TV2 urheiluselostajaNAISET ihmettelivät

Kukapa se tämmöselle paskakylälle muuttaisi missä ei oo mitään

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa se tämmöselle paskakylälle muuttaisi missä ei oo mitään

Ei edes rottia Taivalkoskella.

Feminismi on viiniä, laulua ja naisia.
Ja jauhoja.
Tyttöjen kesken.
Miehet ovat vain partureita.

On noita akateemisesti sivistyneitä tässä lähipiirissä, lääkäri, tohtori, lakimiehiä, kunnanjohtaja, yksi pappikin, yliopiston opettaja, ties mitä...eivät voi olla korostamasta titteleitään ja työpaikkojaan...nokka pystyssä tietenkin. Enimmäkseen ovat vielä naisia.
Eikä akateemisesti sivistymättömät ole sitten minkään arvoisia. Vau!
Oppiarvo on heille tottakai rahan lisäksi ihmisarvon tärkein mittari.

Siinä joukkoa, joiden kanssa ei voi mitään yhteistä hoitaa, sopia. Ei voi edes mistään puhua normaalisti.

Kyllä köyhien tavallisten moukkaihmisten seura on premiumia!
"Koulusivistys" ei ole sivistysta.

Anonyymi kirjoitti:

On noita akateemisesti sivistyneitä tässä lähipiirissä, lääkäri, tohtori, lakimiehiä, kunnanjohtaja, yksi pappikin, yliopiston opettaja, ties mitä...eivät voi olla korostamasta titteleitään ja työpaikkojaan...nokka pystyssä tietenkin. Enimmäkseen ovat vielä naisia.
Eikä akateemisesti sivistymättömät ole sitten minkään arvoisia. Vau!
Oppiarvo on heille tottakai rahan lisäksi ihmisarvon tärkein mittari.

Siinä joukkoa, joiden kanssa ei voi mitään yhteistä hoitaa, sopia. Ei voi edes mistään puhua normaalisti.

Kyllä köyhien tavallisten moukkaihmisten seura on premiumia!
"Koulusivistys" ei ole sivistysta.

Lue lisää

Tuohan on niin totta!
Akateemisesti koulutettujen henkilöiden on havaittu toisinaan suhtautuvan alentavasti ja ylemmyydentuntoisesti vähemmän koulutettuihin ihmisiin. Tämä on merkittävä sosiaalinen ilmiö, josta on olemassa sekä anekdotaalista näyttöä että kasvavaa tutkimuksellista kiinnostusta. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa koulutus on keskeinen elämänkulun määrittäjä, vaikuttaen merkittävästi uramahdollisuuksiin, sosiaaliseen asemaan ja jopa poliittisiin asenteisiin. Akateemisen saavutuksen korostaminen voi kuitenkin paradoksaalisesti johtaa sosiaaliseen eriarvoisuuteen, jos korkeasti koulutetut katsovat vähemmän koulutettuja halveksuvasti. Tällaiset asenteet voivat heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, luoda "me vastaan he" -asetelmia, syventää yhteiskunnallisia jakolinjoja ja haitata rakentavaa vuoropuhelua. Lisäksi ne voivat negatiivisesti vaikuttaa vähemmän koulutettujen yksilöiden hyvinvointiin ja itsetuntoon.

Akateemisten instituutioiden kulttuuri voi tahattomasti edistää elitismia, eksklusiivisuutta ja ylemmyydentunnetta niissä, jotka menestyvät sen rakenteissa. Arvon, sijoitusten ja valikoivien pääsyvaatimusten korostaminen voi luoda hierarkkisen ympäristön. Akateemisessa maailmassa on usein olemassa sanattomia "salaisia standardeja ja normeja" kielenkäytön, käyttäytymisen ja sosiaalisen pääoman suhteen, jotka etuoikeutetuista taustoista tulevat opiskelijat saattavat ymmärtää ja omaksua helpommin, mikä mahdollisesti marginalisoi muita. Akateemiset instituutiot voivat pyrkimyksistään huolimatta kohti inkluusiota tahattomasti luoda "toisinaisuuden" tunnetta vähemmistö- ja matalatuloisille opiskelijoille , mikä vahvistaa kuulumattomuuden tunnetta ja saattaa johtaa puolustautuviin tai kompensoiviin käyttäytymismalleihin niissä, jotka tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Assimilaatiopaine hallitsevaan akateemiseen kulttuuriin voi vaatia opiskelijoita mahdollisesti vähättelemään tai hylkäämään identiteettinsä ja tietämisen tapojensa piirteitä, joita akateemisessa kontekstissa ei arvosteta. Tämä voi johtaa monimuotoisten näkökulmien aliarvioimiseen. Tiettyihin akateemisiin instituutioihin liittyvä arvostus voi luoda hierarkian, jossa vähemmän tunnettujen koulujen valmistuneet saattavat kohdata kielteisiä ennakkoluuloja ja oletuksia kyvyistään akateemisissa ja ammatillisissa piireissä. Korkeasti koulutettujen alojen, kuten lakimiesten, lääkärien tai akateemisen maailman ammattikulttuurit kehittävät usein erikoistunutta kieltä, viestintätyylejä ja arvojärjestelmiä, jotka voivat luoda esteitä ymmärtämiselle ja yhteydenpidolle eri koulutustaustoista tulevien yksilöiden kanssa. Akateemisen ympäristön kilpailullinen ja hierarkkinen luonne, jossa korostetaan valikoivuutta ja arvostusta, voi kehittää ajattelutavan, jossa tässä järjestelmässä menestyneet saattavat kehittää ylemmyyden tunnetta, tietoisesti tai tiedostamattaan, niitä kohtaan, jotka eivät ole saavuttaneet samanlaista akateemista tasoa. Erikoistunut kieli, viestintänormit ja arvojärjestelmät, jotka ovat vallitsevia akateemisissa ja korkeasti koulutetuissa ammattikulttuureissa, voivat toimia sosiaalisten rajojen ylläpitämisen muotona. Vaikka ne palvelevat ryhmänsisäisen yhteenkuuluvuuden luomista, ne voivat myös tahattomasti luoda "ulkoryhmän" niistä, jotka eivät ole sujuvia näissä koodeissa, mikä johtaa väärinymmärryksiin ja mahdollisesti alentaviin asenteisiin, jotka perustuvat koettuun tiedon tai hienostuneisuuden puutteeseen.

Taitaa se joku katsoa televisiota kellarissakin. Ainakin takavuosina puhuivat, että eräs isäntä olisi siitä kiinnikin jäänyt ja yhteisössä oli häntä kovasti siitä toruttu. :)

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa se joku katsoa televisiota kellarissakin. Ainakin takavuosina puhuivat, että eräs isäntä olisi siitä kiinnikin jäänyt ja yhteisössä oli häntä kovasti siitä toruttu. :)

Lue lisää

Kuoliolta kokemus, kuinka "hoitokokous" piti talon vanhuksia aamuyölle kolmeen asti kylän vattumaisimman saarnamiehen talossa eikä päästäneet vanhoja ihmisiä lähtemään kotiinsa ja syy oli se, kun talon aikamiespojalla oli pienenpieni matka-tv vintissä peiton alla.

Se oli niin "maailmasta", että se piti saada kitkettyä pois.
Vanhusten olisi pitänyt ajaa talon ainut työmies talosta. Semmonen oli ohjeistus. Ja tietenkin asiasta meni asiaankuuluva ilmoitus yläkerran portsarille, että näille vanhuksille tulee sitten porttikielto sinne missä on aina neitsyttä saatavilla ja viini virtaa kuten Taivalkaarella ennenvanhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuoliolta kokemus, kuinka "hoitokokous" piti talon vanhuksia aamuyölle kolmeen asti kylän vattumaisimman saarnamiehen talossa eikä päästäneet vanhoja ihmisiä lähtemään kotiinsa ja syy oli se, kun talon aikamiespojalla oli pienenpieni matka-tv vintissä peiton alla.

Se oli niin "maailmasta", että se piti saada kitkettyä pois.
Vanhusten olisi pitänyt ajaa talon ainut työmies talosta. Semmonen oli ohjeistus. Ja tietenkin asiasta meni asiaankuuluva ilmoitus yläkerran portsarille, että näille vanhuksille tulee sitten porttikielto sinne missä on aina neitsyttä saatavilla ja viini virtaa kuten Taivalkaarella ennenvanhaan.

Lue lisää

Kyllä ihmisiä kiusataan edelleen.
SRK on virallisesti ilmoittanut, ettei herätysliike enää järjestä "hoitokokouksia" eikä hyväksy hengellistä väkivaltaa. Liikkeen johto on myös esittänyt anteeksipyyntöjä "hoitokokousaikana" tapahtuneista väärinkäytöksistä ja opillisista harhoista. Tästä huolimatta osa kritiikistä on edelleen voimassa, ja on esitetty näkemyksiä, että anteeksipyynnöt ovat olleet riittämättömiä eikä liike ole täysin käsitellyt menneiden aikojen aiheuttamia haittoja. Vaikka 1970- ja 1980-lukujen kaltaista virallista "hoitokokous"-käytäntöä ei enää ole, tämän ajanjakson perintö ja vaikutukset ovat edelleen keskustelun kohteena lestadiolaisessa yhteisössä ja laajemmin yhteiskunnassa.  

"Hoitokokous" oli vanhoillislestadiolaisuudessa erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla esiintynyt kiistanalainen käytäntö, joka sananmukaisesti viittaa "hoitoon liittyvään kokoontumiseen". Käytännössä se kehittyi muotoksi yhteisöllistä hengellistä valvontaa ja kurinpitoa, jonka tavoitteena oli ylläpitää opillista ja elämäntavan mukaista yhdenmukaisuutta liikkeen jäsenten keskuudessa. Kokouksiin osallistui "hoidettavan" lisäksi rauhanyhdistyksen johtajia, saarnaajia ja mahdollisesti SRK:n edustajia. "Hoitokokouksilla" oli merkittävä rooli yhteisön koheesion ja sosiaalisen kontrollin ylläpitämisessä, mutta ne kohtasivat laajaa kritiikkiä hengellisestä painostuksesta ja vallan väärinkäytöstä. Vaikka samankaltaisia teemoja löytyy muiden uskontojen käytännöistä, "hoitokokouksen" julkinen luonne, painostus tietynlaiseen tunnustukseen ja sosiaalisen eristämisen uhka erottavat sen monista muista uskonnollisista käytännöistä. SRK on sittemmin irtisanoutunut "hoitokokouksista" ja pyytänyt niissä tapahtuneita vääryyksiä anteeksi, mutta niiden jättämä perintö on edelleen osa lestadiolaisen yhteisön historiaa ja nykyisyyttä.
Uskonnollisten diktatuurien vallankäyttö perustuu henkiseen väkivaltaan ja se elää ja voi hyvin, vaikka henkisen väkivallan harjoittajat virallisesti mitä muuta väittäisivätkään.

Raportissa käytetyt lähteet

Anonyymi kirjoitti:

Tuohan on niin totta!
Akateemisesti koulutettujen henkilöiden on havaittu toisinaan suhtautuvan alentavasti ja ylemmyydentuntoisesti vähemmän koulutettuihin ihmisiin. Tämä on merkittävä sosiaalinen ilmiö, josta on olemassa sekä anekdotaalista näyttöä että kasvavaa tutkimuksellista kiinnostusta. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa koulutus on keskeinen elämänkulun määrittäjä, vaikuttaen merkittävästi uramahdollisuuksiin, sosiaaliseen asemaan ja jopa poliittisiin asenteisiin. Akateemisen saavutuksen korostaminen voi kuitenkin paradoksaalisesti johtaa sosiaaliseen eriarvoisuuteen, jos korkeasti koulutetut katsovat vähemmän koulutettuja halveksuvasti. Tällaiset asenteet voivat heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, luoda "me vastaan he" -asetelmia, syventää yhteiskunnallisia jakolinjoja ja haitata rakentavaa vuoropuhelua. Lisäksi ne voivat negatiivisesti vaikuttaa vähemmän koulutettujen yksilöiden hyvinvointiin ja itsetuntoon.

Akateemisten instituutioiden kulttuuri voi tahattomasti edistää elitismia, eksklusiivisuutta ja ylemmyydentunnetta niissä, jotka menestyvät sen rakenteissa. Arvon, sijoitusten ja valikoivien pääsyvaatimusten korostaminen voi luoda hierarkkisen ympäristön. Akateemisessa maailmassa on usein olemassa sanattomia "salaisia standardeja ja normeja" kielenkäytön, käyttäytymisen ja sosiaalisen pääoman suhteen, jotka etuoikeutetuista taustoista tulevat opiskelijat saattavat ymmärtää ja omaksua helpommin, mikä mahdollisesti marginalisoi muita. Akateemiset instituutiot voivat pyrkimyksistään huolimatta kohti inkluusiota tahattomasti luoda "toisinaisuuden" tunnetta vähemmistö- ja matalatuloisille opiskelijoille , mikä vahvistaa kuulumattomuuden tunnetta ja saattaa johtaa puolustautuviin tai kompensoiviin käyttäytymismalleihin niissä, jotka tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Assimilaatiopaine hallitsevaan akateemiseen kulttuuriin voi vaatia opiskelijoita mahdollisesti vähättelemään tai hylkäämään identiteettinsä ja tietämisen tapojensa piirteitä, joita akateemisessa kontekstissa ei arvosteta. Tämä voi johtaa monimuotoisten näkökulmien aliarvioimiseen. Tiettyihin akateemisiin instituutioihin liittyvä arvostus voi luoda hierarkian, jossa vähemmän tunnettujen koulujen valmistuneet saattavat kohdata kielteisiä ennakkoluuloja ja oletuksia kyvyistään akateemisissa ja ammatillisissa piireissä. Korkeasti koulutettujen alojen, kuten lakimiesten, lääkärien tai akateemisen maailman ammattikulttuurit kehittävät usein erikoistunutta kieltä, viestintätyylejä ja arvojärjestelmiä, jotka voivat luoda esteitä ymmärtämiselle ja yhteydenpidolle eri koulutustaustoista tulevien yksilöiden kanssa. Akateemisen ympäristön kilpailullinen ja hierarkkinen luonne, jossa korostetaan valikoivuutta ja arvostusta, voi kehittää ajattelutavan, jossa tässä järjestelmässä menestyneet saattavat kehittää ylemmyyden tunnetta, tietoisesti tai tiedostamattaan, niitä kohtaan, jotka eivät ole saavuttaneet samanlaista akateemista tasoa. Erikoistunut kieli, viestintänormit ja arvojärjestelmät, jotka ovat vallitsevia akateemisissa ja korkeasti koulutetuissa ammattikulttuureissa, voivat toimia sosiaalisten rajojen ylläpitämisen muotona. Vaikka ne palvelevat ryhmänsisäisen yhteenkuuluvuuden luomista, ne voivat myös tahattomasti luoda "ulkoryhmän" niistä, jotka eivät ole sujuvia näissä koodeissa, mikä johtaa väärinymmärryksiin ja mahdollisesti alentaviin asenteisiin, jotka perustuvat koettuun tiedon tai hienostuneisuuden puutteeseen.

Lue lisää

Hyvin kopioitu👍🏻

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kopioitu👍🏻

Kiitos!