Tällä palstalla juutalaiset ja kristityt käyvät dialogia omista näkemyksistään. Se on mielestäni tärkeintä. Se on hyödyllistä ja palvelee rauhan ja sovinnon asiaa pitkällä tähtäimellä. Miten usein sodat ym. kauheudet johtuvat siitä ettei tunne toisten motiiveja ja mielipiteitä. On olemassa tietysti harkittua pahaa tahtoa jolle me emme voi mitään. Mutta silti aikanaan valo voittaa pimeyden.
Olen luterilainen pappi tunnustukseltani mutta silti arvostan ja voin sanoa rakastan juutalaisia sekä uskontona että kansana. Se tunne on minussa olemassa ja tiedän että tällaiseen asenteeseen on vaikuttanut erilaiset tekijät - ei vähiten yhteinen uskonnollinen pohja.
Omista lähtökohdista pitäen, toisiamme kunnioittaen on rakentavaa käydä jatkuvaa dialogia. Se ei merkitse sitä ettemme anna tilaa ajatuksille jotka poikkeavat meidän omastamme.
Shalom kaikille tämän lukijoille ja hyvää virikerikasta kesää toivottaa
Luterilainen pappi.
Olen luterilainen pappi tunnustukseltani mutta silti arvostan ja voin sanoa rakastan juutalaisia sekä uskontona että kansana. Se tunne on minussa olemassa ja tiedän että tällaiseen asenteeseen on vaikuttanut erilaiset tekijät - ei vähiten yhteinen uskonnollinen pohja.
Omista lähtökohdista pitäen, toisiamme kunnioittaen on rakentavaa käydä jatkuvaa dialogia. Se ei merkitse sitä ettemme anna tilaa ajatuksille jotka poikkeavat meidän omastamme.
Shalom kaikille tämän lukijoille ja hyvää virikerikasta kesää toivottaa
Luterilainen pappi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juutalaiset ja kristitytkö täällä tosiaan dialogia käyvät?
>Se on hyödyllistä ja palvelee rauhan ja sovinnon asiaa pitkällä tähtäimellä.>
Miten pitkällä tähtäimellä?
Toistaiseksi en huomaa, että näillä keskusteluilla olisi sopua saatu aikaan?
Kaunista kesää joka tapauksessa!
Näin toivon, toivottavasti muutkin toivovat niin.
hieman ristiriitaiselta, kun tunnustaudut "luterilaiseksi papiksi, joka rakastaa juutalaisia sekä uskontona että kansana"? Pakkohan sinun on tietää, millaisia ajatuksia Luther esitti mm. kirjoituksissaan "juutalaisista ja heidän valheistaan" - hänhän itse asiassa toi julki ne ideat (synagogien poltto ym) jotka natsit sitten aikanaantoteuttivat.
Minulla on kuva, että Luther pettyi syvästi, kun juutalaiset eivät joukolla kääntyneet hänen "puhdistettuun" uskoonsa ja tästä syystä hän äityi antisemitistiseen vimmaan.
Martti Luther josta protestanttinen kirkkomme on saanut nimensä erehtyi suhteessaan juutalaisiin. Hän sovelsi paavalilaista teologiaa oman maansa yhteiskuntaoloihin, yritti saada uudistuksia aikaan omaan impulsiiviseen tyyliinsä. Siinä moni asia meni "överiksi", mutta hänen aarteensa meille luterilaiselle kirkolle on hänen kahdessa pääprinsiipissään:
1. Raamattu on kristillisen uskon ja elämän korkein ohje
2. Ihminen tulee Jumalan edessä kelvolliseksi (vanhurskaaksi) yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuken tähden.
Henkilökohtaisesti en ole parhain asiantuntija mitä tulee Lutherin suhtautumiseen juutalaisiin.
Ajattelen että siinä hän on meille myös varoittavana esimerkkinä kuten yleensäkin ihmisille joilla on yksipuolinen ja ahdas käsitys vieraista uskonnoista ja kansallisuuksista.
Shalom. Toivotan rauhaa israelilaisille ja juutalaisille kaikkialla maailmassa, myös kaikille tämän palstan lukijoille jotka rauhaa rakastavat.
Luterilainen pappi
Oletko ihan oikeasti viraltasi pappi ja papin töissä, vai papitteletko itseäsi ns. yleisen pappeuden nimissä? Kysyn siksi, kun juttusi ovat jotensakin hämäriä. Rauhan asialla ihan varmasti olet, mutta mutta...
Ihminen on erehtyväinen. - Tämän Luther itse osoitti kun kävi vastustamaan käsitystä paavin erehtymättömyydestä.
Kuinka ei Luther olisi voinut erehtyä kun jo häntä ennen Jeesuksen omat opetuslapset erehtyivät luullessaan esimerkiksi Jeesuksen tulleen perustamaan tänne maanpäällisen valtakunnan.
Luterilaisuuden hieno puoli on siinä että on varaa tunnustaa ihmisen vajaamittaisuus kaikissa asioissa ja kunnioittaa Jumalaa Jumalana. Ei minussa ole mitään salaperäistä. Pyrin olemaan aito luterilainen kristitty. Myönnän että suhteessa juutalaisiin on viiteryhmässäni varmaan poikkeaviakin käsityksiä. Valitettavasti uskonasioista tulee helposti poliittisia kysymyksiä.
Kiitos, Sulamit, kysymyksestäsi. - Olen ihan oikea luterilainen pappi, korkeasti koulutettu ja muutenkin ansioitunut, mutta ennen muuta ihminen ihmiselle. Pidetään rauhan lippua korkealla.
Terveisin Luterilainen pappi
Kiitos itsellesi vastauksesta. En varsinaisesti kyseenalaistanut pappisvirkaasi (suonet anteeksi tämän tökerön sinuttelun - arvostan rabbeutta ja pappeutta ja mieluusti annan korkealle lukeneelle hänelle kuuluvan arvostuksen, mutta kun nyt tuli alettua näin, niin jatkettakoon) suhteellasi juutalaisuuteen, koska eikös sinun suhtautumisesi ole kaiken järjen mukaan ihan peruskristillistä? En itse ole luterilainen, joten Lutherin erehtyväisyys ei myöskään ole minulle mikään kynnyskysymys. No, tuotakoon nyt esille minun rajallisuuteni, mutta minua raivostuttaa tiettyjen kristittyjen israel-juutalaisuus-intoilu. Olen sattuneesta syystä ollut kutsuttuna kymmeniin ns. Israelin Ystävien tilaisuuksiin tuomaan omaa tietotaitoani julki ja ne tilaisuudet ovat olleet hirvittävän ahdistavia. Nimittäin: kyllähän siellä "rakastetaan" juutalaisia ja Israelia, mutta kuinka moni siitä lähes fanaattisesta poppoosta on koskaan tavannut oikeasti yhtään kovaksi keitettyä israelilaista tai varsinkaan "diasporajuutalaista".
Israelilainen osaa myös olla tosi paskamainen, siinä monen mamman hymy hyytyisi, kun pääsisi nokakkain jonkun oikein kunnon ketkun kanssa. Arvostan itse sitä israelin jengiä ihan samalla lailla kuin mitä tahansa muutakin ihmisjoukkiota ja yksilöä. Tuo Juutalaisten Rakastamisen Höyli Julkituominen oli se pointti, joka ärsytti/ärsyttää niin suunnattomasti. Kun näet tuntuu, että suurin osa tuota israelinrakastaja-porukkaa rakastaa ihan puhtaasti jotain ihme kiiltokuvaa ja haavekuvaa!
Olen kanssasi paljolti samaa mieltä ja ymmärrän kyllä asenteesi. Minulle on myös vastenmielistä se uskonnollinen hömppä mikä voi sisältyä akselille Raamattu - kristinusko - juutalaisuus. Olen joskus harvoin käynyt tilaisuudessa, missä oikeaoppiset juutalaisuuden ystävät ovat hekumoineet opeillaan ja panneet sen suorastaan autuuden ehdoksi.
Henkilökohtainen asenteeni juutalaisuuteen on muodostunut ilman näitä rasitteita. Olen vain kasvanut sen kokemuksen ja inhimillisen tiedon pohjalla mikä minulla on arvostamaan juutalaisia. Tunnen etten käytä ylisanoja kun sanon että myöskin rakastamaan. Käytetäänhän tuota sanaa paljon löyhemmin perustein. Olen myös opiskeluajalta lähtien huomannut että juutalaiset arvostavat aitoa ystävyyttä ja osaavat erottaa uskonnollisen kiihkon aidosta ystävyydestä.
Minusta tuntuu, Sulamit, että olemme aivan samoilla linjoilla keskustelemassamme asiassa.
Shalom - rauhaa sinulle ja kaikille lukijoille.
Luterilainen pappi