Jos jaksan muistaa oikein, niin siitä on kulunut jo noin neljäkymmentä vuotta, kun työoloja kohennettiin Suomessa merkittävästi siirtymällä kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen!
Jokohan olisi aika parantaa kehitystä ja siirtyä viimein nelipäiväiseen työviikkoon? Työpäivien lyhentäminen olisi ehkä vielä tärkeämpää, sillä 8-9 tuntia kovaa tahtia on kenelle tahansa liikaa. Ehdotan siis ensivaiheessa työviikosta poistettavaksi kymmenen tuntia, eli kaksi tuntia per päivä. Kuudessa tunnissa jaksaa tehdä homman paremmin ja voimia jää jäljelle myös muuhun elämään.
Kehitys edellyttää reaaliansiotason nousua, vaan hidasta tuo tuntuu olevan tavallisella työläisellä/virkailijalla. Ehdottamani työajan lyhennyt palkkoihin koskematta olisi oikeus ja kohtuus lähes alalla kuin alalla. Kansanedustajia ja useimpia yritys- ja yhdistyspomoja tämä tietenkään ei koske.
Kun vaalit tulevat, on oman arvonsa yli muiden korottaneet edustajat muistettava vain jättää uudelleen valitsematta. Edes sen voi kansa tehdä - toivon vain!
Yleensäkin on outoa, että pääasiallisena tavoitteena mainitaan tehokkuus ja kansainvälinen kilpailukyky tms. Nehän merkitsevät samaa kuin työläisten mahdollisimman pitkäaikainen "orjuuttaminen" mahdollisimman pienellä ansiotasolla ja varojen ohjaus yksiin - ilmeisesti tavoitteiden asettajien - käsiin.
40 vuoden jälkeen olisi aika jo nähdä muutakin parannusta kuin "mahdollisuuksien" ja tavaranpaljouden kasvu. Itse vaihtaisin molemmat ilomielin tupla-, tripla-, tai miksei dekadin parempaan ansiotasoon olipa se sitten palkkaa tai optiota. Myös työajan lyhennys olisi kehitystä oikeaan päin.
Kokonaan toinen juttu on sitten ympäristön ja luonnon puhdistaminen ja palauttaminen ennalleen. Ikävä kyllä Suomen kaavoitus ilmeisesti ajaa edelleen kaikki räjäyttämään kalliot, joita emme koskaan takaisin saa. Parannus näiden pääkaupunkiseudulla harvinaistuvien luonnon muistomerkkien kannalta olisi rakentaa kallion päälle, ei sen paikalle!! Sama koskee merten rantojan ja saarten välien täyttömaalle rakentamista, jossa iso raha Keilaniemessä näyttää tällä hetkellä törkeintä esimerkkiä.
Miten saisimme jälleen esille korkeampia ja pitkäikäisiä "ikuisia" tavoitteita - ne kun enenevässä määrin kätketään lyhytjänteisiin hetkenailahduksiin. Toivotaan että kehitys on hyvään eikä pahaan tai rahaan!
Jokohan olisi aika parantaa kehitystä ja siirtyä viimein nelipäiväiseen työviikkoon? Työpäivien lyhentäminen olisi ehkä vielä tärkeämpää, sillä 8-9 tuntia kovaa tahtia on kenelle tahansa liikaa. Ehdotan siis ensivaiheessa työviikosta poistettavaksi kymmenen tuntia, eli kaksi tuntia per päivä. Kuudessa tunnissa jaksaa tehdä homman paremmin ja voimia jää jäljelle myös muuhun elämään.
Kehitys edellyttää reaaliansiotason nousua, vaan hidasta tuo tuntuu olevan tavallisella työläisellä/virkailijalla. Ehdottamani työajan lyhennyt palkkoihin koskematta olisi oikeus ja kohtuus lähes alalla kuin alalla. Kansanedustajia ja useimpia yritys- ja yhdistyspomoja tämä tietenkään ei koske.
Kun vaalit tulevat, on oman arvonsa yli muiden korottaneet edustajat muistettava vain jättää uudelleen valitsematta. Edes sen voi kansa tehdä - toivon vain!
Yleensäkin on outoa, että pääasiallisena tavoitteena mainitaan tehokkuus ja kansainvälinen kilpailukyky tms. Nehän merkitsevät samaa kuin työläisten mahdollisimman pitkäaikainen "orjuuttaminen" mahdollisimman pienellä ansiotasolla ja varojen ohjaus yksiin - ilmeisesti tavoitteiden asettajien - käsiin.
40 vuoden jälkeen olisi aika jo nähdä muutakin parannusta kuin "mahdollisuuksien" ja tavaranpaljouden kasvu. Itse vaihtaisin molemmat ilomielin tupla-, tripla-, tai miksei dekadin parempaan ansiotasoon olipa se sitten palkkaa tai optiota. Myös työajan lyhennys olisi kehitystä oikeaan päin.
Kokonaan toinen juttu on sitten ympäristön ja luonnon puhdistaminen ja palauttaminen ennalleen. Ikävä kyllä Suomen kaavoitus ilmeisesti ajaa edelleen kaikki räjäyttämään kalliot, joita emme koskaan takaisin saa. Parannus näiden pääkaupunkiseudulla harvinaistuvien luonnon muistomerkkien kannalta olisi rakentaa kallion päälle, ei sen paikalle!! Sama koskee merten rantojan ja saarten välien täyttömaalle rakentamista, jossa iso raha Keilaniemessä näyttää tällä hetkellä törkeintä esimerkkiä.
Miten saisimme jälleen esille korkeampia ja pitkäikäisiä "ikuisia" tavoitteita - ne kun enenevässä määrin kätketään lyhytjänteisiin hetkenailahduksiin. Toivotaan että kehitys on hyvään eikä pahaan tai rahaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Loistava kirjoitus Make! Lähtisin todella mielelläni täältä vetämään kahden tunnin päästä sen sijaan, että joutuis roikkumaan vielä neljä mokomaa.
Muistelen lukeneeni jostain mielenkiintoisen artikkelin tms. jossa pohdittiin miksi työajan lyhentämisen vaatimuksista, jotka ennen aikaan olivat ammattiyhdistyksillä ykkösenä, siirryttiin palkkojen korottamisen vaatimuksin. Kehitystä peilattiin television yleistymiseen kotitalouksissa ja se osui jossain määrin yksiin. Asia ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen, mutta jos televisio, ennenkaikkea kaupallinen sellainen, nähdään kulutusyhteiskunnan symboolina voi ajatuksessa olla jotain perää.
Kun yhteiskunta ei ollut vielä niin leimallisesti kulutusyhteiskunta, olivat työläisten huvit usein joko ilmaisia tai pienellä rahalla saavutettavia. Arvokkainta oli aika. Sittemmin, kun yhä useammat 'suomalaisetkin ovat ymmärtäneet, että vapaa-ajasta saa maksaa' (kuten Hesarissa julkaistussa VIP-kuntosali jutussa sanottiin), ovat palkankorotusvaatimukset ikävä kyllä jättäneet työaikakeskustelun alleen.
Pahoin pelkään, että työajan lyhentäminen ei ole aivan simppeli juttu vaan se vaatisi pohjalleen muutoksia arvoissa ja asenteissa. Kun katselen maailman menoa, tunnen oloni valitettavan pessimistiseksi tämän suhteen.
Tuntui mukavalta kuulla, että on muitakin jotka kaipaavat enemmän aikaa kuin ajankulua! Itse olen toistuvasti puhki ja valmis kotiin jo noin kello 14:n maissa. Usein on myös hommat selvät, koska en sitä seuraavana parina kolmena tuntina saa enää tehdyksi paljoakaan. Onneksi olen pienipalkkaisessa hommassa, jossa minulla on sen vuoksi vapaus lähteä silloin tällöin aikaisemmin. Olen kokenut sen välttämättömäksi jaksamisen kannalta. Aamulla on aivan uusi into taas päällä.
Television ja muun viihteen (muk. luk. iltapäiväkaljoittelu) osalta olen sitä mieltä, että se vie voimista ja ajasta viimeisen pisaran, josta muuten ehkä riittäisi enemmän asioiden arvosteluun ja kehittämispyrkimyksiin. Ei ole välttämättä hyväksi, että televisio kaksisuuntaistuu ja digitalisoituu, koska tavoitteena on vain ajankulun lisääminen. On monia muita pienempi asioita, jotka samoin kuluttavat aikaa ja väsyttävät ihmistä.
Omasta mielestäni sen tekee myös julkinen liikenne silloin, kun työmatkoihin kuluu parituntia päivässä jos omalla autolla selviäisi 45 minuutissa. Pitkät työmatkat pitäisi siis jotenkin muuttaa lyhyiksi kävelymatkoiksi. Huvikseen voi kukin laskea kuinka monta miestyökuukautta päivässä tai vuodessa säästäisimme, jos voisimme poistaa työmatkoista vain 15 min/pää. On irvokasta, että puhutaan jopa työpaikkapaikoituksen tekemisestä maksulliseksi, jotta tavallinen kerrostalokansa saataisiin sille sopiviin kulkuneuvoihin. Herrat isotuloiset vain ajelkoot omilla autoillaan. Yritetään miettiä mistä saamme lisää aikaa - paljosta turhasta on nimittäin hyvä nyhtästä!
Parhain terveisin,
Make.
Lyhennettäköön työviikkoa. Työpäivien lyhentäminen johtaa kaikissa tapauksissa työmatkan osuuden suhteelliseen nousemiseen.
Viimekädessä pyrkikäämme täystyöttömyyteen!
Jos kiinnostaa niin kannattaa lukaista Bob Blackin utopistisuudessaankin riemastuttava kirjoitus aiheesta, joka löytyy ainakin osoitteesta: http://www.dlc.fi/~ravelre/anarkia/bob.htm
Perjantain (17.5.) Hesarissa oli taloussivuilla juttu Ranskasta ja 35 tuntisesta työviikosta. Kannattaa lukaista läpi: http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020517TA5