Synnyin ateistina tähän maailmaan niin kuin kaikki maailman lapset ateisteina syntyvät. Kasvoin ateistisessa perheessä ja olen ollut ateisti syntymästäni asti lankeamatta ikinä teismin pauloihin.
Olen älykäs ja pärjäsin hyvin koulussa. Tajusin jo kansakoulussa, ettei mitään jumalaa ole olemassa ja ajattelin uskontojen katoavan elinaikanani, mutta toisin taitaa käydä. Ihmiset ovat tyhmempiä kuin kuvittelin tuolloin.
En ole löytänyt ikinä yhtään todistetta tai havaintoa mistään Jumalasta. Olen tutkinut uskontoja tai lähinnä kristinuskoa ja jonkin verran islamia. Huomasin molemmat uskonnot humpuukiksi ja niiden jumalat ihmisten sepittämiksi.
Miten sinusta tuli ateisti?
Miksi minusta tuli ateisti?
12
151
Vastaukset
- Anonyymi
Synnyin fundamentalistiseen perheeseen jossa minulle ei opetettu muuta kuin Raamattua.
Jo niin pitkälle kun voin muistaa, niin epäilin joitakin väitteitä.
Ajan kanssa sain tietoa ulkopuolisista lähteistä, kuten kavereilta, jotka vahvisti epäilyksiäni.
Koulu olikin sitten se, joka rikkoi selkärangan. Ahmin ahnaasti tietoa esimerkiksi biologiasta. Mitä enemmän opin, niin sitä varmempaa oli, ettei ainakaan Raamatun Jumala voi pitää paikkansa.
Vaikka jo alakoulussa olin menettänyt uskon Raamatun Jumalaan, niin pysyin kiinni jossakin korkeammassa voimassa. Vanhemmille, sukulaisille ja kyläläisille kyllä esiinnyin kristinuskoisena sosiaalisen paineen takia.
Vasta kun pääsin muuttamaan pois vanhempieni luota, pystyin jättämään pois sen kristinuskoisena esiintymisen. Mutta vielä tuossa vaiheessa roikuin kiinni jossakin epämääräisessä korkeassa voimassa.
Vähän yli 20 vuotiaana sitten totesin viimein, ettei ole mitään järkeä uskoa mihinkään suurempaan voimaan. En ollut löytänyt yhtäkään todistetta mistään sellaisesta vaikka kuinka sellaisen halusin löytää.
Olinkohan noin 24 kun opin olevani ateisti. Eli yksikään ateisti ei ollut vaikuttanut minun johtopäätökseeni, vaan se oli puhtaasti oma havaintoni. Olin siis ennen tuota vain uskonnoton.- Anonyymi
Näitä aitoja tarinoita on mukava lukea.
Mielenkiintoista on se, että me ateistit kyllä mielellämme jaamme rehellisesti tarinamme. Tähän avoimeen rehellisyyteen törmää kuitenkin aniharvoin uskovaisten keskuudessa.
Minä tosiaan en ole koskaan uskonut Jumalaan. Tähän syynä on se, että suunnilleen samaan aikaan opin lukemaan ja muodostamaan (tietoista, rationaalista) maailmankuvaani. Tärkeänä tekijänä oli tietysti se, etteivät vanhempani olleet mitään hihhuleita, vaikka olivatkin silloin vanhoillislestadiolaisia. En kokenut koskaan voimakasta aivopesua 2-7 ikävuoden välillä.
3-7 ikävuoden väliltä minulla on negatiivisia ja osin myös pelottavia mielikuvia uskonnollisista tilaisuuksista. Tämäkin on varmasti ollut vastamyrkkyä uskonnoille.
Kun opin lukemaan niin luin kaikki käsiini saamani koululaisen tietosanakirjat ja luonnontieteelliset teokset. Ammensin maailmankuvani sekulaareista lähteistä. 1776 Biblia oli arvokkaalla paikalla kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä ja kalligrafisella fontilla kirjoitettu, ettei siitä voinut mitenkään ammentaa maailmankuvaa."1776 Biblia oli arvokkaalla paikalla kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä ja kalligrafisella fontilla kirjoitettu, ettei siitä voinut mitenkään ammentaa maailmankuvaa."
Huvittavaa on se, että vasta kun aloin lukea Raamattua, minä muutuin negatiivisesta välinpitämättömästä ateistista vakaan positiiviseksi ateistiksi. Vasta Raamatun luettuani tajusin, että sen Jumala on 100% varmasti olematon.
- Anonyymi
"Miten sinusta tuli ateisti?"
Samalla tapaa kuin kaikkista maailman ihmisistä tulee ateisti: synnyin. - Anonyymi
olin sillain että olisiko jossain joku , mutta sitten luin nietzsche teoksia ja ajattelin miten se kehtaa 🤣 kehtasihan se papin poikana
- Anonyymi
Minut kastettiin Luterilaiseen kirkkoon. Vanhempani eivät olleet mitenkään erityisen uskovaisia. Äiti uskoi jonkinlaiseen Jumalaan, mutta ei niin kuten Kirkko opettaa. Isä ei uskon asioista puhunut koskaan - ei vaikka kysyttiin. Olin perhepäivähoidossa, mihin sisältyi Kirkossa käynnit vähintää pari kertaa vuodessa - ja näiden lisäksi perus joulukirkot ja muut.
Uskonnollisuudessani oli kuitenkin tahra: Minulle oli opetettu pienenä, ettei mörköjä ole (pelkäsin niitä ja koin niiden läsnäolon - tiesin, kun mörkö katsoo). Samoin minulle oli opetettu, että kaikki taikuus on sellaista juksu-juttua. Minut laitettiin pyhäkouluun joskus ennen kouluikää. Siellä kuunneltiin satuja Mooseksesta, Jeesuksesta, liimailtiin kiiltokuvia ja muuta. Kun sitten minulle siellä kerrottiin, etteivät Raamatun sadut olekaan satuja, olin kuin puulla päähän lyöty. Uskovatko aikuiset siis oikeasti taikuuteen? Että joku olisi maagisesti saanut veden väistymään - ja vesi olisi taiottu viiniksi yms puhuvista eläimistä puhumattakaan.
Minua kehotettiin pyhäkoulussa rukoilemaan iltaisin. Ja niinhän sitten myös tein. Yritin saada Jumalaan yhteyttä, mutta mitään vastauksia ei tullut. Jos sitten sain ikäänkuin yhteyden, niin se tuntui kuin olisi jutellut itsensä kanssa - viestit olivat niin härämäriä, ettei niitä voinut erottaa oman alitajunna tuotoksista. Yritin testata - ja testit epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Kaikki vaikutti vain itsesuggestiolta, mutta ihmettelin, että pakkohan siinä on jotain olla, kun aikuiset kerran uskovat.
Jäin epäileväksi, mutta epäilyt katosivat siinä vaiheessa, kun joskus toisella luokalla opin, että uskontoja löytyy kaikkialta maailmasta. Ne ovat täysin erilaisia ja keskenään ristiriitaisia. Siinä vaiheessa ymmärsin, että aikuiset näköjään uskovat kaikkeen hölmöön - ja ainut looginen johtopäätös oli, että sitä harrastetaan myös Suomessa - ei vain Intiassa tai muualla...
Minusta oli tullut ateisti, mutta elelin kuitenkin tapauskovaisena Kirkossa sukulaisten mieliksi aina parikymppiseksi asti.- Anonyymi
Tässä tarinassa on tuttuna piirteenä itselleni se, että rukoili ja yritti saada yhteyden Jumalaan ilman tulosta. (Itse en saanut yhtään mitään, tai sitten vain pidin jo silloin omia ajatuksiani niin itsestään selvinä).
Ja sitten aika ajoin tällekin palstalle hyppää tyyppi, joka väittää ettei ateistit ole ikinä rukoilleet ja pyrkineet saamaan yhteyttä Jumalaan. Sen päälle vielä väittävät kuinka tuo Jumala aina vastaisi.
Kun itsellään on kristitty historia, niin on aivan varma, että tuota on kokeillut.
Nykyään ateistina se lähinnä kertoo kuinka pitkälle teistin täytyy mennä epärehellisyydessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä tarinassa on tuttuna piirteenä itselleni se, että rukoili ja yritti saada yhteyden Jumalaan ilman tulosta. (Itse en saanut yhtään mitään, tai sitten vain pidin jo silloin omia ajatuksiani niin itsestään selvinä).
Ja sitten aika ajoin tällekin palstalle hyppää tyyppi, joka väittää ettei ateistit ole ikinä rukoilleet ja pyrkineet saamaan yhteyttä Jumalaan. Sen päälle vielä väittävät kuinka tuo Jumala aina vastaisi.
Kun itsellään on kristitty historia, niin on aivan varma, että tuota on kokeillut.
Nykyään ateistina se lähinnä kertoo kuinka pitkälle teistin täytyy mennä epärehellisyydessä.Jos kerrot uskovalle, että olet rukoillut, niin standardivastaus on, että olet tehnyt jotain väärin: Et rukoillut vilpittömästi tms.
Paras vasta-argumentti tähän löytyy esimerkiksi Matt Dillahuntulta. Hän rukoili sai rukousvastauksi ja omasi mielestään yhteyden Jumalaan. Myös hänen lähipiirinsä oli vakuuttunut tästä ja hän lähti opiskelemaan pastoriksi. Mutta sitten hän puolustaessaan Raamattua ja kristinoppia huomasikin sen ristiriitaisuuden - ja halu tulla hyväksi pastoriksi kääntyi itseään vastaan: Tieto lisääntyi kristinuskosta ja usko katosi sen mukana.
Nyt Matt on vakuuttunut, että kaikki rukousvastaukset olivat pelkkää kuvittelua. Tässä on uskovaisen enää vaikea sanoa, että teki jotain väärin - kun kerran oli uskossa ja vakuuttunut Jumalan vastauksista - kunnes ymmärrys lisääntyi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kerrot uskovalle, että olet rukoillut, niin standardivastaus on, että olet tehnyt jotain väärin: Et rukoillut vilpittömästi tms.
Paras vasta-argumentti tähän löytyy esimerkiksi Matt Dillahuntulta. Hän rukoili sai rukousvastauksi ja omasi mielestään yhteyden Jumalaan. Myös hänen lähipiirinsä oli vakuuttunut tästä ja hän lähti opiskelemaan pastoriksi. Mutta sitten hän puolustaessaan Raamattua ja kristinoppia huomasikin sen ristiriitaisuuden - ja halu tulla hyväksi pastoriksi kääntyi itseään vastaan: Tieto lisääntyi kristinuskosta ja usko katosi sen mukana.
Nyt Matt on vakuuttunut, että kaikki rukousvastaukset olivat pelkkää kuvittelua. Tässä on uskovaisen enää vaikea sanoa, että teki jotain väärin - kun kerran oli uskossa ja vakuuttunut Jumalan vastauksista - kunnes ymmärrys lisääntyi.Rukoilin, että löytäisin kadonneet avaimet ja löysin.
Sattumaako?
Ei tietenkään. Jumalan vastaus ja ohjaus! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kerrot uskovalle, että olet rukoillut, niin standardivastaus on, että olet tehnyt jotain väärin: Et rukoillut vilpittömästi tms.
Paras vasta-argumentti tähän löytyy esimerkiksi Matt Dillahuntulta. Hän rukoili sai rukousvastauksi ja omasi mielestään yhteyden Jumalaan. Myös hänen lähipiirinsä oli vakuuttunut tästä ja hän lähti opiskelemaan pastoriksi. Mutta sitten hän puolustaessaan Raamattua ja kristinoppia huomasikin sen ristiriitaisuuden - ja halu tulla hyväksi pastoriksi kääntyi itseään vastaan: Tieto lisääntyi kristinuskosta ja usko katosi sen mukana.
Nyt Matt on vakuuttunut, että kaikki rukousvastaukset olivat pelkkää kuvittelua. Tässä on uskovaisen enää vaikea sanoa, että teki jotain väärin - kun kerran oli uskossa ja vakuuttunut Jumalan vastauksista - kunnes ymmärrys lisääntyi.>> Jos kerrot uskovalle, että olet rukoillut, niin standardivastaus on, että olet tehnyt jotain väärin: Et rukoillut vilpittömästi tms.
Elikkä seli-seli. Raamatun Jeesus lupasi toteuttaa ihan mitä tahansa häneltä pyydetäänkään. Myös viisautta Raamatussa luvataan. Idea onkin, että lupaillaan ummet ja lammet. Sitä käytetään markkinoinnissa. Kun totuus paljastuu, voidaan esittää toinen paikka, jossa asia onkin, että ei vaiskaan. Höynäytetyt eivät halua nähdä tätäkään ristiriitaa.
19 Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.
22 Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.
13 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.
14 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
- Anonyymi
Minä en tunnusta olevani ateisti. Sellainen minusta on tullut internetin ansiosta.
Sen sijaan minussa on herännyt terve epäilys sitä kohtaan, onko ateismi ollenkaan hyväksi. Ihmisille tai yhteiskunnalle. Ihmiset harvoin kestävät totuutta, jos se heille kerrotaan. Emmekä me läheskään aina edes tiedä, mikä on totuus.
Paitsi tietysti Raamattu, joka on Totuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 295480
- 1671959
Olen rakastunut sinuun mies edelleen
Meidän yhteys on jossain ihan muualla kuin netissä, muistetaan se. Kaunista päivää sinulle 😍1601581Sun ajatttelu tuo vaan julmuutta mut kukaan muu nainen ei voi korvaa sua
Mut sun ajattelu saa mut itsetuhoseks ja uhmaan lakiakin😭😭💀 Se väärinymmärryksen määrä on käsittämätöntä. Helpottais141334Kyläyhdistyksen tuho, kiitos sääntöukon
Hyrynsalmen kyläyhdistyksen yleinen keskustelutilaisuus ja ylimääräinen kokous alkoi hyvin. Siellähän keskusteltiin oike281268- 941155
En vittujakaan enää välitä sinusta nainen
Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.701134Yh:n pihalla aina eri auto
Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan551124viekää miehet naiset kunnon treffeille
Ja käyttäytykää hyvin. Niin tehdään vaikutus. Miehen kuuluu tarjota naiselle.2121068- 41920