Hyvää lapsuutta uhkaavat nyt monet kehityskulut, jotka on jaettavissa seitsemään trendiin.
Nämä asiat uhkaavat myös suomalaisia lapsia ja perimältään suomalasia lapsia.
Ensimmäinen niistä on lapsiperheiden polarisaatio. Lapsiperheköyhyys tarkoittaa sitä, että perheen tulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia keskimääräisistä tuloista. Lapsiperheköyhyyden keskimääräinen taso oli Unicefin raportin mukaan Suomessa vuonna 2020 noin kymmenen prosenttia, kolmanneksi pienin OECD-maissa. Joissain väestöryhmissä – yksinhuoltajien, työttömien ja erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien perheissä – lapsiköyhyys on kuitenkin paljon yleisempää. Samalla osa lapsista elää hyvinkin vauraissa oloissa.
Toinen trendi, sirpaloituminen, koskee lasten ihmissuhteita. Ne ovat entistä vähemmän pysyviä. Vahvistettuja parisuhteita on vähemmän, ja eroja enemmän. Parisuhteen kesto on lyhyempi erityisesti, jos parilla on lapsi. Kahden kodin lapsia, jotka elävät vähintään 40 prosenttia ajasta kummankin vanhempansa luona, on entistä enemmän.
Kolmas trendi, kaupungistuminen, koskee luontosuhdetta. Noin 80 prosenttia lapsista syntyy kaupungeissa. Tuhansia pieniä kouluja on lakkautettu taloudellisista syistä, ja koulut on keskitetty asutuskeskuksiin. Viidesosaa kaikista koululaisista – Itä-Suomessa kolmasosaa – kuljetetaan kouluun jopa kymmeniä kilometrejä. Koulumatkojen kävely ja pyöräily sekä liikkuminen luonnossa on vähentynyt. Päiväkotien pihoja suhteessa lapsimäärään on pienennetty, ja kosketusta luontoon on vähennetty tekonurmikoilla.
Neljäs trendi, kouluistaminen (schoolification), tarkoittaa sitä, että pienten lasten elämän malli otetaan koulusta eikä lapsen kehitystarpeista. Kouluistaminen alkoi englantia ja ranskaa puhuvissa maissa 1800-luvulla, kun haluttiin maaseudun lasten oppivan kirjakieltä murteiden käytön sijaan. Koulunkäynti tuli pakolliseksi 4–5-vuotiaasta lähtien. Kouluistamisen mallia on 2000-luvulla levitetty muihinkin maihin, kun maahanmuuttajalapsia on haluttu opettaa käyttämään isäntämaan kieltä.
Viides trendi on älyllistäminen, johon kuuluu kognitiivisen kehityksen korostaminen. Luova leikki, käden taidot ja taiteellinen toiminta eri muodoissaan saavat päiväkodeissa ja koulussa entistä vähemmän huomiota. Taideopinnot ja käden taidot jäävät vähälle myös opettajien koulutuksessa. Älyllistämiseen voidaan lukea myös digitaalisten laitteiden käyttö sekä toimintamallien ottaminen aikuisten maailmasta avokonttoreineen, joihin mennään tietokoneet repuissa työskentelemään.
Kuudes trendi, hyväksikäyttäminen, viittaa hyötyideologiaan. Globaalin taloudellisen kilpailun on uskottu vaativan lapsilta nopeampaa kognitiivista kehitystä. Toisaalta talous vaatii myös vanhempien kokopäiväistä ansiotyötä. Suomalaisten äitien uupumus ylittää Euroopan maiden keskitason. Sitä on selitetty yksin pärjäämisen ihanteella.
Seitsemäs trendi, erillistäminen, viittaa ylenmääräisiin odotuksiin lasten selviytymisestä yksin sekä fyysisesti että emotionaalisesti. Se tarkoittaa kouluikäisten lasten yksinäisyyttä, koska koulupäivät ovat lyhyitä aikuisten kokopäivätyöhön verrattuna, eikä kuntia ole velvoitettu järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaa. Viranomaiset eivät ole kiinnostuneita myöskään siitä, mitä lapsille tapahtuu koulujen lomien aikana, kun vanhemmilla ei ole lomaa työstään.
Lastensuojelulaki ei suojaa lapsia yksin jättämiseltä moniksi tunneiksi kerrallaan eikä ylipitkiltä päiväkotipäiviltä. Lain mukaan päiväkotipäivä voi kestää kymmenen tuntia, vaikka jo kahdeksan tuntia on stressin kannalta kriittinen raja. Suomessa odotetaan lapsilta venymistä myös vuorotyöjärjestelyihin. Työnantajilla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon pienten lasten hoitovastuuta. Odotuksena on, että vanhemmat tekevät työtä silloin, kun sitä on tarjolla
Nämä asiat uhkaavat myös suomalaisia lapsia ja perimältään suomalasia lapsia.
Ensimmäinen niistä on lapsiperheiden polarisaatio. Lapsiperheköyhyys tarkoittaa sitä, että perheen tulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia keskimääräisistä tuloista. Lapsiperheköyhyyden keskimääräinen taso oli Unicefin raportin mukaan Suomessa vuonna 2020 noin kymmenen prosenttia, kolmanneksi pienin OECD-maissa. Joissain väestöryhmissä – yksinhuoltajien, työttömien ja erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien perheissä – lapsiköyhyys on kuitenkin paljon yleisempää. Samalla osa lapsista elää hyvinkin vauraissa oloissa.
Toinen trendi, sirpaloituminen, koskee lasten ihmissuhteita. Ne ovat entistä vähemmän pysyviä. Vahvistettuja parisuhteita on vähemmän, ja eroja enemmän. Parisuhteen kesto on lyhyempi erityisesti, jos parilla on lapsi. Kahden kodin lapsia, jotka elävät vähintään 40 prosenttia ajasta kummankin vanhempansa luona, on entistä enemmän.
Kolmas trendi, kaupungistuminen, koskee luontosuhdetta. Noin 80 prosenttia lapsista syntyy kaupungeissa. Tuhansia pieniä kouluja on lakkautettu taloudellisista syistä, ja koulut on keskitetty asutuskeskuksiin. Viidesosaa kaikista koululaisista – Itä-Suomessa kolmasosaa – kuljetetaan kouluun jopa kymmeniä kilometrejä. Koulumatkojen kävely ja pyöräily sekä liikkuminen luonnossa on vähentynyt. Päiväkotien pihoja suhteessa lapsimäärään on pienennetty, ja kosketusta luontoon on vähennetty tekonurmikoilla.
Neljäs trendi, kouluistaminen (schoolification), tarkoittaa sitä, että pienten lasten elämän malli otetaan koulusta eikä lapsen kehitystarpeista. Kouluistaminen alkoi englantia ja ranskaa puhuvissa maissa 1800-luvulla, kun haluttiin maaseudun lasten oppivan kirjakieltä murteiden käytön sijaan. Koulunkäynti tuli pakolliseksi 4–5-vuotiaasta lähtien. Kouluistamisen mallia on 2000-luvulla levitetty muihinkin maihin, kun maahanmuuttajalapsia on haluttu opettaa käyttämään isäntämaan kieltä.
Viides trendi on älyllistäminen, johon kuuluu kognitiivisen kehityksen korostaminen. Luova leikki, käden taidot ja taiteellinen toiminta eri muodoissaan saavat päiväkodeissa ja koulussa entistä vähemmän huomiota. Taideopinnot ja käden taidot jäävät vähälle myös opettajien koulutuksessa. Älyllistämiseen voidaan lukea myös digitaalisten laitteiden käyttö sekä toimintamallien ottaminen aikuisten maailmasta avokonttoreineen, joihin mennään tietokoneet repuissa työskentelemään.
Kuudes trendi, hyväksikäyttäminen, viittaa hyötyideologiaan. Globaalin taloudellisen kilpailun on uskottu vaativan lapsilta nopeampaa kognitiivista kehitystä. Toisaalta talous vaatii myös vanhempien kokopäiväistä ansiotyötä. Suomalaisten äitien uupumus ylittää Euroopan maiden keskitason. Sitä on selitetty yksin pärjäämisen ihanteella.
Seitsemäs trendi, erillistäminen, viittaa ylenmääräisiin odotuksiin lasten selviytymisestä yksin sekä fyysisesti että emotionaalisesti. Se tarkoittaa kouluikäisten lasten yksinäisyyttä, koska koulupäivät ovat lyhyitä aikuisten kokopäivätyöhön verrattuna, eikä kuntia ole velvoitettu järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaa. Viranomaiset eivät ole kiinnostuneita myöskään siitä, mitä lapsille tapahtuu koulujen lomien aikana, kun vanhemmilla ei ole lomaa työstään.
Lastensuojelulaki ei suojaa lapsia yksin jättämiseltä moniksi tunneiksi kerrallaan eikä ylipitkiltä päiväkotipäiviltä. Lain mukaan päiväkotipäivä voi kestää kymmenen tuntia, vaikka jo kahdeksan tuntia on stressin kannalta kriittinen raja. Suomessa odotetaan lapsilta venymistä myös vuorotyöjärjestelyihin. Työnantajilla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon pienten lasten hoitovastuuta. Odotuksena on, että vanhemmat tekevät työtä silloin, kun sitä on tarjolla
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jopa taas propaganda teksti liikkeellä kohteena valtion ja vanhempien syyllistäminen.
Suomalaisilla ei ole lomista ja vapaa ajasta puutetta,on vain kyse siitä kuinka vanhemmat sen lapsien hyväksi käyttävät.
Jos istuvat illat saleilla ja harrastuksissa kuvaten itseään keskimäärin yli 2h/ päivä someen,on ikävästä ongelmasta kyse.