Raamattua ei nykymuodossaan ollut olemassa ennen kuin Raamattu kanonisoitiin vuosisatoja Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Ja oikeastaan se sai nykyisen muotonsa - eli siitä tuli yksien kansien sisässä oleva kirjoitusten kokoelma eli YKSI ESINE eli se lakkasi olemasta useita erillisiä papyruspinkkoja - vasta Gutenbergin keksimän painokoneen myötä 1400-luvun lopulla.
Nykyihminen ei ole koskaan mieltänyt Raamattua
a) toisistaan erillisten kirjoittajien
b) historian eri aikakausien aikana kirjoittamien
c) toisistaan erillisten satunnaisten kirjoitusten
d) poiminnoksi ja poikkileikkaukseksi
- siis KASAKSI AJALLISESTI JA ASIASISÄLLÖLLISESTI TOISISTAAN ERILLISIÄ SATUNNAISIA KIRJOITUKSIA.
Yksien kansien sisään ymppääminen, josta syntyi Yksi, Ihmeellinen, Pyhä Esine, joka pitää sisällään maagis-mystisen Totuuden, tapahtui siis vasta n. 1483.
Laajalle levinnyt Raamattu-fundamentalismi edustaa siten yhdenlaista kanonisoitua epäjumalanpalvelusta.
Historiankirjat eivät tunne kertomuksia, joiden mukaan Raamatun kanonisoineen kirkolliskokouksen tai ensimmäisen painetun Raamatun julkaisun jälkeen taivaasta olisi kuulunut ääni, joka sanoisi: "Nämä ovat minun rakkaat kirjoitukseni, joita teidän tulee kutsua Jumalan Sanaksi eli samalla nimellä kuin rakasta Poikaani ja joille minun Poikani on alisteinen."
Niin kauan kuin tällaista epäjumalanpalvelusta ylläpidetään, ihmisiä estetään seuraamasta Paavalia niin kuin hän seurasi Kristusta - eli päättämästä "olla tuntematta MITÄÄN MUUTA kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna".
Raamatun palvonta onkin yhdenlaista antikristillisyyttä. Takuuvarmasti se on antievankeliumia.
On nimittäin niin, että kun kerran Valtaistuimella istuu kirjakokoelman sijasta Karitsa, Raamattu on alisteinen Karitsalle ja sen myötä Karitsan aseman vahvistavalle ja perustelevalle ja ilmaisevalle sovituksen sanalle, joka kuuluu:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa."
Tähän perustuu Karitsan valta-asema - siihen, että koko maailma luotiin hänessä, hänen kauttaan ja häneen, ja siihen, että koko maailma sovitettiin hänessä.
Joka tulkitsee tätä sovituksen sanaa "(muun) Raamatun valossa" eli alistaa sen mille hyvänsä "raamatulliselle" tulkinnalle tai ajatukselle tai väittämälle, kääntää valta-aseman nurinpäin eli syyllistyy EPÄjumalanpalvelukseen.
Miksi?
Siksi, että Valtaistuimella istuu Karitsa, jonka haavoitettu OLEMUS on YHTÄ KUIN maailman lunastus ja sovitus. Ja HÄN ei ole alistettavissa minkään tai kenenkään muun ALLE - jos olisi, Karitsa ei istuisi Valtaistuimella.
Tästä johtuen Raamatun "jumalan sanuutta" puolustavat argumentit kiertävät poikkeuksetta kehää kuin konsanaan liikenneympyrää kiertävä mielenhäiriöön ajautunut kadunlakaisija, ja hämmästyttävää on se, että nämä ns. argumentoijat eivät tunnu koskaan itse tajuavan tätä.
Siksi kaikki Raamattuun vetoamalla tehdyt yritykset samentaa ja hämärtää sanomaa KOKO MAAILMAN pelastumisesta ovat tuhoon tuomittuja. Ne ovat valhetta.
Nykyihminen ei ole koskaan mieltänyt Raamattua
a) toisistaan erillisten kirjoittajien
b) historian eri aikakausien aikana kirjoittamien
c) toisistaan erillisten satunnaisten kirjoitusten
d) poiminnoksi ja poikkileikkaukseksi
- siis KASAKSI AJALLISESTI JA ASIASISÄLLÖLLISESTI TOISISTAAN ERILLISIÄ SATUNNAISIA KIRJOITUKSIA.
Yksien kansien sisään ymppääminen, josta syntyi Yksi, Ihmeellinen, Pyhä Esine, joka pitää sisällään maagis-mystisen Totuuden, tapahtui siis vasta n. 1483.
Laajalle levinnyt Raamattu-fundamentalismi edustaa siten yhdenlaista kanonisoitua epäjumalanpalvelusta.
Historiankirjat eivät tunne kertomuksia, joiden mukaan Raamatun kanonisoineen kirkolliskokouksen tai ensimmäisen painetun Raamatun julkaisun jälkeen taivaasta olisi kuulunut ääni, joka sanoisi: "Nämä ovat minun rakkaat kirjoitukseni, joita teidän tulee kutsua Jumalan Sanaksi eli samalla nimellä kuin rakasta Poikaani ja joille minun Poikani on alisteinen."
Niin kauan kuin tällaista epäjumalanpalvelusta ylläpidetään, ihmisiä estetään seuraamasta Paavalia niin kuin hän seurasi Kristusta - eli päättämästä "olla tuntematta MITÄÄN MUUTA kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna".
Raamatun palvonta onkin yhdenlaista antikristillisyyttä. Takuuvarmasti se on antievankeliumia.
On nimittäin niin, että kun kerran Valtaistuimella istuu kirjakokoelman sijasta Karitsa, Raamattu on alisteinen Karitsalle ja sen myötä Karitsan aseman vahvistavalle ja perustelevalle ja ilmaisevalle sovituksen sanalle, joka kuuluu:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa."
Tähän perustuu Karitsan valta-asema - siihen, että koko maailma luotiin hänessä, hänen kauttaan ja häneen, ja siihen, että koko maailma sovitettiin hänessä.
Joka tulkitsee tätä sovituksen sanaa "(muun) Raamatun valossa" eli alistaa sen mille hyvänsä "raamatulliselle" tulkinnalle tai ajatukselle tai väittämälle, kääntää valta-aseman nurinpäin eli syyllistyy EPÄjumalanpalvelukseen.
Miksi?
Siksi, että Valtaistuimella istuu Karitsa, jonka haavoitettu OLEMUS on YHTÄ KUIN maailman lunastus ja sovitus. Ja HÄN ei ole alistettavissa minkään tai kenenkään muun ALLE - jos olisi, Karitsa ei istuisi Valtaistuimella.
Tästä johtuen Raamatun "jumalan sanuutta" puolustavat argumentit kiertävät poikkeuksetta kehää kuin konsanaan liikenneympyrää kiertävä mielenhäiriöön ajautunut kadunlakaisija, ja hämmästyttävää on se, että nämä ns. argumentoijat eivät tunnu koskaan itse tajuavan tätä.
Siksi kaikki Raamattuun vetoamalla tehdyt yritykset samentaa ja hämärtää sanomaa KOKO MAAILMAN pelastumisesta ovat tuhoon tuomittuja. Ne ovat valhetta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.