Manu tunnettiin lehdistössä "jahkailijana". Mutta kun katsoo minkälaisessa toimintaympäristössä Koivisto toimi, tuo oli luultavasti täysin harkittu selviämisstrategia.
Manu ei I ja II hallitustensa aikana ollut demarien puheenjohtaja, vaan pj istui hallituksen ulkopuolella. Eli puheenjohtaja ikään kuin vahti sanomisia. Lisäksi omassa puolueessa oli koko ajan vähintään 2 kuppikuntaa, joissa toinen oli aina valmis vaihtamaan pääministeriksi oman miehen. NL kyttäsi koko ajan pienintäkin lausetta, kommunistit myös. Kekkonen varsinkin II hallituksen aikana oli välillä pelikunnossa, välillä "pihalla" eli siinäkin piti olla kieli keskellä suuta. Hyvinä päivinä Urkki rähjäsi, huonoina muisti pätki.
Varsinkin II hallituksen viimeisenä keväänä osa omista, osa kepusta ynnä Kekkonen joka toinen päivä halusi potkia Manun pois. Perusteluna oli senaikaiseksi pitkäikäisen hallituksen "hidastelu", mikä taas ihan yllättäen johtui kepulaisen ministerin valmistelutyön hitaudesta ja kepulaisten jarrutuksesta. Näistä syytettiin kuitenkin jahkailija Manua.
Manu ei I ja II hallitustensa aikana ollut demarien puheenjohtaja, vaan pj istui hallituksen ulkopuolella. Eli puheenjohtaja ikään kuin vahti sanomisia. Lisäksi omassa puolueessa oli koko ajan vähintään 2 kuppikuntaa, joissa toinen oli aina valmis vaihtamaan pääministeriksi oman miehen. NL kyttäsi koko ajan pienintäkin lausetta, kommunistit myös. Kekkonen varsinkin II hallituksen aikana oli välillä pelikunnossa, välillä "pihalla" eli siinäkin piti olla kieli keskellä suuta. Hyvinä päivinä Urkki rähjäsi, huonoina muisti pätki.
Varsinkin II hallituksen viimeisenä keväänä osa omista, osa kepusta ynnä Kekkonen joka toinen päivä halusi potkia Manun pois. Perusteluna oli senaikaiseksi pitkäikäisen hallituksen "hidastelu", mikä taas ihan yllättäen johtui kepulaisen ministerin valmistelutyön hitaudesta ja kepulaisten jarrutuksesta. Näistä syytettiin kuitenkin jahkailija Manua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koivisto eli vielä suomettuneisuuden aikaa, vaikka olikin hoidellut pikakiväärillä asianmukaisesti idänsuhteita.
Manu ei ollut ulkopolitiikassa juuri mukana ennen II hallitustaan, koska Kekkonen hoiti yksin käytännössä kaiken. NL vierasti Koivistoa Kekkosen presidenttikauden loppuaikana, koska oli täysin vieras heille. Kun Manusta sitten tuli presidentti, tämä jatkoi matalalla profiililla idän suuntaan eli jatkoi ihan samaa ulkopoliittista liturgiaa kuin Kekkonen. Piti pysyä ampumahaudassa matalana, kuten hän itsekin sanoi. No jäi kyllä se levy pyörimään vähän liian pitkään.
Manu kuitenkin kykeni NL:n hajottua sallimaan Hornettien hankinnan, vaikka ne olivat monelle demarille liikaa.
Manu rahtasi tänne somalit ja venäläiset meidän persuussuomalaisten iloksi.👦🏿👦🏿👲👲🌹
Persut itse haalivat silloin joku vuosi sitten ne 30.000 viikossa.
Manumanumanulla oli ihana otsakiehkura. Muuta ei päässä sitten ollutkaan.
Manu oli ovela äijä. Eikös joku siitä sanonut, että "Jos Koivistoa odotti ovesta, se kiipesi ikkunasta." Täysverinen poliittinen juonittelija, vaikka esiintyi kansanmiehenä.
Olihan se ihan selkeä ero, että Kekkosta ei itäblokki kiinnostanut tippaakaan, mutta Koivisto oli kiinnostunut näistä satelliiteista ja Bush oli kysellyt näistä Koivistolta. Koivisto ei kuitenkaan nähnyt romahtavia valtioita, vaan nomenklatuuran, koska hänen rohkeutensa ei riittänyt pitämään suoria yhteyksiä lakkoilijoihin, hän oli sitä mieltä, että kansa oli väärässä nomenklatuura oikeassa.
Neukkulassa valta oli nomenklatuuralla ja Venäjällä se on edelleen.
Kansa hyvksyy tuon koska näin on aina ollut.