(Entisen SKP-jäsenen muisteloita)
"Kyllä se oli aikaa se, toveri. Ei ollut kännyköitä eikä Googlea, mutta oli ideologia. Ja Neuvostoliitto. Suuri ja mahtava. Ja mulla oli Skoda. Semmoinen harmaa, joka tuoksui aina vähän öljyltä ja jostain syystä puolalaiselta sinapilta. Ei tiedä miksi."
"Käytiin kerran Leningradissa puolueporukalla. Mulla oli takakontissa Meiran kahvia ja pari pakettia Saludoa vaihtokauppaa varten — tiedäthän, me vaihdettiin ne sitten bulgarialaisiin savukkeisiin ja sellaiseen marmeladiin, joka ei sula vaikka keittäis."
"Ja Skoda! Kyllä se kesti. Kerran pakkasta oli 38 astetta, eikä se startannut. Mutta niin ei startannut sekään Mosse, jolla Aulis ajoi, joten tavallaan oltiin tasoissa. Istuttiin kolme tuntia takapenkillä ja luettiin Pravdaa taskulampulla, kun odotettiin, että traktori tulee vetämään käyntiin."
"Muistan kun Moskovassa mentiin punaiselle aukiolle, ja mulle tuli tunne — oikein syvällinen tunne — että tässä se nyt on. Kansainvälinen työväenliike! Ja samassa hetkessä Skoda sammui. Kone oli ylikuumentunut. Olin jättänyt jäähdytysnesteen vaihtamatta, kun olin niin innoissani siitä, että sain Hella Wuolijoen kirjan venäjäksi torikauppiaalta."
"Tiedätkö, moni nykyään ei ymmärrä. Ne nauraa sille, että me uskottiin parempaan maailmaan. Mutta me uskottiin. Meillä oli flaijerikoneet ja monistuskoneet, ja meillä oli Teboilista ostettu bensaa, joka haisi kuin vallankumous. Ja meillä oli Skoda. Ei ehkä ollut ilmastointia, mutta oli sydämessä Marxin lämpö."
"Nykyään kaikki vaan puhuu deficitistä ja markkinataloudesta. Silloin puhuttiin viinasta, vakavuudella. Ja siitä, paljonko joku Neuvostoliiton kulttuuridelegaatti joi Ilveksen kabinetissa. Ne oli tilaisuuksia! Pöydässä oli silliä, ja Skoda seisoi pihassa kuin työläisen patsas. Ei se käynnistynyt enää, mutta se oli siellä. Se seisoi. Se symboloi pysyvyyttä."
"Mutta toveri — nyt ne kaikki on poissa. Skoda myytiin jollekin saksalaiselle, puolue hajosi, ja Neuvostoliitto... no, sekin vähän niinku sammui keskelle toria. Mutta sydämessäni — ja vähän lattiakaivon alla autotallissa — se kone vielä käy."
"Kyllä se oli aikaa se, toveri. Ei ollut kännyköitä eikä Googlea, mutta oli ideologia. Ja Neuvostoliitto. Suuri ja mahtava. Ja mulla oli Skoda. Semmoinen harmaa, joka tuoksui aina vähän öljyltä ja jostain syystä puolalaiselta sinapilta. Ei tiedä miksi."
"Käytiin kerran Leningradissa puolueporukalla. Mulla oli takakontissa Meiran kahvia ja pari pakettia Saludoa vaihtokauppaa varten — tiedäthän, me vaihdettiin ne sitten bulgarialaisiin savukkeisiin ja sellaiseen marmeladiin, joka ei sula vaikka keittäis."
"Ja Skoda! Kyllä se kesti. Kerran pakkasta oli 38 astetta, eikä se startannut. Mutta niin ei startannut sekään Mosse, jolla Aulis ajoi, joten tavallaan oltiin tasoissa. Istuttiin kolme tuntia takapenkillä ja luettiin Pravdaa taskulampulla, kun odotettiin, että traktori tulee vetämään käyntiin."
"Muistan kun Moskovassa mentiin punaiselle aukiolle, ja mulle tuli tunne — oikein syvällinen tunne — että tässä se nyt on. Kansainvälinen työväenliike! Ja samassa hetkessä Skoda sammui. Kone oli ylikuumentunut. Olin jättänyt jäähdytysnesteen vaihtamatta, kun olin niin innoissani siitä, että sain Hella Wuolijoen kirjan venäjäksi torikauppiaalta."
"Tiedätkö, moni nykyään ei ymmärrä. Ne nauraa sille, että me uskottiin parempaan maailmaan. Mutta me uskottiin. Meillä oli flaijerikoneet ja monistuskoneet, ja meillä oli Teboilista ostettu bensaa, joka haisi kuin vallankumous. Ja meillä oli Skoda. Ei ehkä ollut ilmastointia, mutta oli sydämessä Marxin lämpö."
"Nykyään kaikki vaan puhuu deficitistä ja markkinataloudesta. Silloin puhuttiin viinasta, vakavuudella. Ja siitä, paljonko joku Neuvostoliiton kulttuuridelegaatti joi Ilveksen kabinetissa. Ne oli tilaisuuksia! Pöydässä oli silliä, ja Skoda seisoi pihassa kuin työläisen patsas. Ei se käynnistynyt enää, mutta se oli siellä. Se seisoi. Se symboloi pysyvyyttä."
"Mutta toveri — nyt ne kaikki on poissa. Skoda myytiin jollekin saksalaiselle, puolue hajosi, ja Neuvostoliitto... no, sekin vähän niinku sammui keskelle toria. Mutta sydämessäni — ja vähän lattiakaivon alla autotallissa — se kone vielä käy."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vielä moni desantti ajaa skodalla.
Niin ne ajat muuttuvat, ja autot. Vaihdoin keväällä auton vähän ajettuun sähköautoon. Vertaillessa hintoja hieman yllättyi, kun parivuotias Enyaq maksoi enemmän, kuin id4 vastaavilla ominaisuuksilla. Piti tyytyä folkkariin.
Niinhän se on ollut aina. 70-luvun alussa kuplavolkkari tai 128 Fiatti maksoivat enemmän kuin Skoda tai Lada, eikä oikeitten autojen ja itäplagiaattojen hintasuhde ole mihinkään muuttunut vuosikymmenten kuluessa.
Kiitos alouttajalle hienosta kirjoituksesta!!!!
Muistit säilyvät sydämissämme, vaikka autot hajoaisivat. Hyvää vapun odotusta!