näppärä, yritti paha Jumala hukuttaa ihmiskunnan vedenpaisumukseen...
Tämän Jahve/Jehova = paha Jumala -päätelmän nykyäänkin monet tekevät lukemalla Raamatusta tämän olennon edesottamuksia.
Ja tutkimalla UT:n Jumala-hahmoa josta Jeesus käyttää muotoa "Isä" voi tietenkin pohdiskella noinkohan noilla kahdella Jumalalla on mitään tekemistä keskenään.
Yksi keskeinen pointti kaikissa näissä "harhaoppisissa" lahkoissa oli se että viisauskirjoitelmia ei otettu kirjaimellisesti. Kirjoituksia syntyi koko ajan uusia, kun eri ihmiset eri aikoina yrittivät hahmottaa syviä hengellisiä totuuksia ja jakaa niitä muiden kanssa. Valtionuskonnon aseman saavuttanut roomalainen kristinusko sensijaan perusti kaiken armottomaan kirjaimellisuuteen, eli kirjoitukset tuli ottaa sellaisenaan. Senpä vuoksi vähänkin hankalammat kirjat pyrittiin tuhoamaan missä hyvänsä niitä löydettiinkään. Ja tämän vuoksi nykyisessäkin Raamatussa on vain 4 evankeliumia ja yksi luomiskertomus (tosin siinäkin on jälkiä useammasta erilaisesta versiosta amalgamoituneena), vaikka enemmänkin voisi olla.
Kysymys kuuluu, minkä kukin voi tehdä itselleen, miten hyvästä voi tulla pahaa ja pahasta hyvä. En itse välttämättä yhdy täysin gnostilaisten näkemyksiin (en usko konkreettiseen pahaan jumalaan, sillä on minulle lähinnä symboliarvo), mutta sitä kyllä ihmettelen miten täynnä vihaa ja sortoa k-usko on kautta aikain ollut ja sitten vielä väitetään että tämä siinä vaikuttava "Jumala" on hyvä.
Ehkäpä kirjaimellisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Henki elävöittää, mutta kirjain kuolettaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
>>Kysymys kuuluu, minkä kukin voi tehdä itselleen, miten hyvästä voi tulla pahaa ja pahasta hyvä.kohtaaminen,sovittaminen ja peloton pimeyteen katsominen niin ettei menetetä kuitenkaan yhteyttä Valoon on eheytymisen ja Täyteyden kannalta olennaista ja jokaisen ihmisen velvollisuus jossakin mitassa ("Ette saa enempää kuormaa kun jaksatte kantaa")käydä läpi ja ymmärtää.
Se että pahuus ja pyhyys niin voimakkaasti ulkoistetaan "naapureihin" ja milloin mihinkin on merkki tuon projektin keskeneräisyydestä ja maailman "lapsenomaisesta" henkisestä tilasta.
Paha ei ole hyvää eikä musta valkoista ne vain antavat merkityksen toisilleen lopulta eheytyen täydellisyydeksi.
Tietämättömyys on monesti suurin syy pelon ohella (ja nämä ruokkivat toisiaan) siihen että toimimme rajoitetusti ja luulemme olevamme ainoat esim. "totuuden tulkit", se että on peloton ja pohjana vaelluksessa on A-I-N-A ---> Oikeudenmukaisuus,Rakkaus ja Nöyryys vie lopulta yksilön henkilökohtaiseen kasvuun asioissa joista myös elämään täydellisin tyydytys saadaan.