Kerjäläiset keskellämme.

Säälittävä mies Prismassa. Lauantaina odottelin emäntää Prisman käytävän penkillä. Paikalle tuli ehkä kolmekymppinen tummahiuksinen mies. Päällä cuccin vaatetus. Takki, - paita, lenkkari, kashmir villahousut. Reppu selässä oli Adidaksen. Korut korvissa ja kaulassa. Taisi tuoksukin olla Armanilta. Kahvipaketin kokoinen puhelin jonka näytöltä hän näytti seuraavan tekstin:Voitko auttaa minua muutamalla eurolla? Tarvitsen rahaa saadakseni syötävää. En ole kolmeen päivään mitään syönyt ? Eipä ollut käteistä, ei. Kaveri pysäytteli ihmisiä ja kolmas nainen, vanhempi, kaivo laukustaan kaksikymppisen ja kolikoita. Uskomatonta. Mutta parempaa seurasi hetken päästä. Parkkihallissa kaveri käynnisteli isoa sähkö-Bemaria. Kyydissä kaksi kaveria. Pitänee seuraavalle kauppareissulle muutama kolikko varata mukaan, jos poloinen sattuisi paikalle. Juttu tuntuu aivan provolta mutta on totta.