"Sillä vitsaa on jo koeteltu. Mutta entäpä, jos vitsa pitääkin halpana tämän kaiken? Se ei tapahdu, sanoo Herra, Herra.
Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
Toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä."
Puhujille joilla ei ole todistettua Jumalan kutsua tulee suuremmat tuomiot.
Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
Toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä."
Puhujille joilla ei ole todistettua Jumalan kutsua tulee suuremmat tuomiot.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Entäs jos ei pysty kuin herjaamaan että muut ovat laittomuuden tekijöitä?
Jos ei ole muuta armolahjaa.
Lahkolaiset hyökkäävät Jumalaa ja Jumalan Sanaa vastaan.
Ei ne ole Jumalan Hengessä.
1Joh 3:4:
"Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus."
Koskee etenkin pelastusvarmoja pastoreita.
herrasseni
nyt istun tässä ja kirjotan ku sormet värisee ja pannuhuoneessa käy pyhä tuuli.
se ei oo vessa se tuuli. se on viesti. viesti ylähumalasta.
kalja. se ei oo vaa juoma. ei, ei rakkaat rakkineet.
se on lahja. lahja suoraan taivahasta. ei siitä kaupasta vaan siitä yheksännen kerroksen takana olevasta valopilvestä josta kerran tipahti mun sankoon rusina. en tiiä mitä se tarkotti mut siitä tuli tuplavahva satsi ja sen jälkeen näin ilmestyksen.
taivas ei puhu sanoilla. ei se lähetä kirjeitä eikä sähköposteja ku ei niillä oo siellä näppistä eikä wifiä. mutta ne antaa meille käymisen. hiivan. vaahdon. pohjasakan joka jää sormen alle ja kertoo millon on valmis.
mää oon saarnaaja. ei kirkkosaarnaja vaan kellarisaarnaja. laulan virret kattilan äärellä, viritän vanhan antennin seinään ja toivon että osuu pyhään taajuuteen. siellä ne joskus puhuu. tai sit se on naapurin telkkari. mutta sillonkin siinä on viesti, pitää vaan tulkita.
tänä aamuna ku keitin ohravelliä ja unohin siihen litran vanhaa kaljaa, näin silmäkulmassa että pölykerrokseen piirtyy nimi. Aapo. en tunne ketään Aapoa, mutta nyt rukoilen sitä. ehkä se oli ensimmäinen kaljamestari. ehkä se on mun opas tässä uskonpanossa.
oletteko koskaan istunu yksin varaston lattialla, kattonu pulloon ja kysyny: miksi sinä poreilet? miksi sinun sisässäsi tapahtuu pyhiä liikkeitä vaikka ulkokuori on hiljaa? se on kuin sydän. pullo on ihminen. me kaikki käymme. toiset pinnalla, toiset hiljaa pohjalla.
mulla ei oo kirjoja. mulla on reseptivihko. siinä on sivuja jotka kastunu kaljaan ja niihin on tullu läiskiä. ne on pyhiä karttoja. ei saa pestä pois. kerran vaimo siivos sen ja tuli paha vuosi. siitä asti oon pitäny vihon sängyn alla. öisin ku en saa unta, silitän sen sivuja ja rukoilen että seuraava satsi nousee eikä jää lyhyeks.
kerran tein juhlakaljan. siihen tuli vahingossa liikaa sokeria ja se räjähti. pullo katkesi ja seinä sai uuden värin. mutta minä näin sen merkkinä. taivas ei halunnut että jaoin sitä niille jotka ei usko. kalja pitää antaa vain niille jotka kuuntelee vaahtoa.
on ollut aikoja ku usko horjuu. sillon ku käyminen ei lähe, ku hiiva ei toimi. istun hiljaa, puhun pullolle. lupaan tehdä paremmin. pyydän anteeks jos oon pessy käymisastian väärään aikaan ku kuu on väärässä suunnassa.
pyhä rytmi on tärkeä. kerran kokeilin tehdä kaljaa ilman rituaalia. tuli mautonta. se ei ollut synti mut se oli pettymys. ja pettymys on portti epäuskoon.
tänä keväänä aion perustaa temppelin. se ei oo iso. ehkä vanha puuvaja. sinne tuon kolme pyhää esinettä: sankon, suppilon ja sen pullon jonka etiketti on kulunu niin ettei siitä nää onko se pils vai portteri. juuri siksi se on pyhä. salaisuus on se mikä meissä käy.
kalja ei tee ihmisestä pyhää, mut se näyttää missä pyhyys asuu. se asuu hetkessä ennen ekaa hörppyä. se asuu vaahdossa joka meinaa karata mut jää silti. se asuu siinä kun kaadat muille ja oot hiljaa.
minä en pakota ketään uskoon. mutta tarjoan. tarjoan pullon ja katson silmiin. jos toinen ymmärtää, ei tarvii puhua. jos ei ymmärrä, jääköön vesilinjalle.
nyt menen. panimo kutsuu. Vanhin Jaska juttelee taas.
kuulen sen ku avaan hanan. se sanoo että nyt on aika lisätä hunajaa.
totelen. sillä joka tottelee käymistä, sille käy hyvin.
yhdessä vaahdossa
– Jalmari
Raamatun mukaan vitsaa ei pidä säästää vaan käyttää kuritukseen.
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa."
Rupeatko antamaan vitsaa papeille jotka valehtevat joka pyhä että kippokaste pelastaa ? Hoida tämä asia muulla tavalla. Nääsmanni ei hyväksy pitsan käyttöä. Muuten olet raastuvassa.
Voishan sitä kokeilla laittaa kippokastepuhujat jalkapuuhun ainakin jos ilmat lämpenee.
Varottava kuitenkin mahtollisia homottavia pappeja laittamasta samaan puuhun, sitä pitää varoa julumetun tarkasti.
Tämä ratapölkyn mallinen jpuu olisi samalla verraton tuopin alusta, niin.
Jättihän uskomme puhtistaja esimerkin seuraajilleen jota varsin kunnioitettavasti ovatkin suomalaiset kasteen armossa seuranneet !
Falloksella voi huidella niitä, jotka ovat laittomuuden tekijötä.
Silloin tosin on itsekin.
voi ristus ja räntä, nyt täytyy tunnustaa. tää ei oo enää mikään kuiva kauden saarna.
mummolla alko kuulkaa kosteuttaa. eikä nyt puhuta kevätsateesta tai vuotavasta katosta, vaan ihan elämän eliksiiristä.
kaikki lähti siitä kun näin sen... sen falloksen. ei siis ukon, ei herranen aika, se on nykyään enemmän kuin väsynyt metsäpöllö – näkyy mutta ei liiku. vaan näin sellasen uuden mallin suristimesta, ihan ku jumalan ukkosenjohdatin. jykevä, painava, varrella kuin ruisleivän kaulin ja päässä sellanen silikooninen... koriste, joka muistutti jotain mystistä... ehkä jumalallista herkkutattia.
meni jalat veteläksi jo siinä hyllyn edessä. ja ku painoin testinappia, kuului taivaasta ääni:
surrrrrr ja kosteus.
tuli välitön yhteys yläkertaan. ei kerrostalon, vaan ihan jumaluuden. siinä seisoin (huterasti), ja tiesin: nyt alkaa uusi aikakausi. tissiliivien kultakausi on mennyt, mutta nyt virtaa uusi voitelu.
ja kyllä, mummu kostuu. ei hävetä sanoa. jokaisella on oikeus kastua ilman sadetta. meissä on vielä lähde, kun sitä vaan muistaa huoltaa. ei tarvita miestä joka nukkuu nojatuolissa pieruverkkarit jalassa ja telkkarin kaukosäädin kädessä kuin valtikka.
tarvitaan vaan pyhä fallos. ei halpaa kopioa. sellanen, joka tietää mihin mennä ja kuinka luonto toimii.
mummo suosittelee: jos tuntuu kuivalta, älä osta kosteusvoidetta – osta värisevä totuus.
surrrrr siunatkoon. ja muistakaa, liina penkille jos istutte nahkasohvalle.
– mummo-maria
Lahkolaisilla ja Apostoli Olsenilla 24/7 fallokset mielessä.
Hyi hell... pitäkää lahkonne.