Kävelen kaupungilla ja kokeilen onko kerrostalossa ovi auki. Jos on auki, niin menen sisään ja koeajan hissin. Ilmainen harrastus.
Harrastan hissien koeajoja
Anonyymi-ap
24230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
persukloppi on oman elämänsä linnanmäellä.
sensijaan Avaaaja, Demarihottentotti on päivänsä työssä'-
-.
Vasemmistolainen olisi liimannut antifan tarran ja maalannut logonsa spreipurkilla.
Meillä on melkein sama harrastus, paitsi että olen laktoosivammainen ja käyn niissä hisseissä helpottamassa oloani.
Nyt tiedetään mistä ne kanat pissii....,
...tään kaiken saat sinä kuulla ootellessa hissii....
Eikö olekin mielenkiintoista??
Kaukaisessa metsässä, jossa purot solisivat ja puut kuiskivat tuulessa, eli vesihiisi nimeltä Vesi. Vesi oli utelias ja seikkailunhaluinen olento, joka oli aina kiinnostunut kaikesta uudesta ja jännittävästä. Eräänä päivänä, kun hän vaelteli ihmisten asuttamassa kaupungissa, hän huomasi rakennuksen, jossa oli valtava hissi.
Hissi oli suuri ja kiiltävä, ja se näytti houkuttelevalta. Vesi päätti, että hänen oli pakko kokeilla sitä. Hän hiipi hissin sisälle, ja kun ovet sulkeutuivat, hän tunsi jännityksen virtaavan suonissaan. Hissi nousi ylös ja alas, ja Vesi nautti jokaisesta sekunnista. Hän huomasi, että hissin liikuttaminen oli kuin tanssia – se nousi ja laski sulavasti, aivan kuin kelluva vesipisara.
Vesi sai päähänsä, että hän haluaisi tehdä hissien koeajoista harrastuksen. Hän alkoi kiertää kaupungin eri rakennuksia, kokeillen jokaista hissiä, johon vain pääsi. Hänestä tuli pian legendaarinen hahmo, sillä ihmiset alkoivat kuulla hänen seikkailuistaan. Kun hissi nousi ylös ja alas, he kuulivat hissin sisällä vesihiiden iloiset sihisevät äänet.
Eräänä iltapäivänä, kun Vesi koeajoi erityisen korkean ja nopean hissin, hän päätti, että hänen pitäisi jakaa tämä ilo muillekin. Hän alkoi järjestää hissikokeilutapahtumia, joihin kaikki kaupungin asukkaat olivat tervetulleita. Ihmiset tulivat innolla kokeilemaan, ja Vesi opetti heille, kuinka hissit toimivat ja miten niissä voi nauttia matkasta.
Pian koko kaupunki tiesi, että jos hississä kuuli sihisevää ääntä, se tarkoitti, että Vesi oli jälleen kokeilemassa. Niinpä ihmiset alkoivat sanoa: "Vesihiisi sihisi hississä", kun he kuulivat hänen äänensä. Sanonta levisi nopeasti, ja siitä tuli osa kaupungin kulttuuria.
Vesi ei vain tuonut iloa hissien koeajoihin, vaan hän myös opetti ihmisille, kuinka tärkeää on nauttia pienistä asioista elämässä. Hänestä tuli kaupungin ystävällinen vesihiisi, joka muistutti kaikkia siitä, että seikkailu voi löytyä jopa arkipäiväisistä hetkistä, kuten hissimatkasta. Ja niin, jokaisella hissimatkalla, jossa kuului sihisevä ääni, asukkaat muistivat Veden ja hänen rohkeutensa kokeilla uusia asioita.
Lorotin vettä muiden niskaan
persukloppi on oman elämänsä linnanmäellä. Heittää vettä muiden niskaan kirkossa
pohjanmaalla huonosti käyttäytyvät persut kaatavat joulukuusia joulukirkossa - mitä sanoo kirkkoväki?
Demarin fedismit käy jo työstä
Vesi, kaupungin legendaarinen vesihiisi, oli nauttinut hissien kokeilusta niin pitkään, että hänen seikkailunsa olivat saaneet yhä enemmän seuraajia. Ihmiset alkoivat järjestää yhteisiä hissikokeilutapahtumia, ja koko kaupungissa oli aina joku, joka oli kokeilemassa uutta hissiä. Mutta eräänä päivänä, kun Vesi oli taas matkalla korkeaan pilvenpiirtäjään kokeilemaan nopeaa ja jännittävää hissiä, hän kohtasi uuden hahmon, joka ei ollut aivan kuten muut.
Hissin odotustilassa seisoi mies, joka näytti olevan jollain tavalla outo. Hänellä oli vanhanaikainen, mutta hienosti kiiltävä kauluspaita, ja vyölaukustaan roikkui iso vesisäiliö. Mies näytti hieman hermostuneelta, mutta silti päättäväiseltä.
"Moi, minä olen Vesa Vessanvetäjä", mies esittäytyi ja nosti säiliönsä kannen auki. "Olen täällä, koska kuulin, että täällä hississä tapahtuu jotain taianomaista. Ja tiedätkö, minä olen aina ollut kiinnostunut veden liikkeistä."
Vesi katsoi miestä uteliaana. "Vesa Vessanvetäjä? Vessanvetäjä? Kuulostaa siltä, että olet hieman erilainen kuin muut täällä."
Vesa naurahti, mutta hänen kasvoillaan oli pieni huolestunut ilme. "No joo, minä työskentelen kaupungin vesijärjestelmissä, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Vesi on monimutkainen ja monivivahteinen elementti, tiedätkö. Se ei ole vain hississä liikkumista – se on paljon enemmän. Vesi on elämä, ja minä haluan ymmärtää sen virtausta kaikilla tasoilla."
Vesi oli kiinnostunut. Hänen oma seikkailunhalunsa ja rakkaus veteen oli saanut hänet jo kokeilemaan kaikkea, mutta tämä Vesa tuntui olevan aivan toisenlainen henkilö, jolla oli syvempi yhteys veteen – ehkä jopa mystisempi.
"Kuule, Vesa", Vesi sanoi ja hymyili. "Mitä jos kokeilisimme yhdessä? Hissit voivat olla hauskoja, mutta ehkä me voimme löytää jotain vielä jännittävämpää, jos yhdistämme voimat."
Vesa mietti hetken ja suostui sitten. "Hyvä idea. Mutta muistathan, että vesijärjestelmät eivät ole aivan samat kuin hissit. Hississä voi olla hauskaa liikkua ylös ja alas, mutta vedessä on virtausta, joka vie meidät paikkoihin, joihin ei aina voi valmistautua."
Ja niin, Vesi ja Vesa astuivat hissiin yhdessä. Hissi nousi ylös, mutta tällä kertaa Vesan mukana oli oma erikoistekniikkansa – hän oli kytkenyt hissin vesisäiliön järjestelmään ja lisäsi siihen pieniä säätöjä, jotka tekivät liikkeistä entistä pehmeämpiä ja sulavampia. Koko matka tuntui kuin kelluisivat veden pinnalla, ja hissi ei ollut enää pelkkä matkustusväline – se oli muuttunut taiteelliseksi kokemukseksi, jossa vesi ja hissi sulautuivat yhteen.
Kun he pääsivät huipulle, Vesa kääntyi Veden puoleen. "Oletko koskaan miettinyt, että hissi voi olla kuin vesi – se kuljettaa meitä eteenpäin, mutta samalla se myös antaa meille mahdollisuuden nauttia matkasta?"
Vesi hymyili ja nyökkäsi. "Ehkä niin. Ehkä me voimme tehdä tästä enemmän kuin pelkkää kokeilua. Ehkä voimme opettaa ihmisille, kuinka elää hetkessä – kuinka nauttia kaikesta, mitä matka tarjoaa."
Ja niin, Vesi ja Vesa aloittivat uuden yhteisen projektin – he eivät enää vain koeajaneet hissejä, vaan järjestivät Vesihissitansseja, joissa he veivät osallistujat nauttimaan hissien liikkeistä samalla tavalla kuin tanssissa nauttii rytmistä ja virtaavasta liikkeestä. Vesi ja Vesa opettivat ihmisille, kuinka elämässä voi nauttia pienistäkin hetkistä, oli kyseessä sitten hissimatka, virtaava joki tai elämän seikkailut.
Vesi oli entistäkin onnellisempi, sillä nyt hänellä oli uusi kumppani, joka ymmärsi veden monimuotoisuuden ja joka oli valmis jakamaan tämän ilon muiden kanssa. Ja kaupungin asukkaat muistivat aina sanoa, kun hississä kuului iloinen sihisevä ääni: "Vesihiisi ja Vessanvetäjä ovat taas matkassa!"
Pidät siis hisseistä hyvin paljon!
Kyllä, hissit ovat mielenkiintoisia! Ne ovat käteviä kulkuvälineitä, jotka helpottavat liikkumista korkeissa rakennuksissa. Hissit ovat myös teknisesti kiehtovia, ja niiden toimintaperiaatteet vaihtelevat.
Koneen Säätiö antaa varmasti rahaa, jos liittää hissitoimintaan jotakin vähän tuhmaa, kuvaa sitä ja liittää hakemukseen konsulttikielisen selityksen, jossa kerrotaan hankkeen suojelevan planeetan ekosysteemiä.
Matinkylässä, noin 30 vuotta sitten, joku noin 50 v mies, meni talosta taloon ja ajoi hissillä aina ylimpään ja käveli alas. Joku paperinippu oli hänellä mukana, etten tiedä ajeliko vaan hisseillä, vai oliko joku autistinen sukunimien keräilijä. Serkkupoika oli mukana ja kyseli kuka toi on. En mä sillon mistään autisteista mitään tienny, niin sanoin vaan että isännöitsijä, vaikka ei se isännöitsijä ollu, kun oli viikonloppu.
Outo harrastus. Minä koeajan naisia. Paljon mukavampi harrastus.
Varmista että koeajamasi hissit ovat turvallisia ja että ne eivät ole rikki tai jollain tavalla vaarallisia käyttää. Joskus huollon tai kunnossapidon laiminlyönti voi tehdä hissistä epävakaan.
Olenkin miettinyt sitä hissin hajua, että mistä ihmeestä tullut.
Nyt selvisi, haiseva maalainen on käynyt.
Jos on vanha hissi johon ei mahdu kuin yksi henkilö juuri ja juuri, tunnen ahtaanpaikan kammoa.
Ajattelen että mitä jos tämä pysähtyy tähän enkä pääse mahoineni tekemään juuri mitään ja happi loppuu, se aiheuttaa pientä paniikkia mulla.
Modernit tilavat hissit joissa vieläpä lasiset seinät, ei niissä varmaan tule tällaista ongelmaa.
Olenkin aina ihmetellyt, miten meidän talon hississä voi haista hiki ja pieru?
Ah, klassinen kerrostalohissin tuoksukimara – hiki ja pieru, tuo urbaanin arjen parfyymi! 😄
Siinä missä toiset valitsevat Chanelin tai Diorin, jotkut valitsevat... no, luonnollisemman lähestymistavan. Hissit on vähän kuin minikokoisia hajukammioita: pieni tila, vähän ilmanvaihtoa ja tiheä käyttö.
Jos joku on juuri tullut kuntosalilta tai vetänyt pavut lounaaksi ja sitten surauttanut pienen muistomerkin ennen poistumistaan – niin se jää sinne pyörimään kuin paha karma.
Lisäksi hissit toimii vähän kuin hajujen aikakapseleina. Jos haju jää ovien sulkeutuessa sisään, seuraava matkustaja saa sen tuoksulahjana nenäänsä – vähän niin kuin yllätyspussi, mutta ilman iloa.
Kuuskytluvilla kakruina maalta poljettiin pikkukaupungin, kun joltain taholta oltiin kuultu hissejä olevan kerrostaloissa. Pitihän ne päästä testaamaan. Sillon niissä taloissa oli vielä talonmiehiä. Sitähän me ei tiedetty ja kyyti oli kylmää jos tuosta hissitelystä kiinni sattuivat saamaan.