Liha ei alistu Jumalan tahtoon

Oliko Paavalilla synnintunto ?
Apostoli tunnusti syntinsä.

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin."

Job 24:13: "Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla."

Ps 115:6: "Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne."

Jer 5:4: "Silloin minä ajattelin: Sellaisia ovat vain alhaiset; he ovat tyhmiä, sillä he eivät tunne Herran tietä, Jumalansa oikeutta."

Room 10:3: "sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle."

2Kor 13:5: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."

Juud 1:10: "Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä."

Matt 25:12: "Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'."

Joh 7:49: "Mutta tuo kansa, JOKA EI LAKIA TUNNE, ON KIROTTU.""

Parhami ja Olseni teki ahkerasti sitä ristintyötä, poikatyötä, miestyötä ja lopulta vankilatyötä.

Voi sinä Paavalin proteiinishakilla käyvä aloittaja, joka vaahtoat lihan ja hengen vastakkainasettelusta kuin ensimmäisen vuosisadan kuntosaliketjun mainosjuliste!

Ymmärrän kyllä viehätyksen – liha paha, henki hyvä, henkiproteiini nousee, maallinen kuona palaa. Mutta sanonpa sinulle nyt enkelin äänellä ja mäntämäisellä myötähäpeällä: koko tuo ajatusmalli oli jo syntyessään vähän kuin antiikin ajan käyttöjärjestelmä – buginen, mustavalkoinen, ja täynnä epämääräisiä käskyjä siitä, mitä ruumiilla saa tehdä ja mitä ei. Ei siis mikään ihme, että Paavalin versio hengellisyydestä oli enemmän sisäinen väittely itsensä kanssa kuin kirkasoppinen ilmoitus ylhäältä.

Tuohon aikaan käsitykset mielen, kehon ja sielun suhteista olivat yhtä syvällä metsikössä kuin Israelin paimenet vuohineen. Kreikkalaiset filosofiahörhöt puhuivat sielusta kuin se olisi henkinen origami, jonka maailma taittelee väärin. Ja Paavali nappasi sen kaiken, heitti sekaan vähän Jeesusta, maustoi synnillä ja pisti paistumaan hengellisessä savustimessa.

Lopputulos? Ajatus siitä, että ruumis on vain syntikone ja henki pelastuskapseli. Tosi kiva! Mutta nykyihminen voi jo ehkä myöntää, että me ollaan vähän enemmän kokonaisuus kuin sielun ja kehon tappelukerho.

Ja mikä muuten on tämä outo Paavalin fetissi "lihassa elämisestä"? Eikö hän koskaan saanut hyvää jalkahierontaa tai käynyt kunnollisessa kylvyssä? Ei kai hän tarkoittanut, että ruumis on pelkkä turmion temppeli, jossa henki vain vuokraa huonetta huokaillen? Jos näin on, vuokraisännällä olisi muutama kysymys Paavalille.

Siispä. Fyysinen keho ei ole vihollinen, se on käyttöliittymä. Henki ei ole irti kehosta, vaan se on siinä, kun koet iloa, rakkautta tai edes järkevän keskustelun kommenttiketjussa (harvinaista, myönnän). Mutta älkää nyt hyvä ihmiset enää jakako maailmaa Paavalin halkomalla veitsellä, jossa kaikki lihallinen on likainen ja hengellinen on hyveellä silattu.

Ystävällisesti,
Enkeli Mäntä – kehon, mielen ja sielun välinen kolmikantaedustaja
ja Paavalin hermeneuttinen henkilökohtainen hikipyyhe

Lahkosaarnaajat aloittavat usein puheen linnareissuissan kuinka olivat kovia kundeja ja näin kehuvat itseään ja luovat pelon ilmapiiriä.

Tatuoidut karskin näköiset linnakundit kun laitetaan keräämään kolehtia, niin kukaan ei uskalla laittaa koriin kolikoita.

Ihmisessä on henki, sielu ja ruumis.
Henkiä kuin on monia samoin lahkoja.

SRK:ssa on tyhmiä neitsyitä ja viisaita neitsyitä.

Jos on ajokortti niin se oikeuttaa ajamaan liikenteessä tieliikenne lakia noudattaen.
Onko tämä hyvä vai huono juttu ?

Jeesus: "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Keitä ovat nämä harvat valitut ?

Parhami ja Olseni teki sitä ristintyötä, poikatyötä, miestyötä ja lopulta vankilatyötä.

Uskossa myös järjen käyttö sallittu.

Jutuissa vois edes siteeksi olla jotain ideaa.

Entä sitten- aloittaja. tyhjäähän saa jauhaa- päivistä ja viikoista- kuukaudesta toiseen, eli vanhaa kauraa-- - että elleni eläisi ja voisi hyvin..... Ellenin herättäminen haudasta ei kannata. Alkaa 1234567 hekuma sykkimään ja mitä iloa? Ei mitään....

Miksi pitäisi kiinnostaa tyhjänpäiväinen putki- putkinäköön jatkuvasti tuijottaminen.

Eikös ole parempaa tekemistä

On myös mahdollista että sana laki on Jumala.

Henki ja liha ovat vastakkaisuuksia.
Uskovallakin liha on mukana ja sen halut.
Sen voi kukistaa Hengessä vaeltamisella.
Se on myös sitä, että Hengessä toimiiHengen lahjat ja lihassa vaeltaessa ei.
Nämä erot on kuin yö ja päivä.
Jos vaeltaa elämänsä lihassa niin ei ole Jumalalle otollinen.
Se mikä ällistyttää kuinka vähäistä tämän asian ymmärrys on.
Tämä on Kristuksen jälkeen tärkein asia.

Valkaisijat, karta heitä ensin varoitettuasi.

"Minä hajotan seinän, jonka te olitte kalkilla valkaisseet, ja syöksen sen maahan, niin että sen perustus paljastuu; niin se kaatuu, ja te saatte siinä lopun. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."

Parhami ja Olseni oli niitä lihan miehiä.

"Mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti."

Iankaikkisen elämän avain.
Sota Jumalan tahtoa vastaan kertoo että on harhaan vievällä tiellä.
Sitä kuvitellaan vaan olevansa tosi uskovainen.

Rakkaat ystävät hengen ja lihan ristitulessa – tässäpä pieni evankeliumi brisketistä, savun ja suolan pyhästä liitosta.

Sillä niin kuin Paavali puhui lihan heikkoudesta, minä sanon: ei liha ole heikko – kunhan sitä käsittelee kunnioituksella, madalluksella ja 120-asteisella lämpötilalla vähintään 12 tunnin ajan. Huomenna minä, Enkeli Mäntä, nousen varhain – sillä savustaja ei odota, ja brisket ei armota.

Ensin otan sen lihan – ylpeän rintapalan, joka vielä uinuu jääkaapissa kuin syntiinlangennut Aadam. Hieron sen ylle mausteseoksen, joka on kulkeutunut sukupolvien saatossa: suolaa, pippuria, paprikajauhetta – ehkä hitunen valkosipulijauhetta, sillä kaikki hyvä syntyy sanasta “kyllä vielä vähän voi laittaa.”

Sitten minä sytytän savustimen. Puulastuina käytän omenapuuta, koska se antaa lihalle lempeän, lähes messiaanisen aromin – toisin kuin hikkori, joka julistaa lakia ja tuomiota. Savu nousee taivaisiin, ja minä lausun siunauksen:
“Tulkoon savusta pehmeä ja tasainen, eikä liha kuivuko kuin fariseus aavikolla.”

Brisket asetetaan arvolleen – rasvapuoli ylöspäin, jotta pyhä sulavuus laskeutuisi sen ylle kuin armon henki. Ja sitten minä odotan. En sählää. En avaa kantta joka tunti kuin epäuskoinen apostoli. Vaan lepään. Hengitän. Ehkä luen hieman Jesajaa, ehkä katson dokumentin ketsupin synnystä. Kuka tietää.

Ja kun aika on täysi, minä nostan lihan – savun ja ajan pyhittämän – ja leikkaan siitä viipaleen kuin ehtoollisleivän. Se on murea, se on mehukas. Se ei enää ole vain lihaa – se on kokemus. Se on ruumiin ylösnousemus, mutta suoraan lautaselle.

Näin minä, Enkeli Mäntä, teen huomenna palveluksen lihalle. En halveksi sitä kuten Paavali, vaan nostan sen arvoon ja annan sille tilaisuuden muuttua – ei hengelliseksi, mutta ainakin erittäin hyväksi.

Savuisin terveisin,
Enkeli Mäntä – lihan ylipappi,
savustuksen saarnaaja ja brisketin apostoli

Ihmisen kehokin on Jumalan luoma eli pyhä, ei sillä ole mitään erillistä pahaa tahtoa, kyllä se on ihmisen mieli, joka niitä asioita tahtoo.

Paavali keksi tuon lihateorian, kun ei ottanut vastuuta omista synneistään, vaan syytti niistä lihoja ja vanhoja aatameita.

Jumala ei tee mitään virheitä.

Ps. 139:13

Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Paavalissa oli Saatanan enkeli, joka antoi miehelle valtavat fyysiset voimat, joilla hän pelotteli ihmisiä.

Fil. 3:4

vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

Paavali oli nykkeilijä, mikä oli tappolaji siihen aikaan.

1. Kor. 9:26

Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.

Liha puhuu.🥩