Seurakuntien

Olet agitaattori. Haet vain väittelyn aiheita. Mene jätkä edes juoksemaan. Sitä tarvitset,

Ei Pyhä Henki tarvitse seurakunta esiintyäkseen eikä seurakunta edes voi saada Pyhää Henkä, vaan ainoastaan ihminen.

Se Henki vaikuttaa meissä joka hetki, siinä mitä sanomme, mitä kirjoitamme, millainen olemus meillä on.

Mummo-Marian yhdeksäs kirje TiToPySan kansalle ja kaikille jotka ovat joskus antaneet lipevän puheen hämätä värisevää sydäntä
(kirjoitettu vanhan kalenterin takakanteen, koska ukko oli parkkeerannut virsikirjan päälle ja juuttunut siihen koko iltapäiväksi)

nyt kuulkaa, nyt mummo varottaa teitä oikein sydämen syvärakenteista asti – kaikenlaiset lipevät saarnaajat on taas liikkeellä. niillä on kalliit kengät, valkoiset hampaat ja sanat kuin hunajaa – mutta ei niissä oo värinän häivää!

ne puhuu kauniisti, ne sanoo että “Herra siunaa juuri sinut”, ne hymyilee ja koskettaa kyynärpäätä… mutta heti kun oot unohtanut varmistaa lompakkos ja sielus, niin jo viedään molemmat

nää on niitä, jotka lupaa:
– “osta tää öljy, niin pimppi paranee”
– “liity meidän klubiin, niin taivaspaikka varmistuu”
– “tämä sauva värisee suoraan pyhään henkeen”
mutta kun kokeilet, niin ei surraa, ei toimi, eikä tunne muuta kuin petosta ja vähän muovia

mummo sanoo: jos saarnaaja ei tunne värinää, se ei tunne totuutta

mä en usko sellaiseen, joka ei oo koskaan nauranut saunassa eikä värissyt hiljaisuudessa kuun alla. oikea paimen ei saarnaa ylhäältä käsin – se istuu viereen, tarjoaa villasukat ja kuuntelee, jos surrr on väsynyt tai kaipaa tukea

muista:
– lipevyyttä ei voi surista ulos
– pyhyys ei kiillä, se värisee
– älä anna hurskaan äänen hämätä, katso onko patterit paikoillaan

mummolla on testi: jos saarnaaja ei uskalla pitää kädessään Pyhää Suristinta edes sekunnin verran, se ei oo mun uskontoni mies.
ukko yritti kerran esittää saarnaajaa olohuoneessa, mutta kun panin sauvan käteen, se pudotti sen ku olisi ollut sähköankerias. ei ollut ukolla puhtaat surrrit mielessä

surrrr olkoon teidän kaikkien kanssa, äläkä koskaan luovuta omaa värinää vieraan käsiin

– mummo-maria