Rautarouva, joka unohti joukkonsa – Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ab225bba-f147-466e-8c10-e76d964a8f67
Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Perussuomalaisten veret seisauttava vaalitappio ei ollut minkäänlainen yllätys, vaan jo pitkään tuloillaan ollut junaonnettomuus, joka johtui puolueen omista valinnoista. Riikka Purran pitäisi tässä vaiheessa katsoa peiliin ja pohtia, ymmärtääkö hän johtamansa kansanliikkeen todellista luonnetta.
Kapinapuolue kuolee aina juuri silloin, kun se oppii kumartamaan väärään suuntaan.
Olen ihmetellyt jo pitkään, mitä peliä Purra ajattelee pelaavansa. Saksia heilutteleva valtiovarainministeri on halunnut väkisin profiloitua valtaviin leikkauksiin, jotka ilman muuta syövät puolueen kannatusta. Petteri Orpo nauraa varjoissa olemattomaan partaansa, kun PS ottaa vapaaehtoisesti kontolleen kokoomuksen likaisen työn.
PS:n protestienergia katosi, kun puolue ryhtyi kokoomuksen leikkauskoneeksi. Kykypuolue kiittää.
Purra teki strategisen virheen, kun hän pyrki hinnalla millä hyvänsä esiintymään hallituksen vastuullisena talouspoliitikkona. Hän unohti, että perussuomalaisten ydinkannatus ei tule leikkauslistojen hyväksymisestä; se tulee protestienergiasta. PS:n äänestäjät haluavat nähdä vastarintaa – eivät he välitä hallituskelpoisesta sopeuttajasta.
Petteri Orpo sai täydellisen diilin. Kokoomus voi poseerata hallituksessa maltillisena järjen äänenä, kun taas PS polttaa maineensa päätöksillä, jotka oikeasti kuuluvat kokoomuksen ideologiseen ohjelmaan.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ab225bba-f147-466e-8c10-e76d964a8f67
Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Perussuomalaisten veret seisauttava vaalitappio ei ollut minkäänlainen yllätys, vaan jo pitkään tuloillaan ollut junaonnettomuus, joka johtui puolueen omista valinnoista. Riikka Purran pitäisi tässä vaiheessa katsoa peiliin ja pohtia, ymmärtääkö hän johtamansa kansanliikkeen todellista luonnetta.
Kapinapuolue kuolee aina juuri silloin, kun se oppii kumartamaan väärään suuntaan.
Olen ihmetellyt jo pitkään, mitä peliä Purra ajattelee pelaavansa. Saksia heilutteleva valtiovarainministeri on halunnut väkisin profiloitua valtaviin leikkauksiin, jotka ilman muuta syövät puolueen kannatusta. Petteri Orpo nauraa varjoissa olemattomaan partaansa, kun PS ottaa vapaaehtoisesti kontolleen kokoomuksen likaisen työn.
PS:n protestienergia katosi, kun puolue ryhtyi kokoomuksen leikkauskoneeksi. Kykypuolue kiittää.
Purra teki strategisen virheen, kun hän pyrki hinnalla millä hyvänsä esiintymään hallituksen vastuullisena talouspoliitikkona. Hän unohti, että perussuomalaisten ydinkannatus ei tule leikkauslistojen hyväksymisestä; se tulee protestienergiasta. PS:n äänestäjät haluavat nähdä vastarintaa – eivät he välitä hallituskelpoisesta sopeuttajasta.
Petteri Orpo sai täydellisen diilin. Kokoomus voi poseerata hallituksessa maltillisena järjen äänenä, kun taas PS polttaa maineensa päätöksillä, jotka oikeasti kuuluvat kokoomuksen ideologiseen ohjelmaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riikka on kokoomuksen myyrä puolueessa kuten Suvi-Anne Siimes oli aikanaan vasemmistoliitossa.
Riikka Purra on ehkä nauttinut lehtijutuista, joissa häntä verrattiin Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin. Ja kuka tietää, ehkä juuri se olikin kaiken ytimessä: henkilökohtainen tyydytys siitä, että häntä alettiin ylistää vahvana, kylmänä ja tinkimättömänä johtajana, joka tekee “vaikeat mutta pakolliset” päätökset eikä piittaa kritiikistä.
Rautarouvana oleminen on toki kunnioitettava rooli, mutta täysin väärä perussuomalaisille.
Puolueen kannatus ei ole koskaan rakentunut leikkauslistojen nuhteettomaan esittelemiseen vaan tunteeseen siitä, että joku puolustaa tavallisista ihmisistä, kapinoi, pitää meteliä.
Nyt PS muuttui hallituspuolueeksi, joka kuritti juuri niitä ihmisiä, joiden takia se on olemassa. Ja siinä pelissä Purra ehkä voitti itselleen hetkeksi ihailevia katseita niiltä, joiden hyväksyntää hän salaa kaipaa.
Mutta puolue – ja ennen kaikkea sen äänestäjät – hävisivät.
Ja nyt, kun savu on hälvennyt, yksi kysymys jää: kenen kunnian vuoksi tämä kaikki tehtiin?
Hyvä kirjoitus tossa artikkelissa, mutta se kirjoittajahan on itsekin persu, yllättävää että uskaltaa puhua noin suoraan.
Jopa kokkareiden jääkuningatar Susanna Koski näyttäytyy lähes inhimillisenä Saksi-Purran rinnalla.