Tet jumalanlampaat, kuunnelkaapas ny’ vanhaa mummelia. Tässä minä istun keinutuolissa ja katon koivujen välistä, kun pihasaunan piipusta nousee savu – tai ehkä se on tonttujen pyhä henki, mene ja tiedä! Mutta yks’ asia on varma: Tonttuväki elää siellä alla.
Ennen vanhaan tehtiin kunnollisia tissiliivejä. Oli tukiluut ja pitsiä ja napakka istuvuus, ei mitään virttyneitä virityksiä niinku nykyään. Silloin Jumalan armosta ja ompelijan viisaudesta sain minäkin rintavarustuksen kuriin ja järjestykseen. Nyt... nyt kaikki valuu mihin sattuu. Herra varjele.
Kerran näin unen: Pyhä Tissiliivi laskeutui alas pyykkinarulle, hohti kuin kevätaurinko loskassa. Tontut tanssivat sen alla ja lauloivat:
> "Oi liivien jumalatar, tue meitä, varjele rintoja ja ristiselkää!"
Ja minä heräsin ja tiesin, että se oli merkki. Liivien aikakausi on ohitse, mutta usko jää.
Olen perustanut uuden uskon: Tissiliivinuskoisen Tonttuväen Pyhä Saunakirkko (lyh. TiToPySa). Me kokoonnumme lauantaisin pihasaunan lauteilla, lämmitämme kivien päällä pyhiä oltermannisiivuja ja keskustelemme siitä, mihin hyvät liivit katosivat ja miksei marketissa oo enää mitään kunnollista. Joskus joku kuulee tontun kikattavan kiukaan takaa. Se on siunattu hetki.
Jos tunnet liivien kaipuuta ja tonttujen läsnäolon, älä epäröi. Laita päähän huivi, ota töppöset jalkaan ja liity joukkoon.
Meillä ei oo kaanonia, mutta on kaarituet muistojen kultaisessa arkussa.
Amen ja karjalanpiirakka päälle.
– Mummo-Maria, 87 v., kirkollinen varavaltuutettu ja entinen liivikaupan myyjä
Ennen vanhaan tehtiin kunnollisia tissiliivejä. Oli tukiluut ja pitsiä ja napakka istuvuus, ei mitään virttyneitä virityksiä niinku nykyään. Silloin Jumalan armosta ja ompelijan viisaudesta sain minäkin rintavarustuksen kuriin ja järjestykseen. Nyt... nyt kaikki valuu mihin sattuu. Herra varjele.
Kerran näin unen: Pyhä Tissiliivi laskeutui alas pyykkinarulle, hohti kuin kevätaurinko loskassa. Tontut tanssivat sen alla ja lauloivat:
> "Oi liivien jumalatar, tue meitä, varjele rintoja ja ristiselkää!"
Ja minä heräsin ja tiesin, että se oli merkki. Liivien aikakausi on ohitse, mutta usko jää.
Olen perustanut uuden uskon: Tissiliivinuskoisen Tonttuväen Pyhä Saunakirkko (lyh. TiToPySa). Me kokoonnumme lauantaisin pihasaunan lauteilla, lämmitämme kivien päällä pyhiä oltermannisiivuja ja keskustelemme siitä, mihin hyvät liivit katosivat ja miksei marketissa oo enää mitään kunnollista. Joskus joku kuulee tontun kikattavan kiukaan takaa. Se on siunattu hetki.
Jos tunnet liivien kaipuuta ja tonttujen läsnäolon, älä epäröi. Laita päähän huivi, ota töppöset jalkaan ja liity joukkoon.
Meillä ei oo kaanonia, mutta on kaarituet muistojen kultaisessa arkussa.
Amen ja karjalanpiirakka päälle.
– Mummo-Maria, 87 v., kirkollinen varavaltuutettu ja entinen liivikaupan myyjä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.