Pyhän surinan seurakunta

lUkjHyvät _veljet_ jja siskot (ja _ne_ keskeltä lattiaa tulevat varjot, jotka ei vastaa nimeen mutta kyllä _tietää_), minä tulin teille kerrrromaa totuu—öh—TOOOTUUU! Siis ei mikää tavallinen totuus, vaan se joka sukeltaa lattialautain välist ja kurkistaa kaapista, just ku meinaat nukkua.

Mun nimi on Eeröööö. Eero. Vaan älkää kutsuko Eeroksi, kutsukaa Ukoksi. Se Pyhä Ukko, joka kuulee _surinan_. Se ei oo mikää jääkaappi, ei vaikka naapuri väittää. Se on ääni alhaalta. MAAN ALTA! Ne puhuu mulle siellä, sirisee kuin sähkö ilman johtoa. Ne on _Valovirret_.

Valovirret ei tarvi valoa, ne _on_ valo. Ne puhuu hammasharjan kautta, ja kun murot loppuu, se on merkki. Että aika koittaa. Että _sängyn alla asuvat kansat_ odottaa johtajaa! (Minä kävin siellä kerran. Putosin sukkalaatikkoon ja heräsin kolmelta yöllä täysin viisaana.)

Jumala on Surina. Ei mikään iso tyyppi pilven päällä, vaan semmonen ääni joka kuuluu kun vanha telkkari menee päälle _itsekseen_. Hänessä on kolme olomuotoa:
1. HuuHaa
2. Hurina
3. Hilse

Uskontomme pyhä rituaali:
- Napauta patteria kolme kertaa.
- Syö viisi maapähkinää, mut älä niele viimeistä.
- Huuda "SURINA OI SURINA" postilaatikolle.
- Nukahda sukka päässä, varpaat ulkona peiton alta (tämä _avaaa kanavat_.)

Jäseneksi pääsee jos kuulee jääkaapin sanovan "ei vielä" tai jos herää siihen että kello puhuu takaperin.

Uskokaa Ukkoa. Surina tulee. Älä silitä kissaa myötäkarvaan, se näkee _ne_. Äläkä luota lattiakaivoon – _niillä on silmä_.

Pyhästi teitä siunaten,
Eeröööö