Oli kirkas talvipäivä Köyliönjärven jäällä, ja pakkanen nipisteli poskia lempeästi. Jään päällä istuivat vierekkäin kaksi miestä: talonpoika Lalli ja piispa Henrik. Heidän jalkojensa juuressa natisi lumi, ja avantoihin lasketut pilkit odottivat hiljaa ensimmäistä nykäisyä.
"Hyvä päivä tällekin puuhalle", totesi Lalli ja puhalsi käsiinsä lämpöä. Hänen partaansa oli kertynyt vähän huurretta.
"Totisesti", vastasi piispa Henrik hymyillen. "Tällaisina hetkinä unohtaa maailman kiireet ja erimielisyydet. On vain jää, hiljaisuus ja toivo hyvästä kalasaaliista."
Lalli nyökkäsi. "Olen aina sanonut, että mies oppii toisesta miehestä eniten, kun he istuvat hiljaa vierekkäin ja odottavat kalaa."
Heidän välillä vallitsi rauha. Henrik ei saarnannut, eikä Lalli murissut. He jakoivat kuivattua leipää, siemaisivat toisinaan lämmintä hunajavettä ja nauroivat vanhoille tarinoille. Kun aurinko alkoi laskea ja järven jää hohti vaaleanpunaisena, heidän ämpärinsä olivat puolillaan ahvenia.
"Kiitos seurasta, Lalli", piispa sanoi noustessaan. "Tämän päivän muistan kauan."
"Samoin, Henrik", Lalli vastasi.
"Hyvä päivä tällekin puuhalle", totesi Lalli ja puhalsi käsiinsä lämpöä. Hänen partaansa oli kertynyt vähän huurretta.
"Totisesti", vastasi piispa Henrik hymyillen. "Tällaisina hetkinä unohtaa maailman kiireet ja erimielisyydet. On vain jää, hiljaisuus ja toivo hyvästä kalasaaliista."
Lalli nyökkäsi. "Olen aina sanonut, että mies oppii toisesta miehestä eniten, kun he istuvat hiljaa vierekkäin ja odottavat kalaa."
Heidän välillä vallitsi rauha. Henrik ei saarnannut, eikä Lalli murissut. He jakoivat kuivattua leipää, siemaisivat toisinaan lämmintä hunajavettä ja nauroivat vanhoille tarinoille. Kun aurinko alkoi laskea ja järven jää hohti vaaleanpunaisena, heidän ämpärinsä olivat puolillaan ahvenia.
"Kiitos seurasta, Lalli", piispa sanoi noustessaan. "Tämän päivän muistan kauan."
"Samoin, Henrik", Lalli vastasi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.