Usko ja tunteet

S-seutulaien, olet raateleva susi ja ryöväri!!!! Mene omaa sleyn kirkkoosi ja pysy kirkossasi koko saataisen lihasi pyhyydessä!!!!

Mikä ero on uskolla ja tunteilla ?

Uskon villitykset (villitsevät henget) antavat hyviä mutta haihtuvia fiiliksiä.
Tälläiset tunteet eivät ole pysyviä.

Jùuri tunteita usko on.

Miten vihaa amerikan homoja ja Gazan lapsia.

Tunteiden kautta tulee teot.

"Mutta HENKI SANOO SELVÄSTI, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja NOUDATTAVAT VILLITSEVIÄ HENKIÄ ja riivaajien oppeja"

Uskotko Pyhään Henkeen ?

Vihan tunteissa juuri eletään herjoissa ja tappamisen vimmassa.

Usko nimenomaan on tunteita mitkä herjaaminen synnyttää sekä se kun ei anneta toisille ihmisille ihmisarvoa. Ei kuolleille homoille eikä Gazan lapsille. Toisia voi herjata ja toisten pitää kuolla.

Hellareissa on paha homovirus.

Kirkot ja lahkot ovat petollisia. En ikinä liity heihin,usko on Kristukseen omanani.

"Helluntailaisuus kaipaa menneen ajan hurmoshenkeä."

Pitääkö tämä tänä päivänä paikkaansa ?

Tämän päivän usko on herjaamisessa. Se pyhittää kaikki keinot ja Raamattu näyttäytyy vain siinä valossa miten sillä voidaan herjata muita millaisia muka ovat.

Niillä mennään eikä mitään muuta tavoitella uskossa eikä mikään muu asia ole tärkeä.

Onneksi pakkovauvakastetut "vahanuket" ovat tuntteettomia!

Tunteet saa esille henkien pumppauksilla.
Se on perinteistä helluntailaisuutta jo yli 120 vuotta.

Herjauksilla pumpataan vihaa ja halveksuntaa.

Se kaikkien pumppauksien äiti.

1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
( Room. 10)

s-seutulainen

Tunteet ovat subjektiivisia ja usein myös ristiriitaisia. Ne kertovat oikeastaan vain ihmisestä itsestään. Vanhan ajan helluntailaiset tiesivät: "Uskoni ei ole tunteissa, eikä antimies iloissa...."


Usko on omista suorituksista luopumista, kasvamista armossa ja Kristuksen tuntemisessa. Matkan varrella voi herätä monenlaisia tunteita, mutta Kristus-kallio kestää myös tunnemyrskyt.

Ihminen ilman tunteita on psykopaatti.

Kannattaa kiertää kaukaa.

1 Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -
9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
( 1 Kor. 2)

s-seutulainen