Aito kristinuskoinen ihminen ei tartu aseeseen puolustaessaan itseeään ja lähimmäisiään,
eikä hän ala sotimaan ketään vastaan minkään asian puolesta väkivaltaa apuna käyttäen. Aito uskova kristitty ei myöskään harrasta seksiä eikä pidä yllä seksuaalisia suhteita samaa sukupuolta olevan kanssa, eikä hän tee sitä myöskään eläinten kanssa. Hän hallitsee siis omaa seksuaalisuuttaan kaikinpuolin joka hetki.
Aito uskova ihminen välttää myös kaikenlaista tapppamista ja luomakunnan kaikkinaista riistämistä. Hänellä ei ole siis sellaisia vihan tunteita jotka johtavat vääriin tekoihin, eikä hänellä ole tarvetta kostaa kenellekään oikedettomilla keinoilla eikä teoilla.
Aito ja oikea kristillisyys on toisten aitoa rakastamista ja antamista sekä jakamista omistaan kaikissa olosuteissa ja se on myös asiallista rehellisyyttä ja kohtuullista raittiutta sekä tasapuoliseen yhdenvertaisuuteen perustuvaa oikeudenmukaisuutta kaikkea elävää ja itse elämää kohtaan. Siinä siis ei muistella itsekunkin elämän aikana kokemia vääryyksiä eikä haeta jälkikäteen hyvitystä vääristä teoista vaan annetaan asiat ja niiden hoito niiden, heidän käsiin, joille niiden hoitaminen kuuluu.
Se (kristillisyys) ei ole siis verissäpäin kilpailua eikä tarpeettoman tavoittelua, eikä myöskään itsekehuista kerskumista eikä käsittämättömillä sanoilla riekkumista eikä
sekopäistä kaatuilua jonkun hallin tai salin laittialle tai tantereelle tömähtelyä. Yltäkylläisyys voi olla myös raskas taakka, joka koituu turmioksi kantajalleen.
Se (kristillisyys)ei myöskään ole itsekeskeistä julkitunnustamista eikä kuvien, patsaiden, ihmisten, eläinten, esineiden suutelua eikä halailua, eikä vieraiden jumalien palvomista, eikä maalausten ja rahan sekä maallisen vallan kumartamista ja kumartelua, eikä näiden ed. suutelua, halailua, hellimistä, eikä myöskään kaikkien näiden edellä luetellun palvelemista ja palvomista. Siis se ei ole pakanallisuutta tai jotakin toista uskoa, uskonnollisuutta, uskontoa vaan se se on sitä kristillisyyttä jota ihmisen Poika, Kristus opetti ihmisille, jotta nämä osaisivat olla inhimillisiä ja ihmisyyden sisäistäneitä aitoja ihmisiä omana itsenään ja vapaana kaikesta taikauskoisista eksyytävistä ja orjuutavista maallisista ajatuksista. Ja siihen ei (kristillisyyteen) kuulu Valehtelua eikä Omanedun tavoittelua toisten kustannuksella, vaan totuuden mukainen suora sanaisuus ja aina toisten elävien huomioon ottaminen. Jne. Jne. . :)
eikä hän ala sotimaan ketään vastaan minkään asian puolesta väkivaltaa apuna käyttäen. Aito uskova kristitty ei myöskään harrasta seksiä eikä pidä yllä seksuaalisia suhteita samaa sukupuolta olevan kanssa, eikä hän tee sitä myöskään eläinten kanssa. Hän hallitsee siis omaa seksuaalisuuttaan kaikinpuolin joka hetki.
Aito uskova ihminen välttää myös kaikenlaista tapppamista ja luomakunnan kaikkinaista riistämistä. Hänellä ei ole siis sellaisia vihan tunteita jotka johtavat vääriin tekoihin, eikä hänellä ole tarvetta kostaa kenellekään oikedettomilla keinoilla eikä teoilla.
Aito ja oikea kristillisyys on toisten aitoa rakastamista ja antamista sekä jakamista omistaan kaikissa olosuteissa ja se on myös asiallista rehellisyyttä ja kohtuullista raittiutta sekä tasapuoliseen yhdenvertaisuuteen perustuvaa oikeudenmukaisuutta kaikkea elävää ja itse elämää kohtaan. Siinä siis ei muistella itsekunkin elämän aikana kokemia vääryyksiä eikä haeta jälkikäteen hyvitystä vääristä teoista vaan annetaan asiat ja niiden hoito niiden, heidän käsiin, joille niiden hoitaminen kuuluu.
Se (kristillisyys) ei ole siis verissäpäin kilpailua eikä tarpeettoman tavoittelua, eikä myöskään itsekehuista kerskumista eikä käsittämättömillä sanoilla riekkumista eikä
sekopäistä kaatuilua jonkun hallin tai salin laittialle tai tantereelle tömähtelyä. Yltäkylläisyys voi olla myös raskas taakka, joka koituu turmioksi kantajalleen.
Se (kristillisyys)ei myöskään ole itsekeskeistä julkitunnustamista eikä kuvien, patsaiden, ihmisten, eläinten, esineiden suutelua eikä halailua, eikä vieraiden jumalien palvomista, eikä maalausten ja rahan sekä maallisen vallan kumartamista ja kumartelua, eikä näiden ed. suutelua, halailua, hellimistä, eikä myöskään kaikkien näiden edellä luetellun palvelemista ja palvomista. Siis se ei ole pakanallisuutta tai jotakin toista uskoa, uskonnollisuutta, uskontoa vaan se se on sitä kristillisyyttä jota ihmisen Poika, Kristus opetti ihmisille, jotta nämä osaisivat olla inhimillisiä ja ihmisyyden sisäistäneitä aitoja ihmisiä omana itsenään ja vapaana kaikesta taikauskoisista eksyytävistä ja orjuutavista maallisista ajatuksista. Ja siihen ei (kristillisyyteen) kuulu Valehtelua eikä Omanedun tavoittelua toisten kustannuksella, vaan totuuden mukainen suora sanaisuus ja aina toisten elävien huomioon ottaminen. Jne. Jne. . :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja sitten kun löydetään henkilö, joka on "tosi" kristitty, niin tarjoan sille oluen.
Mielenkiintoinen asia tekstissä on, että loppujen lopuksi joka ikinen uskonto esittää samoja arvoja. Lähimmäisenrakkautta ym. Mitä tämä kertoo Jumalasta?
En ole löytänyt vielä yhtään sellaista uskontoa, jotka esittäisivät samoja arvoja yksyhteen kuin
kristinusko, muta sehän onkin uskonnollista inhimillistä uskoa, eikä uskontoa. Kyllä minä olen tavannut elämäni aikana kristittyjä ihmisiä ja onhan taivaallinen Isä ja Kristuskin sekä jo ensimmäiset ihmiset kristittyjä, kirkastetun ja voidellun ihmisen Pojan (Kristuksen) arvonimen mukaisesti kutsuttuna, eli aitoja uskovia ja Luojaansa aina luottavia luotuja ihmisiä.
Siis, miksi ei sitten me muut, siten oltaisi.
Jumalia on maailmassa valtava määrä ja jokainen heistä "kertoo" omaa asiaansa, jos kertovat, sillä kaikki heistä eivät osaa puhua, eivätkä edes kirjoittaa, laisinkaan selkokielisesti, ja/tai kirjaimia, ja/tai kuvia, apuna käyttäen.
Kristityt ihmiset tunnistavat toisensa vain keskenäisestä rakkaudestaan, ja kun he tekevät vielä salassa ne hyvät tekonsakin, niin ei ulkopuolinen heitä voikkaan tunnistaa mistään.
Joten oluet saat juoda ihan itse, tälläkin kertaa, jos siis olet sen tyyppinen ihminen.